Voi että, kunpa teistä joku vaivautuisi vastaamaan ja auttamaan ongelmassani :)
Olen kahdesti jo käynyt lääkärillä asian tiimoilta, molemmilla kerroilla saanut sairaslomaa ja unilääkereseptin, mutta sen kummempia ohjeita en ole saanut, kun lääkärissä käynti aika on rajallinen.
Olen vielä hieman alle parikymppinen tapaus, joka on keväällä valmistunut ylioppilaaksi ja loppukesästä painanut kahta työtä samanaikaisesti niin että pahimmillaan viikkotunteja on kertynyt 60 (h). Elokuun ja osan syyskuusta minulla oli kokopäiväinen työ ja siinä vielä osapäiväinen työ rinnalla, eli viikkotuntimäärä oli melkoinen. Onneksi sitten älysin vaihtaa kokopäiväisen työn toiseen osa-aikaiseen, mutta silti tein väh. 40h/vko. Toinen työ on päiväsaikaan tapahtuvaa asiakaspalvelua, toinen ilta/yötyöhön painottuvaa baarityötä. Unirytmit olivat välillä sekaisin, mutta voimaa ja motivaatioita tuntui siltikin pitkin syksyä riittävän.
Nyt parin viimeisen viikon aikana tilanne paheni siihen, että stressistä ja vähäisistä yöunista tuli lisäoireita: ahdistusta, iho-ongelmia (kuivuutta, päänahan kuitinaa yms) ja masentuneisuutta. Minusta on tullut erittäinen kyyninen ja jokseenkin tunteeton ihminen. Mielessäni on pyörinyt vain työ ja raha.
Erittäin tyypillinen työuupumus siis ilmeisesti kyseessä. Mutta miten pääsen tästä ansasta pois? Olen kyllä nyt rajannut joulukuusta lähtien työntekoa siihen, että tuntimäärä viikossa EI ylitä 40 tuntia. Nyt suurin ongelmani on unettomuus. Vaikka tunnen olevani väsynyt, en saa unta, pyörin sängyssä useita tunteja, sitten nukahdan ja heräilen pitkin yötä. Unilääkkeiden käyttö tuntuu ikävältä, sillä minulla on tällä hetkellä muutenkin käytössä jo mielialalääkitys paniikkihäiriön vuoksi. Lisäksi tilannetta vaikeuttaa se, että molemmat työt ovat minulle erittäin rakkaita, joissa tykkään olla - en missään nimessä haluaisi luopua kummastkaan.. Tunnen vain jotenkin olevani ansassa, josta ei ole ulospääsyä :/ Nyt olisi hyvät neuvot todella paikallaan! :)
Olen kahdesti jo käynyt lääkärillä asian tiimoilta, molemmilla kerroilla saanut sairaslomaa ja unilääkereseptin, mutta sen kummempia ohjeita en ole saanut, kun lääkärissä käynti aika on rajallinen.
Olen vielä hieman alle parikymppinen tapaus, joka on keväällä valmistunut ylioppilaaksi ja loppukesästä painanut kahta työtä samanaikaisesti niin että pahimmillaan viikkotunteja on kertynyt 60 (h). Elokuun ja osan syyskuusta minulla oli kokopäiväinen työ ja siinä vielä osapäiväinen työ rinnalla, eli viikkotuntimäärä oli melkoinen. Onneksi sitten älysin vaihtaa kokopäiväisen työn toiseen osa-aikaiseen, mutta silti tein väh. 40h/vko. Toinen työ on päiväsaikaan tapahtuvaa asiakaspalvelua, toinen ilta/yötyöhön painottuvaa baarityötä. Unirytmit olivat välillä sekaisin, mutta voimaa ja motivaatioita tuntui siltikin pitkin syksyä riittävän.
Nyt parin viimeisen viikon aikana tilanne paheni siihen, että stressistä ja vähäisistä yöunista tuli lisäoireita: ahdistusta, iho-ongelmia (kuivuutta, päänahan kuitinaa yms) ja masentuneisuutta. Minusta on tullut erittäinen kyyninen ja jokseenkin tunteeton ihminen. Mielessäni on pyörinyt vain työ ja raha.
