Kerron nyt elämästäni, tai oikeammin siitä mitkä seikat vaikuttaa sen lopettamiseen. Kerron tämän siksi, koska en halua kenenkään muun joutuvan tähän tilanteeseen vaan löytävän muita keinoja. Samalla kerron Suomen oikeusjärjestelmästä ja byrokratiasta , siitä miten helppo sen varjoihin on suojautua. silloin, kun on täysin piittaamaton toisten ihmisten hyvinvoinnista ja jopa elämästä tai jopa haluaa vahingoittaa ihmisiä.
Kärsin jo 14v masennuksen. Olin depressiivinen ja minulla oli korkea riski itsemurhaan. Vuoden vietin nuorten osastolla, jonka jälkeen pääsinkin viettämään normaalia koululaisen elämää. Vuoden vielä asuin vanhempieni kanssa, kunnes muutin Ouluun, jossa opiskelin ensimmäisen vuoden 10lk jonka jälkeen siirryin Patelan lukion kautta aikuislukioon. Viime kevättalvena tutustuin tämänhetkiseen poikaystävääni. Tiettyjä ideologioita minulla jo oli esim. kasvissyönti. Kesä meni hyvin ja alkusyksy myös. Kesän alussa muutinkin sitten hänen luokseen. Hän on ainoa asia, joka lohduttaa minua tässä maailmassa. Tuntuu, että ihmiset eivät paljon välitä siitä mitä muut ihmiset, joutuu kokemaan mm. sodissa , köyhyydessä, ympäristökatastrofeissa tai muita suuria inhimillisiä menetyksissä. Hän ymmärsi.
Ehkä, juuri siksi minulle ei tullut yllätyksenä, että hän on totaalikieltäytyjä. Hän oli jo 5v odottanut tuomiota, muttei sitä ollut tullut. Alkoi olemaan loppu syksy,. Minun maailmankäsitykseni muuttui koko ajan synkemmäksi. Ulkona oli pimeää ja se sai minut väsymään. Olin todella väsynyt ja koulussa käyntikin hankaloitui. Ahdistuin tilanteesta ja tarvitsin paljon tukea ja turvaa. Yks päivä sitten postilaatikosta kolahti kirje, jonka mukaan Poikaystävälläni olisi viikko aikaa ilmoittautua vankilaan menijäksi. Hän sai kuitenkin suorittaa yhden lukion kurssin loppuun. Tuomio olisi n 7kk. Tässä voidaan ottaa huomioon, että surmasta saa n 6kk vankeutta ja raiskauksesta voi suuria sakkoja maksaen päästä ehdollisella. Suomen oikeuslaitos pitää siis totaalikieltäytyjää vaarallisempana, kuin murhaajia ja raiskaajia. Totaalikieltäytyjä istuu Suomen mittakaavassa todella pitkään, koska ei halua opetella tappamaan ihmisiä armeijassa. Suomen armeija saa joka vuosi tukirahaa 2,6miljardia, vaikka tunnettu fakta on , ettei Suomen armeija pystyisi esim. venäläistä asevoimaa pidättelee, kuin 2pv ja koska Helsingin alue on parhaiten turvattu niin sitä viikon.
Olisi siinä tehyläisillekin varmasti liiennyt rahaa onhan toi jo yli 5% Suomen verovaroista. Typerää on myös, että poliisi ja yleinen turvallisuus saa vähemmän tukea ja eikös me heitä akuutimmin tarvita?
Minun ahdistukseni kasvoi jatkuvasti vain pahemmaksi ja tieto siitä, että poikaystävä lähtisi pahensi tilannetta. Loppujen lopuksi viiltelin itseäni, useita viiltoja ranteeseen. En enää vain kestänyt tilannetta. Poikaystäväni ja ystäväni ohjasivat minut psykiatriseen hoitoon ja sain sieltä masennuslääkkeitä.
Ensimmäiset eivät soveltuneet minulle ja siinä sitten odoteltiin uutta aikaa psykiatrille. Sitten tuli taas kirje. Lukion kurssi oli suoritettu loppuun ja vankilaan oli mentävä kahden viikon päästä. Sinä aikana mielialani romahti tuli ensimmäinen itsemurhayritys., poikaystäväni sai minut kuitenkin ajoissa osastolle ja pahimmilta vahingoilta estyttiin. Olin osastolla kaksi päivää ja yhden yön. Jo seuraavana päivänä sain psykiatrilta ajan uuteen tapaamiseen. Sain mukaani rauhoittavia ja toisenlaisia masennuslääkkeitä.
