Olen siis vähän alle kolme vuotiaan uhma-ikäisen vesselin äiti.Ja kävi sitten meillä niin tänään kun käytiin tutussa lähi apteekissa,kun menin hoitamaan resepti asioita tiskille jossa vieressä on lasten leikkipaikka.
no sanoin pojalle että mene tuohon leikkimään sillä aikaa nätisti kun äiti hoitaa asian mutta jaksoi leikkiä nätisti tasan muutaman minuutin kun jo piti alkaa juoksemaan paiskomaan tiskin portteja,ajelee rekalla ympäri ämpäri sekä paineli jonotuslappu-painiketta vähän väliä kielloista huolimatta,siinä samalla tiskillä hoitaessani asiaani juoksin koko ajan pojan perässä kieltämässä ja toistin monta kertaa että "vaunuihin istumaan jos et nyt tottele" kun sitten neljännen kerran jälkeen mulle riitti,otin pojan syliin ja sanoin että "nyt riittää ja kun et uskonut niin vaunuihin istumaan nyt",no poika alkoi tietty huutamaan ja laitto vastaan ku viimestä päivää niin tottahan laitoin väkisin vaunuihin istumaan jotta pääsin asiani hoitamaan loppuun.
poika sitten alko huutamaan niin ettei asioinnista tullu mitään joten hoin pojalle että "nyt istu nätisti vaan siinä niin päästään pois ja puistoon" mutta kas kummaa alkoikin vanhempi tuttu naisapteekkari tiskin toisella puolella hokemaan mulle että" kyllä se poika kuule istuu siinä ihan nätisti!" johon sitten vastasin että "anteeks mitä?",ja sitten tämä naisapteekkari alkoi torumaan minua "ettei noin pidä lasta ojentaa että agressiivisuus vaan lisää agressiivisuutta"...johon minä äimänkäkenä vastasin että "mitäs jos olisit puuttumatta asiaan ja pitäiskö ennemmin antaa uhma-ikäisen pojan riehuta miten tahtoo täällä sekä kyllä alan jo tuon ikäiselle pojalle jo opettamaan miten pitää julkisella paikalla käyttäytyä että sen minkä nuorena oppii niin sen vanhana taitaa" johonka sitten naisapteekkari vaan ojensi mulle ostokseni,vaihdettiin vihaiset katseet sekä muodolliset kiitokset ja lähdin vaunuineni paikalta pois.ja mieleeni tuli etten enää ikinä astu tuohon apteekkiin=D!
Mutta siis mitä ihmettä?! miten ihmeessä joku ulkopuolinen tulee jakelee neuvojaan kun toinen yrittää saada omaa lastaan kuriin julkisella paikalla..oisko pitäny vaan antaa juosta ja riehua miten haluaa? silleenkö lapsia pitää nykyään kasvattaa,hyssytellään korkeintaan muutoin antaa vaan olla jos ei tahdo totella?!
mulle tuli semmonen fiilis tilanteesta et olisin tehny jotain lainvastaista,vanhemmalle sopimatonta,(siis vaan laitoin pojan vasten tahtoaan vaunuihin,voimaa käyttäen tietysti siinä määrin että sain hänet siihen,15kg poika kun on)mutta järki sanoo tietty että toimin ihan oikein ja periaatteideni mukaisesti.
mielestäni varsinki villimpi ja tempperamenttisempi lapsi tarvitsee kuria ja rajoja(niin kotona kun julkisella paikallakin!) sekä tietysti suuressa määrin rakkautta kuten kaikki muutkin lapset;)
oma poika kun sattuu olemaan kovasti rajojaan testaava että taistelua on päivittäin,se on selvä juttu että jos alan antaa periksi pojalle niin kyllä se vie koko käden,joten on tod.vaikeeta alkaa hyssyttymään julkisilla paikoilla nyt sitten tulevaisuudessa jos tulee vastaava tilanne ettei vaan tule tuommoiset "vapaa-kasvattajat" jakelee ohjeitaan enkä kyllä piru vie rupeakkaan.muutaman vuoden päästä on sitten vielä semmonen tilanne jos alan antaa periksi julkisilla paikoilla ny että poika laittaa ihan ranttaliksi että tyyliin hajottaa paikat kun ollaan kaupassa kun ei ole opetettu miten käyttäydytään..on noita nähty.mut voihan vitsi,olipahan tapaus=D.
