Minusta alkoholismista voi parantua ja parantunut henkilö on sellainen joka pystyy koko loppuelämänsä suhtautumaan alkoholiin normaalisti. Eli ei tarvitse juosta ryhmissä, ei tarvitse olla absolutisti vaan voi ottaa silloin tällöin jos mieli tekee. Mutta alkoholi ei enää aiheuta ongelmia elämässä, jos nyt ei pientä krapulaa joskus oteta lukuun. Tällainen parantunut alkoholisti on onnistunut muuttamaan ajatustapansa, ehkä selvittänyt mitkä oli ylenpalttiseen juomiseen johtaneet seikat ja käsitellyt ne. Tällainen henkilö on oikeasti vapaa viinasta ja ongelmastaan. Mielestäni sellainen henkilö ei ole raitis ja toipunut joka ei tipan tippaa voi ottaa ilman että tietää retkahtavansa ja että "raittiutta" ylläpitää enimmäkseen ryhmä.
Alkoholismista parantunut?
tekila
241961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
paloin loppuun..
ei se suhde mihinkääm muutu. Itellä väheni määrät ja kerrat. Aina kun joi oli pelko että sekoaa tai sohlaa, en siis uskaltanut juoda enää. Joskus otin lasin tai pullon olutta, ja se vasta turhaa touhua olikn. Joskus kaipaa niitä hyviä känniä mutta täytyy olla nöyrä. 99,9% mun fyysisistä ja psyykkisistä ongelmista johtuu vireyteen vaikuttavista ainesta(Viina, lääkkeet, kahvi....)
pikkuhiljaa eteenpäin.
Niin se on kuin sanot. Sama pätee tupakointiin, ketjupolttoon. Kun selvität itsellesi mistä on kyse ja tiedostat ketjupolttamisen vaarat alat suhtautua tupakanpolttoon terveesti. Et tarvi tupakkaa enää joka päivä mutta toisinaan jos siltä tuntuu voit pössäytellä kunnon savut.
Saman olen havainnut. Ennen olin aivopesty uskomaan että tupakasta pääsee eroon vain lopettamalla sen käyttö kokonaan. (Samaa aivopesua tehdään myös liikaa alkoa ottaville). Sitten kun tästä harhasta pääsin opin hallitsemaan itseäni. Ennen en pystynyt olemaan edes saunassa ilman vetämättä ainakin yhtä Mallua löylyjä heittäessäni. Nykyisin poltan tosi harvoin. Juhlatilaisuuksissa kuten viimeksi eilen serkun tytön ristiäisissä poltin piipullisen pari nauttien kuohuviinestä. Sitäkin tiukkapipot olivat estämässä mutta sain pidettyä pääni; minähän en nikotinisti saati juoppo ole.
Joo, pitäis osaa lumilooka ko entinen on hajalla.
Nousitko väärällä jalalla ylös kun noin tärisyttää näppistäsi?
Hieman asenteellista taas kerran kommenttisi kun ei mene vanhan kaavan mukaan.
Jos poistat tämän ketjun, niin aloitus lähtee ylläpitoon arvioitavaksi.
uhmaikää
ollutkaan alkoholisti, vaan luulotautinen
Mutta kaikille sinun elämäntapasi eivät sovi. Siksi on hyvä, että on olemassa ryhmä missä voi olla ottamatta alkoholia vaikka ei olisikaan toipunut tai sellainen raitis joka voi välillä ottaa ongelmitta.
Kirjoititko omaa kokemustasi vai teoreettista kuvitelmaa?
paljolti se on sitä aivopesuakin, ettei voisi muka parantua. Sitten alkaa uskoa siihen.
Lopulta tämä "profetia" toteuttaa sitten itseään.
Itse voin ottaa taas vähän jos huvittaa. Tai vaikka kännätä. Tupakkaakin voin samoin polttaa silloin tällöin. Vaikka viikon seuran vuoksi, kuten lapin reissuilla.
