Abortista

Sama tilanne oli mulla 18v.
Uhkas jättää jollen tekis aborttia.
En onneks pystyny ja ilmotin jätkälle viileesti että siitä nyt vaan tulee jonkun biologinen isä.
Eipä jättäny ja muutettiin yhteen. Tosin ero tuli kyllä myöhemmin muista syistä, mutta onpahan mulla lapseni!!

Et kai sä nyt kenenkään toisen mieliks vois lastas surmauttaa? Ansaitset ja saat paremmankin miehen.
Pärjäät kyllä.
Onnea odotukseesi! :)

ja ottaa vastuu lapsesta. Ei nuoruus pääty lapsen saamiseen, mutta nuorena lapsia saaneilla on vähän erilainen nuoruus. Toivottavasti vanhempasi/vanhempanne tukevat teitä. Jos jäät yksin lapsen kanssa, tarvitset erityisen paljoin tukea. Missään tapauksessa ei kannata tehdä aborttia, jos ei itse sitä halua. Selviät yksinhuoltajanakin, jos poikaystävä jättää.

Ainoa mitä pystyn sanomaan, että jos abortin noin vahvasti koet vääräksi asiaksi itsellesi, ei sinun todennäköisesti kannata sitä tehdä.

Mutta ota myös huomioon päätöstä tehdessäsi, että isäksi et ketään pysty pakottamaan (muuta kuin toki biologisesti ja elatusvelvollisesti). Joudut siis tekemään päätöksesi varmaan sillä perusteella, että mahdollisesti jäät yksin lapsen kanssa. Jos tiedät olevasi valmis siihen yksinkin, silloinhan on vain plussaa, jos mies kuitenkin tottuu ajatukseen raskauden aikana tai sen jälkeen ja jää teidän elämäänne.

Sinulla on kuitenkin hyvinkin vielä pari viikkoa totutteluaikaa jäljellä ennen kuin aborttipäätös pitäisi tehdä, joten anna myös poikaystävällesi hetki aikaa tottua ajatukseen, voihan olla että hänkin alkaa alkujärkytyksen jälkeen siihen tottua.

kun kerran halua aborttia tehdä, haluat lapsen etkä edes usko selviäväsi henkisesti mahdollisesta keskeytyksestä niin tuskin kannattaa poikaystäväsi takia abortin tekoa miettiä. on kovin epätodennäköistä ettei suhteenne, oli se tällä hetkellä kuinka hyvä ja läheinen tahansa, pidemmän päälle edes kestäisi niin suurta taakkaa.

voihan myös olla että poikaystäväsi kasvaa ajatukseen ajan kanssa, mutta jos niin onnellisesti ei käy, sinulla on kuitenkin perheesi ja ystäväsi. ja kaikkein rakkain ihminen näyttäisi olevan vasta tulossa elämääsi =)

voit vielä muutaman viikon asiaa miettiä, tee niin kuin itse koet omaan elämääsi oikeaksi ja uskalla olla miettimättä muiden mielipiteitä.
koeta jaksaa!

Omasta kokemuksestani voin kertoa että toisen takia ei lasta kannata jättää synnyttämättä siitä et saa itsellesi muutakun syyllisyyttä ja pahan olon...itse menin ja päätin että en halua lasta koska isäkään ei halunnut ja halusin säilyttää välini tähän, hieman ennen aborttia ilmoitti ettei haluakkaan jatkaa kanssani...nyt välimme vaan tuntuvat huononevan kun en osaa aina suhtautua kovin mukavasti kyseiseen henkilöön..että muistat vaan se on sun oma päätös EI kenenkään muun...itsekkin kärsin pahoinvoinnista ja mulla viikkoja tasan 12 kun aborttiin menin...kadun syvästi jälkeen päin vaikka se onkin ehkä turhaa kun tehtyä ei vain saa tekemättömäksi voi ku saiski...mut onnea ja jaksamista sulle päätit sitte miten tahansa!!!

