Edellisestä suhteesta on aikaa, pari vuotta. En ole kertaakaan käynyt sen jälkeen edes treffeillä. Ja se edellinenkin "suhde" oli kaukosuhde, jossa minua kusetettiin vain. Minun tunteeni olivat aitoja, nainen vain huijasi.
Suurimman osan elämääni murrosikäisestä lähtien olen ollut yksin. Luulisi että siihen tottuisi. Kolmekymppiäkin lähestyy jo, saattaa rikkoutua yksinään. Mutta yhteen asiaan ei totu. Ei, en tarkoita seksin puutetta, vaikka seksi onkin kivaa.
Tarkoitan sitä, kuinka paljon haluaisin vain olla naisen kanssa, halata ja pitää kiinni naisesta. Nukahtaa illalla sylikkäin. Kuunnella ja lohduttaa, tulla kuunnelluksi ja lohdutetuksi.
Olenkohan outo mies, kun tällaiset asiat menevät seksin edelle?
Suurimman osan elämääni murrosikäisestä lähtien olen ollut yksin. Luulisi että siihen tottuisi. Kolmekymppiäkin lähestyy jo, saattaa rikkoutua yksinään. Mutta yhteen asiaan ei totu. Ei, en tarkoita seksin puutetta, vaikka seksi onkin kivaa.
Tarkoitan sitä, kuinka paljon haluaisin vain olla naisen kanssa, halata ja pitää kiinni naisesta. Nukahtaa illalla sylikkäin. Kuunnella ja lohduttaa, tulla kuunnelluksi ja lohdutetuksi.
Olenkohan outo mies, kun tällaiset asiat menevät seksin edelle?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tiedän täsmälleen, mitä tarkoitat. Ihminen tarvitsee kosketusta. Aika moni ei sitä tajua ihan vain sen takia, että ei elä kosketuspuutteessa. Useat tuntevat olonsa levottomaksi ja yksinäiseksi ihmetellen, mistä se johtuu, kun kaikenmaailman tuttavia kuitenkin on. Se johtuu siitä, että kosketus puuttuu.
Jostakin syystä koskettamista arastellaan muuten kuin parisuhteessa, tai silloin, kun on tarkoitus harrastaa seksiä.
Minä kaipaisin kosketusta myös ystävyyteen. Hali silloin tällöin, taputus olalle, lupa nojata toisen olkapäähän, kun yhdessä katsotaan elokuvaa. Mutta sehän olisi...
Minulla on kirjeystävä, jonka kirjeitä lukiessa halu koskettaa on niin voimakas, että se tekee kipeää. Hän on niin yksinäinen ja minä tiedän, että voisin ainakin hetkeksi helpottaa hänen oloaan, jos hän uskaltaisi päästää lähelleen.
En ole kranttu, jokainen on ansainnut tulla huomatuksi ja kosketetuksi. Joskus olen pysähtynyt juttelemaan puiston penkin alkoholistin kanssa. Muut ihmiset katsovat pahasti; miten kukaan viitsii puhua tuollaiselle haisevalle pummille? Ihminen sen rähjääntyneen kuoren alla ilahtuu suunnattomasti, kun häntä ei katsota ylen ja suljeta ulkopuolelle. Jokainen on ollut joskus lapsi, kunnollinen ihminen. Ennen rähjääntymistä ja alkoholisoitumista on tapahtunut asioita, jotka ovat vaikuttaneet sen ihmisen elämänkulkuun. Hän ei ole ehkä päässyt enää jaloilleen, kun muut eivät ole antaneet anteeksi, tai ihminen itse ei ole kyennyt antamaan itselleen anteeksi. Kyllä minä voin taputtaa elämänhallintansa menettänyttä olkapäälle ja toivottaa hyvää jatkoa. Se lämmittää ainakin kahta sydäntä, ja haisevan kätenihän saan aina pestyä.
No, lähdin vähän harhailemaan, anteeksi.
tuo kertomus. Sinun kaltaisia ihmisiä saisi olla enemmän, maailma olisi parempi paikka elää kaikille - kovaosaisillekin.
