Taas on pakko tänne hieman kirjoittaa tuntemuksia. Jotenkin taas vaihteeksi olen vajonnut niin pohjalle tämän naamani kanssa. Viimetalvena hain kasvoissani esiintymään vaikeaan akneen apua lääkäreiltä. Ihotautilääkäriltä sain sitten antibioottikuurin ja olin innoissani, että kesäksi on naama kunnossa ja voi mennä minne haluaa. Kesä tuli, akne vain pysyi naamassa. Kuuria pidennettiinkin hieman, ei apua. Sitten tuli loppukesä. Lääkärille taas ja roaa naamaan. Ajattelin, että olen sitten jouluksi kunnossa ja voin mennä vaikkapa jouluostoksille iloisin mielin. Ei tarvitsisi hävetä, kulkea seiniä pitkin, vältellä toisten katseita, tehdä ostoksia nopeasti, että pääsisin taas kotiin piiloon. Muttei toivoakaan siitä.
Tänään kävin vaateostoksilla. Hienon vaatekokonaisuuden löysin. Olin iloinen siihen saakka, kun peilistä katsoin naamaani. Tajusin, ihan sama miten pukeudun, kuitenkin kaikki näkevät vain tämän hirvittävässä kunnossa olevan naaman ja tekevät päätöksensä sen mukaan.
Tänään olin koulussa. Vaikka sinne on niin vaikea aina mennä tämän naaman kanssa. Kävin sitten jossain välissä vessassa ja huomasin, kuinka kuivuneet huuleni olivat vuotaneet verta ja se oli kuivunut pitkin huulia. Iho näytti vessanvaloissa kamalaakin kamalemmalta. Ei tuntunut todellakaan kivalta.
Jotenkin olen jo kyllästynyt odottamaan. En usko tästäkään lääkkeestä olevan apua. Pitäisi vain opetella elämään tämän kanssa. En vain tiedä miten. Pitäisi saada itseluottamusta mutta mistä sitä saisi tämän näköisenä? Masentaa niin vietävästi. Jaksa enää tätä naamaa. Eli ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vain odottaa. Menee koko elämä hukkaan, kun vain odotan jotain joka ei tapahdu.
Tänään kävin vaateostoksilla. Hienon vaatekokonaisuuden löysin. Olin iloinen siihen saakka, kun peilistä katsoin naamaani. Tajusin, ihan sama miten pukeudun, kuitenkin kaikki näkevät vain tämän hirvittävässä kunnossa olevan naaman ja tekevät päätöksensä sen mukaan.
Tänään olin koulussa. Vaikka sinne on niin vaikea aina mennä tämän naaman kanssa. Kävin sitten jossain välissä vessassa ja huomasin, kuinka kuivuneet huuleni olivat vuotaneet verta ja se oli kuivunut pitkin huulia. Iho näytti vessanvaloissa kamalaakin kamalemmalta. Ei tuntunut todellakaan kivalta.
Jotenkin olen jo kyllästynyt odottamaan. En usko tästäkään lääkkeestä olevan apua. Pitäisi vain opetella elämään tämän kanssa. En vain tiedä miten. Pitäisi saada itseluottamusta mutta mistä sitä saisi tämän näköisenä? Masentaa niin vietävästi. Jaksa enää tätä naamaa. Eli ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vain odottaa. Menee koko elämä hukkaan, kun vain odotan jotain joka ei tapahdu.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tiedän tuntemuksesi täysin. Kärsin erittäin pahasta aknesta koko yläasteen ja lukion alun ajan. Ja kaikenlisäksi naamani punotti kuin mikäkin ja monet kyselivät mikä naamaani vaivaa. Ja tietysti eniten ärsyttivät ne henkilöt jotka yrittivät jakaa niin sanottuja hyviä vinkkejä kertomalla kuinka säännöllinen ihonhoito on hyvästä,vaihda tyynyliina kaks kertaa viikossa,kuori naama jne. Eihän ne auta jos on akne.
