Hei!
Sairastuin vakavaan masennukseen 10v. vuotta sitten. Itsemurhayrityksiä on useita. On ollut leposidehoitoa, eristystä. Erilaisia lääkkeitä, terapiaa sun muuta, että tiedän kyllä nämä kuviot. Välillä on ollut voimaa yrittää, välillä ei. Nyt on kyllä ollut 2-3 vuoden tosi hyvää aikaa. Nousin ja voitin masennuksen. Nautin nykyisestä työstäni. Tapasin aivan ihanan miehen. Entisten pettymysten jälkeen opin luottamaan häneen. Menimme kihloihin. Olin onnellinen.
Tänä viikonloppuna joku kiskaisi maton alta. Mies valehteli, joi ja tänään tunnusti viettäneensä yönsä exän luona. Vyyhti on moninainen. Silmäni aukesivat. Suhdetta ei ole järkeä jatkaa.
Arvatkaa vain, saisinko tästä taas mahtavan syyn oikein rypemällä rypeä itsesäälissä. Oikein antaa kaiken mennä ja heittäytyä täysillä mukaan tähän mustaan hullun myllyyn. Mutta kuka siitä hyötyy? Minä? läheiset? Esimerkillä on valtava voima. Minä aion olla se dominopalikka, joka jää pystyyn kun minua ennen joku kaatuu. Muutan vihani voimavaraksi muuttaa tätä pahaa maailmaa. En kohdista sitä itseeni.
Kaapissa oli 100kpl purkki vahvinta migreeniin tarkoitettua särkylääkettä ja levy unilääkkeitä. Hyvin helpostihan tästä kaikesta olisi päässyt. Keräsin ne pussiin ja vein kriisiosastolle säilöön, vaikka mitään kontaktia minulla ei sinne ole enää eikä hoitaviin tahoihin. On turha ottaa mitään ylimääräisiä riskejä.
Apua tulee aina varmasti alhaalta hyvinkin nopeasti, sitä ei tarvi edes pyytää. Mutta joka uskaltaa sitä muualta järkevältä taholta pyytää, tulee varmasti myös kuulluksi. Helppoa tietä ei ole luvattu kenellekkään. Mutta elämä on täynnä valintoja. Valintoja jo ajatuksen taholla. Mitä puhut, sitä kohta niität. Mitä ruokit, se pulskistuu. Käsi on kohta helposti pikkusormen jatkeena... Ja se juna menee viheltäen eikä pysähdy.
Eli...Jotain luulen tietäväni ja jotain myös sanoin...
Sairastuin vakavaan masennukseen 10v. vuotta sitten. Itsemurhayrityksiä on useita. On ollut leposidehoitoa, eristystä. Erilaisia lääkkeitä, terapiaa sun muuta, että tiedän kyllä nämä kuviot. Välillä on ollut voimaa yrittää, välillä ei. Nyt on kyllä ollut 2-3 vuoden tosi hyvää aikaa. Nousin ja voitin masennuksen. Nautin nykyisestä työstäni. Tapasin aivan ihanan miehen. Entisten pettymysten jälkeen opin luottamaan häneen. Menimme kihloihin. Olin onnellinen.
Tänä viikonloppuna joku kiskaisi maton alta. Mies valehteli, joi ja tänään tunnusti viettäneensä yönsä exän luona. Vyyhti on moninainen. Silmäni aukesivat. Suhdetta ei ole järkeä jatkaa.
Arvatkaa vain, saisinko tästä taas mahtavan syyn oikein rypemällä rypeä itsesäälissä. Oikein antaa kaiken mennä ja heittäytyä täysillä mukaan tähän mustaan hullun myllyyn. Mutta kuka siitä hyötyy? Minä? läheiset? Esimerkillä on valtava voima. Minä aion olla se dominopalikka, joka jää pystyyn kun minua ennen joku kaatuu. Muutan vihani voimavaraksi muuttaa tätä pahaa maailmaa. En kohdista sitä itseeni.