mut mites teillä muilla,oletteko kokeneet vastaavaa ja mitäs olette mieltä asiasta?
no sanoin pojalle että mene tuohon leikkimään sillä aikaa nätisti kun äiti hoitaa asian mutta jaksoi leikkiä nätisti tasan muutaman minuutin kun jo piti alkaa juoksemaan paiskomaan tiskin portteja,ajelee rekalla ympäri ämpäri sekä paineli jonotuslappu-painiketta vähän väliä kielloista huolimatta,siinä samalla tiskillä hoitaessani asiaani juoksin koko ajan pojan perässä kieltämässä ja toistin monta kertaa että "vaunuihin istumaan jos et nyt tottele" kun sitten neljännen kerran jälkeen mulle riitti,otin pojan syliin ja sanoin että "nyt riittää ja kun et uskonut niin vaunuihin istumaan nyt",no poika alkoi tietty huutamaan ja laitto vastaan ku viimestä päivää niin tottahan laitoin väkisin vaunuihin istumaan jotta pääsin asiani hoitamaan loppuun.
poika sitten alko huutamaan niin ettei asioinnista tullu mitään joten hoin pojalle että "nyt istu nätisti vaan siinä niin päästään pois ja puistoon" mutta kas kummaa alkoikin vanhempi tuttu naisapteekkari tiskin toisella puolella hokemaan mulle että" kyllä se poika kuule istuu siinä ihan nätisti!" johon sitten vastasin että "anteeks mitä?",ja sitten tämä naisapteekkari alkoi torumaan minua "ettei noin pidä lasta ojentaa että agressiivisuus vaan lisää agressiivisuutta"...johon minä äimänkäkenä vastasin että "mitäs jos olisit puuttumatta asiaan ja pitäiskö ennemmin antaa uhma-ikäisen pojan riehuta miten tahtoo täällä sekä kyllä alan jo tuon ikäiselle pojalle jo opettamaan miten pitää julkisella paikalla käyttäytyä että sen minkä nuorena oppii niin sen vanhana taitaa" johonka sitten naisapteekkari vaan ojensi mulle ostokseni,vaihdettiin vihaiset katseet sekä muodolliset kiitokset ja lähdin vaunuineni paikalta pois.ja mieleeni tuli etten enää ikinä astu tuohon apteekkiin=D!
Mutta siis mitä ihmettä?! miten ihmeessä joku ulkopuolinen tulee jakelee neuvojaan kun toinen yrittää saada omaa lastaan kuriin julkisella paikalla..oisko pitäny vaan antaa juosta ja riehua miten haluaa? silleenkö lapsia pitää nykyään kasvattaa,hyssytellään korkeintaan muutoin antaa vaan olla jos ei tahdo totella?!
mulle tuli semmonen fiilis tilanteesta et olisin tehny jotain lainvastaista,vanhemmalle sopimatonta,(siis vaan laitoin pojan vasten tahtoaan vaunuihin,voimaa käyttäen tietysti siinä määrin että sain hänet siihen,15kg poika kun on)mutta järki sanoo tietty että toimin ihan oikein ja periaatteideni mukaisesti.
