Ajattein kysäisitä iseiltä, että oliko teillä "rimakauhua" kun ryhdyitte yritäämään lasta alulle? Minulla on ongelmana (olen 24 v nainen) se, että sovimme avomieheni kanssa että yritämme lasta. Aloitin mm. hormonikuurinkin sen takia. Ja nyt, kun olisi ollu otollisin aika (ts.ovulaatio)laittaa lasta alulle, mies kieltäytyi seksistä!! Ja se on ollut harvinaista neljän vuoden aikana.
Tämähän sitten masenti minut aivan täysin, ja mietin nyt, mitä tulevaisuudessa. Jos ei haluja miehllä ole lapsen hankitaan minun kanssani, niin pitänee miettiä muita vaihtoehtoja.
Tämähän sitten masenti minut aivan täysin, ja mietin nyt, mitä tulevaisuudessa. Jos ei haluja miehllä ole lapsen hankitaan minun kanssani, niin pitänee miettiä muita vaihtoehtoja.
Vastaukset 54
Vanhimmat
perustavaa laatua oleva erimielisyys, mikäli näin on kuten kirjoitit.
Kannattaako joku pakottaa oman tahdon vastaisesti johonkin näinkin vakavassa asiassa? Itse en ainakaan niin tekisi. Kannaisiko antaa hänelläe kieltäytymisen mahdollisuus ilman uhkauksia erosta tai muusta ikävästä? Vai onko herttasen sama, kuka on lapsesi isä?
Tässä kohtaa elämää, kun elätte vielä kahden, sinun TÄRKEIN HENKILÖSI maailmassa tulisi olla miehesi.
Jos näin et tunne ja kunnioita hänen mielipidettään, olet väärän henkilön kanssa. Ja se jo yksin on edellytys olla tekemättä lasta hänelle.
Turha on häntä alkaa uhkailla ja kiukutella asiasta. Ilmeisesti päätös lapsen "tekemisestä" oli alunperinkin enemmän sinun kuin hänen ideansa. Muuten on vaikea ymmärtää hänen käytöstään.
Itselleni ei moista soppaa syntynyt ollenkaan. Sillä päätös OLI yhteinen ja lapsi toivottu, kun hän vuosia myöhemmin vihdoin syntyi, minun ollessa 34-vuotias.
Tilanne olisi varmaan ollut sama, jos olisin heti pian seurustelun alettua (olimme yli 10 vuotta yhdessä ennen raskautta) pyrkinyt saamaan vauvan.
Olemme yhdessä yhä ja ihan onnellisia. Kyllä toisen kunnioitus on tärkeä asia. Opettele sitä tässä kohdin. Vaikka hänen mielipiteensä olisikin sinua vastaan.
Ensinnäkin, kysyin miehiltä mielipiteitä.
Toiseksi, lasta ei "tehdä" kuten laitoit, vaan se saadaan.
Kolmanneksi, lapsesta oltiin puhuttu kaksi vuotta, ennen kuin lopetin pillerit, se oli harkittu, YHTEINEN päätös, jonka mies sitten pyörsi, ja se loukkasi.
Tosin kun juttelin mieheni kanssa illalla, hän myönsi, että pelottaa. No ketäpä ei. Hänellä on ikää 36 vuotta, joten ei tässä enää kymmentä vuotta viitsisi odotella esikoista. Jotta kukaan ei vedä poroja sieraimiin, totean, että eihän silloinkaan ole vielä myöhäistä.
Mieheni on minulle maailman tärkein ihminen, jonka kanssa haluan lapsen, en kenenkään toisen kanssa, kuten ikävästi vihjailit.
Olisin vaan muitakin miehiltä halunnut kysellä, että oliko päätös lapsen yrittämisestä vaikea, ja hirvittikö kuinka paljon.
"muista vaihtoehdoista" oli mielestäni lapsellista ja ikävää. Jos kerran kumppaniaan rakastaa, kunnioittaa HÄNEN kaikkia päätöksiään. Olivat ne sitten miten vastoin omaa näkemystä asiasta.
Mutta minä olenkin yhä mieheni kanssa.
Ja miesten mielipiteitä on tässä alempana. Poikkeaako sitten paljon omastani, onkin mielipideasia!
Kylläpä sitä ollaan niin vanhaa ja "viisasta". Miksi kokoajan painotat, että olet yhä yhdessä miehesi kanssa? Pätemisen tarvetta? Eihän mekään tässä eroamassa olla. Tarkoitin muilla vaihtoehdoilla sitä, että jos mies ei OLLENKAAN halua lapsia, ja minä haluan, menee oma äitiysviettini miehen edelle, näin se vaan on. En aijo olla lapseton loppuelämääni (adoptio vaikka), vain jos ei mieheni halua.Ei toista voi pakottaa isäksi (huijaaminen tms. on raukkamaista), mutta tämä käy myös toisin päin, miehen tulee kunnioittaa myös MINUN mielipiteitäni, ja pitää sanastaan kiinni. En katso miestäni ylöspäin, kuten sinä teet. Tasa-arvoa,katsos. Toki kunnioitan hänen mielipiteitä, mutta minun ei tarvtse hyväksyä välinpitämättömyytä yhteisiä päätöksiä kohtaan. Siitä tässä oli pohjimmiltaan kyse, lupauksen pettämisestä/rimakauhusta, vai miksikä sitä kutsuisi.
Että menee äitiysvietti miehen edelle!
Jos kerta näin on, nussi se muksu jonkun kaa, jota et ees tunne. Älä vaadi mitään, äläkä koskaan kerro kellekään koko asiasta.
Sillon et pakota ketään! Ja saat tyydyttää äitiysviettisi!!
Jos toista jänistää, se ei ole yhteinen päätös.
Entä jos asia olis toisinpäin? Olisko kiva olla siinä pantavana, kun ei yhtään haluu lasta?
Tuskinpa kuule.
Vähän vois ajatella yläpäälläkin.
Että ketään ei voi pakottaa isäksi. Luetun ymmärtäminen vähän hakusessa...? Eipä jaksa enää jankata. Enkä ikinä haluaisi lasta tuntemattoman kanssa. Täällä on ihan ihme porukkaa, ei osata lukea ja asiat väännetään miten itselleen sopii. Ällöttävää sanoa, että "olisko kiva olla pantavana jne.", viittaa aivan raiskaukseen, josta sulla ei varmasti ole mitään kokemusta.
Vaikka joku on tärkeä, ei tämän tärkeän ihmisen kohtelun tarvitse sulkea pois tulevia vielä tärkeämpiä ihmisiä ja heidän kohteluaan. Eli selkeämmin: tärkeä mies ymmärtää kuinka tärkeitä lapset voivat naiselle olla.
Miehiä ja naisia riittää maailmassa. Jokaiselle löytyy varmasti useampikin sopiva elämänkumppani. Ja eikö lasta haluamaton kumppani ole jo sopimaton, ja muutu siten ei-tärkeäksi henkilöksi?
Täällä eletään vain kerran. Lapsia voi saada vain rajoitetun ajan. Jos lapsia se tuona lyhyenä aikana ("hedelmällinen" aika, elämä) saa, niitä ei saa koskaan.
Lapsenhankinnan vietti voi olla voimakaskin. Ja onhan seksin syvin tarkoitus siittää jälkeläisiä ja syventää parisuhdetta. Lasten hankkiminen "yli miehen" on kuitenkin aavistuksen itsekästä. Jotkut tosin elävät selibaatissakin, eihän sekään ole muuta kuin viettien tukahduttamista. Kuinka moni sitä haluaa tehdä ja tekee, on toinen asia.
Mutta vinkkinä alkuperäiselle kirjoittajalle: lue kaikki mahdollinen lapsista ja parisuhteesta. Löydät varmasti asioita ja esimerkkejä joiden avulla voit selittää miehellesi miltä osin elämänne tulee lapsen myötä muuttumaan. Tämä saattaa auttaa miestä tekemään myönteisen päätöksen lapsen puolesta.
voisin esittää sulle hyvin ikävästikin...
Miksi luokittelet ihmisiä sopimattomiksi, mikäli he eivät halua lasta?