Psykiatrilta sain myös lausunnon, jotta poikaystäväni voisi hakea lykkäystä, psykiatrikin oli tullut siihen tulokseen, että minun mielenterveyteni ja jaksamiseni kestäisi tilannetta, jossa joku niin läheinen ihminen lähtee pois. Aseistakieltäytyjäliitto oli samaa mieltä ja suhteellisen varma lykkäyksestä. Lykkäyksen saamiseksi lääkärintodistus piti viedä Oulun kihlakunnan ulosottovirastoon Reijo Junkkarin, Kihlakunnanvoudin luo. Ensin hän sanoi, ettei ota asiaa käsiteltäväkseen vaan sanoi, että ottaa parin päivän päästä yhteyttä. Kahden päivän päästä häneltä tuli kirje, jossa hän perusteli lykkäyksen hylkäämispäätöstä.
Tarkka sanamuoto:
Rangaistuksen täytäntöönpanoa ei lykätä. Täytäntöönpanon lykkäyksellä ei voitaisi olennaisesti vähentää viipymättä tapahtuvan täytötönpanon aiheuttamia menetyksiä tai vaikeuksia. Yli kuuden kuukauden lykkäys edellyttää lykkäysperusteen poikkeuksellisuutta ja sitä, että lykkäysperusteen olemassaolon pituus on lykkäystä myönnettäessä tiedossa. Lääkärintodistuksessa ei esitetty selvitystä, milloin tuomitun avopuolison terveystilanne tulisi paranemaan. Edellä mainitun perusteilla katson, että lykkäysperusteen olemassaolon pituus ei ole tällä hetkellä tiedossa.
Reijo Junkkarin mukaan siis minun mielenterveyteni ja henkeni ei ole sen arvoinen, että poikaystäväni voisi saada lykkäystä ja oikeuttaakseen tämän päätöksen sillä, ettei tarkkoja päivämääriä sairauden loppumisesta ole . Hän ei ymmärrä sitä miten psykiatri ei voi arvioida tarkkaa päivämäärää siitä milloin masennukseni loppuu. Pystyykö yksikään lääkäri siihen?
Ei masennus ole sairaus, joka tottelee kellonaikoja. Tästä olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että vaikka Suomessa olen syntynyt ja koko sukuni juuret ovat Suomessa niin en näköjään kelpaa rauhaarakastavana ihmisenä Suomen kansalaiseksi, koska armeijan etu menee minun henkeni edelle vaikka eletään rauhan aikaa. Siksi olenkin tullut tulokseen , että jos minulla ei ole isänmaata jossa asua ja joka haluaa minun vain kuolevan niin mitäs minä voin valtiota vastaan taistella.
Kärsin jo 14v masennuksen. Olin depressiivinen ja minulla oli korkea riski itsemurhaan. Vuoden vietin nuorten osastolla, jonka jälkeen pääsinkin viettämään normaalia koululaisen elämää. Vuoden vielä asuin vanhempieni kanssa, kunnes muutin Ouluun, jossa opiskelin ensimmäisen vuoden 10lk jonka jälkeen siirryin Patelan lukion kautta aikuislukioon. Viime kevättalvena tutustuin tämänhetkiseen poikaystävääni. Tiettyjä ideologioita minulla jo oli esim. kasvissyönti. Kesä meni hyvin ja alkusyksy myös. Kesän alussa muutinkin sitten hänen luokseen. Hän on ainoa asia, joka lohduttaa minua tässä maailmassa. Tuntuu, että ihmiset eivät paljon välitä siitä mitä muut ihmiset, joutuu kokemaan mm. sodissa , köyhyydessä, ympäristökatastrofeissa tai muita suuria inhimillisiä menetyksissä. Hän ymmärsi.
