Olkoonkin, että asiassa olen pelkkä teoreetikko tahi maallikko ja silläkin saralla vain annetun tiedon varassa - olen silti tästä ravintoasiasta eri mieltä. Siis kalojen itsetehtyjen ruokien naudansydän kysymyksessä sekä äyriäisten uudelleen pakastamisessa.
On osoitettu lämminverisen lihan ja esim naudansydämen trooppisille kaloille niiden sisäelimiä rasvoittava vaikutus. On myös täysin perusteltua olettaa väitteet todeksi siitä, että kalojen luontaisen ravinnon kaltainen koostumus on niiden aineenvaihdunnan paremmin hyväksikäytettävissä kuin esimerkiksi vihannekset tai muu ravinto joka koostumukseltaan ja hapoiltaan poikkeaa luonnollisesta. Näin siis myös lämminveristen sisäelimet. Olen joskus asiasta keskustellut kalankasvatuslaitoksessa ja siellä rehun koostumuksesta oli vastaavia johtopäätöksiä.
Timppa, joka siis todellakin tietää kiekoista minua enemmän, mainitsee em naudansydämen täällä kalan ravintona. Kuitenkin mm oh linkissä asiaa kritisoidaan tuntuvasti. Ketä siis uskoa tai paremminkin mikä olisi paras ratkaisu jos kaikki ovat osin oikeassa ja osin väärässä? En sano tietäväni vastausta, mutta toisenlaiseen johtopäätökseen olen kylläkin tullut.
http://www.dlc.fi/~jarvij/suomi/ohjeita/ravinto.htm
Uudelleen pakastaminen on sekin tullut esiin, koska vaikkapa katkarapua ei meillä saa tuoreena. On selvää, ettei uudelleen pakastaminen kannata - mutta aivan tälläinen peikko se ei ole. Mainittakoon ensin, että pakastusajoissa niin kala, äyriäiset kuin eläinten sisäelimetkin kaikki ovat hyvin lyhytkestoisia. Siis pakastusaikojen suositukset molemmassa ryhmässä vain muutaman kuukauden luokkaa.
http://www.ktl.fi/fineli/c835.html
Oh linkistä löydät katkaravun ravintoarvot. Pakastaminen ei suuremmin vaikuta katkaravun ravintoarvoihin ja hivenaineitakin siinä varsin hyvin - toisin kuin uskoin. Pakastaminen ja etenkin uudelleen pakastaminen tuhoaa etenkin c-vitamiinin - mutta sitä katkaravussa ei olekaan lainkaan. Elintarvikelaitoksesta saamani vastauksen mukaan uudelleen pakastaminen ei vaikuta suuremmin katkaravun ravintoarvoihin ( kysyin tätä vartavasten jotta sain vahvistuksen mutulleni ) - kunhan se tapahtuu oikein:
Katkarapu ei saa lämmitä tai seistä pitkää aikaa tai lainkaan. Jos se menee esim. tehosekoittimeen puolijäisenä ja pysyy kylmänä onkin asiat jo aika hyvällä tolalla. Sinne sitten muutkin ainekset ja uudelleen pakastaminen on täysin mahdollista. Vielä kun nestekin säilyy ja vetäytyy kuiva-aineksiin pysyy kudoksistakin valuneet ravinteet tallessa.
Lämpiämisen tai pitemmän seisomisen aikana hapot reagoivat - eikä se esim ihmisruoaksi olisi uudelleen pakastettavissa. Toksisuus-haittaa tuskin kaloille olisi, syöväthän ne muutoinkin vedessään seisonutta ravintoa mutta selvä laadun huononnus toki se on niillekin.
Äyriäiset on myös kyllin hienona sekoitettavissa vasta ruokaa akvaarioon annostellessa - tietenkin hieman resepteistä ja soveltamisista riippuen.