Erittäin tyypillinen työuupumus siis ilmeisesti kyseessä. Mutta miten pääsen tästä ansasta pois? Olen kyllä nyt rajannut joulukuusta lähtien työntekoa siihen, että tuntimäärä viikossa EI ylitä 40 tuntia. Nyt suurin ongelmani on unettomuus. Vaikka tunnen olevani väsynyt, en saa unta, pyörin sängyssä useita tunteja, sitten nukahdan ja heräilen pitkin yötä. Unilääkkeiden käyttö tuntuu ikävältä, sillä minulla on tällä hetkellä muutenkin käytössä jo mielialalääkitys paniikkihäiriön vuoksi. Lisäksi tilannetta vaikeuttaa se, että molemmat työt ovat minulle erittäin rakkaita, joissa tykkään olla - en missään nimessä haluaisi luopua kummastkaan.. Tunnen vain jotenkin olevani ansassa, josta ei ole ulospääsyä :/ Nyt olisi hyvät neuvot todella paikallaan! :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei 60 tuntia nyt ole vielä edes erityisen paljon. Stressaatko niistä töistä jotenkin erityisesti? Tai rahasta? Sinulla on 2 ilmeisesti hyvää työtä joista pidät, joten pitäisi oppia olemaan stressaamatta siitä rahasta kun sitä kerran kai tulee. Keskity nauttimaan elämästäsi ja saamaan se sujumaan sillä lailla että stressi on minimissä ja työnteon nautinto maksimissa. Se on asia jonka voit vain sinä itsellesi tehdä.
Ap:lle sanoisin, että kyllä 60 viikkotyötuntia on todella paljon, ellet ole aivan poikkeuksellinen yksilö, jonka elämän sisältö on työ ja jolla on vähäinen unentarve ja erinomainen stressisietokyky. Kirjoitat, että nautit töistäsi, mutta kuitenkin samalla kirjoitat, että olet uupunut, masentunutkin. Näet varmaan itsekin tämän valtavan ristiriidan!?
Vaikka pidät töistäsi, niin liittyykö niihin joitain arvoristiriitoja, joita et ehkä ole ottanut huomioon? Joka tapauksessa jotain on pielessä, kun piehtaroit yöllä sängyssäsi silloin, kun sinun pitäisi levätä.
En usko, että kehotus ottaa rennosti nyt riittää, kun selvästikään et syystä tai toisesta voi ottaa rennosti. Kannattaa käydä keskustelemassa asiantuntijan kanssa, sillä muutoin voi käydä niin, että eräänä päivänä tulee ns. romahdus. Sen jälkeen voit sanoa hyvästit töille vähintään useaksi kuukaudeksi.
Sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet selvitä tilanteestasi suurin piirtein kuivin jaloin. Pidän peukkuja, että onnistut siinä.
Hei,
Kyllä tuo liiallinen työnteko on varmasti ajanut siihen tilanteeseen, ettei töistä osaa enää nauttia, vaan se on pakkopullaa, ja suhtautuminen itseensä ja suorituksiin on kriittisempää kuin ennen. En tiedä, onko tämä sitten juuri tuota arvoristiriitaa, mistä mainitsit...?
Olen kyllä varaamassa aikaa työpsykologille, harmi vaan, että vapaita aikoja joutuu odottaamaan pitkään, eli ennen sitä on pärjättävä omillaan.
Ei voi muuta kuin toivoa, että tämän viikon sairasloman aikana saisi levättyä, rentouduttua ja pystyisi taas nukkumaan paremmin, kun työt alkavat.
Pistin tuossa viestiketjun alkuun ja aattelinpa vähän sanoa tähänkin.
Tuli ennen stoppia tehtyä myös liikaa töitä, vaikka siitä tykkäsinkin kuin hullu puurosta; haastavaa ja mielenkiintoista. Niin paljon hommia, että nukkumisesta ei tullut mitään kun asiat jäivät päälle nukkumaan mennessäkin. Taikka sitten stressasi tekemättömiä hommia. Siitä sitten taas tuli masennusta ja ahdistusta.
Koeta suitsia itsesi ja ottaa välillä aikaa itsellesi. Ehkä se sitten siitä helpottaa. Ja jaksamista.
Minun muistaakseni tutkimukset ovat osoittaneet, että Burn outia edeltää usein tarmonpuuskassa tehty työ. Työ on kuin leikkiä vain, ja kuten ennen vanhaan Apple-yhtiön paidoissa luki: "80 hours in week -and loving it!".