Mitä luulet MIEHEN, joka ei lapsia ole halunnut, menettäneen?
Entä, mitä luulet MIEHEN menettäneen, joka on suostunut isäksi miellyttääkseen naista? Luulisi näistä olevan jo näilläkin sivuilla niin paljon dokumenttia, ettei noin älyttömiä tarvii kirjottaa.
Lasten hankkiminen on AINA itsekästä. Ota ensin selvää, mitä tarkoittaa sana itsekäs, ja sen jälkeen palaa tänne, kirjoittamaan minulle, millä tavoin lasten hankkiminen ei ole itsekästä!
On muitakin tapoja jäädä lapsettomaksi kuin selibaatti. Voi esim. huorissa käydä. He eivät tunne elämänsä suurimmaksi vietiksi lastenhankintaa!
Kunnes toiseksi todistetaan, minä jatkan elämääni epäitsekkäästi lapsettomana, huorissa käyden, kun tarve niin vaatii. YHTÄÄN yh:jaa en tähän maahan hommaa! Sen verran paljon menee minunkin tilistäni veroja!
Ps. OIKEASTA rakkaudesta muuten sanotaan, että kaikki se kärsii ja ymmärtää. Sun rakkaus ei ymmärrä, eikä halua kärsiä.
Liekö siinä kukaan mitään menettänytkään? Aina löytyy näitä kaltaisiasi tossukoita, jotka elävät säälipisteillä.
sitten parempi vaihtoehto tehdä niin kuin muija tahtoo, vastoin omaa näkemystä ja "huomata" sitten kun lapsi on syntynyt " ai hitto, ei tää ookaan mua varten ", ja koota kamppeet ja jättää KAKSI ihmistä.
Ja lisäksi opettele sisälukutaito!
Sanoin nimittäin näin ekassa viestissäni:
"Tässä kohtaa elämää, kun elätte vielä kahden, sinun TÄRKEIN HENKILÖSI maailmassa tulisi olla miehesi.
Jos näin et tunne ja kunnioita hänen mielipidettään, olet väärän ihmisen kanssa." !!!!
Sinun lukutaidollasi tästä sai ihan jotain muuta, koska vastasit AIVAN saman asian, eri sanoilla!
Ja minulle tärkeä mies uskaltaa olla mies! Ei mikään "tossukka", kuten "allu" sanoi.
En luokittele ihmisiä sopimattomaksi yleensä, vaan sopimattomaksi kumppaniksi. Millainen on sitten sopimaton kumppani, jää jokaisen päätettäväksi. Mutta jos naisen hartain haave nuoresta iästä lähtien on olla suurperheen äiti, mutta aviomies paljastuu (?) jossain vaiheessa lapsien vihaajaksi, voidaan sanoa että mies "ei sovi" naiselle.
Kuka suostuu lapsen isäksi vain miellyttääkseen naistaan? Onko sellaisia? Tietenkään miehen ei ole pakko suostua lapsen isäksi, mutta ei myöskään naisen ole pakko suostua lapsettomaksi. Kuten esimerkissä yllä, pari ei sovi yhteen...
Lasten hankkiminen on itsekästä monella tavalla. Lasten hankkiminen ilman isän suostumusta on eri tavalla itsekästä kuin lapsen hankkiminen isän suostumuksella. On olemassa ns. yhteisöllisesti itsekästä toimintaa, sekä muista ihmisistä piittaamatonta yksilökohtaista itsekästä toimintaa.
Huorillakin on lapsia. Prostituoidut elättävät itsensä (ja perheensä!) myymällä itseään.
"Sun rakkaus ei ymmärrä, eikä halua kärsiä." En ymmärrä mitä yrität sanoa. Oma rakkauteni (vaimo ja lapset) eivät kuulu mitenkään nimimerkin Wannabe aloittaman keskustelun piiriin.
Miksi muuten luulet että olen tossukka ja elän säälipisteillä? Koeta perustella väitteesi.
"Onko sinusta sitten parempi vaihtoehto tehdä niin kuin muija tahtoo, vastoin omaa näkemystä ja "huomata" ..."
Ei tietenkään.
"Jos näin et tunne ja kunnioita hänen mielipidettään, olet väärän ihmisen kanssa." !!!! "
Aivan. Vaimon tärkein henkilö on mies ja miehen tärkein henkilö on vaimo. Vaimo haluaa lapsen ja mies taas ei halua. Kumpi kunnioittaa kumpaa? Mies vaimoaan vai vaimo miestään? Mitä tehdään? Juuri tästähän tässä keskustelussa on kyse.
Minullekin on tärkeää että mies uskaltaa olla mies. Jos pidät minua tossukkana, kerrot varmaan seuraavassa viestissäsi mistä olet saanut sellaisen mielikuvan.
Olen siis sitä mieltä, että jos parisuhde menee jumiin lapsien hankinnan takia, suhteessa on jotain korjattavaa. Vaihtoehtoisia lopputuloksia on keskustelun aloittajan tapauksessa neljä: 1. pari pääsee yhteisymmärrykseen (vaimo ja mies tyytyväisiä, tuli lasta tai ei) 2. vaimo ei saa koskaan toivomaansa lasta (mies tyytyväinen, vaimo ei), 3. vaimo saa lapsen (vaimo tyytyväinen, mies ei), 4. pari eroaa ja molemmat osapuolet aloittavat uudet parisuhteensa alusta.
Olen tässä asiassa naisten puolella. Mielestäni lapsen saaminen on niin iso asia, että naisella on oikeus elää elämänsä niin, että hän voi tulla äidiksi. Mitä toimia se sitten vaatii, on tietenkin naisen oma asia.
Huomatkaa nyt erityisesti sanat "on oikeus". Se ei siis tarkoita samaa kuin "on pakko". Nainen voi jäädä lapsettomaksi, esimerkiksi jos mies niin haluaa ja nainen siihen suostuu.
että mielestäsi lapsen saaminen on niin iso asia, että hänellä on oikeus elää elämänsä niin, että hän voi tulla äidiksi.
Ja minun mielestäni se on niin iso asia, ettei siihen pidä ryhtyä, kun puoliso EPÄRÖI tai suorastaan VASTUSTAA. Sillä lapsella on myös oikeuksia, jotka eivät toteudu, jos äiti hankkii lapsen vastuuttomasti yksin.
En ymmärrä ollenkaan ensimmäistä vastaustasi minulle.
Missä kohdin olet eri mieltä?
koska huomasin vähän oudon jutun. Allun puolesta en kommentoi, koska en tiedä, mitä hän tarkkaan ottaen tarkoitti.
"mutta jos naisen hartain toive nuoresta iästä lähtien on olla suurperheen äiti, mutta aviomies paljastuu(?) jossain vaiheessa lapsien vihaajaksi, voidaan sanoa, että mies "ei sovi" naiselle."
Vai olisiko toisinpäin? Vai onko se sinun käsityksesi, että naisen halut ovat aina oikeassa ja mies mukaelee? Tässä kohdin ymmärrän minä sen tossukan...
Ja jos nainen, joka himoitsee lasta yli kaiken , päätyy naimisiin ilman, että KERTAAKAAN puhuu toiveistaan ja haaveistaan, voiko silloin asiasta tietämätöntä mietä syyttää petturiksi?
Olen ihan sata siitä, ettet ole mies. NIIIIIIN puolueellista tekstiä tulee koko ajan!
Olemme eri mieltä vain siten, että minun mielestäni naisen ei tarvitse "sulattaa" elinikäistä lapsettomuutta.
Esität ensimmäisessä kommentissasi, että naisen tulee kunnioittaa miestä ja hänen mielipiteitään, mikä onkin totta. Mutta myös miehen tulee kuunnella naista, ja ottaa tämän puheet lapsen hankinnasta vakavasti.
Tunnen monia pareja, joissa miehet vielä kolmikymppisinä eivät tiedä mitä tulevaisuudeltaan haluavat. Tiedän myös, että näiden parien naiset ovat helisemässä, koska heillä ei ole "aikaa odottaa" miehen _mahdollista_ kypsymistä isäksi.