On osoitettu lämminverisen lihan ja esim naudansydämen trooppisille kaloille niiden sisäelimiä rasvoittava vaikutus. On myös täysin perusteltua olettaa väitteet todeksi siitä, että kalojen luontaisen ravinnon kaltainen koostumus on niiden aineenvaihdunnan paremmin hyväksikäytettävissä kuin esimerkiksi vihannekset tai muu ravinto joka koostumukseltaan ja hapoiltaan poikkeaa luonnollisesta. Näin siis myös lämminveristen sisäelimet. Olen joskus asiasta keskustellut kalankasvatuslaitoksessa ja siellä rehun koostumuksesta oli vastaavia johtopäätöksiä.
Timppa, joka siis todellakin tietää kiekoista minua enemmän, mainitsee em naudansydämen täällä kalan ravintona. Kuitenkin mm oh linkissä asiaa kritisoidaan tuntuvasti. Ketä siis uskoa tai paremminkin mikä olisi paras ratkaisu jos kaikki ovat osin oikeassa ja osin väärässä? En sano tietäväni vastausta, mutta toisenlaiseen johtopäätökseen olen kylläkin tullut.
http://www.dlc.fi/~jarvij/suomi/ohjeita/ravinto.htm
Uudelleen pakastaminen on sekin tullut esiin, koska vaikkapa katkarapua ei meillä saa tuoreena. On selvää, ettei uudelleen pakastaminen kannata - mutta aivan tälläinen peikko se ei ole. Mainittakoon ensin, että pakastusajoissa niin kala, äyriäiset kuin eläinten sisäelimetkin kaikki ovat hyvin lyhytkestoisia. Siis pakastusaikojen suositukset molemmassa ryhmässä vain muutaman kuukauden luokkaa.
http://www.ktl.fi/fineli/c835.html
Oh linkistä löydät katkaravun ravintoarvot. Pakastaminen ei suuremmin vaikuta katkaravun ravintoarvoihin ja hivenaineitakin siinä varsin hyvin - toisin kuin uskoin. Pakastaminen ja etenkin uudelleen pakastaminen tuhoaa etenkin c-vitamiinin - mutta sitä katkaravussa ei olekaan lainkaan. Elintarvikelaitoksesta saamani vastauksen mukaan uudelleen pakastaminen ei vaikuta suuremmin katkaravun ravintoarvoihin ( kysyin tätä vartavasten jotta sain vahvistuksen mutulleni ) - kunhan se tapahtuu oikein:
Katkarapu ei saa lämmitä tai seistä pitkää aikaa tai lainkaan. Jos se menee esim. tehosekoittimeen puolijäisenä ja pysyy kylmänä onkin asiat jo aika hyvällä tolalla. Sinne sitten muutkin ainekset ja uudelleen pakastaminen on täysin mahdollista. Vielä kun nestekin säilyy ja vetäytyy kuiva-aineksiin pysyy kudoksistakin valuneet ravinteet tallessa.
Lämpiämisen tai pitemmän seisomisen aikana hapot reagoivat - eikä se esim ihmisruoaksi olisi uudelleen pakastettavissa. Toksisuus-haittaa tuskin kaloille olisi, syöväthän ne muutoinkin vedessään seisonutta ravintoa mutta selvä laadun huononnus toki se on niillekin.
Äyriäiset on myös kyllin hienona sekoitettavissa vasta ruokaa akvaarioon annostellessa - tietenkin hieman resepteistä ja soveltamisista riippuen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
onhan tässä jonkinlainen tiehaara. Mitäs mieltä te oikeasta suunnasta tai tulkinnasta olisitte - olkoonkin että tie voivat viedä suht samaan määränpäähän?
Hei! Tutustuin pikaisesti noihin elintarvikeviraston sivuihin, ja siellä katkaravu lisäksi myös loheen, muikkuun ja silakkaan. Olen nimittäin ymmärtänyt että optimaalisessa ruoassa olisi sekä järvi että merikalaa, liittyykö tuo katkaravunkäyttö juuri siihen merellisyyteen? Nimittäin huomasin kaikkien kalojen hakkaavan katkan mennetullen vitamiini ja kivennäisainepitoisuuksissa (paitsi natrium=suola).