Ehkä, juuri siksi minulle ei tullut yllätyksenä, että hän on totaalikieltäytyjä. Hän oli jo 5v odottanut tuomiota, muttei sitä ollut tullut. Alkoi olemaan loppu syksy,. Minun maailmankäsitykseni muuttui koko ajan synkemmäksi. Ulkona oli pimeää ja se sai minut väsymään. Olin todella väsynyt ja koulussa käyntikin hankaloitui. Ahdistuin tilanteesta ja tarvitsin paljon tukea ja turvaa. Yks päivä sitten postilaatikosta kolahti kirje, jonka mukaan Poikaystävälläni olisi viikko aikaa ilmoittautua vankilaan menijäksi. Hän sai kuitenkin suorittaa yhden lukion kurssin loppuun. Tuomio olisi n 7kk. Tässä voidaan ottaa huomioon, että surmasta saa n 6kk vankeutta ja raiskauksesta voi suuria sakkoja maksaen päästä ehdollisella. Suomen oikeuslaitos pitää siis totaalikieltäytyjää vaarallisempana, kuin murhaajia ja raiskaajia. Totaalikieltäytyjä istuu Suomen mittakaavassa todella pitkään, koska ei halua opetella tappamaan ihmisiä armeijassa. Suomen armeija saa joka vuosi tukirahaa 2,6miljardia, vaikka tunnettu fakta on , ettei Suomen armeija pystyisi esim. venäläistä asevoimaa pidättelee, kuin 2pv ja koska Helsingin alue on parhaiten turvattu niin sitä viikon.
Olisi siinä tehyläisillekin varmasti liiennyt rahaa onhan toi jo yli 5% Suomen verovaroista. Typerää on myös, että poliisi ja yleinen turvallisuus saa vähemmän tukea ja eikös me heitä akuutimmin tarvita?
Minun ahdistukseni kasvoi jatkuvasti vain pahemmaksi ja tieto siitä, että poikaystävä lähtisi pahensi tilannetta. Loppujen lopuksi viiltelin itseäni, useita viiltoja ranteeseen. En enää vain kestänyt tilannetta. Poikaystäväni ja ystäväni ohjasivat minut psykiatriseen hoitoon ja sain sieltä masennuslääkkeitä.
Ensimmäiset eivät soveltuneet minulle ja siinä sitten odoteltiin uutta aikaa psykiatrille. Sitten tuli taas kirje. Lukion kurssi oli suoritettu loppuun ja vankilaan oli mentävä kahden viikon päästä. Sinä aikana mielialani romahti tuli ensimmäinen itsemurhayritys., poikaystäväni sai minut kuitenkin ajoissa osastolle ja pahimmilta vahingoilta estyttiin. Olin osastolla kaksi päivää ja yhden yön. Jo seuraavana päivänä sain psykiatrilta ajan uuteen tapaamiseen. Sain mukaani rauhoittavia ja toisenlaisia masennuslääkkeitä.
Psykiatrilta sain myös lausunnon, jotta poikaystäväni voisi hakea lykkäystä, psykiatrikin oli tullut siihen tulokseen, että minun mielenterveyteni ja jaksamiseni kestäisi tilannetta, jossa joku niin läheinen ihminen lähtee pois. Aseistakieltäytyjäliitto oli samaa mieltä ja suhteellisen varma lykkäyksestä. Lykkäyksen saamiseksi lääkärintodistus piti viedä Oulun kihlakunnan ulosottovirastoon Reijo Junkkarin, Kihlakunnanvoudin luo. Ensin hän sanoi, ettei ota asiaa käsiteltäväkseen vaan sanoi, että ottaa parin päivän päästä yhteyttä. Kahden päivän päästä häneltä tuli kirje, jossa hän perusteli lykkäyksen hylkäämispäätöstä.
Tarkka sanamuoto:
Rangaistuksen täytäntöönpanoa ei lykätä. Täytäntöönpanon lykkäyksellä ei voitaisi olennaisesti vähentää viipymättä tapahtuvan täytötönpanon aiheuttamia menetyksiä tai vaikeuksia. Yli kuuden kuukauden lykkäys edellyttää lykkäysperusteen poikkeuksellisuutta ja sitä, että lykkäysperusteen olemassaolon pituus on lykkäystä myönnettäessä tiedossa. Lääkärintodistuksessa ei esitetty selvitystä, milloin tuomitun avopuolison terveystilanne tulisi paranemaan. Edellä mainitun perusteilla katson, että lykkäysperusteen olemassaolon pituus ei ole tällä hetkellä tiedossa.
Reijo Junkkarin mukaan siis minun mielenterveyteni ja henkeni ei ole sen arvoinen, että poikaystäväni voisi saada lykkäystä ja oikeuttaakseen tämän päätöksen sillä, ettei tarkkoja päivämääriä sairauden loppumisesta ole . Hän ei ymmärrä sitä miten psykiatri ei voi arvioida tarkkaa päivämäärää siitä milloin masennukseni loppuu. Pystyykö yksikään lääkäri siihen?