Kunpa kovat arvot väistyisi joskus..ehkä siihen tarvitaan jokin katastrofi tai suurlama niin ...
täällä. Olen jo keski-ikäinen äiti ihminen ja kokenut masennuksen ja pohjattoman yksinäisyyden tunteen avioliitossa. Minulla on kehitysvammainen lapsi jonka kohtaloa pohdin nykyään hyvin paljon. Hän on kivan näköinen nuori mies, mutta löytyykö koskaan ketään tyttöä hänelle kaveriksi? Saako hän aikuisiälläkään koskaan kokea hellyyttä?
Yritän halata häntä välillä ja myös muita lapsiani, mutta jotenkin tiedän että hänkin kaipaisi ihan omaa ystävää. Hänellä on vain yksi ystävä eikä hänkään usein käy. Ei siis ole mikään tyttöystävä vaan ihan poikakaveri.
Myös toinen lapseni on sosiaalisesti kömpelö, joten hänenkin elämästään kannan huolta raskain mielin. Jotenkin nämä asiat ovat vaikuttaneet minuun niin että tunnen tätänykyä itseni voimattomaksi enkä jaksa oikein itsekkään tutustua ihmisiin. Onneksi minulla on nyt kuitenkin hyvä mies.
Vanhat ystävät ovat kadonneet tai jättäneet minut yksin, eivätkä tosiaan edes syytä ole kertoneet.
Mutta tuo lapsien elämä mietityttää eniten. Haluisi niin paljon että he voisivat löytää itselleen jonkun tärkeän ihmisen jolta saisivat sitä kosketusta.
Juu..itsekin oon pienessä bilemeiningissä kun yksin stadissa kulkenut puhellut niitä näitä kaikenlaisten tyyppien kanssa. Mulla on semmonen outo juttu kun yksin kaupungilla liikkun..yleensä baarikierroksella joitakin ihmisiä on tullu juttelee. Oon istunut ns herrojen ja narrien seurassa ja sen takia elämä onkin mielenkiintoista. jaksaa vaan. Ja mä oon normitilassa vielä suht hiljanen.
muakaan ei pahemmin seksi vaan kiinnosta, tykkään halailla yms. enemmän (jos vain olis joku..). jotenkin siitä välittyy tunteet vahvemmin.
parisuhteita, jos olisi enemmän sinunkaltaisiasi miehiä, joille seksi ei ole tärkeintä vaan läheisyys. Useimmilla naisilla kai näin on.
Näinhän se on. Läheisyyttä ja asioiden jakamista sitä eniten tuntuu kaipaavan.
Tuskin olemme ainoita, jotka näitä käyvät läpi. Muistaakseni luin jostain että yksinäisyys on lisääntynyt nykysuomessa paljon.
lisääntynyt yksinäisyys johtuu? Onko tämä yhteiskunta muuttunut niin paljon, elämäntapa ja ihmisten arvomaailma. Onko se jo kodista lähtöisin, ettei ehditä paneutua lasten henkiseen hyvinvointiin, unohdetaan tärkein, rakkaus?? En tiedä...
Tuntuu, että olen jatkuvasti halauksen, ja ennen kaikkea kosketuksen tarpeessa. Outoa sinänsä,
että lähisukulaiseni eivät ole halaajatyyppejä,
kun taas minulle halaaminen on täysin luonnollista. Ihanan tytön läheisyys, halaus,
ihon kosketus ja suudelma...se olisi täydellistä.
Ite kaipaan eniten vaan sitä läheisyyttä, halailua yms. Tuntuu et stressaannun ja hikoilen aina illalla vaan koska en saa tarpeeks läheisyyttä. Yritän halaa omaa tyynyäni mutta eipö tunnu auttavan. Pää räjähtää kohta.
Missä päin asut? Multa voisit saada läheisyyttä ja siis ihan pelkästään läheisyyttä.
JA kyllä laitan tän vuonna 2018😂
Suomessa on yhden ihmisen talouksien määrä ihan maailman huippuluokkaa.
Miksi me jumitumme koloihimme ???
Yksinäinen ja ilman hellyyttä voi tosin olla parisuhteessakin.
Koskettavia tarinoita on täällä.
Halaaminen on ihan äärettömän tärkeää useimmille.
