mmm.
Miksi rakkauteen ei ole käsikirjaa? Miksei Wikipediasta vois lukea miten tunnistaa rakkauden ja mitä sille tehdä! Miksi!?
Ahmin koko kesän romaaneja. Loistavaa kirjallisuutta, jossa kaikissa vangitaan rakkaus osuviksi lauseiksi. Voisinpa kirjoittaa oman juoneni.
Musta sen ei pitäis olla sallittua, että rakastuu ihmiseen joka asuu täysin vastakkaisella puolella maapalloa. Mä en halua nimetä sitä rakkaudeksi. En enää. Että vuodenkin jälkeen hän on päivän ensimmäinen, välimmäinen ja viimeinen ajatus.
Argh. Eikä silloinkaan tapahtunut mitään kun istuttiin vierekkäin. Puhuttiin vaan vieraalla kielellä enemmän samaa/omaa kieltä kuin kenenkään kanssa ikinä. Että me luotiin ympärillemme kupla, jonka läpi ei muistanut aikaa eikä ketään. Todellisuus suli.
Mä inhoan häntä. Kun inhoan itseäni. Ja hänen rakastaminen saa minut rakastamaan itseäni. Hän on ihan höntti! Niin minäkin. Loukkaa minua kirjaimella enemmän kuin muut kirjastolla.
Hän on lapsi. Niin minäkin. Emme tule koskaan olemaan yhdessä. Ehkä kuvittelen kaiken...
Jos maailmassa on vain yksi SE oikea. Minä löysin omani.
Ja jätin hänet. Ja hän minut.
Lisäksi se, ettei kenelläkään muulla enää ole väliä, saan heidän sydämiään väpättämään vaarallisen helposti. En vain omaani. Anteeksi. Olen ihan tyhjä. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Onneksi pidän urastani. Sitä siis. Töitä. Ja ystäviä.
Ja tyhjä, mutta kevyt, sydän.
Miksi rakkauteen ei ole käsikirjaa? Miksei Wikipediasta vois lukea miten tunnistaa rakkauden ja mitä sille tehdä! Miksi!?
Ahmin koko kesän romaaneja. Loistavaa kirjallisuutta, jossa kaikissa vangitaan rakkaus osuviksi lauseiksi. Voisinpa kirjoittaa oman juoneni.
Musta sen ei pitäis olla sallittua, että rakastuu ihmiseen joka asuu täysin vastakkaisella puolella maapalloa. Mä en halua nimetä sitä rakkaudeksi. En enää. Että vuodenkin jälkeen hän on päivän ensimmäinen, välimmäinen ja viimeinen ajatus.
Argh. Eikä silloinkaan tapahtunut mitään kun istuttiin vierekkäin. Puhuttiin vaan vieraalla kielellä enemmän samaa/omaa kieltä kuin kenenkään kanssa ikinä. Että me luotiin ympärillemme kupla, jonka läpi ei muistanut aikaa eikä ketään. Todellisuus suli.
Mä inhoan häntä. Kun inhoan itseäni. Ja hänen rakastaminen saa minut rakastamaan itseäni. Hän on ihan höntti! Niin minäkin. Loukkaa minua kirjaimella enemmän kuin muut kirjastolla.
Hän on lapsi. Niin minäkin. Emme tule koskaan olemaan yhdessä. Ehkä kuvittelen kaiken...
Jos maailmassa on vain yksi SE oikea. Minä löysin omani.
Ja jätin hänet. Ja hän minut.
Lisäksi se, ettei kenelläkään muulla enää ole väliä, saan heidän sydämiään väpättämään vaarallisen helposti. En vain omaani. Anteeksi. Olen ihan tyhjä. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Onneksi pidän urastani. Sitä siis. Töitä. Ja ystäviä.
Ja tyhjä, mutta kevyt, sydän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hankalaa? Etkö sä ole ennen rakastunut? Oot ihan vauhko, miten voi olla noin sekaisin, jos on rakastunu?
Ihan normaaliahan se on olla rakastunut ja kaikkea sellasta, pitäiskö rakkaudelle "tehdä" jotain?
Hyvää yötä~
Ei ookkaan. En ole. Voi olla.
Pitäis ja ei.
:)
öitä
"Lisäksi se, ettei kenelläkään muulla enää ole väliä, saan heidän sydämiään väpättämään vaarallisen helposti. En vain omaani. Anteeksi. Olen ihan tyhjä. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä."
Niin totisinta totta.
Ei ole ketään muuta.
Vain hän.
Syvällä sydämessä, enkä edes halua päästää häntä pois..
Nimittelevät oudoksi, kun haikailen jonkun perään, jota en tiedä voinko koskaan saada. Mutta samalla torjun _kaikki_ yritteliäät. Tää on niin väärin!!!
Vai onko sittenkään???
Ei voi tietää.
sitä nykyisin tekee uraa? Hyvät muistot on kuule arvokkaammat, kuin monta jatkuvaa mutta epäonnistuvaa suhdetta.