hei, rupesin mietiskelemään että olenko ainut jolla on tosi vaikea loppuraskaus? Päivällä väsyttää koko ajan... yöt menee vessassa ravatessa tunnin välein ja nukkumaan pääsee vasta kun on ravannut puolitoista tuntia vessassa pissillä 5min välein!!! ihan kauheeta.. välillä tulee myös TOSI heikko olo. Pyörryttää ja särkee joka paikkaan.
oireita synnytyksen käynnistymiseen on: mm. pahoinvointia ja saa käydä kakalla n. 6kertaa vuorokauteen... jo 3 viikon ajan ja siltikään mitään ei tapahdu!! Todella turhauttavaa!!!
Olenko ainut?
oireita synnytyksen käynnistymiseen on: mm. pahoinvointia ja saa käydä kakalla n. 6kertaa vuorokauteen... jo 3 viikon ajan ja siltikään mitään ei tapahdu!! Todella turhauttavaa!!!
Olenko ainut?
Vastaukset 5
Vanhimmat
juu et todellakaan ole ainut.Kaverit just sano mulle että mä olen varmaan ainut jolla on näin hankalaa..En yleensä valita mistään,mut nyt on kyllä täysin pakko pikkasen valittaa=) viikolla 39 mennään ja rv 30 asti on tuntunut et NYT TULEE,mut eipä vaan näy.Supistuksia on ollu reilut 15viikkoa ja siis niin kivuliaita että oon´ollu varma lähdöstä.Kakattaa kans kovasti,mutta valtavien peräpukamien takia,koitan vältellä vessassa käymistä (siis kakalla) .pissalla juoksen öisin ehkä noin 7 kertaa.ja aamusin ylösnouseminen tekee niin kipeää iskiksen takia.Kotona jo entuudestaan ihana 1,5v poika ja hänen kanssaan pitäisi jaksaa käydä edes vähän ulkona välillä.Kävelen kuin joku jälkeen jäänyt pingviini ja olen turvonnut joka paikasta.lantion löystyminen on jatkunut melkeenpä raskauden alusta asti.ja paineen tunne koko alapäässä on aivan valtava..et juu,et ole ainut jolla on hankala=)
mut tää on tätä.Onneks kohta odotus päättyy ja saa sen palkinnon syliinsä kaikesta kärsimyksestä=)
kyllä me äidin sitten ollaan teräksestä tehty=)
Noi sun kuvailemat oireet taitavat olla ihan normaalia loppurakauden oireita... eli malttia vaikka tuntuukin kamalalta. Itse ravaan myös wessas koko ajan, en oo nukkunut pitkään aikaan kunnolla jne jne..mutta vauvalla kaikki ok..Yritä vaikka ajatella niin, ja onhan niitä äitejä jotka saavat makoilla sairaalassa viikkoja riskien takia ja sanoisin että heillä on vaikea loppuraskaus. Meillä se on vaan himskatin ärsyttävää välillä.
Yritä kestää.
Niin...minä oksensin tuonne 25 viikolle asti rajusti, sairaslomalla kokoajan ja kunto laskenut ihan järkyttävän huonoksi. Lääkärissä ravattiin sen takia jatkuvasti. Verenpaineet laskivat todella mataliksi, paino laski reilusti ja näytin välillä ihan luurangolta, jolla on pallo mahassa...myös Hb laski sitten anemian puolelle ja rautalääkkeet saavat minut voimaan pahoin ja ihan järkyttävän ripulin. Kokoajan sellainen olo, ettet tiedä lähteekö taju ja pärjäätkö yksin ollenkaan. Mitään et voi tehdä, etkä mihinkään mennä ainakaan itsekseen, kun vointi ei sitä sallinut.. Niin ja oksentamisen takia minulta alkoi myös hampaista murentua palasia pois ja nyt hammaslääkärissä saa ravata sitten tiuhaan...
Noh, viikolla 22 alkoi sitten ennenaikaiset supistukset, joiden takia olin osastollakin, mutta sitten lepokäskyn kanssa sain lähteä kotiin tilannetta seurailemaan. Supistuksia tulee pienestäkin rasituksesta, mutta kohtu oli pysynyt tiiviisti kiinni, kunnes viikko sitten eli viikolla 29 selvisi, että kohdunsuu on hieman avautunut ja pehmentynyt,vaikken ole muuta tehnyt kuin pieniä kotihommia ja kauppareissuja, mutta nyt ei tehdä sitten enää niitäkään. Osastolle joutuu menemään heti, jos tulee kivuliaita supistuksia vielä ja eivät mene levossa ohi. Onneksi lepäämällä menevät. Silti saa ravata lääkärissä tietenkin tilannetta seuraamassa. Ja sairaslomalla olen nyt tämän takia koko loppuraskauden.
