Menneisyyden vanki?

Onko mahdollista että rapu ajaa itsensä samantyyppisiin outoihin ja hankaliin tilanteisiin ihan itse, siis toistaen menneisyydessä kärsimäänsä vääryyttä uudestaan ja uudestaan?

Tapasin ravun, jota oli kohdeltu tosi väärin parisuhteessa muutama vuosi sitten. Pikkuhiljaa hän alkoi hokea monissa tilanteissa "joo, tää alkaa nyt kuule muistuttaa niin elävästi erästä toista juttua, että mun tarttee nyt sanoo ehkä että ei kiitos".

Ja niin tapahtui että hän motoroi sellaisen tilanteen, jossa pääsi vetäytymään ja etääntymään sen syyn varjolla että minä olin muka häntä verisesti satuttanut. Vaikka osittain myönsi, että menneisyydessä koettu painoi häntä vielä, ei niinkään se että minä jotain tein. En tiedä tajuatteko mitä tarkoitan. Rapu siis halusi suojata itseään kivulta, joka oli ehkä vasta tulossa jossain tai sitten ei ollenkaan.

Tiedän että menneisyyttä kannamme me kaikki mutta onko ravuilla tuo menneisyys erityissuojeluksessa, vaikka se oli miten paska?

Kuinka ne pärjää terapiassa tms. keskusteluavussa, jos menneisyyteen ei saa kajota, tai sitä ei ainakaan saa muuttaa paremmaksi?