Itsekin olen työnarkomaniaan sortuvaa tyyppiä, joka on lisäksi pirun velvollisuudentuntoinen ja itsetuntokaan ei ole parhaita mahdollisia, ja sitä on aina yrittänyt pönkittää rahalla ja titteleillä, jotka saa pitkistä työpäivistä. Huono yhdistelmä.
Itse olen ottanut sen linjan että vaikka työ tuntuisikin siltä että se sujuu kuin leikkiä vain, niin lähden kotiin neljältä- tai viideltä, viimeistään. Sitten kun tilanne luisuu siihen ettei jaksa enä on sitä hankala korjata.
Oma aika on tärkeätä ja löytää jonkunlainen venttiili että saaa puhaltaa ulos stressin.
Mulla oli kaks työtä ja koulu ja poikaystävä ja kisa ja ystävät jajajajajaja....aloin valvomaan niitä pikku öitä,mitä mulle jäi,saatoin nukkua neljään iltapäivällä...ystävät jäi puhelimeen...kunnes tulin sairaaksi...otettiin kokeita ei mitään vikaa!
Lääkäri kyseli elämäntilanteesta ja sanoi stop...melkein heti juu juu sulla on stressi!
Pari viikkoa sairaslomaa ja sitten muutoksia elämään....ja hyvin meni!
todella pahalta tuo sinun tilanteesi. Mene ihmeessä lääkäriin ja kerro tarkoin tilanteesi, tuntuu siltä, että olet todella uupumuksessa ja silloin lääkäri osaa antaa tarvittavat neuvot. Luulisin, että tarvitset mielialalääkitystä ja myös psykoterapiaa. Ei se niin kauheaa ole, itse sairastin työuupumuksen yli 50-vuotiaana, olin liian tunnollinen työntekijä ja sitten huonekaverinani oli monet vuodet luonnehäiriöinen henkilö, joka määräili minuakin. Työterveyshuoltoon hakeuduin, kun voimani vähenivät ja sitten pyysin itse päästä psykiatrille. Sain hyvän lääkityksen ja hyvän psykiatrin, jolla kävin terapiassa. Kuntouduin takaisin työelämään viiden kuukauden jälkeen. sitten pääsinkin vuoden sisällä vielä haastavampiin tehtäviin, joista selvisin hyvin. Uupumus on siis sairaus, josta voi parantua. Tsemppiä sinulle!
Hei!
Ihanaa, kun olet hakemassa asiaan ratkaisua. Oma aktiivisuutesi asiassa pelastaa sinut pahemmalta.
Tiedän asiasta itse oman kokemuksen ja myös koulutukseni kautta jonkin verran ja olen myös keskustellut useiden uupuneiden kanssa. Siltä pohjalta voin vain todeta, että kannattaa ilman muuta ottaa oireet vakavissaan. Kehomme on viisas, se reagoi silloinkin kun mieli 'väittää', että mukavaa on ja hyvin menee.
Oman näkemykseni mukaan ihminen on kokonaisvaltainen olento! Jos elämä on liikaa suorittamista (millä tahansa alueella), se on mielestäni epätasapainossa. Mukava työ voi olla kenties eräänlainen ansakin? Mitä suuremman siivun työ vie vuorokauden 24 tunnista, sitä vähemmän jää aikaa olla oma itsensä ilman työroolin vaateita. Olisi varmasti hyvä löytää tapoja nauttia myös siitä muusta arjesta niin paljon, ettei työ olisi se paras osa elämää? Sinänsä on hienoa, että työ on mielekästä!
Itse jälkiviisaana voin todeta, että itselläni uupumukseen ja myös kehon kaikenlaisiin ikäviin reaktioihin johtanut 'kierre' alkoi salakavalasti jo vuosia sitten: epäsäännölliset ruoka-ajat ja söin mitä sattui, liian vähän liikuntaa, liikaa painoarvoa työllä ja sen tarjoamalla elämänsisällöllä (ja itsetunnon kohotuksella), sosiaaliset suhteet jäivät liian vähälle hoidolle.