Olen siis myös ollut samassa tilanteessa kerran.
Tulin raskaaksi ja poikakaveri totes HETI että hän EI isäks halua, rakastin häntä enemmän kuin mitään muuta ja melkein päädyinkin aborttiin. Kävin pitkän keskustelun poikakaverini kanssa ja kysyin häneltä syytä siihen että miksi hän ei sitä halua (kunnon syytä) ja sitten myös kysyin että haluaako hän koskaan minun kanssa lasta.Siihen hän vaan sanoi että ehkä sitten vanhempana..Ajattelin asiaa ja koska rakastin lastani enemmän päätin pitää lapsen.Jätkä pakkas kamppeet ja lähti, olin todella surullinen mutta suru kesti vain hetken. Pääsin aika pian hänen lähön jälkeen ultraan ja sain nähdä oman pikkuisen, silloin minun sydän oli pakahtua onnesta!Mahassani oli pieni ihmisen alku.En ikinä elämässäni ollut kokenut semmosta onnea! Silloin tiesin että tein oikean päätöksen. Miehiä on maailmassa enemmän kuin yksi ja justiin sinä hetkenä minulle oli vain yksi joka oli tärkeä ja se oli se pieni lapsi minun mahassani.Sain maailman ihanimman tyttövauvan! ja eikä mennyt aikaakaan kun löysin uuden rakkaan rinnalleni.Tänäpäivänä minulla on 4 ihanaa lasta ja minun mieheni on adoptoinut tyttären jonka sain ex-poikakaverin kanssa.. En kadu hetkeekään omaa päätöstäni.Sen opin että mikään mies ei ikinä tekis minun puolesta päätöksiä ja se myös koskee minun nykyistäkin! Toivottavasti olet järkevä ja annat jätkän lähtee litomaan.Jos todellakin haluat lapsen niin sittenhän tässä ei ole mitään epäselvää tai?

Jos miesystävä lähtee,niin anna mennä.
Aborttiin pakottaminen ei ole ihmismäistä!
-Jos ei muuten,kasvata ja synnytä lapsesi itse.Et tule sitä katumaan.

Mielestäni parhaat vastaukset kysymyksiisi annoit jo itse omassa kirjoituksessasi:

"Rakastan lapsia yli kaiken, enkä haluaisi tehdä aborttia."
"Tiedän myös, etten selviäisi abortista henkisesti."
"Haluisin niin kovasti pitää lapsen."

Voiko tämän selvemmin enää omaa toivettaan ilmaista? Toimi toiveesi mukaan ja pidä lapsesi. Poikaystäväsi joko kypsyy ajatukseen tai sitten ei kypsy. Kysy kuitenkin itseltäsi, että kestäisikö suhteenne sittenkään, vaikka tekisitkin abortin? Sinä et henkisesti aborttia kestäisi, vaan kärsisit hirveästi. Miten luulet hirveästi kärsivän ja aborttiaan syvästi katuvan naisen lohduttamisen istuvan yhteen poikaystäväsi nuoruuden elämisen halun kanssa? Jollei hän lasta halua siksi, että haluaa vielä elää huoletonta nuoruuttaan, niin kuinka hän suhtautuisi sinun henkiseen kärsimykseesi? Eikö se yhtälailla estäisi häntä elämästä yhtä huoletonta elämää kuin ennen? Entä kuinka kauan sinä jaksaisit rakastaa miestä, joka ensin painosti sinut aborttiin ja sitten ei edes haluaisi tukea sinua sen asian käsittelemisessä?

"mutta menettäisinkö rakkaimman ihmisen?"

Entä jos menetät hänet joka tapauksessa? Entä jos eräs vieläkin rakkaampi kasvaa tällä hetkellä sydämesi alla?

jos vaik jätät s.posti osoittees nii voitas jutella!mulla tilanne vähän eri mut melkein sama ja nyt uudelleen raskaana...mut suhteessa elän.

jos hän on noin kypsymätön, et aborttia tekemällä saa häntä pidettyä. Ja tekstisi kuulostaa siltä, että nimen omaan tekemällä abortin menettäisit sen tärkeimmän ihmisen. Minun neuvoni siis olisi, että älä tee ja mies kasvakoon aikuiseksi tai lähteköön lätkimään. Ei ole rakastamisesi arvoinen, jos ei seksiä harrastaessaan jo ole tuohon ikään oppinut mitä siitä voi seurata. Älä anna hänen manipuloida itseäsi, jos nyt jo epäilet aborttia, mitä itsekunnioituksellesi käy, jos sen teet?

Pidän lapsen, en pysty tekemään aborttia.
Saa nähä nyt miten mies suhtautuu,
vai kasvaako ja hyväksyy asian.
Itsekunnioitusta ei varmaan olis enää ollenkaa
jos abortin tekisin.
Kiitti kun vastasitte :)
Tässä mun sähköposti osoite on,
jos haluat kirjoitella:
[email protected]