Sovimme miehen kanssa viime kuussa että mies juo seuraavan kerran vasta kanssani uutenavuotena, tämän sopimuksen jälkeen mieheni on juonut jo kahdesti. Miehelläni on aikaisemmin ollut ongelmia alkoholin kanssa, meillä on myös kaksi pientä poikaa ja alan olemaan väsynyt mieheni petturuuteen ja tyhjiin lupauksiin. Hän ei pysty sovitusti olemaan juomatta kuukauden, hän pahoittaa mieleni kerta toisensa jälkeen. En jaksa olla onneton ja hoitaa yksin arkea. Itse juon noin 4 kertaa vuodessa ja se riittää minulle ja en kestä asua ihmisen kanssa joka juo joka toinen viikko.
pettynyt mieheen
katharina
12734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kirjoituksestasi ei käynyt selville, että minkälaista miehesi juominen oikein on. Vetääkö lärvät vai pienet hiprakat? Ottaako kotona vai lähteekö kylille? Ottaako yhden illan vai useamman päivän?
Esimerkiksi jos tilanne on se, että miehesi ottaa joka toinen viikko kotona, nätisti eikä örveltäen, ja vaikka nyt joskus kävisi baarissakin, niin ei se ainakaan minusta kuulosta pahalle. Tietysti ei kaikille käy tällainenkään, eikä sitä tarvitse tietysti hyväksyäkään, mutta jos miehesi ottaa juuri edellä kuvaamallani tavalla, niin ei tuo nyt niin kamalaa ole. Toisaalta on myös melko kohtuutonta vaatia toiselta nollatoleranssia sen vuoksi, kun ei itsekään ota alkoholia.
Nyt tarkemmin ajatellen nimimerkkisi on jollakin tapaa tuttu, oletko se sama, joka joskus kirjoitti tänne miehestään, joka juo ja kantaa jatkuvasti kavereitaan teille kotiin, niin ettei teillä ole omaa rauhaa ollenkaan? Siinä tapauksessa ymmärrän kantasi, ei sellaista elämää nähneenä jaksa luottaa mieheen ja lupauksiin, koska pelkää koko ajan paluuta entiseen, ja varmasti odottaa, että se mies jättäisi juomisen ihan kokonaan.
Niinkuin jo alussa kirjoitin, riippuu niin paljon lähtöasetelmista ja tilanteesta.
Mieheni ottaa aina kaatokännit ja lähtee kylille ja tulee aamuyostä, mies ajautuu tappeluihin ja saattaa ajaa humalassa autoa ja yllensä ottaa 2 päivää kun seuravana päivänä pitää kuuleman tasoittaa. Ei hallitse itseään humalassa eikä tiedä rajojaan, etsii tappeluita,haastaa riitaa ja juominen on humalahakuista, ei minua haittaisikaan jos osaisi ottaa kohtuudella ja käyttäytyä ja tietäisi rajansa. Kavereita edelleen tuo kotiin taas jälleen, se rauhoittui loppukesästä mutta nyt se on taas alkanut se kavereiden ravaaminen. Luulin etten joutuisi enää tulemaan tänne tilittämään mutta olin väärässä
Mulla myös mies joka ei osaa hallita kulutusta kun kerran aloittaa. Sitten saa aina sydän sykkyrällä odottaa missä kunnossa se tulee takaisin ja koska. Ei sentään yleensä veny useampaan päivään enkä epäile pettämisestä tms, mutta tappeluvaara voi olla jos joku sattuu ärsyttämään ja kertaalleen on pidätetty humalassa ajamisesta (moottoripyörällä tosin). Kerran tuli kotiin naarmuilla ja ruhjeilla kun oli yrittänyt samanaikaisesti ajaa mopoa ja syödä hodaria. Lähinnä pelkään että se tekee tuollaisia tyhmyyksiä kännissä ollessaan, kun järki yleensä lakkaa jossain vaiheessa pelaamasta. On se sitä nyt hiukan vähentänyt sen jälkeen kun tulin raskaaksi, osin siksi etten minä enää juo (kävin itsekin ulkona jonkin verran, jolloin kännääminen ei ollut niin häiritsevää) mutta toisaalta nyt en enää ole mukana vahtimassa ja raahamassa kotiin kun kunto käy liian huonoksi. Olen esittänyt toiveen että tämä jäisi mahdollisimman vähälle, ja lupaileehan se pyhästi parantaa tapojaan mutta anti olla kun saa pari kaljaa alle ja pääsee alkuun niin sieltä tulee soittoja tyyliin "joo mä otan pari ja tulen sitten kotiin" ja tiedän jo siitä ettei miestä näy ennen aamukolmea.