mielestäni varsinki villimpi ja tempperamenttisempi lapsi tarvitsee kuria ja rajoja(niin kotona kun julkisella paikallakin!) sekä tietysti suuressa määrin rakkautta kuten kaikki muutkin lapset;)
oma poika kun sattuu olemaan kovasti rajojaan testaava että taistelua on päivittäin,se on selvä juttu että jos alan antaa periksi pojalle niin kyllä se vie koko käden,joten on tod.vaikeeta alkaa hyssyttymään julkisilla paikoilla nyt sitten tulevaisuudessa jos tulee vastaava tilanne ettei vaan tule tuommoiset "vapaa-kasvattajat" jakelee ohjeitaan enkä kyllä piru vie rupeakkaan.muutaman vuoden päästä on sitten vielä semmonen tilanne jos alan antaa periksi julkisilla paikoilla ny että poika laittaa ihan ranttaliksi että tyyliin hajottaa paikat kun ollaan kaupassa kun ei ole opetettu miten käyttäydytään..on noita nähty.mut voihan vitsi,olipahan tapaus=D.
mut mites teillä muilla,oletteko kokeneet vastaavaa ja mitäs olette mieltä asiasta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
olisin hyvin luultavasti antanut apteekin tädille hiukan rankempaa tekstiä, mielestäni sanoit ihan asiallisesti. ei kellään ole oikeutta puuttua kasvatus asioihin jos kyseessä ei ole lapsen vahingoittaminen. meneppä kyseiseen apteekkiin ja jätä palaute, tai soita apteekin esimiehelle ja pyydä että hän muistuttaa työntekijöitään siitä että heille kuuluu apteekki työ EIKÄ toisten lapsien kasvattaminen ja äitien ojentaminen
-hemulivaan-
en paikalla ollutkaan. Ja se tietysti tekee asiasta vaiekan, koska kyseisen apteekkarin tarina luultavasti olisi aivan toisenlainen..
Tämä apteekkari siis näki sinun toimintasi argressiivisena? Vai todellako hän sinua kielsi komentamasta huonosti käyttäytyvää lasta?
Itse olisin laittanut pisteen touhulle jo ensimmäisen juoksurallin jälkeen. Lapsillani on tapana mennä ylikierroksille jos ei HETI puutu asiaan. Kauppaan en missään nimessä lähde nälkäisen tai väsyneen lapsen kanssa jos ei nyt aivan pakko ole..
Jos kaiken tuon katselit ennen kuin laitoit lapsen rattaisiin niin ei ihmekään, että hiki nousi pintaan ja hermostus. Minulla ainakin olisi noussut! Ja juuri sen vuoksi yritän toimia ajoissa (niin kotona kuin kaupassakin), ettei tule suotta itkua ja huutoa.. Aikamoista kykyä vaatii toimia tyynen rauhallisesti jos antaa tilanteen mennä "yli".
Tämä on hyväksi havaittu tapa meillä.
Useimmiten kasvatuksessa lieneekin kyse siitä MITEN asiat tekee..?
ENSIMMÄISEN kiellon jälkeen olisi pitänyt puuttua. Tätä huomaa etenkin julkisilla paikoilla, että äidit haluaa "päästä vähemmällä" ja toistetaan ja toistetaan kieltoa. Lapsi oppii, että kielloista huolimatta mitään ei tapahdu. Minä olen AINA pitänyt kiinni siitä, että kun kerran kiellän niin jos ei ekalla kerralla totella, niin sitten tulee jo "seuraamuksia".
on aika turhaa juoksennella lapsen perässä pitkin poikin apteekkia tai muutakaan paikkaa ja kieltää kerta toisensa jälkeen. Kun sanoo että tämä on viimeinen varoitus niin se on se myös!
Ja ihan totta hei! Eihän missään käyttäydytä noin. Olisin ottanut sen tenavan kainaloon ja mennyt tiskille hakemaan ne lääkkeet ja painellut kotiin. Kiukuttelevaa lasta en ainakaan palkitsisi puistoon menolla tuollaisen shown jälkeen!
Joskus kannattaa ihan oikeasti miettiä mitä ulkopuoliset viestii ja mitä sanoo. Luultavasti aloit jo vähän hikeentyä ja hermostu alapseen koska nytkin ärtymys jotenkin paistaa kirjoituksen läpikin. Mikä siis ihan tarkalleen oli se asia jota tuo apteekkari yritti sanoa sanoillaan? Tuskin ihan kevyt heitto oli asiakaspalvelun lomassa?