Ongelma vain on siinä, ettei siitä saa enää iloa irti ja "masennus" tulee välittömästi, kun yrittää ottaa. Alkaa ajatella seuraavaa aamua, sitä mielialan laskua. Sitä ettei se ole todellista iloa vaan jotain keinotodellisuutta.
Kai olen sitten niin alkoholisti, että olen onnistunut itseni aivopesemään koko ainetta kohtaan. Harmittaa välillä kun näkee muiden ottavan ja pääsevän mukaviin sfääreihin, muttei itse enää pääse, kuin selvinpäin kunnon iloisiin fiiliksiin. Viinasta ei todellakaan enää ilo irtoa.
Minäkin luulin olevani alkoholisti, lopetin juomisen kokonaan.
Kokeilin n. viiden vuoden raittiuden jälkeen ja hyvinhän se meni. Seuraava kerta oli parin kuukauden kuluttua ja hyvin sekin meni, ei mitään himoa iskenyt päälle. Olen nyt ottanut silloin tällöin alkoholia n. kolmen vuoden ajan, enkä ole joutunut minkäänlaiseen koukkuun! Pystyn vaivatta ottamaan sen muutaman ja lopettamaan siihen. Jos päätän ottaa enemmän, silloin otan vaikka kännin, en tarvii krapulahuikkaa seuraavana päivänä. Joku sanoi, ettei enää saa oikeen fiilinkejä alkoholista, vähän sama se on täälläkin. No, silloinpa ei tuu sitä himoa.
Korvien väli ja ajatusmaailma on kuitenkin pantava kuntoon, muutoin.....?
En ainakaan minä, joten onnea aina niille, jotka ovat poikkeuksia!
Sä olet poikkeus jos et oo parantuntut.
elinikäistä sairautta. eräänlaista mielen sairautta, johon ainoa lääke on alkhoholi.taasen alkoholin nauttiminen päivittäin johtaa ruumiin ja mielen rapautumiseen; juoppohulluus, haimatulehdukset, maksakirroosi ja lopulta ennenaikainen kolema.
Itse olen raitis, en siis käytä alkoholia. En ole koskaan ollut alkoholisti ja voisin ilman krapulaa ja töppäilyä ottaa alkoholia tuolloin tällöin, vaikka edessä olevissa pikkujouluissa. Olisi ilmaista viinaa niin paljon kuin haluaa! Olenko siis sairas, tai onko minulla kieroutunut suhde alkoholiin, enkö ole terve kun en ota?.
En kertakaikkiaan vaan halua juoda, ei tee mieli, en tarvitse humalatilaa mihinkään. Olen selvin päin ainakin yhtä sanavalmis, hauska, kaunis ja nokkela kuin juovuksissakin. :-)
Mihin tällainen tapaus luokitellaan? Ei ole alkoholismista parantunut, ei ole koskaan alkoholisti ollutkaan, mutta silti ei halua ottaa viinaa?
Onko muuten muita tällaisia enää ollenkaan koko Suomessa? Tuntuu typerältä kun aina saa selittää, miksi EI ota alkoholia. Alkoholin juomisesta on tullut joku ihmeellinen normi. Sitä ei koskaan ihmetellä, miksi joku ei polta tupakkaa. Epistä.
selittää syytä siihen ettei juo? Olet kai sinäkin aikuinen nainen ja tiedät parhaiten mistä tykkäät ja mistä et..? En minä ainakaan selittele kenellekään mitään eikä kukaan kyllä kyselekään. Jos olen jossakin kylässä jossa on alkoholia tarjolla, sitä tarjotaan kohteliaasti mutta jos sanoo että ei kiitos niin sitten isäntä/emäntä tarjoaa jotain muuta tilalle. Ei asiasta sen kummemmin kukaan kysele. Niin ja vielä, jos sinulle ei viina tai känni maistu niin se on hyvä ja kyllä sellaisia ihmisiä löytyy muitakin - ei vaan tällä palstalla niin usein ;-)
>>Tuntuu typerältä kun aina saa selittää, miksi EI ota alkoholia.>>
Taidat salaa nauttia tunnelmasta, toisten siivellä. Muut juo ja saavat seuraukset, krapulan. Sinä se vaan kyttäilet ja siipeilet.