Meillä siis tahti on nyt noin kerran viikossa. Toivon vaan että vauvan tule herättää hiukan että muutakin vapaa-ajan ohjelmaa olisi, ja että meikäläistäkin voisi autella - töitä tehdään molemmat joten en kyllä hyväksy että kodin- ja lapsenhoito on mun hommaa silläaikaa kun mies vaan rilluttelee. Jos olen jo käytännössä yksinhuoltaja niin siitä ei sitten ole pitkä matka tehdä siitä todellisuutta, vaikka mies muuten onkin mukava ja haluaa kovasti olla lapselleen isä (kun oma isä oli niin peffasta).
Oho, taisi kirpaista jostain päin kun tuli juttua niin paljon...
Helppoa ei ole yksin, mutta ei tuollaisen mihenkään kanssa. Juominen ei tuosta itsekseen parane, jos mies ei tosissaan halua muuttua. Itselläni on äiti alkoholisti ja olen häntä hyysännyt teini-iästä saakka, lupaa aina lopettaa, mutta toisin käy. Älkää tuhlatko omaa elämäänne juoppoon. Ja alkoholistin lapsena tiedän, että ei ole helppoa katsoa omaa vanhempaansa voimatta auttaa. Lapsennekin tulee kärsimään tuosta!
Eli vakava ksekustelu miehenne kanssa, pystyykö tosissaan lopettaa itse. Pitäisikö hankkia apua esim antbus-tabletit.. ja jos ei kk sisään tee asialle mitään, hommatkaa oma kämppä!
Minä huomasin ollessani vasta raskauden alkuvaiheilla, ettei tulevan lapsen isään voi luottaa, joten pyysin häntä hankkimaan oman elämän. Ei minun velvollisuuteni mielestäni ole kasvattaa aikuista ihmistä. Jos juoppoa aina hyysää ei hän miksikään muutu. Jätin hänet ja kehoitin hoitamaan asiat kuntoon, minun kanssani hän ei sitä olisi tehnyt. Nyt hän on kutakuinkin ok, mutta yhteen en ikinä menisi. Valitettavasti joudun kuitenkin jatkuvasti auttaa pitämään se selkäranka. Teen sen lapsen en itseni takia.
Valitettavasti käy varmasti jossain vaiheessa niin, että kun lapsi kasvaa hän huomaa millainen isä todellisuudessa on. Minä en mustamaalaa lapseni isää kaikesta tapahtuneesta huolimatta.
Näin minäkin sen ajattelen, minä en ole vastuussa aikuisen ihmisen hyysäämisestä, joten jos ei muutosta tapahdu eikä asenne muutu niin sitten ei auta kuin harkita koko suhdetta uudelleen. En usko että se on vielä ihan sisäistänyt että tämän on loputtava, vielä on sellasta "eihän siitä nyt haittaa ole" tyyppistä ajattelua. Vaikeammaksi kai asian tekee se, etten itsekään lasiin sylje ja aiemmin juhlittiin kimpassa aika usein, vaikken minä yleensä juokaan itseäni samaan kuntoon. Mulle juomisen totaalilopettaminen kävi helposti, kun oli hyvä syy, mutta eihän sillä tietenkään ole vastaavaa fyysistä pakotetta.
Se tässä harmittaa että miehellä itsellään oli kelvoton isä (ei suoranaisesti alkoholisti, lähti vaan lätkimään heti alkumetreillä) ja täysalkoholisti väkivaltainen isäpuoli, luulisi äijän tajunneen mitä se sitten on lapsen kantista. Luulen, että se ei vaan pidä itseään ollenkaan yhtä pahana, eikä tietty olekaan kun ei ole päivät päästään humalassa eikä väkivaltainen (korkeintaan ulkopuolisia kohtaan, jos joku provosoi). Rajanveto on vaikeaa kun juominen kuitenkin on niin osa-aikaista.
Mutta joka tapauksessa haluan että lapsella on isä, joten vaikka meidän tiet ei menisikään samaan suuntaan niin yhteydet haluan säilyttää.
joisin joka päivä,kun on noin tiukkapipoinen sitruunanaama vastapelurina,hyi helvetti herää jo barbi unestasi pahvi.
yksi juoppo lisää joka ei tajua mitään perhe-elämän päälle. Sääliksi käy vaimoasi, jos sellaisen nyt olet saanut pidettyä! Vai juoppoko hönkin??
haisevaasi joten turha yrittää flirttailla,tykkään RAIKKAISTA Viron Naisista Soomi naiset ei kiinnosta.
