koulun lopettaminen

En ole lopettanut koulu, mutta ahdistunut ja jännittynyt olen ollut koulussa ollessani. Näin jälkeen päin ajattelen, että jos koulun lopetaa tämän vuoksi ei jännitys mihinkään katoa vaan on vastassa entistä suurempana. Käsittele jännitksesi, vaikka vaikeaa se onkin, tiedän. Älä luovuta vaikka et heti saisikaan apua. Apua on ja sinä ansaitset sen. Aloita esimerkiksi koulun terkkarista tai lääkäristä. Kerro suoraan, mikä asia sinua vaivaa. Mielestäni tärkeintä on, ettet ala pakenemaan, sillä sillä tiellä löydät yhä uusia pakenemisen aiheita. Et muuten ole ainoa näistä ongelmista kärsivä. APUA ON, mutta sinun täytyy sitä rohkeasi hakea. Elämällä on paljon varattuna sinua varten!

mäki oon kelannu lopettettamista tai en ole kelannut vaan aijon lopettaa kun ala ei kiinnosta ja muutenkin ei sovellu minulle sosiaalisten tilanteiden pelon takia, vuoden verran olen ehtinyt käydä sitä

Moi oon poika17v käyn koulua alotin just amiksen mut ei oo mun juttu aattelin lopettaa ja alkaa taksikuskiks mitä mieltä? Eli sama ala ei vaan kiinnosta eikä koulu oo se oikee paikka.

Olen nuorempana lopettanut ammattikoulun ja lukion sosiaalisten tilanteiden pelon ja jännityksen takia. En pystynyt pitämään esitelmiä, tai osallistumaan työharjoitteluun (asiakaspalvelua). Se että lopetin koulut oli yksi elämäni suurimmista virheistä. Tosi vaikea saada mitään töitä ilman koulutusta. Olen tehnyt siivoushommia ja puhelinmyyntiä. Nyt ollut työttömänä 3 vuotta.
Kannattaa käydä koulut loppuun!

Multa on jäänyt tähän mennessä 6 koulua kesken erilaisten pelkotilojen ja masennuksen takia. Juuri pari viikkoa sitten jäi kuudes koulu kesken. En ole siitä ylpeä, hävettää sanoa se edes täällä netissä. Työkkäristä ei tipu rahaa, koska olen itse jättänyt koulut kesken. Mistään ei heru sympatiaa, kun luullaan, että olen vain laiska. Todellisuudessa ihmisten kohtaaminen vaan pelottaa niin helekutin paljon, ettei normaali koulunkäynti onnistu. Nyt olen oppisopimuksella, katsotaan, miten tässä käy.

Olen harkinnut että lopettaisin lukion, toista vuotta käyn.. paniikkihäiriötä, ahdistusta ja mitähän kaikkea mulla on.. lisäksi koulu on hirveän rankkaa ja kamalat paineet koko ajan.. en vaan jaksa enää

Okei olen valveilla taas liian myöhään mutta yritän saada jotain kirjoitettua. Olen 24v mies ja olen lopettanut 3 amista paniikkihäiriön ja ahdistuksen takia.

Lähdin heti peruskoulun jälkeen amikseen ja olin siellä 6kk. Vihasin luokkaani ja opettajia ja oikeastaan koko rakennusta. En oppinut siellä mitään ja rupesin kärsimään 24/7 kestävästä ahdistuksesta, joka usein ilmeni myös kohtauksina jolloin tärisin ja hikoilin aivan vitusti. Joten lopetin sen. Harmi vain että se ahdistus ei ikinä kadonnut ja minulla on vielä tänäkin päivänä sitä samaa turvattomuuden tunnetta ja aaltoilevaa ahdistusta.

Yritin vuoden päästä uudestaan mutta nyt rupesin kärsimään fyysistä oireista tuon ahdistuksen ja jännittämisen takia. Mahani meni vesi ripulille joka päivä ennen koulun alkua. Jouduin joskus käymään KOLME kertaa ripuloimassa ennen kuin pystyin lähtemään kouluun. Koulussa oli koko ajan paniikki päällä ja vatsaa sattui. Kestin sitä kolmekuukautta ja lopetin koska pelkäsin meneväni psykoosiin. Tuosta vatsa oireista sainkin sitten ärtyneen paksu suolen joka oirelee n. 3 kuukautta joka vuosi.

sitten 21 vuotiaana yritin taas amista ja kaikki oireet alkoivat uudestaan välittömästi.

Eli olen nyt 24 vuotias ja ahdistuksen, paniikkihäiriön ja jännitämisen takia minulla on nyt ollut ja on ärtynyt paksu suoli, todella pahat traumat, äärimmäisen huono stressin sieto kyky ja ahdistus joka ei meinaa mennä pois.

Keho voi oikeasti mennä rikki jos laitat itsesi liian koville, usko pois. Jos tiedät että et pysty käymään koulua, niin lopeta se ja keksi jotain muuta. Kaikki psykologit ja lääkärit jotka väittää ettei mieli vaikuta ruumiseen puhuvat paskaa, olen siitä elävä esimerkki.

Jos lopetat niin älä missään nimessä anna unirytmin ja oman aktiivisuutesi mennä huonoksi. Herää aina aamulla aikaseen ja yritä tehdä suunnitelmia ja tapaa kavereita ja urheile. Muuten olet yhtä huonossa jamassa kuin itse olen.

Oon vasta just täyttäny 14 nyt on aamu ja pitäisi mennä kouluun mutta itken taas kokoajan mulla on nyt tullut hirveän monta poissa oloa koulusta ja en liiku ulkonakaan pahemmin. Käytän paljon päihteitä koska en ole saanut masennuslääkkeistä apua vaikka no olenkin kokeillut vain yhtä. Tarvisin oikeasti apua olen viillellyt suunnittellut vakavasti karkaamista melkein tehnyt monta kertaa itsemurhan. kerran olin sitten juonut vähän liikaa ja menin kalliolle koitin hypätä mutta kaverini kantoi minut alas. Voisiko joku auttaa kun olen vielä kuitenkin tosi nuori ja koulua viälä jäljellä kauan terapiat ei auta ja pelkään tosi paljon että koulu jää kesken

Nyt, stop! Ihan omasta kokemuksesta ja sydämestäni sanon sulle: jos MITENKÄÄN mahdollista, niin käy se koulu loppuun minkä olet aloittanut, tai vaihda linjaa jos ei kiinnosta! Sinä aikana kun sitä koulua käyt voi elämä poikia vaikka mitä mahdollisuuksia ja uusia ajatuksia, mutta älä hitossa jää kotiin ilman mitään päämäärää. Minä tein niin ja kadun sitä edelleen joka päivä, sillä nää fobiat ainoastaan pahenee sillä että alkaa vältellä erinäisiä asioita elämässä... Mulla on puolet elämästä mennyt pilalle pelkojen takia niin älä sä sorru samaan. Pidä kiinni vaan siitä koulusta...!

Ottakaa jotain homeopaattisia valmisteita niillä pelot vähitellen karisee. Yksinkertaista, ei sivuoireita, ei riippuvuutta. Suomessa ollaan vielä niin takapajuisia homeopatian suhteen.