Puolisoiden kuvittelema tulevaisuus on oleellisesti erilainen, jos toinen ajattelee vanhenevansa 20 lapsenlapsen isoäitinä ja toinen suunnittelee sijoittavansa kaikki rahansa kaksipaikkaiseen urheiluautoon.
Eikä äidin suinkaan tarvitse hankkia lastaan yksin. Sopivia, parisuhteeseen valmiita ja lapsia haluavia miehiä löytyy varmasti jokaiselle naiselle.
Ei. Minun käsitykseni ei ole se, että naisen halut ovat oikeassa ja mies myötäilee.
Miehen ei tarvitse myötäillä naista ellei hän sitä halua. Naisen ei tarvitse myötäillä miestään jos hän ei sitä halua. Mikä tässä mielipiteessä saa minut tuntumaan tossukalta?
Voiko nainen, joka himoitsee lasta yli kaiken päätyä naimisiin ilman että KERTAAKAAN puhuu toiveistaan tai haaveistaan? Jos kyseessä on normaali parisuhde, niin ei varmasti pääse tapahtumaan. Eiköhän avioliittoa suunniteltaessa tulevaisuutta olla pohdittu jo lastenkin kannalta.
Jos pariskunta ei seurustelunsa aikana kertaakaan puhu tulevaisuudesta liittäen siihen ajatusta lasten hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä, ei miestä voi tietenkään syyttää petturiksi. Mutta mies, joka 10 vuoden ajan pohtii tilannetta ja lupailee lasta joskus myöhemmin ja lopulta toteaa ettei haluakaan lasta, on kyllä aika alhainen...
Olen mies, joka osaa suhtautua asioihin asioina, enkä suinkaan sotke niihin mitään sukupuolirooli-hömppää. Ei kai tämä ole mikään naiset vastaan miehet -taisto? Mutta jos joku sen sellaisena ottaa ja haluaisi minunkin valitsevan puoleni, antaisin kyllä ääneni naisille, myönnetään.
luettavaksi ensimmäinen ja alkuperäinen viestini!!
Muuta en osaa sanoa.
Paitsi sen, että naismaiseen tapaan muutat mieltäsi rivi riviltä.
Missä kohden sanon, että naisen TARVITSEE SULATTAA ELINIKÄINEN LAPSETTOMUUS??
Se on OMA TULKINTASI. Ei minun kirjoitukseni.
Ja jo hieman vanhempana ihmisenä olen sitä mieltä, että jos pari vaivautuu seurustelemaan pitkään ja keskustelemaan tulevaisuudesta yhdessä(mitä tänä päivänä ei yleensä kyllä tehdä), ei näitä sinun mainitsemiasi "yllätyksiä" tule. Eikö sekin sitten ole aivan itsestä kiinni jos näin käy?
Tässä kohtaa on vain vielä sekin mahdollisuus, että ei puhuta asioista niiden oikeilla nimillä.
Jos haluaa olla vain "vauvatehdas", eikä liioin kiinnosta työt eikä koulutus, sen harvempi kyllä kehtaa tulevalle puolisolleen sanoa!
Minä tiedän ainoastaan sellaisia pareja, jotka eivät alle kolmekymppisinä ole tienneet, mitä haluavat!!
Eräs miestuttavani sanoi kerran, että olisi oikein kieltää lailla avio-ja avoliitot ennen kuin ihmiset on molemmat kolmekymmenen! Samoin lastenteko, aikaisemmat tuotokset kaikki valtiolle ja perheisiin, jonne lapsia ei muuten saada. Tällä tavalla hänen mukaansa saataisiin alas avioerotilastot ja huostaanotot loppuisivat miltei kokonaan. Naiset kuulemma oppisivat käyttämään ehkäisyäkin ja vaatimaan sitä mieheltä. "Tuloksella" kun ei voisi rahastaa... Myös monenlainen pahoinvointi lapsilla, jonka on todettu olevan suurinta nuorten vanhempien lapsilla ja yksinhuoltajien lapsilla.
Ja koska tiedän, mitä taas ajattelet; minulla on myös kaksi naisystävää, molemmat synnyttäneet 40 .
Toinen 41 v sai ekan ja toisen 45 v. Ja toinen rouva ekan 42 v ja toinen on tilauksessa. Kaikki ihan terveitä ja iloisia vekaroita.
Minun ääneni menee miehille. Ja naiselle vain siinä kohdassa, että tietää mitä haluaa ja elää sen mukaan. Mutta he ovat katoava luonnonvara!
Ps. ai niin, koska taas naismaiseen tapaasi alat vääristellä sanomaani tee se harkiten. Lue ihan jokainen sana jonka kirjoitin. Mieti mitä koko lause tarkoittaa. Älä tee referenssiä tästä muuttaen sen asiasisältöä!
"...luettavaksi ensimmäinen ja alkuperäinen
viestini!!"
Luin alkuperäisen viestisi uudelleen.
"Muuta en osaa sanoa.
Paitsi sen, että naismaiseen tapaan muutat mieltäsi rivi riviltä. "
Kerrotko esimerkiksi yhden kohdan missä muutan mieltäni rivi riviltä? Tai, oikeastaan riittää että annat esimerkin siitä, miltä osin olen muuttanut mieltäni ylipäätään.
"Missä kohden sanon, että naisen TARVITSEE SULATTAA ELINIKÄINEN LAPSETTOMUUS??
Se on OMA TULKINTASI. Ei minun kirjoitukseni."
Ymmärrän asian niin, että jos nainen kunnioittaa miehen päätöstä olla hankkimatta lasta, mutta jatkaa elämistään kyseisen miehen kanssa, hän jää lapsettomaksi (elinikäisesti). Tämä ajatus on luettavissa ensimmäisestä viestistäsi. Lue oma viestisi uudelleen, niin huomaat sen itsekin.
"Ja jo hieman vanhempana ihmisenä olen sitä mieltä, että jos pari vaivautuu seurustelemaan pitkään ja keskustelemaan tulevaisuudesta yhdessä(mitä tänä päivänä ei yleensä kyllä tehdä), ei näitä sinun mainitsemiasi "yllätyksiä" tule. Eikö sekin sitten ole aivan itsestä kiinni jos näin käy? "
Kyllä, minä kirjoitin viestissäni otsikolla "Ei suinkaan" myös tästä asiasta. Eli normaalissa suhteessa puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta ja tuohon puheeseen liittyy lähes väistämättä tämä lapsien hankinta -aihe.
Syytät minua sinun tekstiesi tulkitsemisesta (väärin), mutta sorrut itse siihen samaan.
"Tässä kohtaa on vain vielä sekin mahdollisuus, että ei puhuta asioista niiden oikeilla nimillä.
Jos haluaa olla vain "vauvatehdas", eikä liioin kiinnosta työt eikä koulutus, sen harvempi kyllä kehtaa tulevalle puolisolleen sanoa! "
Tämä on totta.
"Minä tiedän ainoastaan sellaisia pareja, jotka eivät alle kolmekymppisinä ole tienneet, mitä haluavat!! "
Ahaa. On siis olemassa sekä alle kolmekymppisiä että yli kolmikymppisiä pareja jotka eivät tiedä mitä haluavat.
"Eräs miestuttavani sanoi kerran, että olisi oikein kieltää lailla avio-ja avoliitot ennen kuin ihmiset on molemmat kolmekymmenen! Samoin lastenteko, aikaisemmat tuotokset kaikki valtiolle ja perheisiin, jonne lapsia ei muuten saada. Tällä tavalla hänen mukaansa saataisiin alas avioerotilastot ja huostaanotot loppuisivat miltei kokonaan. Naiset kuulemma oppisivat käyttämään ehkäisyäkin ja vaatimaan sitä mieheltä. "Tuloksella" kun ei voisi rahastaa..."
Aina voi ajatuksilla leikitellä.
"Myös monenlainen pahoinvointi lapsilla, jonka on todettu olevan suurinta nuorten vanhempien lapsilla ja yksinhuoltajien lapsilla.
Ja koska tiedän, mitä taas ajattelet; minulla on myös kaksi naisystävää, molemmat synnyttäneet 40 .