Ja kun lapsi tekee tuollaisen esityksen niin kannattaa vähän vilkaista niitä muitakin asiakkaita ja mitä he ehkä viestivät ja otta aasiasta opikseen seuraavaan kertaan.
Itselläni on myös sellainen tapa, että jos puhe ei ole auttanut ja on siirryttävä tekoihin eli lapsi syliin niin siihen loppuu puhe myös. Ja siitä ei sitten enää lähdetä mihinkään muualle. Ja hei, jos lapsi ei pysy aloillaan niin miksi se pysyisi rattaissaan? Vöillä?
Siis olitko tosi vihainen lapselle vai hillityn vihainen. Jos alennuit rähjäämään lapselle esim. huutamalla tai rähjäämällä niin silloin sinulle oli aiheellista huomuttaa asiasta. Mutta jos olit hillityn vihainen niin apteekkari sanoi turhasta.
ensimmäinen kerta, kun joku puuttui kasvatukseesi? Minusta sellainen on enemmän arkipäivää. Todella rasittavaa, kun silloin, jos lapsi riehuu, se on huonosti kasvatettu ja silloin jos riehumisen kieltää ja varsinkin jos sen estää, niin sitten siitä valitetaan.
Kerotmuksestasi päätellen olisin itse kyllä puuttunut asiaan nopeammin, enkä toistellut moneen kertaan uhkauksiani ennen toteuttamista.
Oliko muuten varmasti niin, että apteekkari arvosteli sinun kasvatustasi, vai yrittikö hän vain sanoa, ettei heitä häiritse pojan käyttäytyminen, ettei sinun heidän takiaan tarvitse vaivautua saamaan häntä hiljaiseksi.
Itse olen myös joskus jonottanut kahden villin lapsen kanssa apteekissa, kun pojat juoksivat ympäriinsä ja kun yritin pitää molempia kiinni, niin en pystynyt hoitamaan asioita kädet varattuna ja taas toinen pääsi juoksemaan. Kauhukokemus. Meillä kyllä apteekkari vain totesi, että pojat näyttävät olevan jo parantumaan päin. Heille nimittäin lääkärin määräämää lääkettä hain.
aika ärsyttävää, mutta itse en antaisi lapsen juoksennella ja riehua tuolla tavoin. Jos ei osaa odottaa "nätisti" niin ei muuta kuin vaunuihin istumaan siitä huudosta huolimatta joka yleensä lakkaa aika pian jos ei itse hermostu ja ala rähjätä lapselle. Kyllä mäkin kärsin joskus samasta asiasta kun mun keskimmäinen saattoi heittäytyä maahan makaamaan ja kiljumaan kesken kauppareissun. Silloin sain neuvon, että ei pidä välittää muista ihmisistä - jokainen hoitaa kasvatustilanteet niin kuin itse parhaaksi näkee ; )
no ensinnä mulla on tapana aina antaa pojalle mahdollisuus käyttäytyä paremmin ja siksi varoituksia muutama ennen seuraamusta.ja toiseksi en todellakaan huutanu pää punaisena pojalle siellä vaan vaikka olin jo hiukka hermostunu kun kaappasin pojan syliin ja lähdin viemään vaunuihin niin ihan normaalilla,topakalla äänellä poikaa komensin=)enpä ole kuuna päivänä karjunu hurjana pojalle jossain yleisillä paikoilla,ei tulis mieleenkään..
se apteekkaritäti ei tykännyt ilmeisesti kun laitoin pojan väkisin vaunuihin vasten pojan omaa tahtoa=)eli siinä olisi pitänyt puhumalla saada poika itse rattaisiin,juu tottakai tuo nyt olisi onnistunu=D
ja piru vie se on kyllä minä ketä tuota poikaa kasvattaa ja hyvä aloittaa ajoissa opettaa että ei sovi miten tahansa käyttäytyä julkisesti eikä muutenkaan.vai missäs vaiheessa noita asioita pitäis alkaa opettaa,kouluiässä vai=)?
