Kataisen

Katainen ei ilmiselvästikään tajunnut Image lehden toimittajien vitsiä suostuessaan poseeraamaan tuolla tavalla seriffinä lehdessä.

Aivan toisenlainen mielleyhtymä kuvasta tuli, kuin mitä Katainen olisi kenties halunnut.

Suomalaiselle poliittiselle kulttuurille ei ole eduksi, että jotkut kysymykset tetaan poliittisten leimakirveiden aiheiksi, joilla hutkitaan vastustajaa aina kun vain voidaan.

Kekkonen ja maalaisliitto teki nsitä aikanaan, jos joku ei puheissaan toistanut sanasta sanaan Nevostoliiton ja Suomen yhteistyö- ja avunantoliturgiaa. Heti tuomttiin ukopoliittisesti epäkelvoksi, jos ei papukaijan tavoin kaikuna kuulluttanut "virallisen linjan" tekstiä sanasta sanaan.

80-90-luvuilla, demarivallan aikana lyömäkirveenä oli "työmarkkinat". Jos mikä tahansa muu puolue kuin SDP tai vasemmistoliitto lausui sanan työmarkkinat, niin media repesi vasemmiston lausunnoista, kuinka oikeisto on kyykyttämässä köyhiä, heikentämässä palkansaajan asemaa ja romuttamassa työmarkkinoiden pelinsääntöjä ja sumalaista hyvinvointijärjestelmää. Keskustan työreformi on tästä havainnollisin esimerkki. Sehän sisälsi pekästään hyviä asioita, joista valtaosa on jo toteutunut ja joustavuus paokalliseen ja yrityskohtaiseen sopimiseen toteutuu koko ajan ja vauhdilla.

Nato on kolmas esimerkki. Sitä sanaa ei saa kukaan sanoa, ellei samalla sano, että "jäsenyys ei ole vielä ajankohtaista eikä tarpeen". Muuten tulee leimatuksi Nato-kiihkoilijaksi, sotahulluksi, poikiemme tapattajansi USA:n sodissa ja ties miksi.

Kataisen kannanotot kuvastavat tätä nykyistä leimaamisen politiikkaa aika hyvin.

On hienoa, että Kataisella ja muillakin kokoomuslaisilla on rohkeutta pitää kiinni mielipiteenvapaudestaan, vaikka sen vuoksi joutuvatkin joka käänteissä kovan ryöpytyksen ja loanheiton kohteiksi.

Natoonhan Suomi liittyy - niin kuin Katainen ja kokoomus ovat joka kerta todenneet - vasta sitten, kun liittymisellä on vahva poliittinen tuki ja kansan enemmistön kannatus.

Ilmeisesti naton vastustajat pelkäävät avointa Nato-keskustelua juuri siitä syystä, että se kääntää kansan mielipiteet, niin kuin kävi EU:nkin kohdalla heti, kun avoin ja asiallinen keskustelu Suomen EU-jäsenyydestä vihdoinkin sallittiin vajaat 20 vuotta sitten.

Ei ole hyvä, ei ollenkaan, että Suomen poliittinen kulttuuri perustuu sille, että asioista ei saa keskustella avoimesti.