Naapurissamme asuu Päivämiehelle kuuliainen vl-perhe, jossa lähes vuoden välin syntyy lapsia, näistä useampi vammaisia.
Vanhemmat ja lapset ovat saaneet psykiatristakin tukea, mutta ilmeisesti sosiaaliset paineet ovat sen myötä lisääntyneet niin että kokee tulleensa pelkästään väärinymmärretyksi ja syrjityksi. On jättänyt hoidot pois jne. Koska sairauden tunnetta ei ole, ei lääkärien neuvoja voi huomioida, jos ovat yhtään ristiriidassa uskovaisuuden kanssa.
Mille SRK:n osastolle, valiokunnalle tahi toimikunnalle kuuluu tällaisten perheitten lasten auttaminen? Kovin kauniisti kirjoitettiin Jokelan tapahtumien jälkeen lasten tarpeiden huomioimisesta SRK:n julkaiseman lehden pääkirjoituksessa. Lähellä asuvien omat voimat vähissä sairauden ja pikkulapsivaiheen takia. Suuri huoli mutta keinot ja uskonnollinen auktoriteetti puuttuvat.
Varmasti moniakin tällaisia vl-perheitä, jotka yrittävät olla hyviä uskovaisia. Mistä heille apua käytännön elämään, lapsille läksyjenluku ja pelikavereita, kirjanlukijoita, hoitoapua. Ei vanhemmat yksin jaksa ja sairaana ei edes jaksa haluta selvitä näistä perusasioista.
Vanhemmat ja lapset ovat saaneet psykiatristakin tukea, mutta ilmeisesti sosiaaliset paineet ovat sen myötä lisääntyneet niin että kokee tulleensa pelkästään väärinymmärretyksi ja syrjityksi. On jättänyt hoidot pois jne. Koska sairauden tunnetta ei ole, ei lääkärien neuvoja voi huomioida, jos ovat yhtään ristiriidassa uskovaisuuden kanssa.
Mille SRK:n osastolle, valiokunnalle tahi toimikunnalle kuuluu tällaisten perheitten lasten auttaminen? Kovin kauniisti kirjoitettiin Jokelan tapahtumien jälkeen lasten tarpeiden huomioimisesta SRK:n julkaiseman lehden pääkirjoituksessa. Lähellä asuvien omat voimat vähissä sairauden ja pikkulapsivaiheen takia. Suuri huoli mutta keinot ja uskonnollinen auktoriteetti puuttuvat.
Varmasti moniakin tällaisia vl-perheitä, jotka yrittävät olla hyviä uskovaisia. Mistä heille apua käytännön elämään, lapsille läksyjenluku ja pelikavereita, kirjanlukijoita, hoitoapua. Ei vanhemmat yksin jaksa ja sairaana ei edes jaksa haluta selvitä näistä perusasioista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen ry:n diakoniapiiriin. Jos sellaista ei ole niin sitten paikalliseen seurakuntaan, seurakunnallakin on paljon mahdollisuuksia auttaa. Myös Pelastakaa Lapset-järjestöön.
Myös sosiaalitoimeen.
Syy siihen että avun tarpeessa olevat viimeisillä voiman rippeillä raahustavat eteenpäin, pyytämättä muilta apua on seuraavassa:
Rauhanyhdistyksellä saarnataan puheissa ja muutenkin ajatellaan ja uskotaan että Jumala antaa kyllä voimia tarpeesi mukaan. "niin on päiväs kuin voimas"
Jossakin määrin koko fyysinen ja psyykkinen jaksaminen on hengellistetty. Avun tarpeessa olevalle on iskostunut em. mantra päähän aiheuttauen sen että hän mahdollisesti kokee huonoutta uskovaisena ( vl ) jos ei jaksakaan hoitaa lastenkasvatusta tai muita arkiaskareita.
