Peugeotini ja niiden viat:
1998-2002 Peugeot 406 2.0 n. 130.000 km.
- airbagin valo syttyi alussa toistuvasti ja _ saatiin pois vihdoin vaihtamalla takuutyönä turvavöiden kiristysjärjestelmän johtimet
- jarrulevyt takaa vaihdettu noin 100.000 km:n vaiheilla; kuulemma tyyppivika
- huoltotyöt ja jakohihnan vaihto suositeltuna aikana.
- yhteenotto betoniporsaan kanssa ja siitä johtuva etuspoilerin vaihto.
Peugeot 406 2002-2005 automaatti 2.0 noin 80.000 km
- 10.000 km:n kohdalla automaattivaihteiston järjestelmässä jokin virhe. Korjattu takuuseen.
- Poltti itsepintaisesti moottorijärjestelmän varoitusvaloa ja ajotietokone antoi viestiä "Air pollution fault". Toistui ajoittaisesti ehkä 20.000 km:n välein eikä saatu huollossa kuriin. Vaihdettu tämän vuoksi kerran lambda-anturi.
- huoltotyöt suositeltuna aikana
Vaihtoon meni kun iski autokuume koeajettuani 407:n.
Peugeot 407 V6 vuodesta 2005, noin 55.000 km.
- ei mitään ongelmia toistaiseksi, ellei ongelmaksi katsota isoa bensankulutusta. Olisi pitänyt ostaa dieseli, bensavoima ei ole ilmaista. Tosin taitaa tuo diisselikin valtion toimesta joutua rankaisulistalle.
Niin se neljäs tai oikeastaan ensimmäiseni. Se oli 1976-1977 silloinen pikkumalli 104, joka oli täynnä vikoja oleva maanantaikappale kaikella muotoa ja aikaan sai minulle pitkään kestäneitä epäilyksiä Pösöjen laadusta. Siinä tehtiin moottoriremontit ennen 50.000 km ja kaikkea mahdollista sähköpuolelta.
Onhan toki tässä ollut muitakin autoja, äkkiä laskien omistuksessani noin 15 kappaletta; onhan toki yli 30 vuoden autohistoriaan mahtunut ruotsalaista, japsia ja sakemannia ja yksi jenkkikin. Erityisen tyytyväinen olin 1986 mallin Mazda 626 toimintaan. Saab taasen oli joltinmoinen pettymys. Mieleen on jäänyt myös VW Golf mukavana perheen kakkosautona.
Autot ovat kaikki kuluvia mekaanisia laitteita. Onko kerrotut viat olleet liiallisia vaiko ei, minusta eivät.
1998-2002 Peugeot 406 2.0 n. 130.000 km.
- airbagin valo syttyi alussa toistuvasti ja _ saatiin pois vihdoin vaihtamalla takuutyönä turvavöiden kiristysjärjestelmän johtimet
- jarrulevyt takaa vaihdettu noin 100.000 km:n vaiheilla; kuulemma tyyppivika
- huoltotyöt ja jakohihnan vaihto suositeltuna aikana.
- yhteenotto betoniporsaan kanssa ja siitä johtuva etuspoilerin vaihto.
Peugeot 406 2002-2005 automaatti 2.0 noin 80.000 km
- 10.000 km:n kohdalla automaattivaihteiston järjestelmässä jokin virhe. Korjattu takuuseen.
- Poltti itsepintaisesti moottorijärjestelmän varoitusvaloa ja ajotietokone antoi viestiä "Air pollution fault". Toistui ajoittaisesti ehkä 20.000 km:n välein eikä saatu huollossa kuriin. Vaihdettu tämän vuoksi kerran lambda-anturi.
- huoltotyöt suositeltuna aikana
Vaihtoon meni kun iski autokuume koeajettuani 407:n.
Peugeot 407 V6 vuodesta 2005, noin 55.000 km.
- ei mitään ongelmia toistaiseksi, ellei ongelmaksi katsota isoa bensankulutusta. Olisi pitänyt ostaa dieseli, bensavoima ei ole ilmaista. Tosin taitaa tuo diisselikin valtion toimesta joutua rankaisulistalle.
Niin se neljäs tai oikeastaan ensimmäiseni. Se oli 1976-1977 silloinen pikkumalli 104, joka oli täynnä vikoja oleva maanantaikappale kaikella muotoa ja aikaan sai minulle pitkään kestäneitä epäilyksiä Pösöjen laadusta. Siinä tehtiin moottoriremontit ennen 50.000 km ja kaikkea mahdollista sähköpuolelta.