No juu siis asiaan. Sait siis antibioottikuurin? Ihmettelen kovasti jos sinulla todella paha akne on kyseessä. Itselläni oli ehkä sellainen keskilievä akne ja ihotautilääkärini sanoi siihen heti, että: "Turha alkaa antibioottien kanssa pelleilemään! Mä määrään sulle roaccutan-kuurin". Kyseisen kuurin ansiosta elämäni oikeasti pelastui. Tietysti sivuoireet oli aika tuskallisia, mutta nyt erittäin hyvä iho. Joten olisikohan sinun aika kokeilla roaccutania? Vai mitä tarkoitit antibioottikuurillasi? Roaccutanhan on periaatteessa se viimeinen hoitokeino akneen ja se oikeasti auttaa.
"Lääkärille taas ja roaa naamaan."
Eli ap. on jo saanut roa- kuurin joka ei ilmeisesti ole auttanut...
Voimia. Tunnen monia aknea sairastavia, jotka ovat siitä huolimatta viehättävän näköisiä, seurustelevat ja elävät kaikinpuolin normaalia elämää.
Uskon että masentuminen pahentaa ihon kuntoa, yritä pysyä positiivisella mielellä ja muista ettei iho ole koko elämä.
Itse olen kärsinyt lievästä aknesta puolet elämästäni. Aina kun on masentanut, olen miettinyt että kumpi on omituisempaa: a)ihminen jolla on näppyjä naamassa vai b)ihminen jolla on näppyjä naamassa, joka häpeilee itseään ja hiipii seinäviertä pitkin.
Pää pystyyn!
ymmärrän TÄYSIN mitä tarkoitat. sitä eivät varmaan voi normaali-ihoiset käsittää miten monin tavoin akne vaikuttaa itsetuntoon ja elämään. Esim.uimaan,saunaan, yöreissuille vieraammille ihmisille ei huvita mennä kun olo naamansa kanssa on niin paha ja vaikea:( puhumattakaan jokapäiväisestä koulussa(ja joskus töissä,apua!)olosta,ahdistavaa.. miksi he****tissä on joillekki elämässä näin paska tuuri osunut? ei voi käsittää. Toivon jaksamista sinulle
Eli samoin tavoin kokenut mutta ikä jo 22 ja elämä mättänyt täysin aknen takia.. koulun lopetin 17vuotiaana kesken aknen takia, koska en kehdannut kouluun mennä ja lopulta tuli hylättyjä jonka myötä armoton stresssi ja ajauduin koulun lopettamiseen. Vuosi sitten aloitin uudestaan koulun ja edelleen pärstä todella heikossa kunnossa.. olen syönyt kaksi roa kuuria jotka molemmat olen jättänyt kesken koska vaikuttivat mielialaani ja tekivät minullle vielä pahemman vian eli todella tummat silmänaluset,.. joten nyt omaan sekä aknen että tummatsilmänaluset. Akn e sentään hieman parani roa kuurin myötä mutta jätti todella häiritsevän näköiset arvet.
Tilanne on lisäksi tämä että näytän joissain valoissa peilin edessä melkeinpä komealta (kuten kotona) mutta kouluun menen vessan peilin edestä katsomaan itseäni niin jopas koittaa säikähdys.. Arvet ja näpyt ja tummatsilmänaluset tekevät naamani riemunkirjavaksi ja sairaan näköiseksi. Ja hyvin aamulla alkanut päivä onkin pilalla koska havahdun todellisuuteen.
Tummiin silmänalusiin käytän meikkivoidetta vaikka olenkin mies. Mutta koska silmäni ovat kuopalla ja todella tummat meikkivoidekaan ei auta peittämmän niitä kokonaan. Ja roa kuurin myötä olen saanut punoittavan ihon joka punahtaa heti kun menen pakkaseen ja sitten meikkivoide loistaa vaaleana.. niin jopas taas on hassunnäkönen ihminen.
Baarista saan naisen kuin naisen mukaan mutta kun näkevät minut päivänvalossa niin orastava suhde loppuu poikkeuksetta siihen...
Ota nyt itseäsi niskasta kiinni. Enpä usko hetkeäkään Roan vaikuttaneen mielialaasi, kun ihan maassa näytät olevan muutenkin.
Lisäksi voisit ottaa hieman selvää asioista. Punaiset arvet katoavat ajan myötä, sen tiedän ihan kokemuksesta. Prosessia voi jopa nopeuttaa ihan kotikonstein tai vähän hintavammilla operaatioilla.