Kaiken kivan lisäksi yöuneni ovat menneet lähes täysin. Yöllä vaivaa levottomat jalat ja kädet ja pissalla pitää juosta jatkuvaan, mikään asento ei ole hyvä ja henkeä ahdistaa välillä niin, ettei meinaa tajuissaan pysyä. Vauva potkii kivasti palleaa ja kylkiluita ja on vilkkaimmillaan tietysti silloin kun minun tekisi mieli nukkua. Torkahtelen silloin tällöin - aikaan mihin tahansa. Kiva katsoa yöllä, kun mies nukkuu onnellisena ja itse pyörit vieressä ja katselet kelloa aamuun asti... Noh, eipä tarvi töihin lähteä.
Vauva on kääntynyt raivotarjontaan ja painaa lantiosta välillä tosi pahasti laskimoita, jolloin kädet ja jalat turpoaa hetkessä ihan pölkyiksi, happea tuntuu, ettei saa riittävästi ja henkeä sa vetää oikein urakalla ja huimaa ja pyörryttää. istuminen ja seisominen on kaikkein pahinta tämän kannalta. Pelottaa olla yksin, kun ei mieskään voi olla aina kotona, eikä minulla ole tässä kaupungissa yhtään sukulaistakaan kenen luo mennä...
Olisi kiva laitella vauvan kamoja kuntoon, mutta mitään sellaistakaan en voi tehdä, kun heti alkaa supistaa kipeästi ja jalkeilla oleminen on kielletty. Tekeminen minulla on tässä kämpässä loppunut jo kesällä..Tuntuu että seiniä pitkin voisi välillä kiikkua, kun on niin huutava tekemisen puute, mutta ei oikein keksi enää mitään järkevää tekemistä, mikä ei rasittaisi.
Kaikki tämä lääkärissä ravaaminen ja siitä tulevat maksut ja tietysti sairaspäivärahalla oleminen on saanut ressin kattoon siitä, miten ihmeessä tässä pärjätään rahallisesti. huh, huh...
Mutta kaiken tämän jälkeen on pakko sanoa, että vauva on kuin ihmeen kaupalla kasvanut jopa vähän keskivertovauvaa suuremmaksi ja 4D:ssä ultrattuna kaikki on kehittynyt normaalisti äidin aliravitsemuksesta huolimatta. Vauva on vilkas ja ilmoittelee kyllä itsestään säännöllisesti ja kun on itse laihtunut niin laihaksi niin sitä on helppo sitten seurailla isin kanssa tuosta masun päältä kun pienet kädet ja jalat heiluu ja peppu nousee pystyyn =)
Minulla on aivan ihana aviomies, joka on tukena ollut koko raskauden ja mitään ei ole kyllä tarvinnut käydä yksin läpi. Aina on kainalo mihin käpertyä ja joku joka on pitänyt jokaisella lääkärireissulla kädestä kiinni.
Kyllä on vaikeaa ollut, eikä tunnut helpotusta olevan näköpiirissä ennen kuin tuo ipana tahtoo sitten ulos tulla. Pysyisi vain nyt vielä ainakin muutaman viikon, niin olisi paremmin kehittynyt elämää varten. Viikkoja kasassa meillä nyt 30.
Onnellista odotusta kaikille!
Mä olen luullut että mä olen kokenut kovan raskausajan, kun olen verranut ystävien ja sisarien odotusaikaan, mutta tuo veti kyllä aivan pohjat. Ei mulla noin rankkaa ole ollut vaikka 20 vk:lle oksensinki. Kiva kuulla että ei se muillakaan aivan niin helppoa ole.
mua vaivas närästys koko raskauden ja oksensin aina viikolla 37 ja siitä synnytys seuraavalla viikolla :)kyllä kaikki unohtuu ku lapsi syntyy, aika kultaa muistot ja vaivat häviää kuin taikaiskusta! Masua on vähä ikävä, mitä en ois kuunaan uskonut...