Toinen 41 v sai ekan ja toisen 45 v. Ja toinen rouva ekan 42 v ja toinen on tilauksessa. Kaikki ihan terveitä ja iloisia vekaroita. "
Hyvä, että ystävätteresi ovat synnyttäneet terveet lapset. Minun ei tässä keskustelussa tarvinne ottaa esille niitä riskejä mitä 40-vuotiaalla ensisynnyttäjällä on.
"Minun ääneni menee miehille. Ja naiselle vain siinä kohdassa, että tietää mitä haluaa ja elää sen mukaan. Mutta he ovat katoava luonnonvara!
Ps. ai niin, koska taas naismaiseen tapaasi alat vääristellä sanomaani tee se harkiten. Lue ihan jokainen sana jonka kirjoitin. Mieti mitä koko lause tarkoittaa. Älä tee referenssiä tästä muuttaen sen asiasisältöä! "
Luin jokaisen kirjoittamasi sanan ja jokaisen kirjoittamasi lauseen. Lue sinäkin minun viestini huolella ja vastaa esittämiini kysymyksiin, jos vain suinkin osaat.
perustavaa laatua oleva erimielisyys, mikäli näin on kuten kirjoitit.
Kannattaako joku pakottaa oman tahdon vastaisesti johonkin näinkin vakavassa asiassa? Itse en ainakaan niin tekisi. Kannaisiko antaa hänelle kieltäytymisen mahdollisuus ilman uhkauksia erosta tai muusta ikävästä? Vai onko herttasen sama, kuka on lapsesi isä?
Tässä kohtaa elämää, kun elätte vielä kahden, sinun TÄRKEIN HENKILÖSI maailmassa tulisi olla miehesi.
Jos näin et tunne ja kunnioita hänen mielipidettään, olet väärän henkilön kanssa. Ja se jo yksin on edellytys olla tekemättä lasta hänelle.
Turha on häntä alkaa uhkailla ja kiukutella asiasta. Ilmeisesti päätös lapsen "tekemisestä" oli alunperinkin enemmän sinun kuin hänen ideansa. Muuten on vaikea ymmärtää hänen käytöstään.
Itselleni ei moista soppaa syntynyt ollenkaan. Sillä päätös OLI yhteinen ja lapsi toivottu, kun hän vuosia myöhemmin vihdoin syntyi, minun ollessa 34-vuotias.
Tilanne olisi varmaan ollut sama, jos olisin heti pian seurustelun alettua (olimme yli 10 vuotta yhdessä ennen raskautta) pyrkinyt saamaan vauvan.
Olemme yhdessä yhä ja ihan onnellisia. Kyllä toisen kunnioitus on tärkeä asia. Opettele sitä tässä kohdin. Vaikka hänen mielipiteensä olisikin sinua vastaan.
Näin minä ekassani kirjoitin, enkä löydä kohtaa jossa vaadin naista sulattamaan elinikäisen lapsettomuuden!
SE ON EDELLEEN OMA TULKINTASI! Näin sinä vastineessa sanotkin "ymmärrän asian niin", joten anna olla, nyt me tiedämme, että sinä luet suomea eri tavalla kuin minä kirjoitan.
Se siitä!
En jaksa kirjoittaa näin olemattomia enempää...joten ihan saat ajatella mitä haluat.
Sinäkö päätitkin "wannabe":n puolesta, että lasta haluamaton tyyppi on hälle epäsopiva?
Hän ite sanoo "voi herranjumala" viestissään, ettei halua erota!
Mitä muuta sitte voi kun kunnioittaa toisen päätöstä, jollei haluu erota?
Ai niin, sä oot sitä mieltä, että naisen halua pitää kunnioittaa, ja tehdä juuri niinku se haluu. Ettei tuu traumoja. Ja riitaa pitää välttää viimeiseen asti, kunnes vaatimukset eräänä päivänä ON sitä luokkaa, ettei enää pysty kunnioittamaan...Missä on sun itsekunnioituksesi?
"Mutta vinkkinä alkuperäiselle kirjoittajalle:lue kaikki mahdollinen lapsista ja parisuhteesta. Löydät varmasti asioita ja esimerkkeja joiden avulla voit selittää miehellesi miltä osin elämänne tulee lapsen myötä muuttumaan. Tämä saattaa auttaa miestä tekemään myönteisen päätöksen lapsen puolesta."
Olen työni takia nähnyt monta isäksi painostuksen kautta tullutta miestä. On selattu erilaisia oppaita ja todisteltu asiaa, kunnes toinen on antanut periksi ja luovuttanut. Olen tavannut heidän lapsensa ja vaimonsa. Kukaan ei ole ollut onnellinen. Jos mies jostain on katkera niin siitä, ettei hälle annettu ihmisarvoa ja oikeutta päättää lapsen asiassa mitään. Hänen mielipiteensä oli vain rikottavaksi tarkoitettu. Sitä ei nainen kunnioita. Nainen katsoo tänä päivänä olevansa oikeutettu kaikkeen päätöksen tekoon asiassa. Mies sitten vaan vaaditaan tilille "teostaan", joka voi olla "pilleritemppu", tieten tehty petos. Sitä ei pysty KUKAAN toinen muuksi väittämään. Niin katala on äitiysvietti.
Ja vaikka kuinka tekee lapsen kun vaimo7tyttöystävä tahtoo, se ei estä eroja. Ja se tulee. Nämä "painostusliitot" eivät kestä. Ja ne ovat kokemukseni mukaan myös kaikkein riitaisimpia.
Olipa kerran tapaus, jossa nainen väitti erästä miestä lapsensa isäksi ja vaati tätä naimisiin kanssaan. Mies ei suostunut, koska katsoi, ettei ole lapsen isä. Hän neuvostani kieltäytyi kaikesta systemaattisesti, jolloin saatiin aikaan riita, ja sen seurauksena tuli isyystesti. Hän ei ollut isä. Joku toinen olisi saattanut mennä lankaan. Ja monet ovat menneetkin. Sillä suurin prosentti "aviottomista" lapsista elää ja asuu perheissä, joissa on lain mukaan heidän molemmat vanhempansa. Aviolapsina siis. Totuus on kuitenkin, että vain äiti. "Isä" ei usein edes tiedä, että elättää "käenpoikaa". Äitiysvietillä ei ole tarvetta kertoa...
Näin voimakas on äitiysvietti, että siihen vedoten voi tehdä miltei mitä vaan. Pettää, rikkoa, raiskata. Sitä on äitiys.
Mielestäni alkaa olla miesten vastaiskun aika. Ja tarkoitan tällä oikeita miehiä, enkä mitään naisensa myötäilijää, jolle elämäntehtävä on olla akalle mieliksi AINA. Oman itsensä kokonaan unohtaen...siihen ei onneksi kaikki kykene. Eikä se ole synti, tietää mitä tahtoo.
Tiedän, että halusit vastauksia miehiltä, mutta kerronpa tässä silti naisena millä mielellä meidän perheeseen on lapset "laitettu" alulle...
Olin suurinpiirtein samanikäinen kuin sinä nyt kun tapasin puolisoni, joka on minua 6vuotta vanhempi. Meillä molemmilla oli ollut pitkä ja vaikea ihmissuhde takanapäin kun kohtasimme ja tunsimme toisemme hengenheimolaisiksi. Jo hyvin pian suhteemme alussa puolisoni ehdotti: "tehdään lapsi!". Ja kuinka ollakkaan heti tärppäsi! (Näin voi tosiaan tapahtua.) Tuntui kuin olisimme liidelleet lempeässä johdatuksessa...
NO niin, lapsemme syntyi ja arki alkoi. Ei mitään dramaattista pudotusta, vaan tavallista arkea omine ongelmineen, jota olimme molemmat jo osanneet odottaa ja jopa toivoneet (ei sitä jaksa ikuisesti liidellä, me ainakaan...). Olimme puhuneet jo odotusaikana, että "hankkisimme" vain yhden lapsen ja tunne vain vahvistui lapsen syntymän myötä. Lapsemme ei ole siitä helpoimmasta päästä, joten sekin vaimensi ainakin minun lisääntymisviettiäni...
