Metsäteollisuus uskoo jo puutullien toteutumiseen. Edessä on rankkoja saneeraustoimia Matti Vanhasen epäonnistuttua neuvotteluissaan Moskovassa. Miten metsäteollisuus saattoi luottaa Vanhasen neuvottelutaitoihin? Epäonnistuminen oli etukäteen varma asia. Suomi ajautuu uuteen työttömyysaaltoon, irtisanomisiin ja ehkä jopa metsäteollisuuden maastaliputukseen. Kiitos tästä menee kepuhallitukselle.
http://www.yle.fi/uutiset/talous/oikea/id76155.html
http://www.yle.fi/uutiset/talous/oikea/id76155.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suomen pelastus.
on oikeassa. Puuta riittää Suomen metsissä. Sitä ei vaan kannata keittää sellukattiloissa. Suomalainen puu tulee jatkossa jalostaa omassa maassa puutaloiksi, huonekaluiksi jne. ja ns. jätepuu on käytettävä energialähteeksi.Näin myös suomalaisen puun hinta voi nousta reippaasti yli venäjän hintojen ja työllisyys paranee.Uhkailut tehtaiden lopettamisesta voi lopettaa. Tervemenoa sellunkeittäjät vaikka Kiinaan.
nauttivat ökykepulaiset,koska paperityöläiset kärsivät.
On haihattelua kuvitella venäläisten antavan metsävaransa jatkossakin pilkkahintaan Suomeen hyödynnettäväksi.
Aikamoinen fakiiri olisi sellainen pääministeri, joka saisi venäläiset lahjoittamaan kansallisomaisuuttaan suomalaiselle metsäteollisuudelle.
On parasta tottua ajatukseen, että suomalaisen metsäteollisuuden on mentävä Venäjälle jos haluaa hyötyä sen metsävaroista. Tämähän on jo aloitettu kaikessa hiljaisuudessa. Monta suomalaisin voimin Venäjälle rakennettua paikallisia puuvaroja hyödyntävää laitosta pyörii jo täysillä.
kehitys on jo ollut näkyvissä monta vuotta, joten metsäteollisuus saa mennä itseensä, jos ei ole sitä nähnyt tai uskonut. Tosin väite siitä, että venäliset myisivät puuta suomalaisille pilkkahintaan on paikkansapitämätön. Ottaen huomioon laatuerot lähinnä lajittelussa ja kohonneet vientitullit, on puun hinta varmasti kohtuutasolla. Lisäksi pitää tietysti tehdä ero sahatukin (ottaen huomioon eri puulajit) ja kuitupuun välillä.
Putinin hallinnon tavoite on saada länsimaisia, siis myös suomalaisia investoimaan paperi- ja sellutehdashankkeisiin. On selvää, että sen luokan investoinnit sisältävät selvän maariskin, jota ei Venäjän ollessa kyseessä tule aliarvioida. Nykyvenäjän käyttämät brutaalit keinot teollisuusalojen siirtämisessä vaaltiokontrolliin = omistukseen, eivät välttämättä houkuta suuriakaan toimijoita. Ajatellaanpa, että joku suuri suomalainen alan yritys rakentaa miljardin euron hankkeen ja saa sen toimimaan kaikkine puunhankintoineen ja mitä muuta siihen liittyykin. Muutaman vuoden toiminnan jälkeen venäläinen yhteistyökumppani (todennäköisesti läheiset suhteet valtionhallintoon omaava tai jopa valtion omistama) päättääkin, että ei tarvitse enää ulkomaista partneria. En lähde nyt tässä kuvaamaan miten asia tapahtuu, siitähän on tiedotusvälineet pullollaan jo julkistakin tietoa. Ulkolainen partneri savustetaan ulos, maksetaan kenties kipurahoja, jotka tuskin kattavat koko investoinnin kuluja, voitto jää kuitenkin saavuttamatta. Tällainen investointi vaatii enemmän kuin uskoa, joten nähtäväksi jää toimiiko puutulleilla painostus investointihalukkuuden suhteen.
Brunila ärhentelee virkansa puolesta ja kertoo varovasti mitä tuleman pitää. Lakkautuslistoilla on varmasti lisää paperi ja selluteollisuutta samoin kuin vaneri- ja sahateollisuutta. Niistä on tehty jo päätökset ja vain ajankohta on ehkä auki. Jos puuntuonti tyrehtyy kokonaan pitkäksi ajaksi, tulee sulkemisia lisää. Se tarkoittaa lisää työttömyyttä ja verotulojen vähenemistä. Toisaalta on ehkä lopultakin aika parantua pöhötaudista, josta suomalainen alan suurteollisuus on kärsinyt investoimalla omia raaka-ainevaroja suurempaan tuotantoon.
Puuraaka-ainetta himoitsee sellu- ja paperiteollisuuden lisäksi myös energiteollisuus
Varmaa on, että puuta ei kaikille riitä, joten kipeää tulee ! Kepulaiset ja muutkin metsänomistajat voivat sensijaan iloita, puulle löytyy markkinoita pitkälläkin tähtäimellä
Ensinnäkin Suomihan ei käy suoraan neuvotteluja puutulleista Venäjän kanssa.
Niitä neuvotteluja käy Euroopan unioni.
Niiden neuvottelujen lopputuloksesta ei ole vielä tietoa.
Vanhasen yhteydenpito venäläiseen virkaveljeensä saattoi hyvinkin auttaa noita neuvotteluja, asiahan ei ole loppuun käsitelty.
Toisekseen mikä pakko venäläisillä on myydä meiltä nyt puuttuvaa koivukuitupuuta kenellekään.
On luonnollista, että he pyrkivät hyötymään luonnonvarojensa jalostamisestakin ihan itse.
Suomalainen metsäteollisuus on ottanut tietoisen riskin rakentamalla jalostusta tuontipuun varaan.
Tuskin siitä voidaan syyttää minkäänlaista hallitusta?
Tästä eteen päin varmasti viisastutaan ja tuotantoa suunnataan kotimaisenpuun varaan, josta valmistetaan entistä pitemmälle jalostettuja tuotteita.