Siinähän joutuu koko usko ja luottamus Jumalaan koetukselle jos saarnataan että Jumala antaa voimat tarpeen mukaan ja on luvannut kuuliaiset lapsensa siunata, MUTTA mitä jos ne voimat loppuivatkin, missä on se Jumala joka lupasi voimat antaa, vai lupasiko sen joku saarnamies?
Avun tarpeessa olevalle noussee kysymykset, olenko huono uskovainen kun Jumala ei minua siunannutkaan eikä antanut voimia, koetteleeko Jumala uskoani, onko Jumalaa olemassa, miksi minä en jaksa, mitä olen tehnyt väärin, uskonko väärin jne....eikä huonoutta tuntien edes osaa apua pyytää vaan tyytyy taivaltamaan niin kuin ennenkin.
onko niin, että vastuu seurapuheiden totuudellisuudesta jää kuulijalle?
entä päikkärin ehkäisykirjoitukset?
voiko topin tilata lapsenvahdiksi sillä aikaa kun vie sairaan lapsen kuntotukseen? vai mistä saasaan ne voimat jolla kahdesta vanhemmasta tehdään kolme: yksi sairaalassa, yksi töissä ja yksi kotona?
NEUVOTELKAA PUHUJAT JA KIRJOITTAJAT ENSIN JUMALAN KANSSA ENNEN KUIN LUPAILETTE HÄNEN PUOLESTAAN MITÄÄN.
Kauheaa kun lapset joutuvat kärsimään.
Hakekaa apu eri paikoista, myös vanhempien kannattaa hakeutua mielenterveystoimiston terapiaa.
Monenlaisia lasten kärsimyksiä läheltä seuranneena, ei lapsen näkökulmasta ole eroa johtuuko lapsen pelot ja häirökäyttäytyminen vanhempien alkoholismista vaiko fanaattisen uskonollisuuden harjoittamisesta. Yleensä se joka väsyy sairaaloisen uskonnon harjoittamisen seurauksena on äiti ja äidin väsyessä työkyvyytömäksi seurauksena on kotiäidin työkyvyttömyys joka puolestaan on yhtä kuin lasten heitteillejättö.
Lapsi kärsii yhtä paljon alkoholista kuin uskonnolisesta huumeesta.
Kirkon tultava voimakkaamin auttamaan hengellisessä ahdingossa eläviä lapsiperheitä.
vastuun "tekosistaan"? Suotta noita kirkon tai yhteiskunnan taakoiksi otamme.
SRK on kelpuuttanut kirkon hengelliseksi esivallakseen joten kirkon on puututtava väärinkäytöksiin ja vastattava siitä mitä kirkollisverorahoilla touhutaan.
kuten täälläkin esimerkiksi ämmä on monet kerrat heitä pilkannut, vaikka heillä on itsellään keskuudessaan ankaran uskonnollisuuden vammauttamia perheitä. Silti he jaksavat ylläpitää farisealaisuuttaan...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000030871357
heidän tilanteestaan. Työvaliokunta on paras elin jalkautumaan ja "hoitamaan" ihmisiä. Yleensä se on panostanut ihmisten saatanalle heittämiseen, mutta kannattaa silti kysyä.
On edesvastuutonta SRK hömppää väittää, että Jumala vaatii naisilta synnyttämisiä hinnalla millä hyvänsä. Höpön löpön. Tärkein vanhemman tehtävä ei ole lisääntyminen, vaan itsestä, puolisosta ja maailmaan synnytettyistä lapsista huolehtiminen. Tässä tehtävässä ei pidä ottaa riskejä.
Vaikka lisääntymiskäsky tai -lupa oli ensimmäinen käsky, minkä Aatami ja Eeva saivat Jumalalta, se ei määritä kaikkia vanhemman tehtäviä. Se ei ole edes tärkein kaikista käskyistä.
Järki käteen! Järkeä käyttämällä pääsee lähemmäksi Jumalaa, kuin sokealla raamatuntulkinnalla ja sokealla uskovaisuudella.