Kuinka ollakkaan, puolisoni ystävä, jonka kanssa hän viettää runsaasti aikaa, sai vauvan, lapsemme ollessa 1,5 vuotias. Joka kerta palatessaan tämän ystävän luota puolisoni puhui hyvin positiiviseen sävyyn vauvasta, usein jopa hyvin tunteellisesti. Jossain vaiheessa hän vihjaisi, että jospa me sittenkin vielä..., mutta en ollut todellakaan valmis edes toisen lapsen ajatukseen. N. 8kk päästä ystävän vauvan syntymästä meille ilmeisesti sattui vahinko. Minulla oli kaikki raskauden alkuvaiheen oireet ja kuukautiset myöhässä. Kerroin tuntemuksistani ja mies puhkui mielihyvää ja minäkin aloin vähän innostumaan. Sitten ne kuukautiset alkoivatkin... Olimme hitusen pettyneitä.
Nyt ajatus toisesta lapsesta ei tuntunutkaan enään niin etäiseltä tai mahdottomalta. Puhuimme asiasta ja päätimme yhdessä antaa mahdollisuuden vauvan tulla jos on tullakseen. Halusimme jättäytyä sattuman varaan, eikä niinkään tietoisesti tehdä lasta. Kun parit kuukautiset menivät aloin kuitenkin yhä tietoisemmin seuraamaan päiviä ja otollista hedelmöittymis aikaa. Pyörittelin mielessäni raskaus ja vauva ajatuksia, mietin opiskelujani suhteessa tähän mahdolliseen vauvaan ja muutenkin tarkkailin tulevaisuutta kahden lapsen äitinä. En siis pystynyt jättäytymään vain sattuman varaan niinkuin ensimmäisen kohdalla, olin jo "liian" tietoinen lapsen tuomista muutoksista, en ollut enään lähdössä ihan tuntemattomalle seikkailulle luottamusta uhkuen.
Minä luulen, että tässä on yksi ero miehen ja naisen välillä (haluamatta yleistää...). Nainen on valmis miettimään niitä muutoksia, mitä vauva tuo tullessaan (enemmän tai vähemmän syvällisesti) jo niistä hetkistä lähtien kun se on vasta vatsassa, kun taas mies helpommin jättää asian avoimeksi, tyyliin: no kattellaan... Miehen ei tarvitse välttämättä miettiä mitä muutoksia vauva tuo, kun taas naisen on pakko pohtia muutoksia opiskelun, työn ja arkielämän suhteen.
No minä sitten kerran lipsautin, että nyt olis ovulaatio ajankohtainen juttu, että nyt kannattais yrittää. Mieheni meni ihan lukkoon (siis vaikka halusi lasta vähintään yhtäpaljon kuin minä), eikä seksistä tullut mitään. Minulle jäi siitä hieman petetty olo -eikö se halunnutkaan? Joka yhdynnässä oli ollut tietoisuus läsnä, että tästä voi saada alkunsa uusi ihminen ja se on huikea tunne -molemmille, mutta nyt kun tiesi, että nyt just on oikea hetki, se tekikin koko hommasta liian tietoista "vain" lapsen tekemistä.
Enpä siis enään kertonut kun oli "se" aika. Jätin tilaa jonkinlaiselle illuusiolle. Ja nyt olenkin jo pitkälle raskaana. Ja kumpiakin on hirvittänyt tämän raskauden aikana, että mitä tulikaan tehdyksi, jaksetaanko me oikeesti... Ja saman aikaisesti, yhä enenevässä määrin, ihanaa! ja, näin kuuluu tapahtua.
Toivottavasti tämä "romaani" auttaa sinua tilanteessasi jollakin tavalla. Kirjoittamasi perusteella näkisin, että puolisosi kyllä haluaa edelleenkin lasta, mutta ehkä haluaa pitää sen (kuten miehenikin) asiana, joka "vain tapahtuu" -seikkailuna. Ja ehkä sinäkin pitäisit asiaa sellaisena, jollet joutuisi tietoisesti vaikuttamaan asiaan käyttämällä hormooneja...(?)
Onnea tulevaisuudellenne!
(Ja siis, seikkailemisella en tarkoita vastuuttomuutta, seikkailla voi hyvinkin vastuullisesti, ehkä se on elämänasenne...)
Ensimmäinen kappale: Olet sitä mieltä, että toista ei saa pakottaa oman tahdon vastaisesti. Esität lopuksi kaksi retorista kysymystä, ensimmäisessä mietit, pitäisikö miehelle antaa mahdollisuus kieltäytyä ilman eron uhkaa. Toisen kysymyksen sisältö myötäilee ensimmäisen kysymyksen ajatusta vihjailemalla lapsen isän henkilöllisyyden merkityksestä.
Toinen kappale: Mielestäsi kahden hengen parisuhteessa miehen tulee olla naisen tärkein henkilö. Jos näin ei ole, eikä hyväksy miehen kielteistä mielipidettä, on mies väärä elämänkumppani.
Kolmas kappale: Kirjoitat, että naisen kiukuttelu ja uhkailu on turhaa. Epäilet myös, että ajatus lapsen hankkimisesta oli enemmänkin naisen kuin miehen. Seuraavaksi kerrot esimerkin, jossa hankitte vauvan vasta 10 vuoden seurustelun jälkeen. Lopuksi kehotat kirjoittajaa opettelemaan miehen kunnioitusta, vaikka hänen mielipiteensä olisikin toinen.
Et vaadi sulattamaan elinikäistä lapsettomuutta, mutta kehotat naista pysymään miehen rinnalla, vaikka mies ei lasta haluaisikaan (ensimmäinen ja kolmas kappale). Mitä se sitten tarkoittaa? Mielestäni se tarkoittaa sitä, että nainen jää lapsettomaksi.
Takerrut yhteen perusteltuun lauseeseeni, mutta itse et pystynyt perustelemaan väitettä mielipiteen muuttamisesta rivi riviltä...
Juu, tänne ei ole kenenkään pakko kirjoitella. Ja kiitos siitä, että saan ajatella mitä haluan.
En päättänyt wannabe:n puolesta mitään.
Jollei halua erota, jää lapsettomaksi. Se on eri asia kuin toisen "päätöksen kunnioittaminen". Voi olla tyytymätön tilanteeseen ja silti olla eroamatta.
En ole sitä mieltä, että pitää tehdä niin kuin nainen haluaa. Parisuhteen asioista pitäisi päättää yhdessä.
"Nämä "painostusliitot" eivät kestä." Olet varmasti oikeassa. Ja vaikka kestäisivätkin, painostus piilee aina taustalla.
"Olipa kerran tapaus, jossa nainen väitti erästä miestä lapsensa isäksi ja vaati tätä naimisiin kanssaan." Tällaista voi tapahtua paljonkin, en epäile asiaa.
"Äitiysvietillä ei ole tarvetta kertoa... ... Pettää, rikkoa, raiskata. Sitä on äitiys." Ei äitiys ja äitiysvietti tee ihmisestä ilkeää, katalaa tms. Kyllä ikävän teon takana on ikävä henkilö kokonaisuutena. Vai tekevätkö kaikki naiset (kaikki joilla on äitiysvietti) kuvailemasi kaltaisia tekoja tarpeen tullen?
Siinäpä sinulle pohdittavaa!
Entäpä jos ne todellakin ovat näitä "äitiys-vaatii" naisia!
Nimittäin KAIKKI naiset eivät moisia juttuja houri!
Ja kerro, ihan omin sanoin, mitä kuvittelet toisen kunnioittamisen tarkoittavan?
Siis mitä se sulle tarkoittaa?
Ai että minäkö pohtisin sitä, että ovatko kaikki naiset äitiysviettinsä orjia? Ja että ovatko nämä äitiysviettiläiset katalia ja miehiä huijaavia pettäjiä? Ei minun tarvitse sitä pohtia, minä tiedän miten asia on, kirjoitinhan sen jo viestiinikin. Eli ikävä ihminen on ikävä ihminen, oli hänellä äitiysvietti tai ei. Kysymys oli tarkoitettu sinun vastattavaksesi.