Nykyään, kantapään kautta oppineena pidän elämän tärkeimpinä asioina terveyttä, sillä se on niin helppo menettää omalla toiminnallaankin... Sinä olet hyvässä iässä, vielä voit tarttua asioihin ilman, että kierre jatkuu kauhean pahana. vaadi hoitoa ja apua ja palveluja. Työterveyspsykologin ja myös lääkärin kanssa kannattaa ehkä pohtia terapian mahdollisuutta, jos itsellä on siihen halukkuutta. Se voi olla hyvä myös ennalta ehkäisevässä mielessä, ei vain nykyisten ongelmien selvittämisessä. Unirytmi on tietysti tosi tärkeä - jos ei lepää, se vaikuttaa sekä mieleen että kehoon. Unilääkkeet ei poista unettomuuden syytä! joten kannattaa miettiä, miten saisi omilla toimilla ja muiden avussa tilannetta ihan konkreettisesti parempiin uomiin. Voisin suositella lukemaani Sirkka Santapukin kirjaa "Sinussa on kaikki". Siinä tulee hyvin esille ihmisen kokonaisvaltaisuus! Samoin Ilkka Vartovaaralla on hyviä kirjoja, on stressin ja työuupumuksen eräänlainen asiantuntija SUomessa. VArrtiovaara on kirjoittanut kirjasn myös eustressistä eli ns. hyvästä stressistä. Toinen mieleen tuleva hänen kirjoistaan on Jaksamisen rajat. Hyvä, kun olet ottanut asian vakavasti, sillä se on vakava - oma terveys ja hyvinvointi. Onneksi siihen voi vaikuttaa! Etsi ammattiauttaja, jolla on AIKAA sinulle - aikaa pohtia yhdessä, kuunnella sinua! Olet sen arvoinen! Kaikkea hyvää elämään, kyllä se siitä, kun itse on itsensä puolella! kerrohan joskus, mitä kuuluu?
Hansku
Tuli tarve vastata viestiisi vaikken kovin usein ota kantaa näihin keskusteluihin.
Mielestäni kaikkein tärkeintä olisi keskittyä siihen että uni rytmin saisi kohdalleen.Itse olen aikoinani kärsinyt unettomuudesta noin 1,5 vuotta esikoisen syntymän jälkeen.Unta kertyi vain 4-5 tuntia perpäivä jos sitäkään.
siitä seuraksena masennusta, paniikkikohtausia,haluttomuutta mihinkään...nämä siis pahimmat oireet toki oli kaikkea muutakin. Sain lopulta apua unilääkkeistä taikka paremminkin masennuslääkkeestä joka auttoi myös unen illalla silmään.Kun unta rupesi saamaan ja kroppa alkoi taas pelata "normaalisti" luonnollinen unikin lopulta tuli ja opin taas nukkumaan oikein.
Muita konsteja ovat lukeminen iltaisin (ei mitään liian jännää) jos uni ei tule ei kannata jäädä pyörimään sänkyyn vaan sitten tosiaan vaikka lukea , katsoa telkkaria, kuunnella rentoutus cd:tä ( saa vaikka kokeiluun kirjastosta)
Ulkoilu ja ulkoilma (tosin ei liian myöhään) väsyttävät mukavasti myös kroppaa ja lievittävät stressiä.
Opettele olemaan armollinen itseäsi kohtaan.Nyt kun olet väsynyt niin uskalla sanoa se suoraan älä kerää ylimääräistä huolta (vaikka siitä ettet ole jaksanut soitella ystävillesi, et ole jaksanut siivota yms.) kaikki nuo kyllä hoituu kun saat itsesi kuntoon.
-voit juoda illalla rentouttavaa teetä (saa luontaistuote kaupoista) kunhan ei vaan liikaa ettei tarvitse sitten pissalla rampata koko yön :0))
Kuulostaakin hyvältä että olet itse hoksannut vähentää töitä jotta aikaa jäisi muuhunkin elämiseen, kunhan et vaan miettisi sitten kaikkea vapaa- aikaa vain huolia...kuulostaa tyhmältä mutta jos yrittää vääntää asioita positiiviseksi taikka löytää niistä edes yhden hyvän puolen niin kaikki ei tunnu niin synkältä.
