Miksi me ja te täällä keskustelette uskonasioista ja miksi rauhanyhdistyksilläkin pitää uskonasioista keskustella, kun kerta kaiken tiedon saa seurapuhujalta.
Minä en ymmärrä enää tätä:
- senverran kuitenkin ymmärrän, että keskustelut ovat sitä varten, että pysyisimme uskossa.
-seuroissa käydään sitä varten, että pysyttäisiin uskomassa. Eikö se riitä, että käy seuroissa, vaan pitää lisäksi keskustella.
Kun ei niistä keskusteluista kostu kuitenkaan sen enempää, keskusteli tai ei, yhtä tyhjä pää on ennen ja jälkeen keskusteluiden.
No, voihan sitä myös ajankuluksi keskustella ja kuunnella. Ei se usko siitä kummene, se on sama ja turhaa silloin vaivata päätään.
Saarnamieskin sanoo, ettei me täällä viisastuta, vaikka kuinka ollaan. Sitä vaan pysyy uskomassa, ei muuta.
Mikään ei muutu, vaikka kuinka speguloitais asioita.
Onhan se nähty täälläkin. Kuka on täällä viisastunut. Täällä kuulemma vain tyhmistyy ja epäusko valtaa, jos lukee toisten tyhmien kirjoituksia.
Mutta miksi uskonasioista kannattaa keskustella.
Hyödyttääkö se jotenkin ja miten, sillä kyllähän me jo seurapuheista saamme tietää, mikä on syntiä ja mikä ei.
Olemme oppineet, että syntiluetteloita ei ole, mutta uskovaisen on viisasta karttaa näitä elämäntapoja.
- ehkäisyä-meikkausta-itsetyydytystä-kiroilua-netin keskustelupalstoja-televisiota-teatteria-maailmallista musiikkia-urheilukilpailuja jne. jne.
Keskusteltiinpa mistä aiheesta hyvänsä, loppuhuipennus on: Jäädään uskomaan eppäilykset ja huikentelevaisuudet anteeksi.
Olen todennut kaiken keskustelun uskonasioista turhaakin turhemmaksi.
Kun kotona joskus aletaan keskustelemaan uskonasioista, niin minä jään altavastaajaksi.
Minulle on sanottu aina: et sinä mitään ymmärrä, olet epäuskoinen, sinä ajattelet aina liian tieteellisesti, ei sinulla ole pyhää henkeä, sinä olet liian materialisti, sinä takerrut aina pikkuseikkoihin, sinä et ajattele asioita uskovaisen kannalta, sinä olet sieluton, sinä olet vaikka mikä...
Kun puhutaan taivaaseen menemisestä, niin minä saatan sanoa: Jonnekkin ylöspäin ja kuinka kauas avaruuteen, andromedaan tähtisumuun astikko.
Silloin tosi uskovainen veljeni suuttuu minuun ja sanoo: tuota se epäusko teettää, ei hengellisiä asioita voi pohtia tieteellisesti. Tälle veljelle kun riittää, että päästään taivaaseen ja sillä söpö. Hän ei ajattele asiaa sen pitemmälle.
Minä en ymmärrä enää tätä:
- senverran kuitenkin ymmärrän, että keskustelut ovat sitä varten, että pysyisimme uskossa.
-seuroissa käydään sitä varten, että pysyttäisiin uskomassa. Eikö se riitä, että käy seuroissa, vaan pitää lisäksi keskustella.
Kun ei niistä keskusteluista kostu kuitenkaan sen enempää, keskusteli tai ei, yhtä tyhjä pää on ennen ja jälkeen keskusteluiden.
No, voihan sitä myös ajankuluksi keskustella ja kuunnella. Ei se usko siitä kummene, se on sama ja turhaa silloin vaivata päätään.
Saarnamieskin sanoo, ettei me täällä viisastuta, vaikka kuinka ollaan. Sitä vaan pysyy uskomassa, ei muuta.
Mikään ei muutu, vaikka kuinka speguloitais asioita.
Onhan se nähty täälläkin. Kuka on täällä viisastunut. Täällä kuulemma vain tyhmistyy ja epäusko valtaa, jos lukee toisten tyhmien kirjoituksia.
Mutta miksi uskonasioista kannattaa keskustella.
Hyödyttääkö se jotenkin ja miten, sillä kyllähän me jo seurapuheista saamme tietää, mikä on syntiä ja mikä ei.
Olemme oppineet, että syntiluetteloita ei ole, mutta uskovaisen on viisasta karttaa näitä elämäntapoja.
- ehkäisyä-meikkausta-itsetyydytystä-kiroilua-netin keskustelupalstoja-televisiota-teatteria-maailmallista musiikkia-urheilukilpailuja jne. jne.
Keskusteltiinpa mistä aiheesta hyvänsä, loppuhuipennus on: Jäädään uskomaan eppäilykset ja huikentelevaisuudet anteeksi.
Olen todennut kaiken keskustelun uskonasioista turhaakin turhemmaksi.
Kun kotona joskus aletaan keskustelemaan uskonasioista, niin minä jään altavastaajaksi.
Minulle on sanottu aina: et sinä mitään ymmärrä, olet epäuskoinen, sinä ajattelet aina liian tieteellisesti, ei sinulla ole pyhää henkeä, sinä olet liian materialisti, sinä takerrut aina pikkuseikkoihin, sinä et ajattele asioita uskovaisen kannalta, sinä olet sieluton, sinä olet vaikka mikä...
Kun puhutaan taivaaseen menemisestä, niin minä saatan sanoa: Jonnekkin ylöspäin ja kuinka kauas avaruuteen, andromedaan tähtisumuun astikko.
Silloin tosi uskovainen veljeni suuttuu minuun ja sanoo: tuota se epäusko teettää, ei hengellisiä asioita voi pohtia tieteellisesti. Tälle veljelle kun riittää, että päästään taivaaseen ja sillä söpö. Hän ei ajattele asiaa sen pitemmälle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres/teol/art/raisanen-raam.pdf
sillä tosiaan JO täällä ajassa on oleva yksi maa, yksi taivas ja yksi aurinko; muualla tässä ajassa ei ole elämää. Tästä taivaasta sanotaan myös että se on armon ja anteeksiantamuksen taivas, juhla kaupunki, Jumalan Valtakunta ja josta käy tie, portaat, kunnian ja ikuiseen kunnian Taivaaseen.
On vain yksi ja oikea pyhä Jumalan Valtakunta, joka pää on kunigasten kunigas Jeesus Kristus.
puolestanne. Niin paljon vain fraaseja ja opitun toistoa!
Tuosta linkistä!
Toivoisi, että he jotka sen avaavat ja lukevat myöskin pohtisivat sitä, mitä sinne on kirjoitettu!