Onko äyriäisillä kaloille jokin ravinteellinen ominaisuus jota noissa luetteloissa ei mainittu? Kalan etuina pitäisin saatavuuden tuoreena, usein hinta ja suolattomuus. Lohi on toki rasvaista mutta voisivatko muut kalat meri/järvi yhdistelmänä korvata kiekkoruoassa sydämmen?
Ruokaohjetta edelleen väsäävä H.
Karoteeni on varmasti yleisin syy katkojen suosioon valmisteissa. En tiedä miten se ravintoaineissa ilmenee. Monien kalojen pääravinto on katkoja tai vastaavia äyriäisiä ja myös hyönteisissä on vastaavia ravintokoostumuksia - kaikki yleisiä pienempien kalojen ravintoeläimiä.
Hei, miltä kuulostaisi raastettu tuore paprika ruoan seassa: karoteenia, rautaa, C-vitamiinia ja paljon muitakin vitamiineja! kai se sulaa jos porkkana ja banaanikin. No, paprika on minun henk.koht kestosuosikki joka pulmaan(kuten inkiväärikin).
Toinen luonnolliseen äyriäisten syöntiin liittyvä seikka lienee otusten kuorten ainekset, niitä ei kaupan katkasta saa ruokaan ellei ole tosi ytyä rouhinta, ehkei sittenkään. Luu-liitu jauhe, tai joku sellainen lienee tämän vuoksi paikallaan, muttei ehkä vieläkään aivan kata probleemaa.Tietoa muista tähän liittyvistä hivenaineista? Lohessa on hyvin fosforia, kalsiumia, magnesiumia ja kaliumia verrattuna katkoihin.
Miten on tuon rasvapuolen laita, minkä verran sitä on suotavaa olla ruoan kokonaismäärästä?
Olin yllättynyt kuinka kevyttä syötävää katkat muuten on.
Tuli mieleen parin kuukauden takainen juttu varsinkin punaisten paprikoiden suhteen. Lehtiartikkelissa oli maininta punaisten paprikoiden hurjista lisäainemääristä ts. tuholaismyrkyt, lannoitteet jne. Artikkelissa suositeltiin tätä herkkua syömään vain hieman ja hallitusti, ainakin raakana.
Jos akvaariokalat ovat muutenkin herkkiä saamaan tauteja jne. niin ei varmaankaan myrkkyjäämät asiaa paranna...
Niin, ajattelin sitä kyllä. Mutta käyn keskustelua vielä aika ideatasolla, lisäksi paprikan osuus ruoasta olisi varmasti hyvinkin pieni ja paprikan voisi kuora. Luomuakin on varmasti saatavilla. Alkuperäisessä kiekkosafkassa käytetään paprikajauhetta, senkään paremmasta turvallisuudesta ei ole takuita.
Huomiosi on hyvä, ja varsin monet ihmisetkin ovat allergisia sille.
...maineen tässä kohta saan, mutta pakko on tähän paprikaankin tuoda toinen näkökulma. Ensinnäkin tuorepaprikassa on mm pintakiillotusainetta parafiinia tai vastaavaa josta mm jotkut vegetaristit ovat saaneet verensä kolestroliarvot nousemaan. Esim omenoita syömällä. Ja vaikkapa pienille lapsillehan paprikaa ei jäämien vuoksi suositella lainkaan.