Kaapissa oli 100kpl purkki vahvinta migreeniin tarkoitettua särkylääkettä ja levy unilääkkeitä. Hyvin helpostihan tästä kaikesta olisi päässyt. Keräsin ne pussiin ja vein kriisiosastolle säilöön, vaikka mitään kontaktia minulla ei sinne ole enää eikä hoitaviin tahoihin. On turha ottaa mitään ylimääräisiä riskejä.
Apua tulee aina varmasti alhaalta hyvinkin nopeasti, sitä ei tarvi edes pyytää. Mutta joka uskaltaa sitä muualta järkevältä taholta pyytää, tulee varmasti myös kuulluksi. Helppoa tietä ei ole luvattu kenellekkään. Mutta elämä on täynnä valintoja. Valintoja jo ajatuksen taholla. Mitä puhut, sitä kohta niität. Mitä ruokit, se pulskistuu. Käsi on kohta helposti pikkusormen jatkeena... Ja se juna menee viheltäen eikä pysähdy.
Eli...Jotain luulen tietäväni ja jotain myös sanoin...
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Apua alhaalta",tosiaan näin uskovana tioedän että apua etsitään vääristä lähteistä masennuksen syövereissä .Apu tulee ylhäältä' olen itse kokenut tämän .
Tosi hienoa että olet selvinnyt näin hyvin ja nämä selvitymistodistukset varmaan auttavat edes yhtä ihmistä.
Elämä on täynnä valintoja kirjoitit myös joka pitää paikkansa jokaisen ihmisen kohdalla "oi valitkaa tie joka taivaaseen vie"sanotaan virressä ,kuinka moni on tänäänkin valitsemassa sitä tietä joka kadotukseen vie .
Niin kauan kuin on elämää on myös toivoa olen sen itse kokenut ja noussut samoin ylös masennuksen kuopasata ja sen tähden täällä kirjoittelen että voisin olla pelasturenkaan heittäjänä niin että valitsisit elämän !
Jeesus sanassaan sanoi Minä olen tie totuus ja ELÄMÄ!
Meillä on hyvät lääkärit ja hoito ,tahdothan etsiä apua?
haista sinä jo pitkä p**ka kaikkine jeesusteluines!
Olet ikävä ihminen, painu helvettiin täältä valittamasta.
painu vaan ite
Jo tekosi osoittavat että olet vahvasti tässä elämässä kiinni. Sure surusi ja jatka matkaa, se on elämää ei sen enempää.
voimia sinulle taisteluusi.
älä anna periksi. olen itsekin masennuksesta kärsivä, nyt akutissa vaiheessa. en kuitenkaan anna perikisi, koska tiedän, että jonain päivänä kääntyy musta vähän vaaleammaksi. aina on voitettu tämä musta aukko ja aion tehdä sen nytkin. olen myös kokenut eron tuskia ja niistä pudonnut. sinä olet nyt vahva, kokemuksesi on ananut sinulle voimia uskoa huomiseen. se on oikein. saat voimia ylhäältä ja minä muista sinua ja kohtalotovereitamme rukouksissani. olet todella loistava esimerkki siitä, joka kääntää taudin selälleen. sain sinusta itse voima tälle päivälle. kiitos kirjoituksestasi.
hehehehehöhöhöhhähääh
Terveisiä vain tänään taas. Hain pillerit kriisiosastolta ja nyt jotka ei halua lukea, sulkekaa silmänne, sillä aion "Jeesustella" kaiken uhalla. Naurakaa vain. Perkele on asetettu julkisen häpeän kohteeksi!!! Hänet voitti Herrojen Herra ja Kuningasten kuningas, omalla verellään Golgatalla. Sen kun naurat ja halveksit. Tämä teksti herättää kaikissa tunteita. Ja mietippä miksi? Siksi, että näissä sanoissa on voima ja koko helvetillinen olemuksesi sotii sitä vastaan viimeisillä voimillaan. Sen saa aikaan Jumalan vihollinen sinussa. Tiedän sen, koska vihasin tätä sanomaa itse JUURI samalla lailla. Kirosin ja halveksin ja tunsin juuri nuo tunnetilat. Nyt olen kääntynyt Jumalan puolelle ja tämä sanoma herättää aivan toisenlaiset tunteet. Koen voiman, rohkeuden, vapauden, helpottuneisuuden. Mitä nyt yksi Kristus sana sinne tänne? Kumma juttu, että se herättää niin voimakkaan tunnetilan. Vihaa? Mietippä oikein miksi? Sana sinne tänne? Miksi se aiheuttaa niin suuren tunnetilan puolesta tai vastaan? Olisiko uskon asioissa sittenkin perää?