Mieti mistä kaikesta pidät ja koita tehdä niitä asioita.Kaipaat nyt pientä hemmottelua :0) ja muista tämä on varmasti ohi menevä vaihe! kiva jos jaksoit lukea :0)
Työuupumuksen paras lääke on reipas kuntoilu ja hyvät yöunet.Hyvät yöunet saa kun kuntoilee kunnolla ja terveellisesti viimeksi illalla puhtaassa luonnossa. Tutkimusten mukaan on terveellistä ottaa nokoset myös päivällä. Suomalainen vain ei oikein kehtaa, mutta se kannattaa!
Unilääkkeistä on paras löysä hölkkä heijastimien tai heijastinliivin kanssa eikä unilääkkeet. Kuntosaleilla on kavereita, mutta ei samaa vaikutusta kuin luonnolla ihmisen mieleen.
Luontolenkillä voi hiljaisuudessa kuulla luontoelämän iloisia ääniä ja kaukaista urbaania kumua.
Ravintolatyö on juuri sellaista, josta myös pidän. Kun tulee kotiin, niin ei nukuta. Jää vauhtipyörä päälle. Jos aamulla herätys, niin sitä jännittää ja unen saanti on vaikeampaa. Pitäisi välttää ainakin tietokonetta yöllä. Minusta kirkas valo piristää ja se, kun aivot eivät pääse lepäämään. Onko mielialalääkkeesi pontta antava? Pitää ottaa aamulla. Jos tuut kotiin klo 04.00 aikoihin, niin ota lääke silloin, jos nukuttaa ensin ja sitten vasta piristää. Minun lääkkeeni väsytti ensin, kun vaikutus alkoi. Lopetin kaikki lääkkeet. Käyn uimassa. Rentouttaa ja saan purettua energiaa. 2 työpaikkaa myös.
Toivottavasti tämä auttaa: Osta esim. Naantalin kylpylän nettisivuilta tilaamalla rentoutumis-cd:n. Voit koekuunnella kappaleita ja tilata mieleisen. Ennen musiikin kuuntelua laita kotona kaikki valmiiksi yötä ja aamua varten. Ei tarvitse nousta ylös saängystä vaan antaa unen tulla. Musiikki vie ajatukset pois työpäivästä. Kyllä päivä kylpylässäkin tekisi hyvää. Rentoudu ja rakasta itseäsi. Muista aina olla nainen, sanoi Johanna Raunio.
Mieti mikä on sinulle tärkeintä elämässä rajaa kaikki muut pois olet varmasti itse tärkein koska jos et voi hyvin ei mikään muu onnistu.Ota aikaa itsellesi nuku syö ja ulkoile saat niistä voimia.Rajaa pois kaikki asiat työt kaverit illanvietot mieti vaan ja ainoastaan itseäsi mitä voit saada jos voit hyvin mitä menetät jos ajat itsesi loppuun.Kaikkein tärkeintä elämässä on ottaa aikaa itselleen nukkumiseen olemiseen niin ettei todellakaan tarvitse tehdä mitään ..mutta sen jälkeen lenkille että aivojen aineenvaihdunta lisääntyy ja pystyy kestämään tervettä tressiä.
Koska olet alle 26-vuotias, tilanne on vielä korjattavissa. On hyvä, että olet itse huomannut mitä liiallinen innostus työhön, harrastukseen, tai elämään voi saada aikaan. :)
Yritä puhua itsellesi lomaa mahdollisimman pian. Voit vielä jatkaa kahden työpaikan säilyttämistä, mutta kohta se ei ole enää mahdollista. Sairaslomatapauksessa ei ole irtisanomisperustetta. Nyt on vain tärkeää, että pidät suhteesi kunnossa kumpaankin työnantajaan. Ymmärrät varmaan, että sinun on luovuttava jommasta kummasta työpaikasta jossain vaiheessa.
Kaksi työpaikkaa saattaa mennä ehkä muutaman kuukauden ajan, mutta ei kuukausi- tai vuositolkulla.
Ilmeisesti baarityö, kiire ja jatkuva vilske häiriötekijöinä aiheuttaa levottomuutta ja pitää stressihormoneita jatkuvasti liikkeellä.
Nyt saatan kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta kuuluuhan tyypilliseen työpäivääsi:
- 2 kunnollista, lämmintä ateriaa päivässä?
- Riittävästi taukoja työn lomassa?
- Riittävä yöuni?