"Toisen kunnioittaminen" tarkoittaa montaa asiaa. Toisen ihmisen kunnioittaminen tarkoittaa mm. toisen henkilön arvostamista. Kunnioituksen kohde voi olla esimerkiksi jonkinlainen sankari, urotyön tekijä tai jollain muulla työllä tai teoilla ansioitunut henkilö.
Toisen mielipiteen kunnioittaminen taas tarkoittaa sitä, että hyväksyy toisen mielipiteen. Mielipiteen kunnioittaminen on mielestäni puhekieltä, sillä mielipiteen kunnioittaminen on yleensä vain mielipiteen huomioon ottamista tai mielipiteen mukaan toimimista.
kysymysten sarjaa eka: mikä on äitiysvietti?
Toisen ihmisen mielipiteen kunnioittaminen tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, ettei sitä tuomitse vääräksi.
Meillä kaikilla on mielipiteet, jostain syntyneitä, mutta kellään ei ole oikeutta saattaa toista vainon kohteeksi hänen mielipiteensä vuoksi.
Ei liioin ole oikeutta painostaa mihinkään ratkaisuun, jos tietää, että ao. henkilö ajattelee asiasta toisin. Lisäksi häntä ei saa syrjiä mielipiteen vuoksi. Nämä ovat monen oikeustoimen purkamisen perusteita, jos ne pystytään näyttämään toteen. Eli ei ole kyse mitättömästä asiasta. Se on rikos.
Ovatko kaikki naiset äitiysviettinsä orjia? Eivät tosiaan ole!
Kaikki eivät edes halua lapsia. Kaikilla niitä ei ole, eikä tule! Kaikille se ei ole elämäntarkoitus!! Vaan he tietävät, että elämässä on muutakin. Paljon muutakin.
Ja omasta mielestäni elämä on hyvin rajoittunutta henkilöllä, joka kulkee viettiensä mukaan kuin villieläin.
Nykyajan ihminen voi tehdä halutessaan paljonkin elämänsä aikana.
Esim. joku suurmies tai nainen, muistetaanko hänet hänen vieteistään vai muista teoistaan? Enkä tässä nyt tarkoita mitään iltapäivälehtien lööppejä!
(varmana hiukka hankala kysymys...)
Vaikka muuta väitin, kommentoin lyhyesti, koska syy selvisi jo minulle, miksi väität tällaista!
Ensin, aloituksen kirjoittaja ilmoitti ITSE, ettei halua erota, ensimmäisen viestini JÄLKEEN!
Eli hänellä ei ollut eroajatusta, vaikka aloituksen loppuriveiltä niin voisi päätellä.
Mielestäni kahden hengen suhtetta ei edes ole, jollei siinä vallitse harmonia.
Minä vihaan jalkapalloa, mies tykkää katsella sitä. Hän kunnioittaa minua, kun ei vaadi sitä kanssaan katsomaan ja minä kunnioitan hänen haluaa katsoa sitä, enkä vaadi kääntämään kanavaa...Sytyttääkö?
On myös asioita, jotka toimivat päinvastoin!
Sinulla on ilmeisesti liitto, jossa vaimosi(?!?) päättää KAIKEN, sinua missään kuulematta!
Mahtaa olla elämisen arvoista elämää.
Ja toisen mielipidettä voi kunnioittaa vain sillä, ettei pakota toista vastoin tahtoaan mihinkään. Se ei edellytä ketään jäämään avio-tai avoliittoon, josta tästä syystä tulee merkityksetön itselle.
Kuten "allu" tuossa totesi, se on RIKOS painostaa toista.
Kehotan naista pysymään miehen rinnalla?? MISSÄ?
Äitiysvietti ilmenee naisilla enemmän tai vähemmän pakottavana tarpeena saada lapsi. Äitiysvietin eli ns. vauvakuumeen syy lienee biologinen ja siten se on olemassa kaikilla naisilla. Vietin voimakkuus luonnollisesti vaihtelee yksilöittäin. Joillain se on niin heikko, että käytännössä sitä ei edes ole.
On olemassa myös mielipiteitä jotka voidaan yhteisöllisellä tasolla todeta vääriksi. Kukin saa omassa mielessään ajatella mitä tahtoo, mutta ihan kaikkea ei saa lain mukaankaan tuoda julki.
Nainen ei tee rikosta, vaikka tulisikin/hankkiutuisi raskaaksi miehen eriävästä mielipiteestä huolimatta.
Jälleen kerrat sorrut aika kevyin perustein henkilöni ja parisuhteeni mollaamiseen.
"Mielestäni kahden hengen suhtetta ei edes ole, jollei siinä vallitse harmonia." Harmonia? Suloinen sopusointu ilman riitoja? Koska ja missä sellainen suhde on ollut? Kyllä ihmiset saavat olla eri mieltä, ja silti heillä on suhde. Kyllä, ihmiset voivat riidellä, sopia ja jatkaa elämäänsä yhdessä.
Minun ja vaimoni suhde on tasa-arvoinen suhde. Olen tosin tyypillinen mies: pidän sohvalla makaamisesta ja annan mielelläni lastenhoidon äidin tehtäväksi. Osallistun kotitöihin joskus omatoimisesti, usein vasta muutaman huomautuksen jälkeen. Vaimo ei päätä kaikesta, vaan kysyy rasittavankin usein minulta neuvoa pieniinkin pulmiin.
Toisin kuin luulet, elämäni on mahtavaa. Minulla on kaksi ihanaa lasta ja rakastava vaimo. En esitä sinun parisuhteestasi ja sen laadusta mitään veikkauksia, koska se ei mielestäni kuulu tähän keskusteluun.
Kuten allulle vastasinkin, nainen ei tee rikosta vaikka tulisi raskaaksi miehen mielipiteen vastaisesti.
Et näköjään pystynyt perustelemaan omaa väitettäsi mielipiteeni muuttamisesta.
on ihan oikeesti niin mahtavaa! Tämä harmonia on se, joka syntyy tiedosta, ettei kumppani alista.
Outo juttu varmaan, sillä muuten olisit kyllä tiennyt, mitä tarkoitan. Etkä jälleen kerran yhdistänyt sanaa harmonia riitaan. Perusteetta.
Jälleen muuttelet vietiäni ja nyt ymmärrän miksi. Kaikesta näkee, että olet juuri sitä mieltä, ettei kenelläkään muulla ole mielipiteen vapautta kuin sinulla. Allulla muuten ihan mukava selitys termille toisen kunnioittaminen.
Ja edelleen sinäkään et pystynyt osoittamaan kohtaa kirjoituksessani, jossa vaadin naista jäämään suhteeseen! Joten tasoissa ollaan.
koska tuntuu niin kovasti vaikeelta hommalta sulle! Siis painostus polkee ihmisarvoa! Kirjoitan vielä uudelleen edellisen viestini alun, sillä asia on valitettavasti(kannaltasi katsottuna) näin. Eikä suinkaan niin, että viettiin perustamalla saa tehdä mitä vain.
Toisen ihmisen mielipiteen kunnioittaminen tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, ettei sitä tuomitse vääräksi.
Meillä kaikilla on mielipiteet, jostain syntyneitä, mutta kellään ei ole oikeutta saattaa toista vainon kohteeksi hänen mielipiteensä vuoksi.
Ei liioin ole oikeutta painostaa mihinkään ratkaisuun, jos tietää, että ao. henkilö ajattelee asiasta toisin. Lisäksi häntä ei saa syrjiä mielipiteen vuoksi. Nämä ovat monen oikeustoimen purkamisen perusteita, jos ne pystytään näyttämään toteen. Eli ei ole kyse mitättömästä asiasta. Se on rikos.
Vietin toteaminen EI SIIS RIITÄ kumoamaan rikosta! Helppoahan rikosten tekeminen sitten olisi...
Nainen ei tee rikosta NYKYtietämyksen mukaan, mutta ainahan sopii toivoa parempaa...ehkä se sieltä tulee.
Ja vertailun vuoksi, mies tekee rikoksen kun makaa naisen eriävästä mielipiteestä huolimatta...
Ja kirjoittelusi alkaa lähetä rikokseen yllyttämistä, joka sekin on itsessään rikos...sekä täällä, että yhteiskunnassa.
lapsia!
