Pelastin itseni "hyväksikäytöltä" (en ole koskaan harrastanut seksiä) ja menetin luottamuksen lopullisesti miehiin. Koska olen aina ollut mielestäni älykäs ja tällä kertaa en antanut ihastumisen sokaista minua vaan esitin muutaman jyrkän kysymyksen joita mietin niin että ne paljastaisivat totuuden. Oikein päättelin tämänkin vaikean yhtälön. Ja koin valaistumisen ja olen varma nyt että en ole enää biseksuaali vaan hetero ja haluan tyttöystävän, perheen ja normaalin elämän. Tosin "hyväksikäyttäjä" olisi ollut alaikäinen vielä muutaman kuukauden, mutta silti tyyppi oli minua paljon vanhempi. Mä luulin että joku halus alottaa mun kanssa ihan suhteen eikä mitään leikkiä. Mutta se halus vaan seksiä!
Mä olisin ollu sille vaan sen käden korvike. Onneks mitään vakavaa ei oo sattunut. Mä en ole edes valmis mihinkään rajuun seksiin. Ihan ku mun oma keho olis varottanu jotenkin. Tuli sellainen olokin että alko kuvottaa suoraan sanoen ajatus seksistä saman sukupuolen kanssa. Onneksi sentään toimii vielä ja pistän pisteet tälle touhulle. Enkä onneksi ehtinyt tulla kaapista ulos kun en siellä enää ole muutenkaan.
Miten mä olen ollu niin tyhmä ja torjunu niin paljon tyttöjä koska uskottelin että olin homo. Nyt mä tajuan miks mun naispuoliset ystävät oli ensin että "ootko nyt ihan varma että oot homo" vaikka ne hyväksyi mut sellaisena kuin olin. Mutta mikä kusipää mä olen taas ollut. Mä olen loukannu ihmisiä tän takia ja mulla vois olla suhde tytön kanssa ilman että se olisi pelkkä seksisuhde. Koska mä en edes halua seksiä ennen kuin tiedän että suhde on vakava. En ole niin kiimainen ja musta neitsyyttä pitää kunnioittaa. Mä haluan nyt ihan oikeesti seksiä vasta avioliittossa (en ole uskonnollinen mutta silti) koska en tunne muutenkaan olevani valmis siihen. Ehkä jotkut pojat aattelee nyt että mä olen takuuvarma homo mut oikeesti ei kaikkia poikia kiinnosta seksi ja pillu ensimmäisenä tytössä. Jotkut voi olla ihan rauhassa kiimapellejä ja pillunvonkujia mutta olisi myös tärkeää osata erottaa himot, rakkaus ja seksi toisistaan. Enkä usko että se tekee mieheks jos on saanu kerran pillua. Osaako kukaan edes tarkalleen määritellä mikä on mies?
Toisaalta en ole koskaan luottanut miehiin tai
poikiin koska isäni hylkäs mut pienenä ja mä olen kokenu että miespuoliset henkilöt pitävät sanansa huonommin. Kaveriporukat on aina koostunu tytöistä koska ei mua muutkaan hyväksyny. Ja mua ahdistaa miesten seura muutenkin koska tuntuu että sellasissa porukoissa vaan korostetaan miehisiä asioita ja pillunsaantia. Samperin stereotypiaa ja kaikkea roskaa siitä mitä on olla mies. Joidenkin poikien kanssa on vaikeaa aloittaa keskustelemaan koska ne ei osaa keskustella! Joko aiheena pitäisi olla videopeli tai urheilu niin saattaisi hieman juttua tulla mutta mä en jaksa edes mesekeskusteluja jotka ei edisty kuulumisien kyselemisen jälkeen.
Mulla on ollu aina vaikeuksia miesopettajien kanssa mut onneks ryhmän/luokanvalvojat on aina ollu naisia. Miesten opettamissa aineissa mulla ei ole edes erinomaisia saavutuksia.
