Mä olen tässä nyt kohta viisi vuotta seurannut maailman menoa ja havainnut tän kaiken aivan hullun touhuksi. Meininki on nyt sellainen, että pitää suorittaa aivan helvetisti kaikkea ja päteä eli "myydä" itseään kaikille ja aina. Jos et pysy kelkassa mukana, niin syrjäydyt. Jos taas yrität, niin lopulta et kestä ja sitten on kaikki yhtä helvettiä.
Ihmisiä ruoskitaan nyt kuin viimeistä päivää. Tehokkaammin, sisulla ja vituttaa kuuluukin! Kaikki, jotka eivät tätä jaksa, leimautuvat "luusereiksi".
Rahaa, rahaa ja rahaa. Siinä on maailman arvot ja jumalat. On aivan helvetin sama, mitä yritykset tuottavat tai yrittäjät puuhaavat, kunhan tuottoa syntyy ja vielä enemmän, kuin naapurilla!
Kuka tällaista paskaa jaksaa? Ei tässä ole enää mitään tolkkua! Miksi ihmiset masentuvat? Koska ei olla tarpeeksi riittäviä maailman vaatimuksiin. Voi vittujen kevät!
Tämän ei tarvitse jatkua näin!
Ihmisiä ruoskitaan nyt kuin viimeistä päivää. Tehokkaammin, sisulla ja vituttaa kuuluukin! Kaikki, jotka eivät tätä jaksa, leimautuvat "luusereiksi".
Rahaa, rahaa ja rahaa. Siinä on maailman arvot ja jumalat. On aivan helvetin sama, mitä yritykset tuottavat tai yrittäjät puuhaavat, kunhan tuottoa syntyy ja vielä enemmän, kuin naapurilla!
Kuka tällaista paskaa jaksaa? Ei tässä ole enää mitään tolkkua! Miksi ihmiset masentuvat? Koska ei olla tarpeeksi riittäviä maailman vaatimuksiin. Voi vittujen kevät!
Tämän ei tarvitse jatkua näin!
Vastaukset 11
Vanhimmat
tulee ihan nooan arkki tarina mieleen. ihmiset pahoja ja sitten lähtö tulee. nyt jo paljon merkkejä lopusta..
hahahahahahshahhahhahhahhahhha lol
Näin minäkin olen ajatellut. Tuollainen "venäläinen ruletti" loppuu aikanaan kun jatkuvasti yksi toisensa jälkeen poistuu ja viimeisen onkin sitten helppo poistua perässä...
Mutta olen jo näkevinäni että vielä vähän ja muutos parempaan alkaa. Olen jo täällä ajatellutkin aiemmin että täälläkö loppujen lopuksi ovat kaikki tuntevat ja rakkaudelliset ihmiset joita pahuus on polkenut oikein olan takaa. Jos on tarkoitus päästä meidänkaltaisistamme eroon niin minkälainen tästä maailmasta vielä tulee kun olemme viimein poissa muistuttamasta jossain omantunnonkolkassa mitä pahuus ja seuraukset siitä ovat. Kun jäljelle jää se jääkerros niin kuka edes muistaa miten sen sulattaa, mitä on oikeasti kaiken elävän kunnioittaminen ? Ajattelevat että mitä ei muista sitä ei kaipaa? Eivät ole silti tyytyväisiä kun huomaavat sitten kun huonosti menee että meitä poistuneita ei voidakaan syyttää enää mistään.
Sama peli jatkuu myös ihmissuhteissa. Haetaan yhä enemmän ja enemmän kokemuksia ja seikkailua. Harrastetaan irtosuhteita, etsitään täydellistä kumppania, jollaista ei voi edes olla olemassa. Ihmissuhteista on tullut kulutushyödykkeitä. Ystävyyskin on monesti pinnallista.
Tuntuu todellakin siltä ettei ihmisiin voi luottaa kun selkäänpuukottajia on tiheään ja luotettavia ihmisiä on niin vaikea löytää.
ei meistä helpolla päästä, me tassuttelemme mukana ja ihmettelemme muitten tohinaa.
jota tuntuu tulevan joka suunnalta ja kaiken elävää kunnioittavan latistusyritykset on pakko jossain vaiheessa loppua kun eihän me minnekään periaatteitamme heitetä, eihän? Mä ainakin aion yrittää viimeiseen pisaraan asti luoda parempaa ympäristöä ja löytää ja kannustaa ihmisistä esiin ne välittävät puolet. Niihin ei kuulu toisilla kiipeily...
