Yksinäisyys oli sittenkin vain vaihe elämässäni.
Vähän aikaa sitten kirjoittelin tälle palstalle ja mietin, miksi olen yksinäinen. Mutta en ole enää!! :D :D
Uskon, että muutos on suhteellisen pysyvä, koska olen muuttanut sekä asenteitani että toimintatapaani, ja sen seurauksena olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Näin aion jatkaa tulevaisuudessakin.
Minulla oli sittenkin ennakkoluuloja muita ihmisiä kohtaan. Nyt en valikoi seuraani niin kamalan tarkasti kuin ennen, enkä ole enää yhtään yksinäinen. Omaksi yllätyksekseni viihdyn erittäin hyvin varsinkin monien äänekkäiden ja huomion keskipisteenä olevien ihmisten kanssa. :-o Heidän kanssaan pääsee helposti kontaktiin ja kommunikaatio sujuu vaivattomasti. Sitä paitsi muun muassa ns. hassuttelu on kivaa. Voin lukea kirjoja ja miettiä syvällisiä sitten kun olen yksin (huom. en kuitenkaan yksinäinen), joten loppujen lopuksi en menetä siltäkään osalta yhtään mitään. Miten voikaan löytää itsestään joitain aivan uusia puolia...
Peukkuja kaikille yksinäisille... muistan vielä tasan tarkkaan, miltä tuntuu olla yksinäinen, joten ymmärrän kyllä teitä.
Vähän aikaa sitten kirjoittelin tälle palstalle ja mietin, miksi olen yksinäinen. Mutta en ole enää!! :D :D
Uskon, että muutos on suhteellisen pysyvä, koska olen muuttanut sekä asenteitani että toimintatapaani, ja sen seurauksena olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Näin aion jatkaa tulevaisuudessakin.
Minulla oli sittenkin ennakkoluuloja muita ihmisiä kohtaan. Nyt en valikoi seuraani niin kamalan tarkasti kuin ennen, enkä ole enää yhtään yksinäinen. Omaksi yllätyksekseni viihdyn erittäin hyvin varsinkin monien äänekkäiden ja huomion keskipisteenä olevien ihmisten kanssa. :-o Heidän kanssaan pääsee helposti kontaktiin ja kommunikaatio sujuu vaivattomasti. Sitä paitsi muun muassa ns. hassuttelu on kivaa. Voin lukea kirjoja ja miettiä syvällisiä sitten kun olen yksin (huom. en kuitenkaan yksinäinen), joten loppujen lopuksi en menetä siltäkään osalta yhtään mitään. Miten voikaan löytää itsestään joitain aivan uusia puolia...
Peukkuja kaikille yksinäisille... muistan vielä tasan tarkkaan, miltä tuntuu olla yksinäinen, joten ymmärrän kyllä teitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Perhana, kerrankin jollain on elämä hymyillyt täällä, toivottavasti meillä muillakin ja mahdollisimman pian. Onnea uuteen viihtyisämpään sosiaaliseen elämääsi, toivottavasti ystäväsi osaavat arvostaa sinua ja sinä heitä. Vahvoin sitein solmitut ystävyydet sitten kestävätkin vaikka lopun elämää...
vieraaseen ihmiseen/ vieraisiin ihmisiin tutustuessa pitää aloittaa normaalia kevyemmillä puheenaiheilla. Kukaan ei voi olla syvällinen pohdiskelija heti alussa tai muuten tilanne menee melkoisen sekavaksi. Jos muut ihmiset ovat sosiaalisesti lahjakkaita eli eivät aloita keskustelua heti kaikkein monimutkaisimmilla teemoilla, päättelet siis siitä sen, että ihmiset ovat pohjimmiltaan pinnallisia? Ja onko tuokaan sitten syvällistä, että analysoi itseään? "Olen syvällinen ja sitä sun tätä". Syvällisyyshän tulee puhtaasta aitoudesta ja aitoutta ei ole se, että miettii omaa imagoaan. Saat olla niin "syvällisiä" miettivä kuin vain olet, mutta älä kuitenkaan aliarvioi muita. Myönnä itsellesi, että ihmistä jota et tunne, et todellakaan tunne.
Saako udella, että mistä paikoista olet saanut uusia tuttavia? Koulusta/töistä/kerhosta/ruokakaupasta?
Kerrot muuttaneesi asenteita. Oliko ennakkoluulosi jotenkin sellaisia, ettet luottanut tietyntyyppisiin (äänekkäisiin ja sosiaalisiin) ihmisiin?