ja yhdyn kyllä näin jälkiviisaana muutaman kirjoittajan kanssa samaan että olis jo kahden kiellon jälkeen ottaa poika haltuun kun tosiaan se meno yltyy kun vauhtiin pääsee mutta siinä samalla kun piti sitä asiaa hoitaa ni meni jo pasmat heti alkuun sekasin.
tämä oli toinen kerta kylläkin nyt kohta kolmeen vuoteen kun joku tulee avautumaan kasvatusasioista.
ensimmäinen kerta oli kaupassa kun poika oli joku 6kk vanha ja hänellä oli tapana saada semmoisia huutokohtauksia että mikään ei auttanu,ei sitten mikään.ja sitten se huutokohtaus tuli kauppajonossa..siinä yritin tehä mitä pystyin ruokakorit yms.käsissä vaunuineni päivineni kunnes totesin että prkule eipä taida poika hiljentyä joten annoin huutaa vaan ja saada kauppareissuni päätökseen kunnes sitten maksettuani kimppuuni "hyökkäsi" eräs ulkomaalainen nuori nainen joka alkoi uhkailemaan minua poliiseilla ellen heti ala imettämään tai saa jollain muulla poikaa hiljaiseksi..englanniksi siinä mulle kiihtyneenä selitti kunnes hetken katsottuani häntä kysyin että onkos sulla lapsia johon vastasi "ei,entäs sitten?" sitten vaan kylmästi käskin naisen painua pitkälle ja tosi syvälle ja lähdin menee =D
näitä tilanteita tulee varmast jokaiselle mutta jokaisen avautujan pitäis ensin mennä itteensä ennen ku alkaa jakelemaan neuvojan että onkohan ihan järkevää,meinaa kyllä jokainen tietää koska on tosi kyseessä että koska se lapsi on oikeesti avun tarpeessa mutta ei silloinkaan ole järkevää mennä neuvoja jakelee vaan soittaa ne poliisit tai päiv.sossut paikalle.mutta yleensä se vaatii känniset vanhemmat tai jos lasta pahoinpidellään tai muuta vastaavaan.
jokainen järki ihminen kyllä tajuaa missä mennää.että nää vastuulliset aikuiset joilla on hermoissa ja uhma-ikäisissä lapsissa pitelemistä niin ainakin itse jätän heidät ihan omaa rauhaansa tietäen itse mitä se tilanne on ja varsinkin kun se on tuikinormaalia lapsen kasvatusta ja jokainen tekee sen tyylillään=)
tarkoittanut, että olisit huutanut ; ) mutta kyllähän lapsi vaistoaa sen hermostuksen. Ja olet kyllä oikeassa, että parempi alkaa opettamaan käytöstapoja pienestä pitäen. Mutta näitä kasvatukseen puuttujia tulee olemaan aina. Ja pakko myöntää, että musta on varmaan tulossa sellainen - olen vain alkanut kiinnittämään huomiota siihen miten ihmiset kohtelevat lapsiaan ja ärsyttää suunnattomasti sellainen turha raivoaminen. Mutta yritän pitää murinat mahassa, koska tiedän kyllä millaista on uhmaikäisen kanssa...
Kuulosti tutulta tuo kertomuksesi huutokohtauksista. Oma tyttöni ei tyynny vaunuissa millään muulla keinoin kun ottamalla hänet syliin. Kerran hän aloitti bussissa oikein kunnon huutokonsertin. Tein siinä minkä pystyin, kun liikkuvassa täydessä bussissa ei voi lasta syliin ottaa. Voi niitä katseita, joita ihmiset loivat minuun niiden muutaman pysäkinvälin ajalla... :)
"mutta kyllähän lapsi vaistoaa sen hermostuksen." totta! vaikka tässä ketjussa nyt puhutaan jo vanhemmista lapsista niin on tullu jo huomattua 10kuisen tytön kanssa tuo asia. varsinkin jos itellä on huono pvä eikä mikään onnistu ja kiukuttaa niin ei paljon auta ku tyttöki alkaa kiukutteleen sillon :D
Ihmettelen kyllä tuota apteekkaria, harvemmin nyt noin päin käydään sanomaan, kun kuria koitetaan lapselle pitää.
