Palstan porukalla taitaa olla alemmuus kompleksi, kun pitävät itsenään niin huonoina ja syntisinä. Sen sijaan minä olen ihan sinut itseni kanssa, enkä tee syntiä ja olen ihan OK muutenkin.
Minulla ei ole alemmuus
kompleksia
16711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tiesitkö, että farisealaisuus on syntiä?
ihannoima 'vahva itsetunto' uskon kannalta katsottuna farisealaisuutta?
Kristinuskon mukaan kaikki tekevät syntiä. Farisealaisuudella tarkoitetaan joskus sitä, että pitää itseään vähemmän syntisenä kuin muita. Vahva itsetunto on kuitenkin ihan ok.
Miten ihminen voi samaan aikaan tuntea itsensä huonoksi syntiseksi ja omata vahvan itsetunnon? Onko hänellä mielessään uskolle oma lokeronsa ja ajalliselle itselleen oma lokeronsa? Sellainenhan on maallistunut ihmiskäsitys. Siinä usko on vain yksi elämän osa-alue. Käsittääkseni usko kuitenkin muuttaa ihmisen ja läpäisee kaikki elämänalueet.
mitään komplekseja noista syntijutuista. En tietääkseni tee ihan kamalasti syntejä. Olen perheellinen lainkuuliainen veroni maksava työssäkäyvä mies. Eikä minua loppujenlopuksi kiinnosta edes onko elämäntyylini joidenkin mielestä synnillinen vai ei. En usko, että taivaspaikka ansaitaan pikkumaisia sääntöjä noudattamalla tai itseään alentamalla. Pari saunakaljaa silloin tällöin ei nyt vissiin ihan kuoleman synti ole. Mutta jos haluaa käyttää ainokaisen elämänsä miettimällä tommosia syntijuttuja ja rypemällä huonossa omassatunnossa , niin sanon että: siitä vaan.
t: ex-vl
tarkoita vain syntien tekemistä, vaan perisyntiä ihmisessä, joka on aina, vaikka eläisi miten hyveellisesti. Ei uskon kannalta ole merkitystä sillä, miten elät, jos et ole omistanut uskoa omalle kohdallesi. Maalliselta kannalta sillä on tietysti merkitystä.
Itse en millään jaksa uskoa koko perisyntikäsitykseen, koska käsitys on niin jyrkässä ristiriidassa oman uskonkäsitykseni ja elämänfilosofiani kanssa. Omalle kohdalleni riittää usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja Hänen mittaamattomaan rakkauteensa.
Perisynnistä wikipediassa:
>>>Perisynti-käsityksen ongelma.
Perisynti on kristinuskoon liittyvä käsite. Sen esitti ensimmäisenä Paavali. Termiä "perisynti" ei mainita Raamatussa, mutta sen pohja löytyy Roomalais- ja Efesolaiskirjeistä sekä psalmeista. Tärkeimpänä argumenttina perisynnille pidetään jaetta Room 5:12.
Raamatun alkukertomusten mukaan Aatami ja Eeva lankesivat Paratiisissa syntiin rikkomalla Jumalan käskyä vastaan, ja rangaistuksena heidän päälleen lankesi kuolema. Tämä perisynti tai alkusynti (lat. peccatum originale) kuvaa synnin valtaa ihmisessä ja aikaansaa ihmisen tekemään tekosyntejä.
Perisynnin olemuksesta on kiistelty koko kirkkohistorian ajan. Monet alkukirkon ajattelijat, kuten Origenes ja Pelagius, hylkäsivät koko perisynnin Jumalan rakkauden dogmin vastaisena. Sen sijaan Augustinus kannatti perisyntioppia, ja protestanttikirkkojen perisyntidogmi on alun perin häneltä peräisin.
Protestanttisessa teologiassa perisynti katsotaan aktuaaliseksi synniksi, ei pelkäksi asiantilaksi, ja protestanttisen teologian mukaan jokainen ihminen syntyy perisynnin turmelemana ja oletusarvoisesti kadotettuna (eli jokaisen ihmisen oletusarvoinen kohtalo on kuoltuaan joutua Helvettiin).