Täällä jokainen elää yksin omissa oloissaan/koloissaan, kuolee omissa oloissaan/koloissaan (kummin päin lienee nuo sanat)
Pitäis vaan olla jotain paikkoja missä tällaset, aidot ihmiset pääsis kohtaamaan... se on tosi surullista kuinka ainakin 18-35 vuotiailla tuntuu tällähetkellä olevan tosi itsekeskeinen näkemys maailmasta.. siis monilla, ei toki kaikilla.. ja siksi ihmiset jäävät yksin.. itken 30v lähenee ja viemäsristä alas 8v suhde.. henkistä pahoinpitelyä eikä läheisyyttä lainkaan... jos saisin valita niin ehdottomasti halaisin kuin seksi. On se kivaa ja ihanaa mutta hetken huuma, halaus tuntuu pitkää ja tuntuu niin erilailla. Haluun halin :(
En minäkään nyt ihan niihin vastahalanneisiin lukeudu; yks kännimummo halas heikosti ja tyhmästä syystä pari kolme v sitten, sit ennen sisko kevääll 2008 ja sitä ennen 16.2.1999 yks nätti tyttö.....t 36v mies
No nykylapset (<30 tms.) nyt tuntuvat olevan lähinnä pinnallisen itsetietoisia, ylpeitä typeryksiä, jotka luulevat nokkavuuksiensa olevan hyveitä eivätkä tajua pian vanhenevansa ja lopulta kuolevansa. Tai no, onhan niillä se "ilmastoahdistus"... Ahaha.
Joo, mutta itse luulen, etten kaipaa kohta edes halausta, enää. Ei vain kiinnosta. Ehkä jätetään tämä maailma nokkaville nykylapsille ja niiden kouhotukselle (toki tiedän, että seuraava ikäpolvi tulee taas nauramaan nuo idiootit omaan kuoppaansa - mutta se on toinen tarina, eikä kosketa minua... itse en kokenut koskaan kuuluvani mihinkään sukupolveen, jaoin nykyisen nuoren huolet ennen sen syntymää ja sellaista...)
Halasin kissaa. Eilen.
Itse halailen itseäni ja välillä halailen pehmoelukoitani sekä usein öisin enkelit halaavat minua, se tuntuu euforisen ihanalta. Paremmalta kuin ihmisen halaus voisi koskaan tuntua.🙂
Et ole outo, vaan ihana mies. Miksi et ole käynyt treffeillä?
Itse en ole 30 vuoteen halannut ketään. Muutaman kerran. Kerran yhtä puoltuttua ja kerran yhtä sukulaista. Parisuhdeviritelmätkin kariutuneet ennenkuin ehtineet alkaa. En edes tiedä mitä on läheisyys, rakastuminen ja sen kaltaiset asiat. Asia on kääntynyt osittaiseksu ihmisvihaksi, eikä ihme. Se syö miestä.
Täällä mennyt ainakin 13 vuotta tai enemmän.
Vajaa neljäkymmentä mittarissa. Ei naisystävää koskaan. Menin maksulliselle ja se suisti minut raiteilta. Seksi oli ok ja homma meni ihan hyvin mutta yksi asia herätti minussa jotain. Se kun sain koskettaa toista ihmistä. Halata, puristaa, sivellä ja tuntea toisen ihmisen iho ja lämpö käsissäni. Voi hyvä Jumala kun se tuntui hyvälle, Ja nyt oli kyse maksullisesta. Kuinka huumaavaa se olisi aidon naisystävän kanssa?
Tämä puoli itsestäni oli jo kuollut sisälläni ja nyt se heräsi henkiin. Tavallaan kaduttaa. Kokemus oli niin uskomaton, että olen menettänyt yöunetkin sen seurauksena. Ehkä olisi pitänyt jättää käynti väliin.
Miksi et ole saanut naista tyttöystävää?
Kokonaisvaltaista elämää ei ole, jos ihmisellä ei ole rohkeutta. Tässä olen nyt pyöritellyt asioita ja päätin, että jokusen vuoden annan itselleni vielä aikaa. Tavoitteet olen asettanut naisystävän ja perhehaaveiden osalta, ja jos ne eivät toteudu niin poistun oman käden kautta.