Useammin törmää tilanteeseen, jossa lapsi todellakin saa tehdä mitä vaan ja vanhemmat ei kiinnitä mitään huomiota, silloin on ihan paikallaan minusta ulkopuolisen jo puuttua, kun ollaan yleisellä paikalla ja lapsen riehunta alkaa aiheuttamaan jo vahinkoa muille.
Mutta että rajojen asettamisesta tullaan sanomaan, se oli kyllä outoa. Näitä kirjoituksia lukematta uskoisin että enemmistö on kanssani samaa mieltä: pidä sinä vaan linjasi, se palkitsee aikanaan!
Apteekkari tarkoitti varmasti vain hyvää, kun alkoi neuvomaan. Ihmiset eivät aina tajua, että sen voi ottaa myös loukkauksena, arvosteluna.
Itsekin olisin ajatellut (ehkä, en ollut näkemässä tilannetta, mutta kuvailun perusteella) varmasti samalla tavalla kuin apteekkari. Tosin olisin jättänyt sanomatta, koska tiedän miten helposti ihmiset pahastuvat.
Mutta ihan vinkiksi, että agressiivisuus todellakin lisää vain agressiivisuutta. Niin kasvatetaan ongelmalapsia. En todellakaan ole vapaan kasvatuksen kannalla, mutta minun mielestä vanhemmat eivät koskaan, missään tilanteessa, saa polttaa päreitään. Lapselle ei huudeta tms.
Jos lapsi hirveesti "sekoilee", niin pitää selvittää miksi. Kysy lapselta, polvistu hänen tasolleen, keskity häneen. Kysy mitä hän haluaa. Selitä miksi sinun täytyy nyt asioida apteekissa, ym. (Ehkäpä olitte lapsen mielestä asioineet liikkeissä jo ihan tarpeeksi... hän halusi huomiosi.) Kerro asiat lapselle niin että hän ymmärtää.
Tämä tapa vaatii joskus hieman enemmän aikaa, mutta vähentää lapsen mellakointia huomattavasti! Sinä siis olet pomo, mutta kuten työpaikallakin, pomoja on kahta sorttia: niitä jotka komentavat pää punaisina (ja joita ei arvosteta) ja niitä jotka arvostavat kommunikointia.
Minä en ala katsomaan tuollaista käytöstä lapseltani. Minulla se on kerrasta poikki. Kun äiti sanoo "rauhoitu, minun täytyy hoitaa asiani" lapsen on jo rauhoituttava tai sitten laitan vaunuihin istumaan. Minä en huuda takaisin vaan puhun ihan rauhallisella äänellä.
Minä en ala lapselle toistelemaan käskyjä, enkä uhkailemaan vaunuihin joutumisella.
Minä sanon lapselle kuinka ollaan ja miksi, jos lapsi ei tottele jätän asiani hoitamatta tai otan lapsen syliin/vaunuihin. En huuda enkä intä lapsen kanssa kilpaa. Jos hoidan asiani loppuun ja lapsi huutaa koko sen ajan vaunuissa, niin huutakoon, uskon kuitenkin että lapsikin hiljenee kun äiti ei intä hänen kanssaan.
Tiedän kyllä millaisia vesseleitä 3v lapset ovat, siltikkään ei ole minun koskaa tarvinnut huutaa omalle lapselleni vaikka hän melkoinen vilperi välillä onkin.