Olet ilmeisesti tottunut muuttuvaan vuorokausirytmiin. Tässä tapauksessa se ei ole ongelma, riittää että saat riittävästi unta. Mutta etenkin muutokset vuorokausirytmissä koettelee kuntoasi eniten.
Millaista ensiapua?
- Ensisijaisesti olet loman tarpeessa.
- Tupakka, alkoholi, kahvi, kokis ja muut aluksi pois ruokavaliosta...
- Illalla häiriötekijöistä eroon...
- Ilmanvaihto kuntoon...
- Kirkasvalolamppu kuntoon...
- Kelloherätys kuntoon/epäkuntoon... (keskustele tästä ensin työnantajan kanssa)
- Pystytkö vapauttamaan puoli tuntia päivästäsi "lomaksi"? Se voi olla joskus tehokkaampaa kuin viikon mittainen poissaolo.
- Lepuuta silmiä ja aivoja - katse välillä etäiseen kohteeseen.
- Liikuttele silmiä, hiero päänahkaa, ravistele lihaksia...
- Kuntoile. Huomaamaton lihasjäykkyys ja särky on stressin jatkeena yksi merkittävä syy stressiin, unettomuuteen ja heräilyyn. Töihin paneutuneena tähän asiaan vain ei tule kiinnitettyä huomiota. Älä kuntoile itseäsi maitohapoille. Pidä ennemmin kevyttä liikettä yllä aina kun se on mahdollista.
- Viekö jokin asia liikaa aikaa tai energiaa? Kysy itseltäsi: tarviiko? - Kaikkea ei tarvitse yrittää tehdä "vielä tänään".
- Syö monipuolisesti, tarkkaile ruokavaliotasi. Jotkin oireet saattavat korjautua jollain ravintolisällä normaaliruokailun ohessa.
Tässä saattaa myös olla sellainenkin ilmiö, että työsi on sellaista että teet paljon ja hyvin pitkään aivotyötä, mutta et saa siihen nähden nimeksikään liikuntaa vastapainoksi. Tämä taas pitää väsymystä yllä. Tähän on täsmälääke räväkkä juoksulenkki, tai vastaava revitys. Mikään iltakävely ei ole riittävä, vaan veri pitää saada kunnolla liikkeelle. Vaikutus kestää monta päivää. Muista venyttely! :-)
Opettele nauttimaan elämän pikkuasioista. Raha EI saa olla tärkein juttu! Itse sairastuin nuorena paniikkihäiriöön, kun kaiken piti olla täydellistä: Hyvä ammatti kunnon palkalla, uusi hieno asunto kaikilla herkuilla... OLIN TÄYDELLINEN PERFEKTIONISTI! Kaikki vain sortui jotenkin ohjaistani, kun mies oli täydellinen vastakohta. No, itse olen elänyt paniikkihäiriöni kanssa jo parikymmentävuotta ja opetellut relaamaan. Kyllä elämä opettaa! Muista olla hivenen itsekäs ja hemmottele itseäsi ja omaatuntoasi. Minäkin selvisin ja mulla on kaikki asiat kohdallaan. Perhe, talous ja antoisa työ. Muista vielä välttää kaikkia lääkkeitä jotka tekee riippuvaiseksi varsinkin bentsoja, joista on tosi vaikeeta päästä eroon!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perfektionismi
Mistä syystä se raha ja iso talo sitten on tärkein, ja mielellään tuplana? Ymmärrän toisen työpaikkan varmuustekijänä, että toinen säilyy, jos toisen menettää. Siinä ajatuksessa olisi vielä tervettä perfektionismia. Kaikilla vain ei ole sitä yhtäkään, eikä tilannetta auta, jos työnantaja ei ole valmis palkkaamaan.
Henk.koht. en hyväksy moista ahnehtimista ja omaan napaan tuijotusta, jos ei kerta sen edestä ole valmis tekemään täällä mitään muiden hyväksi. Kierre jatkuu. Aloittava yrittäjä on lainsuojaton, ja elää sekin kädestä suuhun.
Näin pyörii maailma tänään. :)
tuohon sinun mielialalääkkeeseesi. Jos olet käyttänyt sitä pitemmän aikaa, on saattanut käydä niin, että se virkistää jo liikaakin ja vie yöunet. Näin ainakin mulla.