En usko että siitä tulee ongelmaa tulevaisuudessa koska tuleva ammattini on ns. naistenammatti joten miehiin tuskinpa törmään paljoa.
Mutta mikä helpotus päästä eroon tästä tilanteesta. Ihan ku kahleet olis irronnu tai jotain. Miten mä selitän tän mun "tytöille" (xD kavereille siis) Toivottavasti kukaan ei ole loukkaantunut niin pahasti.
Mä olisin ollu sille vaan sen käden korvike. Onneks mitään vakavaa ei oo sattunut. Mä en ole edes valmis mihinkään rajuun seksiin. Ihan ku mun oma keho olis varottanu jotenkin. Tuli sellainen olokin että alko kuvottaa suoraan sanoen ajatus seksistä saman sukupuolen kanssa. Onneksi sentään toimii vielä ja pistän pisteet tälle touhulle. Enkä onneksi ehtinyt tulla kaapista ulos kun en siellä enää ole muutenkaan.
Miten mä olen ollu niin tyhmä ja torjunu niin paljon tyttöjä koska uskottelin että olin homo. Nyt mä tajuan miks mun naispuoliset ystävät oli ensin että "ootko nyt ihan varma että oot homo" vaikka ne hyväksyi mut sellaisena kuin olin. Mutta mikä kusipää mä olen taas ollut. Mä olen loukannu ihmisiä tän takia ja mulla vois olla suhde tytön kanssa ilman että se olisi pelkkä seksisuhde. Koska mä en edes halua seksiä ennen kuin tiedän että suhde on vakava. En ole niin kiimainen ja musta neitsyyttä pitää kunnioittaa. Mä haluan nyt ihan oikeesti seksiä vasta avioliittossa (en ole uskonnollinen mutta silti) koska en tunne muutenkaan olevani valmis siihen. Ehkä jotkut pojat aattelee nyt että mä olen takuuvarma homo mut oikeesti ei kaikkia poikia kiinnosta seksi ja pillu ensimmäisenä tytössä. Jotkut voi olla ihan rauhassa kiimapellejä ja pillunvonkujia mutta olisi myös tärkeää osata erottaa himot, rakkaus ja seksi toisistaan. Enkä usko että se tekee mieheks jos on saanu kerran pillua. Osaako kukaan edes tarkalleen määritellä mikä on mies?
Toisaalta en ole koskaan luottanut miehiin tai
poikiin koska isäni hylkäs mut pienenä ja mä olen kokenu että miespuoliset henkilöt pitävät sanansa huonommin. Kaveriporukat on aina koostunu tytöistä koska ei mua muutkaan hyväksyny. Ja mua ahdistaa miesten seura muutenkin koska tuntuu että sellasissa porukoissa vaan korostetaan miehisiä asioita ja pillunsaantia. Samperin stereotypiaa ja kaikkea roskaa siitä mitä on olla mies. Joidenkin poikien kanssa on vaikeaa aloittaa keskustelemaan koska ne ei osaa keskustella! Joko aiheena pitäisi olla videopeli tai urheilu niin saattaisi hieman juttua tulla mutta mä en jaksa edes mesekeskusteluja jotka ei edisty kuulumisien kyselemisen jälkeen.
Mulla on ollu aina vaikeuksia miesopettajien kanssa mut onneks ryhmän/luokanvalvojat on aina ollu naisia. Miesten opettamissa aineissa mulla ei ole edes erinomaisia saavutuksia.
En usko että siitä tulee ongelmaa tulevaisuudessa koska tuleva ammattini on ns. naistenammatti joten miehiin tuskinpa törmään paljoa.