Apteekkari varmaan koitti rauhoitella sinua. Väärinhän hän teki, kun eihän meidän äitien kasvatuksellisiin asioihin saa puuttua, eikä varsinkaan neuvoa.
komenna ja selitä miksi ja sitten toimi.
ensinnä jos viitsii lukea kaikki edelliset viestit niin selviää etten minä huutanu lapselleni! ja toiseksi niin pitääkö vääntää rautalangasta että lapset eivät ole samanlaisia missään vaiheessa,ei edes uhma-iässä,toiselle menee puhe perille,toiselle ei,toiset riehuu kun sille päälle sattuu,toiset ei taas ollenkaan,toiset joskus,toisilla ei pahempaa uhma-ikää,toisilla paha ja kestää kauan...tätä listaa voi jatkua loputtomiin kuten jokainen varmasti tajuaa...!
sinä taltutat sen lapses jo heti ensi kerrasta,minä toisesta tai kolmannesta koska niin haluan ja tiedän muuten pirun hyvin millä tavalla poikaani kasvatan=)
eikä mikään tai kukaan muuta minun periaatteitani ja viimeiseksi hyvällä katson että minua tulee joku asiakaspalvelija sättimään yksityisasioistani ja syyttämään agressiivisuudesta.
siis luoja paratkoon=D minä laitoin sillä voimalla minkä siihen tarvitsin saamaan 100cm ja 16kg rimpuilevan pojanjärkäleen rattaisiin istumaan että jos toi on agressiivista touhua niin siinähän on jonkun mielestä=D
mutta jokaisen on syytä miettiä omassa mielessään niitä asioita jos on kiinnostusta puuttua toisten tapoihin hoitaa heidän omia lapsiaan,eli niitä ei pidä suinkaan päästään suustaan..
että ilmeisesti ja varmasti tämän apteekkariihmisen mielestä minun olis vaa pitäny antaa pojan touhuta mitä touhuu ja jos haluaa ohjata poikaa niin puhumalla sitä olis pitäny pärjätä ja tietysti saada puhumalla 2,8vuotias rattaisiinkin istumaan,niinkun varmasti kaikki tuon ikäisen pojan omaavat vanhemmat varmasti saa,eikös vaan? fiksuja ovat jo tuossa iässä kun keskustelemalla hoituu kaikki asiat,mitään uhmasta oo tietoakaan.eli taitaa muilla olla sitten varsin ylikehittyneet lapset jotka moista väittää kuten edelliskirjoittajallakin.
minun vesseli kun on vasta ny uhma-iässä ja kun sille päälle sattuu niin ei mene keskustelemalla asiat läpi,ei mene ei.
että kuule pärjää sinä keskustelemalla niin minä otan pojan haltuuni niillä konsteilla minkä hän siihen tarvitsee..meinaa keskustelu tulee kyllä varmasti kehiin siinä vaiheessa kun hän on hyvin siihen kehittynyt ja uhma alkaa väistyä.että näin menee eri lasten eri kehitys.
mutta todellakin reagoin jos joku kehtaa tulla lässyttää minun yksityisasioistani ja tänää tuli muuten hoidettua varsin negatiivinen palaute eteenpäin=)
Lopuksi kaikille niille pikku vinkki joiden sisällä palaa tulinen halu puuttua vieraiden ihmisten asioihin niin hoitakaa se pätemisentarve vaikkapa kotona pois.Tai hankkikaa elämä..;)
ps.ja edelliselle niin eipä meidän pojan kanssa intetä vastaan suinkaan mutta eipä poika kyllä hiljenekkään kun ei anneta huomiota huutamiseen,päinvastoin...tiukka katsekontakti ja tiukka käsky hiljentymään tehoaa häneen jos ei ole väsyny tai ole yleisillä paikoilla.hän kun hullaantuu vieraista paikoista niin kuin monet muutkin pojan viikarit tuossa iässä.mutta muista,2,8 ja 3 ikävuoden välillä on hurja ero..eli on turhaa lähtee edes spekuloimaan,se kehitys kun nopeatempoista tässä vaiheessa.eli hyvinkin saattaa olla paljon kärsivällisempi jo ens vuoden puolella tai sitten myöhemmin mutta ennen sitä mennään näillä=)
Teet virheen siinä, että uhkaat laittaa pojan rattaisiin ja sitten kun hän ei muutakaan käytöstään uhkaat uudestaa ja uudestaan ilman, että mitään ei kuitenkaan tapahdu?