...arvata! Ilmaiseksi et saa niin täytyy hakea nainen virosta, venäjältä tai vaikkapa Thaimaasta. Mut muistahan mussukka se, että virolaisetkin heivaa sut mäkeen heti kun huomaa ettet kummoista elintasoa tarjoakkaan ja saavat kansalaisuuden.. Voi reppanaa, äitien palstalla pitää päteä! Kertoo sinusta paljon!
Oma miehenipä juo melkeimpä joka viikonloppu ja vieläpä usein niin, että aloittaa perjantaina ja lopettaa vasta sunnuntaina. Ei varmaankaan koskaan mieti esim. sitä, paljonko hänellä tuhlaantuu rahaa juomiseen. Varmaan ainakin sen 100 euroa kuussa, ellei 200. Riippuu siitä, käykö lisäksi pubeissa. Yleensä juo kotona, tai kaverillaan. Itsekin olen lopen kyllästynyt tähän asiaan ja tästä on puhuttu monet kerrat. Itse odotan lasta ja olen loppuvaiheilla. En jaksaisi murehtia miehen takia ja kun hän juomisillaan masentaa mieleni. Itse joudun sinnittelemään hyvin vähillä rahoilla ja kulutan varmasti paljon vähemmän kuussa rahaa kaikkeen omaani, mitä mies kuluttaa pelkkään alkoholiin tupakkaan.
Tuntuu, että lupauksistaan huolimatta tuo ei koskaan opi ja hellitä juomistaan. Pelkään, että hänellä turmeltuu tuossa maksakin kokonaan, mutta hän itse ei pidä juomisiaan liikana..
Ihan hyvin voi juoda vaikkapa 26 tölkkiä 0,5:sta olutta, tai siideriä viikonlopun aikana. Omasta mielestäni se on hurjan paljon..
Mutta minkäs teet. Naimisiin en miehen kanssa mene ikinä, jos vauhti ei muutu, kun lapsi syntyy.
Onkohan muilla äideillä samanlaisia kokemuksia?
Taalla taas istun klo 3 aamulla kun en saa unta pohdinnoiltani, pystyssa pitaisi olla neljan tunnin paasta. Mies meni iltapaivalla ulos asioita hoitamaan, seitseman aikaan tulin itse kotiin ja soitin kysyakseni onko koirat ruokittu, eikos se ollut baarissa "pitsalla". Ja taas "puolen tunnin paasta kotiin". Puoli yhdeltatoista lahetin tekstarin etta sopii sitten nukkua sohvalla tai ottaa vaikka huone baarin ylakerrasta jos kotiin tuleminen on noin vaikeaa. Ilmeisesti se otti siita viela nokkiinsa, seuraavan kerran kuulin kun tuli soitto pari tuntia myohemmin etta se on hukannut mopon avaimet, voinko tulla tuomaan vara-avaimet (kuten tyypillista, ne avaimet loytyi myohemmin sen taskusta, oli vaan niin kannissa ettei loytanyt niita, ei ole eka kerta). Kotona jatin sen yksin niin kauan etta sammui, sitten olenkin kupsinut tassa miettien miten pitkaan tata viitsii katsella. Onko silla mitaan tajua etta tama ei vetele viimeistaan sitten kun vauva syntyy? Koiriakin se aina kohtelee niin rankasti kun on kannissa, kuulin etta ne vinkui kun siella taas pomotettiin. Ei lyo eika varsinaisesti pahoinpitele, mutta kasittelee vaan kovakouraisesti. Mielessa on kaynyt etta vauvan lahelle ei kylla viinanhajuisena tumpelona tulla, jos sellaista alkaa esiintya niin sitten pakataan valittomasti lapsi ja koirat autoon ja lahdetaan ohjuksena pois.
Se kai tassa eniten huolettaa etta lapsi jotenkin karsii. Mulla ainakin se on nyt ykkonen - jos alkaa nayttaa silta etta lapselle ei ole hyvaksi asua isansa kanssa niin sitten on lahto edessa vaikka se miten vaikeata olisi. Niin kauan kun on kyse vain minusta, voin paattaa sietaa naita kerran viikossa tapahtuvia oita, mutta en sitten enaa kun on lapsi vastuulla.
Prkl etta piti tamakin tulla tana yona, huomenna on aikainen aamu ja pitka paiva ja pitaa nayttaa iloista naamaa... ja nyt en sitten saa unta kun asiat vaan pyorii paassa.