Myös tummista silmäalusista pääsee eroon, otat vain vähän selvää asioista. Omani vaalenivat huimasti käytettyäni Body Shopin silmänympärysseerumia. Myös muita keinoja on joita voit kokeilla: http://www.verkkoklinikka.fi/keskustelut/&m=6499462&f=2501713&c=6715157&t=9997790&tree=1
auta nuo mitkään sun silmänympärysseerumis näihin... ;) Olen kuuleppas ottanut asioista selvää olen lääkärilläkin käynyt asian takia, mut vastauksena olen saanut että rakenteellinen vika ja ajan labratesteihin joissa ei ole mitään oollut. Mutta kuinka voi olla rakenteellinen vika kun ei ole ollut kuin muutamanvuoden. Mitkään silmänympärysvoiteet tai poppakonstit ei näihin auta. Koska iho on vaan äärimmäisen ohut silmien alla josta kyseinen asia johtuu.. Ainut korjauskeino on rasvasiirre silmien alle.. mut sepäs maksaakin jo pari tonnia.
Ja tiedän kyllä että on olemassa esim. laser hoitoja arpiin mutta ovat varsin kalliita.. ja ei saa käydä kuulema vasta kuin 6kk jälkeen roa kuurin arpeutumisvaaran takia. Joten vielä olis pari kk.
Osaan kyllä ottaa asioista selvää... mut ajattelin nyt purkaa tuntojani koska ketjun aloittajakin näin teki.
kyllä se iho siitä taas paksuuntuu kunhan jaksat odottaa
Paksuneeko iho muka roa kuurin jälkeen takaisin normaaliksi?? Minä olen elänyt siinä käsityksessä että iho pysyy ohuena loppuelämän ajan... Jos näin on voin huokaista helpotuksesta ja elämäni ei olekaan välttämättä pilalla...
iho korjaa itseään koko ajan, varsinkin jos olet vielä nuori
itse söin puolen vuoden roa-kuurin aikoinaan ja iho oli sen jälkeen aivan ohut ja hapera, myös silmänaluset olivat mukavan tummat. nyt kolmen vuoden jälkeen kaikki on aivan toisin
ei se nopea prosessi kyllä ole
"Punaiset arvet katoavat ajan myötä, sen tiedän ihan kokemuksesta. Prosessia voi jopa nopeuttaa ihan kotikonstein tai vähän hintavammilla operaatioilla."
kuinka kauan sulla on menny et ne arvet on haalennu? ja millä kotikonsteilla tätä voi nopeuttaa??
Tai eiväthän ne punaiset läikät kasvoissa varsinaisesti arpia ole, siksi ne ajan kanssa katoavatkin.
Sinkkivoide vaalentaa ihoa, sitä kannattaa kokeilla, mutta pistä vain punaisten kohtien päälle.
Toinen hyvä juttu vois olla tämä uusi Bactosan: http://ssl.terveysasema.com/index.php?main_page=product_info&products_id=1371
"Se säilyttää ihon luonnollisen kosteus- ja pH-tasapainon, vähentää ihon punoitusta ja nopeuttaa ihovaurioiden korjautumista."
voiko tätä Bactosania ostaa apteekista vaan vain tuolta netistä? Vähän epäilyttää, kun suun kautta otettava lääke kuitenkin on.. eikä sellasista ole ennen ollut minkäänlaista kokemusta.
Sinkkivoiteesta... mistä voi ostaa? oaljo maksaa? ootko ite käyttäny? ja kuinka nopeasti vaikuttaa?:)
Bactosania saa ihan luontaistuotekaupoista, tullut juuri markkinoille.
no entä snikkivoide? mistä sitä, hinta?
sinkkivoide..
en voi enää edes vanhemmille näyttäytyä ilman meikkivoidetta...! on TODELLA ärsyttävää kun kaverit valittaa yhestä finnistä, ja yhdesti yksi tyyppi sanoi "voi ei, koulukuvaus ja mulla on tää FINNI". sano tän tietenki mun kuullen. -.- mulla on siis naamassa punoitusta, finnejä, mustapäitä, arpia... TODELLAKIN itsetunnon vetää nollaan! sit nää siloposkiteinit ärsyttää jotka valittaa, että punastelee tai muuten vaa valittaa ihostaan (joka on muuten täydellinen!).. olis vaan onnellisia et niillä ei tätä tarvii käydä läpi!