Ei masennus ole sairaus, joka tottelee kellonaikoja. Tästä olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että vaikka Suomessa olen syntynyt ja koko sukuni juuret ovat Suomessa niin en näköjään kelpaa rauhaarakastavana ihmisenä Suomen kansalaiseksi, koska armeijan etu menee minun henkeni edelle vaikka eletään rauhan aikaa. Siksi olenkin tullut tulokseen , että jos minulla ei ole isänmaata jossa asua ja joka haluaa minun vain kuolevan niin mitäs minä voin valtiota vastaan taistella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jo lähettämisvaiheessa...
Ihmiset tekevät vääriä päätöksiä tiätämättömyyden ja muiden syiden takia ja lakiakaan ei ole tehty täydelliseksi tämänkaltaisissa tilanteissa, kun viitataan esimerkiksi ennaltavaadittuun lykkäyksen kestoon. Varsinkin viimeisestä kappaleesta päätellen olet yrittämässä tehdä itsestäsi jonkinlaista marttyyriä syyttäen ympäröivää maailmaa ja tämä vaikuttaa lähinnä hataralta perustelulta oikeuttaa oma itsemurha.
Jos joudut olemaan erossa poikaystävästäsi kuusi kuukautta, niin teillä on silti koko loppuelämä aikaa viettää yhdessä. Muista myös miten tekosi vaikuttavat poikaystävääsi ennen kuin teet mitään harkitsematonta...
Pitäisi olla rangaistuksena vähintään 24 kuukautta raskasta pakkotyötä. Mutta kun nykysukupolvi saa psykologisia ongelmia jos lempijätski ei ole tarjouksessa marketissa ja BB:ssä ei tapahdu mitään jännää. Voi voi.
Sinähän voisit mennä inttiin hänen puolestaan, saisit ensimmäistä kertaa elämääsi sisältöä ja tarkoitusta. Tajuaisit mitä tarkoittaa olla hengissä, itsenäinen ja vapaa.
Täällä ei kukaan välitä toisten hyvinvoinnista pätkääkään. Se näkyy ihmisten pahoinvointina. Köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu. Sellaistako "isänmaata" sinä haluat puolustaa???? Sotatilanteessakin se niin rakas "veli siinä vierellä" ollaan valmis ampumaan jos ei tottele käskyjä. Se siitä ystävyydestä.
Ja vielä sellainen seikka, että ihminen on sopeutuvainen. Jos Suomi olisi Venäjän vallan alla, olisin sopeutunut siihen, koska olisin syntynyt siihen tilanteeseen. Onnellisuus on kiinni ihmissuhteista eikä rahasta tai jostain helkutin reviiristä.
Ketään ei voi pakottaa tappamaan. Se on hieno päätös olla alistumatta jonkun idiootti poliitikon tahtoon.
Sellainen on todellista sankaruutta, että joku oikeasti ampuisi sen pääpirun pois päiviltä, joka ahneissaan sai idean sodasta ja pisti sen käytäntöön.
ollut yhtä kauan, kuin maan päällä on kävellyt ihmisiäkin, joten pääpiruista ja poliitikoista puhumisessa ei ole paljoakaan järkeä, kun samanlaisia ihmisiä voitaisiin syyttää myös sotien ehkäisemisestäkin. Pääpirusta puhuminen nyt on lähes yhtä järkevää, kuin kaiken maailman pahan vierittämisen esimerkiksi juutalaisten vastuulle.
Oman maan puolustamisessa toista maata vastaan ei ole kyse pelkästä hallintojärjestelmästä, sillä sopeutuminen ja onnellisuus ovat todellakin rajoitettuja, kun toisen miehittävän maan intressit eivät ikinä ole miehitettyjen, vaan miehittäjien etujen mukaisia. Onnellisuutta ei voi mitata pelkällä rahalla, mutta toisen luokan kansalaisenakaan olo ja kykenemättömyys päättää mistään oman kansan asioista eivät nähdäkseni onnellisuuttakaan lisää. Kansa säilyy sotien ja muiden kriisien yli, mutta hallitus ja hallintojärjestelmät vaihtuvat ajan kanssa.
Ihminenhän voi valita haluaako tappaa vai ei, mutta samalla ihmisellä ei pitäisi olla mitään sanomista asioista, joita ei ole edes valmis puolustamaan. Suomessahan ei edes ole laillista teloittaa ihmisiä noin vain rintamakarkuruudesta enää ja eipä sitä "veljeä siitä viereltä" ilman erittäin pätevää syytä ole ikinä ammuttu, sillä käskyjen totteleminen nyt sattuu vain olemaan yksi armeijan tärkeimmistä toimintaedellytyksistä.