Kalvinistinen käsitys perisynnistä on vielä luterilaistakin jyrkempi, ja sen mukaan jokainen ihminen on automaattisesti Jumalan vihollinen, ja perisynnin ansiosta Jumala vihaa koko ihmiskuntaa, paitsi niitä, jotka hän on kaikkivaltiudessaan predestinoinut pelastukseen. Kalvinismiin kuuluu lisäksi partikularismi, eli perisynti on anteeksiantamaton kaikkien muiden kuin pelastukseen predestinoitujen osalta, eikä Kristuksen sovitustyö koske heitä.
Roomalaiskatolisuus kuitenkin hylkäsi augustinolaisen perisyntikäsitteen. Pelagiuksen ja myöhemmin semipelagiolaisuuden vaikutuksesta perisynti ei ole katolisuudessa varsinainen synti, vaan asiantila, joka saa ihmisen tekemään syntiä. Synti on katolisuudessa aina Jumalan tahdon vastainen teko, ei tila. Jeesuksen eettiset periaatteet ilmaisevat Jumalan tahtoa. Kristillisen perimätiedon tärkeimmät eettiset periaatteet koskevat rakkautta Jumalaan, lähimmäiseen, omaan minään ja luontoon sekä kultaista sääntöä. Niinpä syntiä voidaan pitää kirkkoisä Augustinuksen tavoin rakkaudettomuutena Jumalaa, lähimmäistä ja luontoa kohtaan. Rakkaudettomuus omaa itseä kohtaan on sairaus, ei syntiä. Kohtuuton itsekkyys on syntinä itserakkautta muiden kustannuksella rikkoen lähimmäisenrakkauden käskyä.
Luterilaisessa teologiassa katsotaan, että perisynnistä ei ole mahdollista vapautua omin teoin, vaan ainoastaan uskomalla Kristuksen sovitustyö ristillä ja omistamalla siitä seuraava syntien anteeksiantamus. Katolisessa teologiassa kaste antaa anteeksi perisynnin ja hoitaa ihmistä. Kalvinistisessa teologiassa perisynti on anteeksiantamaton tila, ja siitä pelastaa vain kuuluminen valittujen (pelastukseen predestinoitujen) joukkoon sekä Kristuksen sovitus.
Perisynti on äärimmäisen ongelmallinen käsite, ja ristiriidassa sekä Jumalan rakkauden että Jumalan kaikkivaltiuden kanssa. Jos Jumala on universaali Rakkaus ja me olemme Hänen lapsiaan ja pienoisevankeliumin (Joh. 3:16) mukaisesti hän haluaa, ettei yksikään huku, miksi hän ei käytä suvereenia kaikkivaltiuttaan ja poista perisyntiä?. Tällä argumentilla Jumala ei voi olla universaali rakkaus, tai hän ei ole suvereeni. Kalvinistien mukaan Jumalan suvereniteetti on voimakkaampi dogmi kuin Jumalan rakkaus, ja Jumala on Rakkaus vain valituilleen; muille hän on Pyhä Viha, eli Jumalan rakkaus ei ole universaalia.
Paljon pahempi ristiriita kuitenkin havaittiin skolastikkojen toimesta jo 1100-luvulla. Se liittyy synnin olemukseen. Synti on määritelmällisesti sellainen teko, joka rikkoo Jumalan tahtoa vastaan, ja synti on sieluun liittyvä attribuutti. Kristillisen dogmin mukaan me perimme ruumiimme vanhemmiltamme, mutta emme sieluamme. Sielumme tulee joko suoraan Jumalan luota ja on ollut olemassa jo ennen maailmankaikkeuden luomista (supralapsarianismi) tai se luodaan hedelmöityksen yhteydessä (infralapsarianismi), mutta emme peri sitä vanhemmiltamme. Koska perimme vanhemmiltamme vain ruumiimme ja perimme heiltä perisynnin, tällöin perisynnin tulee olla ruumiillinen tila ja ruumiiseen liittyvä ominaisuus; tai, jos perisynti liittyy sieluun, tällöin Jumalan tulee olla perisynnin lähde. Lutherin vasta-argumentti oli älkää te kuunnelko ihmisviisautta, vaan Raamatun pyhää sanaa. Tämä on kuitenkin virhepäätelmä argumentum ad auctoritatem yhdistettynä argumentum ad ignorantiamiin. Hyperkalvinismi on ratkaissut tämän ongelman sillä, että Jumala on kaiken synnin ja pahuuden lähde, ja perisynti on Jumalasta lähtöisin. Tämä käsitys käy selkeästi ilmi myös ylläesitetystä luterilaisen kirkon Yksimielisyyden ohjeen perisyntiä koskevasta kohdasta 4.