Mutta mikä helpotus päästä eroon tästä tilanteesta. Ihan ku kahleet olis irronnu tai jotain. Miten mä selitän tän mun "tytöille" (xD kavereille siis) Toivottavasti kukaan ei ole loukkaantunut niin pahasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Usein tuollaisen 'vähältä piti'-hyväksikäytön tai ihan oikeasti tapahtuneen hyväksikäytön jälkeen voi inhottaa koko seksuaalisuus, varsinkin miessukupuoleen suuntautuneena, koska se hyväksikäyttö on jättänyt 'jäljen' eikä halua joutua samanlaiseen tilanteeseen uudestaan. Voi tulla olo että on kaikille miehille vaan objekti, ja tuntua siltä ettei enää ole ollenkaan kiinnostunut suhteista siihen toiseen sukupuoleen. Minullakin oli kerran tuollainen 'melkein'-hyväksikäyttö, minkä jälkeen ajattelin että haluan lihottaa itsestäni ihan kamalan läskin ettei kukaan mies vaan enää tuntisi muhun seksuaalista vetoa.
Mutta mitään ei kannata varmaksi sanoa vielä, koska tuokin voi olla sellaista traumanjälkeistä pohdintaa. Jos on kerran biseksuaali, niin ei se minnekään katoa (toki voi olla aikakausia jolloin jompikumpi sukupuoli kiinnostaa enemmän kuin toinen). Mutta ei kannata varmaksi sanoa ettei ole enää ollenkaan kiinnostunut pojista, koska seuraava ihastuksesi voikin olla jo poika!
Älä anna tämän kyseisen tapauksen leimata mielipidettäsi kaikista miehistä. Kyllä niistäkin löytyy ihan hyviä yksilöitä, ja ihan kaikeniköisistä. Kun taas tytöistäkin voi löytyä niitä, jotka haluavat vaan sitä yhtä.
Muuten olen seurustelusta ja seksistä kanssasi ihan samaa mieltä, seksi on parasta kunnollisissa, pitkään kestäneissä suhteissa joissa on oikeita tunteita toista kohtaan ja molemminpuolista kunnioitusta. Muulla ei ole väliä.
Siis jos mua joku poika/mies haluais niin se haluais vaan seksiä ja vain koska on niin helvetin puutteessa että suu kuin suu käy kun mä en ehkä homojen mielestä näytä niin ihanalta. Koska useimmat niistä on niin helvetin pinnallisia. Siis suorastaan inhoan homo-kauttani. Mulla on unelmia joista useimmat onnistuu vaan naisen kanssa. 4 lasta,vaimo, koira, hieno auto, upea talo, ihana elämä jne..
Tää oli varmasti vaan vaihe ja kehityin sen aikana. Mut mä en pysty luottamaan enää miehiin tai poikiin siinä mielessä että joku taas pettäis mut. Mä en kestä sitä enää.
Hei. Tosi kiva ku löysit oman identiteettis. Joskus sitä tarvitsee saada kengän kuvio persauksilleen vastako tajuaa. No mut oot nuori ja haluat kokeilla kaikkea ja tuo kaikki kuuluu asiaan.
Itsekin aina ajattelin noin. Muo pelotti seksi ja tyttöjen kanssa juttelu jne... Nyt olen seurustellut vuoden tyttöni kanssa ja kaikki on vain tapahtunut ilman, että niitä on suunnitellut.
En koskaan uskonut, että olisin harrastanut seksiä ensimmäistä kertaa 16v, mutta niinhän siinä sitten kävi. Hauskaa on ollut ja haluan paljon enemmänkin tyttöystävästäni kuin vain sitä jalkojenväliä.
Seksi vain vahvistaa suhdetta. Sitä se musta on, mutta se on jokaisen oma asia milloin sen haluaa aloittaa ja kenen kanssa.
Ei pidä lähtä kiirehtimään moisen asian suhteen. Vasta kun on itse siihen valmis. Tytöistä saa paljon muutakin irti kuin vain seksiä ;)
Mä nimittäin rakastan mun tyttöystävääni yli kaiken!
kerranki täällä on kunnon keskustelun aiheita :)