että, yllätys yllätys, täältäkö masennuspalstalta löytyy kaikki syvällisesti ajattelevat ja tuntevat ihmiset?! Pinnallista tavaran perässä juoksua useimmilla nk. "terveillä" ihmisillä. Musta tää materialistinen nykytouhu, kiire, toisten polkeminen jne ei oo enää tervettä ja inhimillistä. Mä tunnen jo (sisäisesti)pudonneeni pois koko yhteiskunnasta, vaikka käynkin edelleen työpaikallani näyttelemässä yhteiskuntakelpoista työntekijää. No, ehkä masennus on sen hinta sitten , kun sopeutuu näennäisesti ulkoisten paineiden alla kun muutakaan elämänratkaisua ei löydä. Toisin sanoen sellaista ehjää elämäntapaa missä mieli ja sydänkin olisivat mukana.
Tunnen itseni epäonnistuneeksi yhteiskunnan mittapuilla mitattuna, mutta ei ole tämä yhteiskuntakaan hääppönen minun mittapuillani mitattuna.
Monenlaiset iskut kestänyt,vaikken uskonut.
Pienenä usko särkynyt läheisiin,luottamus rikottu.
Pelkoa,häpeää,itkua,kauhua nähnyt ei kukaan...rukoili tyttö-auttakaa.
Nuoruuden kauneuden,herkkyyden väänsi vihaksi sisäänpäin.
Kuinka uskoi kenenkään hyvään tahtoon-vahvuutta koki kun ei antanut tilaisuutta.
Aika hioi terävät särmät,antoi hyvän kasvaa ja rauhoittaa.
Pahan tiedostaa olevan osa elämää,monesti naamion takana.
Ei voinut estyä lapsuuden pahuudelta,nuoruuden rikkinäisyydeltä-toivottomuudelta.
Tänä päivänä huomaan...taistelen lasteni mielenterveyden puolesta.Vaikka eri syyt,silti kylmän,kovan ja vaativan maailman-tuttua on:(
Nytkö vasta sain luvan revetä ja luhistua-itkeä ja tunnustaa vähäiset voimani?
Kirota pahan voiman,joka imee heikon minuuden,kuoleman partaalle vie.
Taistelu lapseni elämänhalun palauttamisen puolesta herätti-ravisteli miettimään,kuinka hetkellisesti täällä olemmekaan.
Jos työn,kodin menettää-siitä nousee vielä.
Tärkeintä minulle läheisten hyvinvointi.
Hyvää tahtoa jaksa antaa,elein,sanoin-sydämelläsi.
Jokainen meistä tarvitsee sitä ja oppii sen myötä itsekin hyvyyttä-kenties.
Vaikka olen parin kympin puolessa välissä ja elämä vasta edessä voisin sanoa että yhteiskunta on minulle työkyvyttömyyseläkkeen velkaa.
Yhteiskunta minut on tähän mielentilaan saattanut, polttanut loppuun, saanut voimaan pahoin. Mitäköhän keinoja tähän keksisi?
Yhteiskunnan tarjoamista kuntoutuspalveluista. Ne on tehty sinua ja minua varten, jotka on syrjäytyneet?
Kuntoutusta (ilmaistakin) antavat monet tahot, niistä täytyy vain ottaa selvää, mikä on sinulle / minulle passeli. Eteenpäin on pyrittävä, eikä vahingolliseen menneisyyteen tuijottamalla ja sitä myötä lamaantua?
..............................................
http://www.mtkl.fi/fin/liiton_toiminta/tietopalvelu_propelli/
..............................................
On paljon muutakin tekemistä, mikä antaa hyvää mieltä. Paljon muuta kuin ammatillinen ansiotyö.
Emme me kaikki ole samanlaisia ja hyvä niin. Mitä jos kaikki olisivat samanlaisia, mitähän siitä tulisi?
Harrastepohjalta löytyvä tekeminen? Ja tietenkin omaa terveyttä edistävä tekeminen jos se on tarpeellista? Aina löytyy kanavat joka asiaan. Täytyy löytää vaan tahto sen hakemiseen ?
Sosiaalisten kontaktien hakeminen, omien mieltymysten mukaan. > LUENNOT, esitelmät määrätyistä koskettavista aiheista jne.
Maailma onm mahdollisuuksia täynnä.
Ei saa jäädä vihan syövereihin. Sinne jää yksin. Joka lopulta TAPPAA ?
Hyvää jatkoa ja parempaa uuttavuotta 2008