onneksi tämä palsta on sentään olemassa. olen saanut täältä paljon hyviäkin vinkkejä, kiitos teille palstalaisille :)
olisi kiva löytää sellainen voide joka vähentää ihon punaisuutta, arpia ym. onkohan sellaista? mistään couperosa-ihosta ei siis tosiaankaan kyse. on muuten inhottavaa mennä kirkkaasti valaistuun luokkahuoneeseen, se on nöyryyttävää tämän naaman kanssa! välttelen aina muiden katseita, ja he saattavat pitää minua ylimielisenä, tai jotain. :( en siis enää uskalla liikkua missään ilman meikkivoidetta. ja se jos jokin on kamalaa! kavereiden luona on tuskaa olla yötä. sielläkin pesen ehkä naaman ja sit laitan yöksi taas meikkivoidetta..! siis YÖKSI! ja yritän nukkua niin ettei se likaa tyynyliinaa.
kerrankin kun olin kaverini luona yötä ja hän meni saunaan ja pyysi minua mukaan (hän houkutteli paljon) kieltäydyin kunniasta. hän sanoi minua tylsäksi! olisipa minun tilalla ja katsottaisiin sitten! tällä naamalla ei muutenkaan paljoa ylpeillä. olen myös sen huomannut, että katson elokuvissa ja ohjelmissa näyttelijöiden naaman kuntoa. toki tiedän, että on niihin meikkiä tällätty ja tietokoneella vielä paranneltu. mutta eipä niiltä pääsääntöisesti finnejä löydy.
olisi NIIN ihanaa kävellä kadulla ajattelematta sitä mitä muut ajattelee. ilman meikkiä, ilman huolia. niin kuin lapsena. ja ala-asteella. vaikka olinhan silloinkin tietenkin lapsi.
hyväihoiset ihmiset ei tosiaankaan ymmärrä, kuinka akne voi pilata lyhyen elämän. mutta sen minä kuitenkin sanon, että kun kerran täällä joku sanoi, että akne on maailman turhin sairaus, niin hän on väärässä! akneen ei kuitenkaan kuole kuin esim. johonkin fyysisesti vakavaan tautiin. akne on silti henkisesti ja sosiaalisesti iso taakka.
Hyvää talven jatkoa ja joulun odotusta :)
__honey__468 se on todellakin tajuttoman ärsyttävää jos joku alkaa valittamaan YHESTÄ finnistä :D niinku mun yks tuttu tekee.. Mulla on sama ongelma ku sulla :/ En oo viel koittanu mitään lääkityksiä, mutta perjantaina olisi aika varattuna lääkärille :) Toivon niin kovasti että se auttais, alan olemaan jo aika epätoivonen asian suhteen.. Oon joutunu häpeemään tätä jo seiskaluokasta asti, nyt oon parikymppinen. Voimia sulle ja muillekin!
Itse aloitin antibiootti kuurin viikko sitten ja kahdenlaista geeliä pistelen naamaan. Tottakai odottelen innolla "parempaa elämää" mutta taitavat jäädä tulokset laihoiksi? Tähän mennessä kaikki tätä aiemmin käyttämäni aineet ovat vain lisänneet häpeää ja kuivattaneet ihon hilseileväksi. E-pillereitä aletaan napsia kuukauden päästä jos ei tuloksia, lääkäri kyllä lupasi että tämä akne paranee. Onko teillä kokemusta e-pillereiden tehosta akneen?
paraply_ Juuri oon kanssa alottamassa e-pillerit akneen :) Tai ei tätä akneks oo kukaan lääkäri oo sanonu ku en oo ennen käyny missään, mut eiköhä sen itekki huomaa milloin on kyse tavallisista finneistä ja milloin aknesta..Diane Novaa vissiin määrätään, koska tarvii myös ehkäisyä. Toivottavasti ne auttaa :-(
Tää viikko on ollut niin paha että en kouluun oo kehdannu mennä tällä naamalla :S Tuntuu ettei siellä ole kellään samaa ongelmaa.. Kaikki muut on semmosia siloposkia.
