Loimaan uusinkin historia on kovin tietämättömästi ja puutteellisesti kirjoitettu ajanjakson 1809 jälkeen nälkävuosiin 1876 saakka. Luullakseni ruotsalaisuuden jänteet pitivät kovin kiinni siinä harvassa kartanoherrasakissa, jota Koski-Mellilä-Ypäjä-Oripää-Pöytyä ja Alastaro oli. Rahvaalle ei tuottanut mitään vaivaa olla kesarin alamainen.
Ruotsinkielisä saarnoja kuunneltiin, kun venäläisiä ei luulosta poiketen väkisin tuotu. Voisi sanoa, että loimaallaisuuden jonkilainen kivijalka luotiin juuri rahvaan toimesta, jolle autonomia antoi riittävää liikkumatilaa.
Ensimmäiset tieyhteydet Turkuun ja Hämeenlinnan suuntaan toi joitakin tuulahduksia maailmalta. Sitten alkoikin räjähdysmäien teollistuminen. Rautatie oli viimeinen siunaus alueen kehitykselle.
Ensimmäinen maailmansota, torpparikysymys ja sisällissota onkin sitten kaluttu alueelta tarkkaan. Kovin paljon enemmän tuntuu historiankirjoittajia kiinnostavan tappaminen, tuho ja hävitys.
Nykytilanne taitaa olla eräänlainen maidonpinta, joka pyrkii kermottumaan, mutta aina joki ulkopuolinen sitä heiluttaa ja kerma menee rikki. Ei Loimaasta saada kunnollista kaupunkia, vaikka siihen liitettäisiin vielä Pöytyä, Oripää, Ypäjä, Koski ja Marttilakin. Se olisi vain laaja viljelysalue, jossa kolmisenkymmentätuhatta ihmistä hajallaan.
Ruotsinkielisä saarnoja kuunneltiin, kun venäläisiä ei luulosta poiketen väkisin tuotu. Voisi sanoa, että loimaallaisuuden jonkilainen kivijalka luotiin juuri rahvaan toimesta, jolle autonomia antoi riittävää liikkumatilaa.
Ensimmäiset tieyhteydet Turkuun ja Hämeenlinnan suuntaan toi joitakin tuulahduksia maailmalta. Sitten alkoikin räjähdysmäien teollistuminen. Rautatie oli viimeinen siunaus alueen kehitykselle.
Ensimmäinen maailmansota, torpparikysymys ja sisällissota onkin sitten kaluttu alueelta tarkkaan. Kovin paljon enemmän tuntuu historiankirjoittajia kiinnostavan tappaminen, tuho ja hävitys.
Nykytilanne taitaa olla eräänlainen maidonpinta, joka pyrkii kermottumaan, mutta aina joki ulkopuolinen sitä heiluttaa ja kerma menee rikki. Ei Loimaasta saada kunnollista kaupunkia, vaikka siihen liitettäisiin vielä Pöytyä, Oripää, Ypäjä, Koski ja Marttilakin. Se olisi vain laaja viljelysalue, jossa kolmisenkymmentätuhatta ihmistä hajallaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jotakin muuta, kuin Saikunkalliota, Kopua, Vainiota, Loimaan Lehteä ja sitä tavanomaista joutavan jauhantaa.
Hyvä huomio sinulta tuo ajanjakso. Monissa historian perusteoksissa aivan, kuin halvaantuneena hypätään kymmeniä vuosia 1809 jälkeen. Selvästi näkyvät vielä vanhan ruotsinmielisten historiankirjoittajien 1800- luvulta juurruttama käsitys.
Se oli Suomen kehitykselle suuri siunaus, että päsimme suuriruhtinaskunnaksi. Bernadotterien alaisuudessa olisimme vain veronkeräystiluksia ja metsästyserämaata. Klingeläisethän vieläkin puskevat sitä säveltään, että Ruotsi meidät muka kasvatti, koulutti, teollisti, toi kansakuntana muiden joukkoon. Päinvaston! Ruotsi jarrutti ja esti kaiken tuon!
Mitäs mieltä vanhat herrat ovat Loimaan kulttuurista ja hieman syvällisemmästä sivistyksestä? Saako paljon vastakaikua historiaan ja menneisyytemme kajoava kirjoitus? Kertooko alueen väestöstä kaiken se, että hotelliravintolan ulosheittäjät kiinnostaa 40 kirjoituksella?
Itse menetin uskoni kulttuurinviljelyyn vanhan Loimaan teatterin aikaan ja lopullisesti liittymisen jälkeen kaupungin muuttuessa kuolleeseen tilaan.
Mitätön kulttuurijohto on halvaantunutta, kirjoittajat, maalaajat, näyttelijät ja soittajat sinnittelevät omillaan. Joskus määrärahaa annetaan niin, että anojakaan ei tiedä mihin sen käyttäisi. Pidetään yllä mieluummin virkavaltaisuutta ja kulissia. Kulttuurissa Loimaa on kuollutta merenpohjaa.
Ei ainutakaan lihansyöjä-äijää, joka tahtoisi vedellä verbillä feissiin! Pelkkää tirskuvaa bubbeliinoa, jotka kihnuttaa toisiaan vimmassaan traktorissa.
Tämä on mielenkiintoinen pikkukaupungin palsta, bloki vai miksi näitä kutsutaan? Tulin jo aamulla ja olen lukenut mekoisasti nauraen näitä pieniä loimaalaisnovelleja sadoittain.
Loimaalla täytyy olla rikas ja omaperäinen kertomakirjallisuuden laaja perintö. En vain nyt muista ainuttakaan loimaalaista kirjoittajaa.
Olen lukenut monien paikkakuntien palstat, mutta Loimaa menee yli kiihkossa, intohimossa ja katkeruudessa kaikista. Teillä täytyy olla siellä suuret luokkaerot, tuloerot ja pitkiltä ajoilta patoutunutta vihaa. Se saatta olla aivan sisällissodasta 1918 alkaen.
Olivatko loimaalaiset kovin jakautuneita punaisiinja valkoisiin. Liekkö siellä tapahtunut runsaasti suojeluskunnan tekemiä murhia ja vääryyksiä?
Kaksi asiaa jäi lukemistani päällimmäiseksi. Tämä kaupunkiin liitetty maalaiskunta ei kaikin puolin ole vielä sopeutunut asiaan. Toinen on tuo maataloustuki, joita viljelijät vähättelevät tai kiivailevat puolesta, riippuen henkilöstä. Samalla saajia vastaan hyökätään, vaikka saaminen perustuu lakiin.
Loimaalainen maanviljelijä ilmeisesti esiintyy ylpeänä, näyttä mersuillaan varallisuutensa ja öykkäröi köyhemmille ärsyttävästi. En tunne ainuttakaan loimaalaista, jote en tiedä sitä yleistäkään käytöstä siellä.
Oletko emeriittus LL tri Yli-Kirra Espoosta?