Josko alusta asti toimisit JÄRJESTELMÄLLISESTI niin lapsesi olisi helpompi ymmärtää käskyjäsi. Ja tiedän, että lapset ovat erilaisia, mutta niiden sääntöjen on oltava selkeitä tai alle 3-vuotias lapsi ei voi niitä ymmärtää!
Ja edellinen kirjoittajahan nimenomaan kirjoitti, että hän laittaa lapsen ensimmäisen kerran jälkeen rattaisiin. Ei pidempiä taisteluita. Ei kukaan sanonut, että käyttäydyt aggresiivisesti. Kyllähän se useimmiten se uhmaikäinen pitää "väkisin" sinne rattaisiin laittaa. Mutta se laitetaan ENSIMMÄISEN kerran jälkeen!
Minä olen kasvatuksen keskustelemalla oppinut pinnaa venyttämällä. Esikoisemme oli niin hankala nuorempana, että kysyimme ammattilisilta apua. Siltä saimme hyvät vinkit siihen, että keskustelu on jo tuon ikäisen kanssa todella tärkeää. Siitä se alkoi aukeamaan, solmu. Siksi neuvoin niin. Nyt tyttö on jo 5 vuotias. Ongelmat jäivät taakse varmaan viikossa, kun opimme keskustelemaan lapsen tavoilla!
Nuorempi on 2 vuotta ja 2 kuukautta. Ei ole ongelmia ollut ja taatusti jatketaan rauhallista kasvatuksen linjaa. Se toimii.:)
Sanoin jo aiemmin, että itse olisin ollut apteekkarin sijassa hiljaa, olisin pitänyt asian omana tietonani. Ihan jo senkin takia, että olen asiakaspalvelussa töissä, ja niin siinä työssä kuuluu tehdä. Saat siis pahastua siitä että sinulle sanottiin, mutta älä pahastu itse asiasta, millä tarkoitettiin vain hyvää.
Täällä kommentoin, koska sinä itse pyysit.:)
,ajelee rekalla ympäri ämpäri sekä paineli jonotuslappu-painiketta vähän väliä kielloista huolimatta,siinä samalla tiskillä hoitaessani asiaani juoksin koko ajan pojan perässä kieltämässä ja toistin monta kertaa että "vaunuihin istumaan jos et nyt tottele" kun sitten neljännen kerran jälkeen mulle riitti,otin pojan syliin ja sanoin että "nyt riittää ja kun et uskonut niin vaunuihin istumaan nyt",no poika alkoi tietty huutamaan ja laitto vastaan ku viimestä päivää niin tottahan laitoin väkisin vaunuihin istumaan jotta pääsin asiani hoitamaan loppuun.
poika sitten alko huutamaan niin ettei asioinnista tullu mitään joten hoin pojalle että "nyt istu nätisti vaan siinä niin päästään pois ja puistoon"
""juoksin koko ajan pojan perässä kieltämässä ja toistin monta kertaa että "vaunuihin istumaan jos et nyt tottele"""
""joten hoin pojalle että "nyt istu nätisti vaan siinä niin päästään pois ja puistoon" ""
Noissa teit väärin!
Lasten perässä ei juosta kokoaikaa, lapset kasvatatetaan tottelemaan.
Uhkailua, toistoa, inttämistä...
Lapselliset keinot lapsen kasvatukseen vai?
Lasta ei kasvateta uhkailemalla ja inttämällä.
Ei kannata tulla kertomaan keskutelupalstalle asioistaan, jollei mielipiteitä tahdo.