En kyllä kovin kauan jaksais taistella tämän asian kanssa ku ala-asteesta asti on finnejä ollut..En edes muista minkä näkönen oon ilman finnejä tai mille tuntuu jos on finnitön naama!
Minäkin, päälle parikymppinen, olen kärsinyt aknesta ylä-asteen alusta alkaen. Lopetin jopa itselleni niin rakkaan harrastuksekin (uiminen) juuri aknen takia. Olin alkanut tekemään tulosta uintivalmennuksessa, mutta naaman takia en voinut jatkaa sitä.
Sama kuten muutkin täällä kirjoittaneet, että miten kamalalta näyttä julkisten paikkojen peileistä, se on aivan järkyttävää.... Hyvinkin alkanut päivä kyllä kaatuu viimeistään sitten siellä koulun tai sovituskopin peilillä kun naamansa näkee...
Sosiaalinen elämä nollassa.
Eniten pistää vihaksi kun joka tuutista kuulee kuinka aknesta kyllä pääsee eroon! Vaan kas kun ei omalle kohdalle ole toimivaa keinoa löytynyt vaikka jos jonkinmoista hoitoa on kokeillut!
Olen iloinen niiden puolesta jotka on löytäneet itsellään toimivan keinon!
Ei tätä tajua jos ei ole kokenut!
No mutta ehkä me aknenaamat olisimme liian kauniita ilman aknea! :)
Finnejä alkoi tulemaan jo viidennellä luokalla, mutta akneksi puhkesi seiskaluokan talvella ja oon nyt 19. En ole juuri koskaan harrastanut mitään, mutta aloittanut olen muutaman kerran. Eihän siit mitään tullut, kun naamassa oli sen verran isoja patteja, että ihmisten ilmoille olisin lähtenyt täältä neljän seinän sisältä. Oikeita kavereita mulla ei ole koskaan ollutkaan ala-asteen jälkeen, joten olen ollut aika yksin monta vuotta. Aloitin meikkaamisen siihen aikaan, kun naama suorastaan räjähti akneksi. Silloin käytin vain peitepuikkoa (koko naamaan tientenkin, sillä koko naama oli finnien peitossa) ja muilla meikeillä vasta yhdeksännellä.
Nyt oon syöny Roaa kolme kuukautta eikä finnejä ole juuri yhtään. En edes muista, milloin naamani on viimeksi ollut näin finnitön! Ainoastaan punaiset finnien jättämät läikät häiritsevät.
"No mutta ehkä me aknenaamat olisimme liian kauniita ilman aknea! :)"
Tuo pitää paikkansa. Ja vaikka ei oisikaan ulkoisesti kaunis, niin sisäisesti sitäkin kauniimpi. Hyvää ihoa ja elämää ylipäätään osaa arvostaa niin paljon enemmän. Kyllä sinäkin tulet saamaan jostain keinosta edes jonkinverran helpotusta akneesi. Tämä tosiaan testaa ihmisten kärsivällisyyttä, mutta voit olla varma, että lopussa kiitos seisoo. Se ei ehkä nyt lohduta paljoa, mutta pitää vain jaksaa odottaa. Olen kuullut jostain, että ihmiselle annetaan vain sellainen taakka, jonka heppu tuolla pilvien yläpuolella tietää ihmisen jaksavan kantaa. Akne vaikuttaa ihmiseen niin monella tapaa ja voi olla henkisesti todella raskas sairaus, vaikkei se fyysisesti olisikaan (eli siihen ei kuole). Sinä olet siis monia ihmisiä paljon vahvempi jo nyt ja vielä vahvempi olet silloin, kun pääset tuosta sairaudesta yli.
viestin loppuosa pätee meihin kaikkiin aknesta kärsiviin ihmisiin. Koittakaa jaksaa!
Hei sinä 07-vuonna liian ohuesta läpikuultavasta silmänympärysihosta kärsinyt. Paksuniko iho sitten edes ajan myötä normaaliksi?!