Onhan toki tässä ollut muitakin autoja, äkkiä laskien omistuksessani noin 15 kappaletta; onhan toki yli 30 vuoden autohistoriaan mahtunut ruotsalaista, japsia ja sakemannia ja yksi jenkkikin. Erityisen tyytyväinen olin 1986 mallin Mazda 626 toimintaan. Saab taasen oli joltinmoinen pettymys. Mieleen on jäänyt myös VW Golf mukavana perheen kakkosautona.
Autot ovat kaikki kuluvia mekaanisia laitteita. Onko kerrotut viat olleet liiallisia vaiko ei, minusta eivät.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Omapa on typeryytesi kun et osaa valita kunnon ajopeliä ja vielä tekniikan puolelta kun kerta valitat tollaisista asioista.
aivan, että meni aikansa ennen kuin kaveri älysi vaihtaa pösöön -sitä varmaankin tarkoitit!
ainakin kirjoituksesi antaa niin ymmärtää... ;)
Mitä väliä sillä merkillä on kunhan se on Peugeot, kun siihen merkkiin voi luottaa säällä kuin säällä ja renkaista kattoon ja myös tekniikan puolelta.
on kuluttanut maantiellä, kaupungissa ja onko manuaali vai automaagi, kiinnostaisi, mutta taitaa olla juoppo.
Kyllähän se sellainen juopon sekainen auto on. Maantiellä pääsee kyllä 7-7,5 litran pintaan tasaisella satasella, mutta kaupungissa nousee toiselle kymmenelle, pahimmillaan 13-15 litraa.
Automaattivaihteinen.
Voimaa on sanottakoon riittävästi, mutta jos vertaa kulutuslukemia aiempaan, on kulutus kova. Luulen, että katselen dieseliä. Mutta olletinkin lukemat ovat samanlaisia vastaavankokoisissa autoissa V6-moottorilla.
on, että voima ei synny tyhjästä. Vapaasti hengittävä 3-litrinen automaatilla on bensan surma. Ei silti, päivällä eräs kaveri kertoi 2,5-litraisen BEMARI-pakun nelivetoisena vievän pyöritysajossa tällä kelillä 20 lt/satanen, että ei se voima sielläkään tyhjästä synny. En huomannut kysyä, onko manuaali vai tomaatti, olin kai niin järkytyksestä sekaisin. Että kaikki on sittenkin suhteellista.
Huonoin autoni ei liene kuitenkaan Peugeot 104 vaan satuin hankkimaan 1970-luvulla Morris Marinan, joka aiheuttikin jatkuvaa marinaa. Muun muassa ohittaessa autoa siitä katkesi kaasuvaijeri kesken ohituksen. Kannentiiviste kärysi alta 25.000 kmn ja taisipa mennä kytkinkin uusiksi.
Muistelin tarkkaan omistuksessani olevat autot niitä on ollut 18 kappaletta, minkä lisäksi kokemusta on kertynyt vaimon ja jälkikasvun autoista.
Voisin väittää, että autojen tekninen kestävyys ja luotettavuus on noussut vallan tavattomasti viimeisen 30 vuoden aikana. Ongelma sinänsä voi olla lisääntyvä tietotekniikka, joissa voi olla mitä omituisempia häiriöitä digiboksien tapaan. Ehkäpä hienon auton ajotietokone ilmoittaa tulevaisuudessa tekstejä "fatal error" tai vaikka "steering wheel system not found", jonka jälkeen joudut buuttaamaan auton iroittamalla aukun kaapelit.
Se on tuo sähkön saatana. Nyt kun on saatu suht hyvä mekaaninen kesto, pilataan kaikki noilla sähkövempeleillä, jotka ei ainakaan täällä Suomen oloissa ole niitä parhaita ratkaisuja. Maanantaikappaleita on liian paljon. Toisaalta myös alustarakenteissa saatetaan päätyä liian monimutkaisiin viritelmiin, ja entä ne ajovalolamppujen vaihdot. Monessakaan nykyautossa ei niitä vaihda ilman että puoli keulaa on purettu. eli eteen päin on menty ja toisaalta takapakkia otettu.
MOI
Nythän tässä on vallan järki - ihmisten keskustelu, oikein hyvä.
Terveisin
Tuula