Oletko kärsinyt itseesi liittyvistä ennakkoluuloista. Esim. että oletko hyväksytty omana itsenäsi vai uskoitko olevasi jopa jotenkin sosiaalisesti estynyt? Itselläni ne luulot ovat sairaalloisesti häiritseviä ja rajoittavia tekijöitä. Edes viinapaukku ei auta!
Paikkoja saa udella, mutten aio kertoa, koska en usko että niillä paikoilla on merkitystä... Uusi lähestymistapani näyttää toimivan kaikkialla siellä, missä liikuskelen. En muuten edes etsinyt mitään syviä ystävyyssuhteita, vaan yksinkertaisesti ihmisiä, joiden seurassa olisi mukavaa ja mielenkiintoista olla, vaikkapa vain ohimennen yhden kerran elämässä.
Juu, asenteitani olen muuttanut. Se oli vaikeaa, mutta se kannatti! Joku tuossa ylempänä vähän kritisoi sitä, että harrastan ns. itsereflektiota runsaasti. Minusta on kuitenkin ihan sama, millä yksinäisyytensä poistaa, jos se tapa vain toimii. Minulla itsereflektio ja itseni analysointi auttoi omien asenneongelmieni huomaamisessa ja korjaamisessa, joten en näe sen harrastamisessa mitään ongelmaa. Kyse ei siis ole mistään oman imagon pohtimisesta, vaan omien uskomusten, asenteiden, ja käyttäytymisen tarkastelusta niin objektiivisesti kuin mahdollista. Joku toinen tapa saattaa toimia muilla paremmin kuin itsereflektio ja itsensä analysoiminen, joten heidän kannatta siinä tapauksessa toimia jotenkin toisin.
Ennakkoluuloni eivät liittyneet luottamuksen puuttumiseen, vaan lähinnä mielenkiinnon puuttumiseen. Kuvittelin kai, etteivät vähemmän älykkäät ihmiset olisi kiinnostavia, varsinkin sellaiset jotka tuovat esille enemmän omaa persoonaansa kuin ajatuksiaan. Olen huomannut, että oman persoonan esille tuominen on joidenkin tapa luoda kontaktia muihin. Sitä olen nyt sitten testannut itsekin, olemalla vähän "äänekkäämpi", ja hyvin on näyttänyt toimivan tähän mennessä.
Itseäni kohtaan minulla ei juuri ollut ennakkoluuloja, vaan lähinnä muita kohtaan. Kuvittelin, ikävä kyllä, olevani muiden yläpuolella. Kuulostaa pahalta, mutta se oli totta. Ja nimenomaan OLI totta, sillä nyt en enää ajattele niin. En niinkään pelännyt, ettenkö olisi hyväksytty omana itsenäni, päin vastoin minun oli hankala hyväksyä muita heidän omana itsenään. Minulla ei koskaan oikeastaan ollut ongelmia "muodollisesti" tavata uusia ihmisiä ja tutustua heihin, mutta en yksinkertaisesti pitänyt heitä tutustumisen arvoisina. Nyt olen oppinut arvostamaan kaikenlaisia ihmisiä.
Tämä saattaa nyt kuulostaa kliseiseltä, mutta uskon, ettei yksinäisyydestä pääse eroon, ennen kuin oppii kiinnostumaan muista ihmisistä ja aidosti välittämään heistä. Ja se taas ei ole mahdollista ennen kuin välittää itsestään.
Toivottavasti tämä vastasi kysymyksiisi edes jonkin verran, Yleinen vuodattaja.
Käytät liikaa hienoja termejä, ettei yli 10 vuotta sitten suoritetulla yo-tutkinolla oikein ymmärtänyt kaikkea, mutta melkein kuitenkin :).
On hienoa että olet huomaamassa, että me kaikki olemme samanarvosia, vain erilaisessa paketissa. En tiedä taustaasi enkä ystäväpiiriäsi, mutta sinulle varmasti tekisi hyvää tutustua vanhempiin ihmisiin. Sellaisiin, joilla on katkennut käsivarsi sodassa ja toinen silmäkin on vain lasia. Minulle tällaisten elämää kokeneiden seura on tehnyt vain hyvää, koska minulla on ollut vain taipumusta tehdä omista pikku ongelmistani esteitä onnistumiselleni.
Itselläni tosiaan ongelmat ovat vielä siinä että hyväksyisin itseni ja että sen myötä voisin paremmin tutustua myös uusiin ihmisiin.
Onnea myös Sinulle hyvin alkaneelle matkalle kohti yhteyttä, she23!
-Yleinen vuodattaja