Onnellinenko?

Elämäni on sekavaa... Seurustelin ja kuvittelin löytäneeni elämän mieheni. Olimme suunnitelleet elämämme kokonaan, mutta lopulta tulimmekin tulokseen että meidän on parasta olla vain ystäviä. Surin vuoden ja löysin uuden miehen. Aluksi olimme vain kavereita, mutta lopulta päädyimme yhteen. Vuosi on mennyt ja mietin olenko vieläkään onnellinen. Olenko tehnyt virheen?

Mitä onnellisuus lopulta on? Tiedän että minulla on nyt hyvä mies. Mies joka ei koskaan tekisi väärin minua kohtaan. Mies joka olisi hyvä isä lapsille ja aviomies minulle. Silti tuntuu että jotakin puuttuu... Ei vaan tunnu oikealta. Mietin usein omaa onnellisuuttani ja huomaan joka kerta etten ole onnellinen. Yritän mennä suhteessa eteenpäin, vaikka sisimmissäni tiedän että taidan tehdä väärin.

Pelkään. Pelkään, etten löydä koskaan sitä oikeaa. Sitä jonka kanssa voisin olla onnellinen ja perustaa perheen. Huono itsetuntoni ruokkii ajatuksia ja mietin usein voinko olla missään suhteessa onnellinen, jos en pysty olemaan edes itseeni tyytyväinen. Olen sekaisin enkä jaksaisi aina murehtia. Olen vain kyllästynyt tähän kaikkeen epätietoisuuteen...