Se tuskin on niiden tarkotus, kun ne myy itteensä! Seksin syvin olemus on nille jotain ihan muuta. Vai onko kokemusta muusta?
Mulla ainakin on poikeava näkemys asiasta!
naisten ongelmako vain?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=116&conference=1500000000000113&posting=22000000000745960
Tässä viestissä olet sitä mieltä, ettei nainen voikaan päätyä naimisiin asti lastenvihaajan kanssa!
näin:"Mutta jos naisen hartain haave nuoresta iästä lähtien on olla suurperheen äiti, mutta aviomies paljastuu jossain vaiheessa lapsien vihaajaksi, voidaan sanoa, että mies ei sovi naiselle."
HUOMAA SANA AVIOMIES!!!
Suora lainaus tekstistäsi!
Myöhemmin olet mieltä, ettei se voi normaalissa parisuhteessa tulla eteen. SIIS NÄIN:
"Voiko nainen, joka himoitsee lasta yli kaiken päätyä naimisiin ilman, että kertaakaan puhuu toiveistaan ja haaveistaan?
Jos kyseessä on normaali parisuhde niin ei varmasti pääse tapahtumaan."
HUOMAA LAUSE:NIIN EI VARMASTI PÄÄSE TAPAHTUMAAN!
Hiukan vielä hieraisen suolaa...onko se siis mahdollista vai ei? Voiko nainen huomata olevansa jonakin päivänä naimisissa lastenvihajan kanssa vai ei? Olet nimittäin molempia mieliä!
Ja ei muka mieli muutu! (naismainen piirre)
Tässä ihan "metelle" tein palveluksen. Minulla kun on aikaa, olen lomalla.
että ne, joilla se kummallinen äitiysvietti jyllää päälimmäisenä ovat yhtäkuin näitä ikäviä ihmisiä.
Perustelen kantani näin:
Millään muulla (paksuksi vaan) ei ole tosiaan väliä! Sellainen ihminen, joka näin kapealta alueelta maailmaa katsoo, polkee monenlaista alleen, höökiessään tavoitteensa perään. Hän ei näe muuta! Tulee mieleen villihevoslauma!
Hän ei ymmärrä, että kaikilla ei ole samoja tavoitteita. Hän tekee toisista piittaamatta oman halunsa mukaan. Eikö se jo riitä siihen, että naisesta voidaan vähintään käyttää sanoja ilkeä, katala ja petollinen? Lisäksi tässä täyttyy persoonallisuushäiriön piirteitä aika monia. Ja niitä kun on tarpeeksi puhutaan sairaudesta. Tähän voisi sopia narsismi...
On niitä siinä muitakin vastaavanlaisia.
Mutta saatiinpa ämmä hiljaiseksi! Ja se on pääasia!
Kiitos vielä!
mukaan rikos tuoda julki asia, ettei halua isäksi???
Jo on aikoihin eletty.
tilanteeseen ja silti jää liittoonsa, se ei tosiaan oikeuta painostukseen!
Oletko ihan seinähullu?
Jos on tyytymätön, eikö silloin voi häipyä?
Ei kai toisen osapuolen tehtävä ole tehdä tyytymätöntä tyytyväiseksi oman itsensä kustannuksella? Jos sen aloittaa sitä saa tehdä ikuisesti...
"Voiko nainen, joka himoitsee lasta yli kaiken päätyä naimisiin ilman, että kertaakaan puhuu toiveistaan ja haaveistaan? Jos kyseessä on normaali parisuhde niin ei varmasti pääse tapahtumaan."
Huomaa sana NORMAALI. Mitä jos parisuhde on sellainen, että normaalin parisuhteen avoimuutta ei ole? Tai suhteen alussa mies valehtelee haluavansa lapsia?
Hiero suolaa mihin haluat. On mahdollista, että mies ja nainen menevät naimisiin ilman että he ovat puhuneet tulevaisuudestaan. Ja näin on varmaan tapahtunut, koska täällä näistä asioista
keskustellaan. Onko sellainen parisuhde sitten "normaali"? Ainakin minun mielestäni normaaliin parisuhteeseen kuuluu tulevaisuudesta (ja lapsista) keskusteleminen.
Siis ei, mieleni ei ole muuttunut.
tuokin...
Mitä sinä SELI-SELI-SELItitkään??:D
Siis että normaalissa parisuhteessa haaveista ja toiveista puhutaan?
MUTTA!
Mikä takaa, ettei KUKAAN joudu epänormaaliin shteeseen?
Alat olla KOKONAAN eri mieltä kuin alussa!
Ansa on auki jo...
sulle on antanut valtuudet määritellä "normaalin parisuhteen"?
Sinunko säännöillä se rakennetaan?
Ja tähän, miten on mahdollista joutua naimisiin lastenvihaajan kanssa, kerron sen sinulle, koska näkemyksesi asiasta on kovin vääristynyt ja harhainen...siihen voi olla vain kaksi selitystä:
1)mies valehtelee
2)nainen valehtelee
haaveistaan ja toiveistaan...miten voit asettaa sen vain miehen syyksi?
Allun tapaan lisää ansaa auki...
vieteistä ja sen sellaisesta, olet aivan ulalla koko touhusta!
Ootko tosiaan sitä mieltä, että kakaroita tulee painaa maa täyteen ja äkkiä? Itsekkäästi ja keinoja kaihtamatta?
Oletko ottanut urakan omille harteillesi?
Säälin sinua, oot vissiin huomannut, ettei se niin helppoo ookaan ja koitat täällä nyt järkätä itselles apua, ei vaan taida löytyä toisia yhtä höynähtäneitä.
Ja hyvä niin.
Tai sitten olet alkuperäinen kirjoittaja, joka suutahti liian vääriin vastauksiin ja etenee nyt nimmarilla "iskä". Kuin täällä esiintyisi mies. Kuten hän alussa halusi. Palaneen käry haisee...
Haet toivottomasti oikeutusta pakottaa avomiehesi isäksi.
Miksi sitä täältä haet, kun kerran jo olit päättänyt, että teet kakaran väkisin? Kun et hyväksy kielteistä sanaa asiasta! Kannattaako sellaista kysymystä esittää, johon saa vastata vain kyllä? Vaikka oikea vastaus on ei.
Vai katsotko, että sinulla on omatunto?
Voisin miltei vannoa, että ei ole. Sen puolesta tuskin tulee ongelmia, minkäänlaisia!!
yllytät siis edelleen kumppania valehtelemaan asiassa. Se on rikos.
...miten lapsellinen ihminen. Et ehkä saa kinastella muualla tarpeeksi...
ja mikä oletkaan sinä?
Täysin keskustelun ulkopuolelta vaivaudut kommentoimaan YHTÄ ainoaa viestiä!
Pitäskö tää uskoa sattumaksi?
Olen muuten ottanut tavaksi ilmoittaa tämän kaltaisista viesteistä ylläpitoon. Niillä kun ainoastaan halutaa loukata ja haastaa riitaa. Ja perustella se on helppo jälleen tässäkin tapauksessa...
Toivottavasti saan eräiden muiden kanssa pian muutoksia aikaan. Ainakin toivossa on hyvä elää.
Näin tämä keskustelu ei etene. Siitä pitää olla yhtä mieltä.
Kiitos hyvästä tarinasta "jo äiti". Itse en ole kokenut rimakauhua, mutta uskon, että se voi mennä juuri noin. No, minä nyt olen muutenkin tälläinen hanttanpuli, joka ei juuri mitään jännitä eikä etukäteen murehdi. Isäksi olin halunnut jo kauan, mutta ilman mitään kiirettä. Olin paremminkin se suostutteleva osapuoli. Nyt olemme suht'koht onnellinen perhe. Lapsia olemme onnistuneet saamaan sen määrän kuin aluksi yhdessä sovimme.
Nimimerkkini oli tarkoitettu herättämään muidenkin mielenkiinto kuin vain metten ja iskän.
