Itkettää ja masentaa. Tunnen oloni maailmankaikkeuden kuvottavimmaksi ihmiseksi, olen sanoinkuvaamattoman ruma. En ole lihava tms, omaan vaan mailman rumimman naaman, ihon, tukan, kasvonpiirteet,jne..
Kaiken lisäksi minä idiootti hain opiskelemaan kosmetologiksi, ja joudun väkisinkin olemaan meikittä koulussa välillä tehdessämme kasvohoitoja oppilaitten kesken, ja se on on mulle yhtä helvettiä.. Opintojani en millään haluaisi lopettaa, pidän alasta, mutta nyt näyttää siltä että henkisesti en tätä jaksa, joka ikinen päivä tunnen itseni rumemmaksi ja rumemmaksi siellä muiden luonnonkauniitten keskellä...
Ei minua rumaksi haukuta, mutta kukapa sellaista päin näköä viitsisikään sanoa..
Masentaa, miksen voi olla NORMAALIN IHMISEN NÄKÖINEN, miksi pitää näyttää hirviöltä!!
Muita jotka tuntevat samoin?
Kaiken lisäksi minä idiootti hain opiskelemaan kosmetologiksi, ja joudun väkisinkin olemaan meikittä koulussa välillä tehdessämme kasvohoitoja oppilaitten kesken, ja se on on mulle yhtä helvettiä.. Opintojani en millään haluaisi lopettaa, pidän alasta, mutta nyt näyttää siltä että henkisesti en tätä jaksa, joka ikinen päivä tunnen itseni rumemmaksi ja rumemmaksi siellä muiden luonnonkauniitten keskellä...
Ei minua rumaksi haukuta, mutta kukapa sellaista päin näköä viitsisikään sanoa..
Masentaa, miksen voi olla NORMAALIN IHMISEN NÄKÖINEN, miksi pitää näyttää hirviöltä!!
Muita jotka tuntevat samoin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen ruma kuin fan, mutta ei se minua haittaa, enpähän ole itse koko ajan näkemässä. ;)
Omaan tulevaan ammattiisi kuitenkin kuuluvat läheisesti peilit, joten jonkinlainen ammattiauttajan terapia voisi olla tarpeen. Kysypä koulusi terkkarilta: ulkonäköalan ammattioppilaitoksen opiskelijoiden murheiden kuuntelijana terkkarisi on taatusti kuullut kummallisempiakin ja osaa varmasti neuvoa.
Itselläni oli jokunen aika sitten samanlaisia piinaavia ajatuksia; tuijotin peiliin varmaan satoja kertoja päivässä;
työpisteellä pidin pientä puuteripeiliä josta tsekkasin itseäni jatkuvasti. Puhuessani ihmisille keskityin enemmän miettimään miltä heidän mielestään näytän kuin mitä asiaa heillä on. Hyväkin päivä saattoi mennä pilalle jos näin kasvoni ruuhkabussin ikkunasta ja hiukset/meikit oli vinksallaan. Vihasin sitä jos joku halusi ottaa kuvia joissa näyn, näytin niissä aina rumalta ja väärältä - erilaiselta kuin muut.
Kuulostaa narsistiselta ja itserakkaalta mutta on kaikkea muuta; kun näkee itsensä "rumana" joka hetki katsoessaan peiliin niin kaikki lässähtää, keskittymiskyky, itsetunto, sosiaalisuus. Peiliin ei katsonut sen takia näyttääkö hyvältä vaan sentakia näyttääkö rumalta vai sikarumalta.
Vaikka kuulostaa oudolta niin itsellä auttoi irtautuminen siitä täydellisyydentavoittelusta; en katsonut peiliin vaikka mieli teki, vähensin meikkaamisen minimaaliseen, kävin lenkillä ilman meikkiä yms. yms. kun näki itsensä vähän "harvemmin", "luonnollisempana" ja yritti tsempata itseään näkemään itsensä yhtä kauniina kuin muutkin niin vähitellen alkoi helpottaa.
Aloittaminen on vaikeeta, itsetuntoa on tosi vaikea nostaa nollasta mutta se ei ole mahdotonta! Ja kun kerran sen nostaa niin sitä on vaikeampi saada enää miinuksen puolelle.
Sama ja jos koittaa terapeuteille selittää "mä en vaan MAHDU ovesta mun rumuuden ja lihavuuden kanssa ulos!" ne sanoo "oiskohan laitoshoito sulle parempi" Mä vihaan kaikkea mussa! Niin ja kuulema tää on sairaus ja kuulema mä oon vaan mielisairas. Joo kai. Minkä mä sille voin että mä synnyin helvetin rumaks! Ja sit viel et mulla on naama ihan sairaan kipeä. Varmaan jotain sisäisii paiseita ! Ja lyhyessä ajassa lihoin 30kiloa ja mulle tuli akne. Kiitos sairaalan ! Kiitän ja kumarran pelastitte elämäni
Itselläni todettu BDD eli dysmorfinen ruumiinkuvanhäiriö estyneen pershäiriön rinnalla.
Tekstisi kuulostaa hyvin paljon omalta "itkultani" ulkonäöstäni. Mulle pahin ongelma on iho sitten kasvonpiirteet ja pää yleisesti. Helpommaksi tätä ei myöskään tee se seikka, että olen mies. Miesten ei yleensä tällaisista asioista pitäisi piitata meidän kulttuurin piirissä.
Oletko jutellut ulkonäöstäsi muiden kanssa? Tiedän kyllä että sillä tuskin on merkitystä mitä muut sanovat, sillä kyllä nyt itsekin peilistä näkee "totuuden". Kuitenkin muiden mielipiteillä ulkonäöstäni pystyn huijaamaan itseni lähtemään pois neljän seinän sisältä pahoina aikoina.