Ei minun ainakaan tarvitse kenellekään selittää, miksi en käytä alkoholia. Miksiköhän aina yhdet ja samat joutuu selittämään.
Olisiko kysymyksessä Kuiva Juoppo?
En tiedä, miksi niin usein joudun selittämään. Se voi johtua siitä, että olen pohjakoulutukseltani taiteilija. Taiteilijoiden kai oletetaan juovan. Tämä oletuspo hjautunee siihen, että vähän päästä on lööpeissä jonkun julkkistaiteilijan kännitöppäykset käsittelyssä.
En ole juoppouteen taipuvainen, joten kysymys ei ole kuivajuoposta. Pitää koputtaa puuta, koska olen helposti addiktoituva noin muuten: koukussa tummaan suklaaseen, kuntosaliin, Nettiin, saunomiseen ja seksiin. Korkeintaan pystyn hieman käymään kauppaa näiden välillä, mutta joka päivä on saatava edes yhtä näistä. ;-)
Itse olen raitistunut entinen juoppo, jolla
ei ole mitään mielenkiintoa juomista kohtaan
jäljellä. Punnittu ja kevyeksi havaittu. Silti
minun katsotaan olevan selitysvelvollinen siitä
miksi en halua 'nauttia' teknisesti liuottimeksi
luokiteltavaa ainetta..jotain vikaa tässä
*juomakulttuurissa*...
Taide syntyy tuskasta. Ja jostian sitä tuskaa on haettava siksi monet taiteilijat esim juovat.
Koska se vapauttaa estoista ja tuo esiin jotain alitajunnasta. Se on tavallaan kuin oikotie, josta joutuu sitten maksamaan kovan hinnan.
Tietenkin lisäksi vielä kaksipiippuinen oikotie.
Tuohoat samalla itseäsi ja "älykkyyttäsi" samalla kun ruokit sitä.
Jos sille tielle lähtee, niin se alkoholi on lisäksi huonoin päihde luovuuden buustaamiseen.
Siksi esim lähes jokainen viihdetaiteilija jää kiinni jossain vaiheessa elämässään huumeista.
Koska ne ovat taiteen saralla 1000 "parempia"
Inspiraation tuojia.
Jos on selväpäinen taiteilija niin pitää pysyttäytyä "kirkkokuorossa". Tai muussa selväpäisten taiteilussa, koska muiden ajatussfääreihin ei pääse jos ei itse ole kokenut samaa..
Eli tarkoitan tällä että jos et ole esim koskaan käyttänyt alkoholia, niin et oiekein tavoita alkoholista nauttivaa yleisöä.
Sama koskee muita päihteitä.
Olen sen itse taiteilijana polun kulkenut.
Taiteilijana se päihteily inkin veitsenterällä seikkailua.
Ja lopulta päätyy masennukseen ja muihin mielenterveysongelmiin ja menetettyyn terveyteen.
Se on sen suunnan taiteilija elämän hinta.
En suosittele todellakaan.
Jos on taiteilija sielu niin kannattaa suunnata taiteensa fiksulle yleisölle eikä lähteä revittelyn tielle vaikka se helpoin tie menestykseen olisikin.
Koska karsinta on kova, niitä aivonsa tuhonneita wannabee artisteja on maailma pullollaan.
Ne menestyy parhaiten sitten kuitenkin vain ne jotka osaa päihteilynkin pitää aisiossa.
kyselijälle että : MIKSI HELVETISSÄ SITTEN PITÄISI JUODA??????????