Toisekseen olen lukenut akvaariokalojen karoteenien lähteistä ( saksalainen tutkija ), että siinä koostumuksessa kuin se paprikassa on, ei kiekko sitä pysty kovin hyvin hyödyntämään. Siinä väitettiin jopa kiekkojen jäävän tyystin ilman paprikan karoteenia. Toisin sanoen karoteeni tarvitsee ikäänkuin väli-isännän, esim katkat, jossa se on muodossa jonka kiekko voi ainenvaihdunnassaan sulattaa. Kuitenkin jotkut esim nuoliaiset syövät jopa tuorepaprikaa sellaisenaan ja monet kasvattajatkin ovat olleet tyytyväisiä paprikan käyttöön kalojen ja kiekkojenkin ruoassa. ??
Siis porkkanakin tämän opin mukaan olisi turha yritys. Eroja petojen ja kasvisyöjien välillä toki hyödyntämis kyvyissä on, tähän en voi tiedolla väläyttää.
Mutta en oikeastaan usko että paprikaa syövät kiekot jäisivät kerrassaan vaille karoteenia. Luulen että pelkkinä pitoisuuksina katkojen karoteenipitoisuus ei ole valtava joten kasvisten karoteeneista sopii osan jäädä hyödyntämättäkin ja silti ollaan tasoissa. Löysimme kai toisen "koulukunta" seikan.
minäkin välitän tässä vain toisen kertomaa ja esim Timppa katsoi minua ( niin kuin netissä vain voi kuvitella ) kuin halpaa karoteenia kertoessani em imeytymisteorian.
Toisaalta jos sen karoteenin katkaravusta kerran saa niin sillä hyvä. Vertaa esim lohi ja taimen sekä muut vastaavat punalihaiset. Itämeren lohi vähän katkaa syöneenä on kuin haalistunut alushousu verrattuna jäämeren lohen katkaa syöneeseen serkkuun ja sen lihan väriin. Jopa hauki on inarissa punalihainen syödessään kaloja jotka syävät karoteenia sisältäviä hyönteisiä. samoin on laita ruokavaliossa muillakin mm katkaa syövillä tai vain muuhun tyytyvillä serkuillaan.
No nyt pomppasi!
Onko kysymys karoteenista että asiat on erivärisiä? Ja kun jänikset saavat talvella huonosti porkkanoita niin turkki muuttuu valkeaksi!Tämäntasoisessa keskustelussa olen heikoilla kun hihityttää niin että käpälät tärisee!
Mutta kun rauhoitun, aion kysyä vielä että jos lohenvärikin olisi karoteenia, ja että onhan se värinsäpuolesta kirkkaampi niin voisiko olettaa siinä olevan siis enemmän karoteenia kuin katkassa.
;)
Olisiko merilohen syöttämisestä haittaa liian rasvaisuuden vuoksi. Sydämmelläkin haetaan tukevuutta ruokavalioon? Minusta idea tuntuu hyvältä. Korvataan sydämmet lohella ja esim. muikulla, lisätään muutaineet, sörssätään ja nam...Koko perhe nauttii!
Mikael on oikeassa tuossa kasvikunnasta saatavien karoteenien imeytymisen tai kaloihin imeytymisen osalta. Ja siinäkin on oikeassa ettei naudansydän ole kaloille hyväksi, mutta se kasvattaa kaloja hyvin. Ihanne olisi varmasti vähärasvainen kala, kalan mäti jne mutta ne olisi saatava tuoreena ja niihinkin on laitettava viher ruoka, mineraali ja vitamiini lisät. Muuten suurin osa katkojen karoteeneistä on katkan kuoressa. kotoisemmat allaskasvatetut kirjolohet saavat sen karoteenin joka värjää kirjolohen lihan kauniin punaiseksi ruuan = lohenrehu sekaan laitetusta keinotekoisesta karoteenistä jota suomessa markkinoi Roche 25 kilon säkeissä(pienempiä myyntieriä ei ole) maksaa 1 mk/g siitä voi laskea 25 kilon hinnan. Tämä keinotekoinen lohikalojen väriaine on nimeltään 1% Asteksantiini. Tämän lohikalojen esiaste on taas nimeltään 8% kanthaksantiini. Japanilaiset omistavat tämän aineen lisenssin vuoteen 2 tuhatta ja jotakin, kun lisenssi menee umpeen todenäköisesti hinta halpenee kilpailun myötä.
