Kävin viime viikolla mahalaukun tähystyksessä. Jännitin aivan sikana monta viikkoa ja ajattelin etten selviä hengissä koko toimenpiteestä. Näin jälkikäteen ajatellen juuri etukäteisjännitys oli koko asiassa pahinta. Selvisin touhusta ilman mitään esilääkityksiä ja puudutuksia. Alku oli hankalinta, yökkäilin kolmisen kertaa mutta sitten kun vain tsemppasin itseni rentoutumaan ja keskityin rauhalliseen hengitykseen, niin selvittiinhän siitä. Näytteiden ottokaan ei mielestäni sattunut juuri ollenkaan. Pidin silmiä kiinni koko ajan. Koko hässäkkä oli viidessä minuutissa ohitse. Ja mikä parasta, mahassa näytti olevan kaikki kunnossa!
Haluan rohkaista kaikkia, jotka minun laillani jännittävät tätä toimenpidettä. Kannattaa unohtaa ihmisten kauhukertomukset. Eikä surffata netissä ja lukea juuri niitä pahimpia stooreja (kuten itse tein ja sain lietsottua vain lisää hysteriaa....) Jokainen ihminen reagoi omalla tavallaan tällaisiin toimenpiteisiin.
Haluan rohkaista kaikkia, jotka minun laillani jännittävät tätä toimenpidettä. Kannattaa unohtaa ihmisten kauhukertomukset. Eikä surffata netissä ja lukea juuri niitä pahimpia stooreja (kuten itse tein ja sain lietsottua vain lisää hysteriaa....) Jokainen ihminen reagoi omalla tavallaan tällaisiin toimenpiteisiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
yhtään ja silti oli kammottava kokemus, otin rauhoittaviakin ennen tähystystä, auttoi kyllä ettei jännittänyt mutta toimenpide oli todellakin kammottava.
On ihme että ultra ei ole kehittynyt jo sellaiseksi että tämän kidutuksen voisi korvata ultralla, niin että näkyisi samat kuin tähystykselläkin.
ei saa otettua biopsiaa, joka usein on se tärkein juttu, esim. keliakiakin toteamisessa.
Keliakiaa tarkoitin enkä mitään ihmetautia nimeltä keliakiaki.
tähystetty ja menisin kolmannenkin kerran.
Nopeasti ohi ja ajattelin koko ajan että nyt selviää onko kaikki hyvin vatsassa,ja se tieto helpotti kun oli.
Eli itse kerroin lääkärille että jännitän ja sekin autto,lääkäri keskustelee ensin ja mikään ei ole pakko eli vaikka olis jo tutkimuspöydällä,homman voi keskeyttää.Sitä ei tehtäs jos se olis vaarallinen.Rauhallinen hengitys auttaa ja silmät kiinni kun on kuin hammaslääkärissä sillä tämä ei satu yhtään,täysin kivuton ja itse voi kävellä pois toimenpiteen jälkeen ja olo ihan normaali.
Mielestäni se ei mikään täysin kivuton toimenpide ollut. Letku pisti kurkkuun kivuliaasti ja vaikka kuinka yritin niellä sitä, tuntui että tukehdun. Jäi aika pahat traumat! Kaiken lisäksi tähystys ei edes täysin onnistunut eli mahaan asti ei päästy. Huomenna olisi uusi yritys ja olen täysin paniikissa. Pieni helpotus kuitenkin oli lukea, miten jotkut ovat selvinneet toimenpiteestä ilman suurempia ongelmia. Ihmeellistä, miten ihmiset kokevat niin eri tavalla samoja asioita! No, minulla tutkimuksen vaikeus saattaa johtua siitä, että nieluni on selvästi tavallista ahtaampi.