Ensinnäkin on huonoa käytöstä edes kysyä miksei joku juo, ja minusta se kertoo kysyjästä paljon.Tai kysy miksi se henkilö haluaa vastauksen?
AA.ssa puhutaan vaan AA.laisten kokemuksista. On olemassa muitakin alkohlkisteja kuin AA.laisia. Mun on nyt vähän vaikea päättää mitä tekisin, koska mulla on AA.sta saatuja hyviä frendejä, joita haluaisin treffata, mutta tuntuu vähän tekopyhältä käydä AA.ssa, kun kuitenkin käyttää alkoholia. Hmm..
"Mielestäni sellainen henkilö ei ole raitis ja toipunut joka ei tipan tippaa voi ottaa ilman että tietää retkahtavansa ja että "raittiutta" ylläpitää enimmäkseen ryhmä", kirjoitit.
Parempi olla ottamatta tipan tippaa kuin ottaa ja joutua samaan ahdinkoon kuin viinan kanssa (sammumiset hankeen, putkareissut, itsemurhayritykset jne.). Onko sillä termillä niin väliä? Raitis, kuiva, toipuva....HÖH. Jos viina ei sovi, niin se ei sovi! Ja sillä siisti! Jos ryhmät tms. auttaa, niin oikein hyvä!
Runsaasti juovat henkilöt eivät ole kaikki
alkoholisteja, epäilemättä he pystyvät
muuttamaan juomistapojaan.
Sen sijaan pakkomielteisesti juova alkoholisti
ei siihen juurikaan kykene, sehän se on alkoholismin
tunnusmerkki.
En tiedä miten minut diagnostoisit. Olen ollut
vuosia raittiina koska olen purkanut
sen alkoholistisen ajatusmaailman joka mahdollisti
juomiseni. Voisi sanoa että olen saanut takaisin
mahdollisuuden valita. Ja valinnassa tietysti
käytän ensisijaisesti perusteena omia todellisia
kokemuksiana viinan juomisen hyödyllisyydestä ja hauskuudesta, sellaisina kuin ne ovat ilman
alkoholistin väärentäviä silmälaseja.
Tällöin valinta on hyvin helppo. En mitenkään
pysty perustelemaan itselleni miksi minun
pitäisi juoda..valitsen siis raittiuden..
En 'juokse ryhmissä', tänä vuonna olen
kerran käynyt, mutta kaiken sen tiedon ja
ja kokemuksen mikä esim. AA-ryhmissä on
halveksuntaan en yhdy..monenlaista kommervenkkiä
aikoinani yrittäneenä, voin näin jälkikäteen
sanoa että kaiken sen tiedon minkä avulla
pystyin raitistumaan sain toisilta toipuneilta
alkoholisteilta..olivatpa he sitten jossain
organisaatiossa mukana tai eivät..
*Mielestäni sellainen henkilö ei ole raitis ja toipunut joka ei tipan tippaa voi ottaa ilman että tietää retkahtavansa ja että "raittiutta" ylläpitää enimmäkseen ryhmä.*
Siis tämä ajatuskulku lähtee olettamuksesta että
alkoholisti, kaikesta huolimatta, 'menettää'
jotain korvaamatonta ja kallisarvoista
kun ei 'voi' ottaa viinaa..?
Entäs kun alkoholimista toipunut ei halua
ottaa viinaa, eikä sillä hänen elämässään
ole osaa ei arpaa..pois tieltä risut ja männynkävyt, mutta tuo on hyvin alkoholistinen
ajatus..:D
Ongelmasi tai sanomasi?
Oliko se että viinanjuonti on kansalaishyve ellei
peräti velvollisuus..ja kaikki viinanjuonnin
kokonaan lopettaneet ovat väärin raitistuneita..
Vai oliko se sittenkin se ettet voi hyväksyä
ihmisten erilaisuutta..sitä ettei kaikkien
todellakaan tee mieli juoda viinaa..