Muutaman viimevuoden aikana vaimoni saattaa muuttua, kuin salama kirkkaalta taivaalta, ärtyneeksi,karttavaksi ja robottimaisesti asioista suorittavaksi ihmiseksi.
Tätä voi sitten kestää viikkoja tai jopa kuukausia.
Olen tietenkin jäävi puhumaan asiasta, mutta aina näissä tilanteissa vaimoni alkaa pohtimaan eroa,syyttämään minua ja perhe-elämäämme.
Yhden kerran olen puoliväkisin saanut hänet lähtemään lääkärin juttusille, joka sitten määräsikin hänelle lääkityksen joksikin aikaa
ja tilanne muuttui kuin taikaiskusta paremmaksi.
Nyt on taas tilanne ollut päällä kolmisen viikkoa
ja olen itsekin alkanut pohtia kannattaako perhettä pitää kasassa edes lasten takia, koska tuntuu ettei oma nuppi enää kestä tätä jatkuvaa epätietoisuutta siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Jos ihmisellä on ongelmia mielenterveyden kanssa, niin voiko hän itse ymmärtää koska tarvitsee mahdollisesti hoitoa?
Tätä voi sitten kestää viikkoja tai jopa kuukausia.
Olen tietenkin jäävi puhumaan asiasta, mutta aina näissä tilanteissa vaimoni alkaa pohtimaan eroa,syyttämään minua ja perhe-elämäämme.
Yhden kerran olen puoliväkisin saanut hänet lähtemään lääkärin juttusille, joka sitten määräsikin hänelle lääkityksen joksikin aikaa
ja tilanne muuttui kuin taikaiskusta paremmaksi.
Nyt on taas tilanne ollut päällä kolmisen viikkoa
ja olen itsekin alkanut pohtia kannattaako perhettä pitää kasassa edes lasten takia, koska tuntuu ettei oma nuppi enää kestä tätä jatkuvaa epätietoisuutta siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Jos ihmisellä on ongelmia mielenterveyden kanssa, niin voiko hän itse ymmärtää koska tarvitsee mahdollisesti hoitoa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tai pikemminkin avun tarpeen hyväksyminen riippuu paljon ihmisestä, sillä joillekin pelkkä masennus voi olla avun hakemisen kannalta erittäin vaikea asia.
Ei kai tuossa paljon muuta voi, kuin yrittää saada häntä hakemaan apua. Saatan tosin olla sopimaton henkilö neuvomaan tälläisessä asiassa.
Eli avun hakemisen tärkeys ja se miten hänen nykyinen olotilansa vaikuttavat läheisiin voisivat olla painotettuja asioita, kun tuon edellisen viestini toiseksi viimeinen lause epäonnistui hieman.
Ihminen ei välttämättä huomaa mielenterveytensä olevan sairastumassa. Teidän tapauksessanne tilaisin ajan perheneuvolaan, tai terveyskeskuspsykologille, jonne voit jo soittaessa kertoa alustavasti tietoa tilanteestanne. Menette sinne yhdessä vaimosi kanssa ja kerro suoraan, miten pelkäät vaimosi mielenterveyden puolesta, miten se on väsyttävää ja mitä voisitte yhdessä tehdä tilanteen korjaamiseksi. Jos vaimosi ei suostu lähtemään, niin tilaa aika itsellesi yksistään. Käy keskustelemassa ja hakemassa tukea ja neuvoja. Älä heitä heti kirvestä kaivoon. Jos et senkään jälkeen jaksa enää jatkaa liittoanne, niin tältä pohjalta voit lähteä hakemaan eroa, lasten yhteishuoltajuutta tai itsellesi yksistään huoltajuutta, jos vaimostasi ei ole lasten huoltajaksi. Yrittäkää ensin vielä tuolta perheneuvolan kautta saada apua. Jos saatte ongelman selvitettyä, rakkautenne vain kasvaa ja lujittuu entisestään. Ainakin meille kävi näin.
Lääkitys yksistään ei tahdo riittää mielenterveysongelmissa, vaan puhuminen ja terapiakäynnit terv.keskuspsykologin luona ovat lisäksi tarpeen. Voimia teille.
Eli olisitte kaikki osallisena ongelmiin joita te kaikki joudutte kokemaan ?
Emme ole käyneet vielä terapiassa yhdessä.
Sitä mietin, että onko yhteinen terapia hedelmällistä, jos toinen osapuoli ei itse ole ihan kunnossa?
Mistäköhän johtuu se, että niin monet ympärillä olevat perheet hajoavat samalla tavalla.
Vaimoille tulee ongelmia mielenterveytensä kanssa ja lopuksi seuraa ero.
Samalla kaavalla on jo 3 tuttavaperhettä hajonnut.
Varsinkin kun kyseessä ovat ihan ns. normiperheet eli taustalla ei ole alkoholi, pahoinpitely,pettämis jne. tapauksia.
Raha-asiatkin ovat suurin piirtein kunnossa.
Meilläkin teoriassa kaiken pitäisi olla ihan ok, vaan kun ei ole.