Kolmas ongelma on juridinen. Mooseksen laki sekä Hesekiel sanovat selkeästi, ettei lapsia voida rangaista heidän isiensä teoista. Jos perisynti oli Aatamin ja Eevan teosta aiheutuva seuraus, niin miksi heidän jälkeläisiään rangaistaan teosta, jonka heidän esivanhempansa tekivät? Kalvinistinen vastaus on, ettei meillä ole lupaa kyseenalaistaa Jumalan oikeuskäsitystä, jota emme edes tunne. Tämä on kuitenkin virhepäätelmä argumentum ad ignorantiam yhdistettynä argumentum ad baculumiin
Neljäs ongelma liittyy fundamentalismiin itseensä. Ne, jotka ottavat syntiinlankeemuskertomuksen kirjallisena kuvauksena eivätkä vain symbolisena, joutuvat vaikeuksiin yrittäessään selittää sellaista Jumalaa, joka ensin virittää ansan ensimmäisille pahaa-aavistamattomille ihmisille, ja sen jälkeen rankaisee heitä siitä, että he lankeavat tähän ansaan. Tällainen Jumala on hyvin ilkeä, arvaamaton, mielivaltainen ja paha, eikä sovi lainkaan kristinuskon dogmeihin. Samaan hengenvetoon joudutaan vaikeuksiin yritettäessä mieltää tätä varsin oikukasta vanhatestamentillista Jumalaa "kävelemässä Paratiisin puutarhassa lämpimänä kesäpäivänä (1 Moos. 3:8) sekä selitettäessä puhuvia käärmeitä ja maagisia hedelmiä.
perisynnin saastuttamaksi, ja ota vastaan Kristuksen armo, niin sinun ei tarvitse enää pelätä mitään. Totuus tekee vapaaksi.
En ole perisynnin saastuttama ja siksi en tarvitse Kristuksen armoa.
Jumalan armoa tarvitsen, koska ihmisenä teen silloin tällöin virheitä. Yritän kuluttaa sitäkin armoa säästeliäästi ja oppia virheistäni.
Minun ei myöskään tarvitse pelätä mitään, koska uskoni Jumalaan on tehnyt minut vapaaksi.
täällä palstalla? Mitä etsit? En usko että täällä jaksaa kauaa olla sellainen joka ei ole täältä vailla mitään.
Vanhoillislestadiolaisuus kiinnostaa ilmiönä.
Ja myös siksi olen palstalla, että nuoruudessani olinuseita vuosia vl-uskossa aina siihen saakka kun hoitokokoukset alkoivat. Kiinnostaa myös nähdä, kuinka kauan kestää ja minkälaisen prosessin kautta vl-liike palaa hoitokousta edeltäneeseen opetukseen. Ennemmin tai myöhemmin tämän palaamisen on tapahduttava.
Tässä ehkä tärkeimmät syyt.
>>Itse en millään jaksa uskoa koko perisyntikäsitykseen, koska käsitys on niin jyrkässä ristiriidassa oman uskonkäsitykseni ja elämänfilosofiani kanssa.
luterilainen kristitty, jos et usko perisyntiin?
ihmisestä. Täällä on liikaa itsensä köykkyyn ja möykyksi vääntäneitä ihmisiä.
että tuntee itsensä huonommaksi kuin muut ihmiset. Se on siis sosiaalista ja maallista.
Syntiseksi itsensä kokeva taas tuntee olevansa kelvoton Jumalan edessä. Se on hengellistä.
p*****stä.