Timpalta oli keskusteluun tuo kuoren osuus karoteenissa mitä katkoihin tulee. Aivan kuoren alla olevassa lihassakin karoteenia luonnollisesti on, mutta kannattaa murskata jos vain mahdollista kuorikin ruokaan katkaravuista - niin tai ravuista ylipäätään.
Olen ymmärtänyt että kuoren alla oleva punainen ohut kudoskerros sisältää myös karoteenia ( kuoritun ja keitetyn ravun punainen lihanpinta ) mutta itse valkoinen liha on jo karoteenista huomattavasti köyhempi. Toisaalta simpukoissakin on karoteenia ja punaista väriä ei välttämättä lainkaan - joten selitystä siihen olen paitsi.
Eliöiden kuorissa olisi varmasti muitakin tärkeitä aineita esim. kalojen suomujen muodostamiseen, mutta kuinka saada kuori niin jauhemaiseen muotoon että kalat ne syövät, eivätkä tukehdu niihin. Kuoret ovat tuoreina sitkeitä, kokeilin kerran yleishakkeluskoneella, tuskin lihamyllykään niihin pystyy. jos kuoret kuivattaa, ne varmasti taas menettävät tehonsa. Ideoita? Tulee mieleen se luujauho, mutta sulattaakohan kalan entsyymit sitäkään.
Kalojen kropan ravintoaineenkäsittelyn suhteen olen täysin aloittelija, mutta ihmisen osalta tuota tietoa eri vitamiinien ja mineraalien imeytyvyydestä on joskus tullut luettua. Yksi huomattavista seikoista on se, että imeytyvyys on usein riippuvainen siitä, mitä muuta tulee elimistöön samaan aikaan. Mm. monet mineraalit tarvitsevat tehokkaaseen imeytymiseen vitamiinien apua: esim. C-vitamiinin nauttiminen yhdessä raudan kanssa edistää raudan imeytymistä. Kalsium tarvitsee D-vitamiinia imeytyäkseen ja myös fosforiaineenvaihduntaa säätelee D-vitamiini, jne.
En hämmästyisi jos tämä pitää paikkaansa myös kaloilla. Siispä huomiota ei tuli kiinnittää vain siihen mistä saadaan parhaiten esim. karoteenia, vaan myös siihen mitä tarjoillaan sen kanssa samanaikaisesti. Edesauttaako vai haittaako se toivotun vitamiinin/mineraalin imeytymistä?
(Sapuskan sisällöstä kiinnostuneille: yksi hyvä opus näistä ruokajutuista on englanninkielinen opus "The Food Bible", kirjoittaja on Judith Wills. En ole toistaiseksi nähnyt sitä suomenkielelle käännettynä, mutta alkuperäisteoksen saa ainakin Amazonilta. Kannattaa muuten vertailla hintoja britti ja jenkkisaitin välillä.)
...on täysin tunnustettua että hivenaineiden ja vitamiinien suhteilla on merkitys akvaariokalojen ruokkimisessa. Siksikin, koska suhteet eivät ole mitenkään varmuudella kenenkään tiedossa, on hyvin turvallista jäljitellä kalojen luontaisen ravinnon koostumusta. useimmiten se tarkoittaa pieneliöiden, hyönteisten ja äyriäisten sekä joidenkin vesikasvi- ja levälajien koostumusta. esim karoteenin merkitys ei ole aivan tässä painoarvossa kuin edeltä luulisi. Vaikkapa hyttystoukan kuorirakenteessa sitä lienee riittävästi itse kalalle. Lisä voimistaa toki värejä kalassa mutta muitakin ravinteita tarvitaan. Erittäin suuri merkitys on myös mm hapoilla ja rasvan laadulla.