Olen kuullut joidenkin ajattelevan, että se rakastelu, kun lasta tehdään, pitäisi olla jotain aivan erikoista ("pitäis panna parastaan". Heh heh; Kirjaimellisesti). Se taitaa olla useammin naisten ajattelumalli. Sen jos ottaa kovin vakavasti, niin varmaan tulee rimakauhu, potenssiongelma, trauma ja vaikka mitä. Liikutaan kuitenkin erittäin aran asian ympärillä.
oli runsain mitoin! Kerran päätin kokeilla, mutta eikös se siitä sitten tärpännytkin...en ollut tyyväinen. Kaduin harkitsematonta tekoani kauan. kyllä isänkin kuuluisi saada olla valmis isyyteen. Painostamalla kenestäkään isää tuu. Muuten ku nimellisesti... Nainen ei aborttiin suostunut, mutta eroon sen olikin sitten pakko suostua. Minä nimittäin lähdin.
Poika on kuuden nyt ja asuu äitinsä kanssa. Katkeran sellaisen.
Ei kannata kaveria yllyttää. Jos ei itse ehdota, anna olla. Niin ku kaikki naiset vois antaa olla!
Odottakaa, että toinenkin on OIKEESTI valmis isäksi, eikä vaan siittämään! Sehän käy vahingossakin...
Sinä siis kerran vaan heitit spermat sisään ja se oli siinä?
Me paneskeltiin monta kuukautta ennen kun tärppäs. Nyt on 3 lasta ja hyvin menee vaikka en kyllä vieläkään tunne olevani valmis isäksi.
Eikö naiselle tule koskaan rimakauhua lasta hankkiessa?
Oma vaimoni aikoinaan halusi kanssa lapsen ennemmin kuin minut! Ero siitä tuli. Ja tietenkin lapsi ennen eroa.
Niinpä minä maksan ja vaimo on katkerana, kun ei saanut perhettä. Vain lapsen.
Mutta eikö se ole selvä juttu, jos toinen on mukana siitä syystä, että sopu säilyisi. Huono syy alkaa isäksi. Kuinka moni nainen alkaa tästä syystä äidiksi?
Ja tosiaan, MIKSEI NAINEN KOE RIMAKAUHUA?
Eikö se luonto ole tämän asian niin tarkoittanut että naaraat ei poikimista vieroksu. Usein urokset taas tekee vaan pennut ja häipyy sitten jahtaamaan muita naaraita. Ja tekee niille pennut ja ....
en kyllä tee toista kertaa!
Rima on nyt niin korkeella, ettei onnistu vaikka mikä olisi edessä!
Sellasta naarasta ei ole syntynytkään, etten mä muistasi ehkäisyä...
Olen pahoillani että täysin asiallisesta kysymyksestä tuli aivan käsittämättömiä keskusteluja aikaiseksi..
En ole mies, mutta vastaanpa kuitenkin:)
Luulen että kyse on juuri tuosta rimakauhusta. Siitä että jos ovulaatio on juuri nyt, ja nyt pitäisi harrastaa seksiä, ja se saattaa tärpätä JUURI NYT...Mietin nimittäin samaa juuri tällä hetkellä:) Ajattelen sitä että jos se saa alkunsa nyt niin muistan tämän lopun elämääni ja tämän pitäisi olla jotenkin ainutlaatuista. Joten siitähän vasta paniikki tuleekin.
Jos kerran olette asiasta keskustelleet, en usko hänen yhtäkkiä muuttaneen mielipidettä. Mutta tuolla alkupäässä joku nainen kertoikin siitä että ei kannattaisi miettiä sitä oikeaa ovulaatiohetkeä, vaan jättää asia sattuman varaan. Alan olla samaa mieltä. Tsemppiä teille:)
ja koska miesten mielipiteitä kaivattiin, tässä tulee yx!
Ekax, mulla on käsitys, että nainen/tyttö on kauemmin hedelmällinen kuin yhden kuukauden elämässään. Olenko väärässä? Siis mikä kiire?
Lisäksi minulla on käsitys, että jos mies sanoo, että tehdään lapsi, suurin osa naisista ei vastusta. Eli he ovat vielä helppojakin. Olenko väärässä?
Olen myös tutustunut kavereitteni kautta tyttöihin, joiden mielestä lapsi pitää saada, kun kaverikin saa. Tai kun 25v. tuntee jo biologisen kellonsa tikityksen. Tai koska on seurustellut JO puoli vuotta.
Minusta näistä ainutkaan syy ei ole pätevä!
Vai olenko väärässä?
Lapsen hankinnan TÄYTYY olla yhteinen juttu.
Miksi sinäkin nyt katsot, ettet enää myöhemmin voi tulla raskaaksi?
Miksi sen täytyy tapahtua juuri NYT?
Asetat mielestäni miehesi kohtuuttomaan saumaan.
Jos rakastatte toisianne, ei tänne tarvii tämmöstä kirjoittaa. Nää asiat puidaan kotona-yhdessä. Ja siellä ne kuuluukin puida, sillä muut ovat sivullisia näin tärkeässä päätöksessä. Vai haetko valtuutusta moraalittomaan tekoon?
Olen pitkälle samaa mieltä "meten" kanssa. Kun sen kirjoituksen lukee ilman sarvia ja hampaita, se on hyvä. Hän painottaa nimenomaan sitä, miten teet oikein. Keskusteluun sittemmin liittyneitä en kommentoi, sillä he puuttuivat asiaan, jolla ei alkuperäisen asian kanssa ollut mitään tekemistä.
Otan esimerkin siitä, miten voi syntyä rimakauhu.
Nainen haluaa lasta, mies on empiväinen, mutta koska hän ei sano jyrkkää eitä, nainen painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Mies suostuu, vaikka mielessään on kauhuissaan.
Nainen järjestelee toimitusta, siihen valmistaudutaan suurella hartaudella ja kamalalla vaivannäöllä.
Näiden "rituaalien" aikana mies alkaa miettiä oikeaa asemaansa ja osuuttaan asiaan. Alkaa tauti nimeltä rimakauhu...hän muuttaa mieltään, koska alunperinkin oli pakotettu (tavalla tai toisella) suostumaan.
Mielestäni miehet ovat vastuuntuntoisempia lapsiasioissa. Ei osoita suurta vastuuntuntoa hankkia lapsi vain siksi, että nyt se voisi onnistua...tai, että vaimo on aloittanut hormonikuurin. Nämä ovat naisten käyttämiä syitä.
Miksi muuten ihmisellä (miehellä) ei ole oikeutta muuttaa mieltään? Ainahan voit lähteä suhteesta, joka jo eräs "iskä" totesi epänormaaliksikin.
Sitten aikanaan minä en ainakaan suostu pelkäksi siittäjäksi, vaan haluan vaimokseni naisen, joka huomioi minutkin. Eikä näe vain lasta. MINUN pitää ENSIN olla hänelle NIIN TÄRKEÄ, ja tuntea se myös, että hän haluaa minusta raskaaksi. Siis ei minua painostaen, vaan rakastaen. Mielestäni on huikea ero rakastaa miestä hänen itsensä takia, tai vain siksi, että hänestä voi tulla raskaaksi...mitä teillä nykyajan naiset liikkuu päässä? Miksi katsotte tällaisen toiminnan oikeutetuksi? Eikö perheen perusta ole pari, joka haluaa jatkaa sukuaan? Ei kai sen kuulu olla nainen, joka pakottaa miehen siihen, ja jää sitten myöhemmin yksinhuoltajaksi.
Joku voisi asiallisesti kommentoida, mikäli osaa.
Rakkauden ja yhteisen päätöksen kuuluu olla se syy, miksi lapsia syntyy, ei mikään muu.
mies. Onnellinen on se nainen, joka sinut saa!
Eikä nämä "viettihirmut" sinua ansaitsekaan.
....joku osaakin vääntää kaikki asiat niin kuin sinä? Aivan kuin kaikki naiset olisivat sekopäisiä hormonihirmuja jotka nyhtävät miehestä kaiken oman hyvän toivossa? Ei nyt kyse ollut siitä että Wannabe yrittäisi hankkia lasta ilman miehen suostumusta, pystytkö käsittämään sen? Vai kuvitteletko ettei kukaan mies oikeasti halua lapsia? Katkeralta jorinalta juttusi kuulostaa...