http://youtube.com/watch?v=PJ-Ys-X0b9E
Hienoa että olet saanut apua ja uskallat tunnustaa avun lähteen Jeesuksen :)
Oikeesti ihmetyttää mikä saa ihmiset vihastumaan vaikka uskovina tahdomme tuoda rakkaudellista sanomaa ,eli sitä hyvää mitä itse olemme kokeneet.
Sitä rauhaa minkä usko antaa sisimpään ei voi mikään pilleri antaa sen tiedämme .Kuitenkin uskovatkin sairastuu niin psyykkisesti kuin fyysisesti ja silloin tarvitaan pillereitä kuten muutkin ihmiset ,ei pidä sotkea näitä asioita .
Mutta pillerit ei anna pelastusvarmuutta eikä yhteyttä elävään Jumalaan .
vittu säälittävää vinkumista toi sun teksti! ='D ei millään pahalla tietenkään.. hahahahahahahahahahahaahhaha
...kiitos ihanasta linkistä:) ja kommenteista muutenki! Kukapa täällä yksin jaksaisi. Me ollaan ihmisiä. Luotu tarpeinemme olla yhteydessä Luojaan ja toisiimme...
..En ole syönnyt, en ole nukkunut. Aamulla päätin, että en halua syödäkkään. Eli haluan sittenkin antaa pahalle pikkusormen?! Kuiskaus oli sillä tavalla ovela. "Nythän oisi hyvä syy pudottaa pari kiloa". Olen kyllä aika hoikka muutenkin. Tästähän se lähtee, jos haluaa. Olen ennenkin ollut "kuurilla". Mennyt laihaksi. Tällaiset itsetuhoiset tuntemukset eivät ole järkevä syy aloittaa mitään paastoakaan. Eli nyt lähden jääkaapille ja teen herkullisen voileivän ja huolehdin itsestäni. Saapahan saatana hyppiä pettymyksestä tasajalkaa. Heh.
Jos jotain vielä kiinnostaa kuulla, mitä kuuluu, niin stoori jatkuu: Oksensin kaiken mitä söin. Kävin kertomassa tilanteestani entiselle terapeutilleni. Sillä aikaa sain parkkisakot. Illalla ajoin autolla ojaan. Inhimillisesti voisi katsoa, että tämä nainen kaatuu. Kun inhimilliset voimat loppuu, aletaan uskovaista ihmistä kantaa. Nyt pysyy jo ruoka sisällä ja olen jopa nukkunut. Tunti sitten heräsin. Olen vain itkenyt. Tuntuu niin käsittämättömän hyvältä. Niinkö koko paidan sisus olisi tupattu täyteen pumpulia. Kuin olisin täysin tyydytetty sieluni tasolla. Alkoholista tai pillereistä ei voi koskaan saada tällaista olotilaa. Voiko tällaisesta olla hiljaa ja "Jeesustelematta"? Raamatussa sanotaan, että "Kun he käyvät kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteiden maaksi...". Jumala on totta. Raamattu on totta. Tämä on minun henkilökohtainen kokemukseni. Jos naurattaa, niin naura vaan. Jos suutut, suutut pois. Ihmisellä on oikeus omiin asenteisiinsa. Mutta kuitenkin. Rakkaus on suurempi kuolemaa. Se on todistettu ristillä ja minun elämässäni.