Tunnen myötä häpeää näistä kirjoitetuista jutuista joskus tällä palstalla. Aikuiset joiden pitäis seuraavaksi olla vanhinipia suvussa. ja tälläiset on puheen aiheet ja asenteet. Minkälainen on sukupolvemme vanhuksina ja miten meihin suhtaudutaan hoito paikoissamme kun todella olemme avuttomia? Monellako meillä on todellinen tunne vamma, mitä tuskin voi mitenkään enää korjata??
Tunnen myötähäpeää.
Ikäryhmän nainen
141011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
me ollaan sen avuttomampia kuin edellistenkään ikäluokien ikäisemme.
Mihin olettamasi perustuu?
En tunnusta olevani avuton..
on oikeen rattosaa ja leikkistä siä vanhaikodin kiikkustoolis ku rokki soi ja farkut jalaas rollaattorilla pitkin käytäviä rullataa.
Ja sitte ja ku se aika koittaa, nii on ainaki puheenaiheita. Kireet pipot ja nutturat on absolut out.
Ny ollaan siinä alle kuuskymppisiä, että on täs aikaa viä petrata. Mutta oppiiko se vanha koira istuun, häh? Maailma muuttuu, jos et ole havaannu.
Turha surra etukäteen sellasta mistä ei tiedä.
Me, tässä 50 iässä ja tästä eteenpäinkin, olemme valistuneita ihan oikeita tuntevia ja eläviä ihmisiä, niin kuin tähänkin asti. Turha luulla kenenkään nuorempien, että meikäläiset muuttuisivat joksikin zombeiksi tai marioneteiksi, tahdottomiksi vahanukeiksi.
Meillä jokaisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus, ja meitä on tässä ikäryhmässä paljon, joten myöskin järjestäytyminen on mahdollista. Joten ei huolta huomisesta.
,,,
suhtauduta kuin nytkin ihmisiin. Jos soittelee poskeaan, haistattelee, ivailee, hymyilee, ärisee, kertoo vitsejä, runoja, puhuu alapääkieltä, kampittaa, nauraa jne.... hoitajille, niin reaktionhan se synnyttää.
Vanhainkodissa ikänsä vahvassa uskossa ollut mummo,
liki ysikymppinen.
Kiroaa kuin rantajätkä ja kertoo hänen ja papan sänkyseikkailuja jälkipolville. Punastuu kuulemma kovempikin luonne.
olla siellä hauskaa:)
että ihmiset ovat aina olleet samanlaisia. Tämä meidän sukupolvi osaa vain olla jo vapaammin ja näyttää avoimemmin tunteensa, mikä on vain hyvä asia.
Eräs hoitaja kertoi minulle, että hänen työpaikallaan hoitokodissa on dementoitunut papin rouva, joka huorittelee hoitajia ja puhuu todella rumia, joten on tainnut ajatukset olla tälläkin rouvalla ties mitä papinrouvan virkaa hoitaessaan, mutta ulospäin ei niitä ole näyttänyt ennenkuin nyt dementoituessaan.
avoin ja selkeä kielinen ja vapaa mielinen.
Ei patoudu kaikki sinne vanhuus-sairauksiin, ja hoitsut sais kuulla kunniansa.
Ollaan vapaita ja joskus vallattomiakin, ennen kaikkea omana itsenä.
Eihän meistä tiedä kukaan kun dementtia iskee, onko hiljainen yksin puhuva, vai kiukuttelua kaikille siellä hoitokodossa.
Mutta eihän meidän vielä tartte murehtia sellaisia, eihän.
mitäpä on arvokkuus sun mielestä?suora istuma asento,pinnistetty suun viiva ,otsan rypistely ylhäältä alas katsominen.
Kaikkee näitä voit yrittää olla ,vielä silloin kun hallitset omaa elämääsi,entäs sitten kun oot dementian puolella.
Silloin ihmiseltä riisutaan arvokkuus,jäljelle jäävää kuorta ei omaisetkaan tunne,kylmää vieläkin äidin muisteleminen.
Ennen rakas ja tärkeä ihminen liukui jonnekkin outoon minne ei yhteyttä saanut.
Senpä vuoksi iloitaan ja revitellään kun vielä voidaan.
Että kannattaa elää omaa elämäänsä. Kyllä se dementia sieltä tulee, jos on tullakseen. Eihän sitä kannata etukäteen murehtia.
Ei tämä sukupolvi ole mielestäni sen kummempi kuin edellinenkään. Elintaso on kyllä ollut parempi ja odotettavissa oleva elinikä pidentynyt.
Miten käy "kaikki tänne, mulle heti" sukupolven. Onneksi siihen lopulliseen vanhuuteen on vielä aikaa. Hyvä että tunteiden näyttäminen ja ilmaiseminen on sallittua.
ilotonta ja yksitoikkoista sillä, että kannat vastuun sukupolvesi munauksista, jos niistä nyt edes voi puhua; ne kun ovat oman pääsi sisällä olevia solmuja. Onneksi taidat olla melko yksin tuon mielipiteesi ja tunnevammasi kanssa.
Luulisin sinua äidikseni, ellen olisi varma, ettei hän koske tietokoneisiin. Hänenkin elämänsä on mennyt pelätessä paitsi omia myös kaikkien muiden tekemiä virheitä: mitäs naapuritkin nyt sanoo!
Ja nyt tulee tunnnustus: En halua olla sukuni vanhin koskaan. Haluan elää 100-vuotiaaksi iloista ja ennakkoluulotonta elämää lapsenuskoisena. Toivottavasti minua mahdollisesti hoitamaan joutuvilla on myös hauskaa!
Minä tulen sitten katsomaan 110 vuotiasta hyvin säilynyttä mummoa ja vedän vaikka mahakelkassa
jota olen täällä kotona säilytellyt ihan sitä
varten.Jos vain mahdollista Joulun alla.
Ja vedän niin että kulkunen helisee)))
Mukavaa päivää ja viikonloppua sinulle J.
Tämä sovittu!
Hauskaa päivää sinulle myös, t. K.