Itselläni on luultavasti huono itsetunto ja se jotenkin vaikuttaa ujouteen.. no kuitenkin
Eli Punastun todella helposti, jos tapaan uusia ihmisiä joihin pitäisi tutustua niin jos ne puhuu mulle jotain niiin meen ihan punaseksi ja se on todella noloa!
toista taas että puhun välillä epäselvästi, koska puhun nopeasti ja sitten muut sanoo: siis täh? siitä lisääntyy vaan itsetunnon heikkous :(
vielä ongelmana etten keksi mitään puhuttavaa uusien ihmisten seurassa, yleensä tutustuminen kestää n.kuukauden jolloin voin jo puhua normaalisti melkeinpä. ihmettelen suuresti miten jotkut ihmiset voivat olla niin sosiaalisia persoonia,kun itte en keksi mitään puhuttavaa..
yleensä selvitän ekana mistä henkilö pitää, niin alan puhua niistä jos itekkin tykkään samoista jutuista, mutta en osaa muuten :(
oisko jollain neuvoja?
Eli Punastun todella helposti, jos tapaan uusia ihmisiä joihin pitäisi tutustua niin jos ne puhuu mulle jotain niiin meen ihan punaseksi ja se on todella noloa!
toista taas että puhun välillä epäselvästi, koska puhun nopeasti ja sitten muut sanoo: siis täh? siitä lisääntyy vaan itsetunnon heikkous :(
vielä ongelmana etten keksi mitään puhuttavaa uusien ihmisten seurassa, yleensä tutustuminen kestää n.kuukauden jolloin voin jo puhua normaalisti melkeinpä. ihmettelen suuresti miten jotkut ihmiset voivat olla niin sosiaalisia persoonia,kun itte en keksi mitään puhuttavaa..
yleensä selvitän ekana mistä henkilö pitää, niin alan puhua niistä jos itekkin tykkään samoista jutuista, mutta en osaa muuten :(
oisko jollain neuvoja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuin minä, mutta en ota sitä enään vakavasti. Olen huomannut että paljon paremmin saa ystäviä kun ei ala ekaks puheleen puutaheinää vain toista miellyttääkseen, ei mun mielestäni sinunkaan stoorissasi tarvitse neuvoja.. Huomaat sen aikanaan.. T:kaksoisolento :)) Ps. jos joku huomauttaa sulle puhetyylistäsi, silloin se ihminen ei edes ansaitse ystävyyttäsi, sillä ystävät hyväksyy sut sellasenakin.. Ole oma ittes vaan:).. Sulla on varaa valkata...
punastan kans tosi helposti ja se on tosi noloo varsinkin ku siitä pitää sit aina jonkun huomauttaa.
kyllä sen aina muutenkin ite tuntee ku punastuu.
välillä ihan naurettavastakin asiasta menee naamari punaseks.ja ilmeisesti myös puhun epäselvästi kun kysyvät mitä. vaikka mielestäni puhun normaalisti.
uusille ihmisille puhuttaessa en aina saa oikeita sanoja mieleen. myöskään uusille ja joskus vanhoillekkaan kavereille keksi mitään sanottavaa, se kyrsii eniten.
uudella työpaikalla pitäis saada keskusteltuu ja tutustuttuun ihmisiin, mutta kun ei keksi mitää sanottavaa niin se tössää siihen.
yritänkin olla ajattelematta asiaa sen enempiä, oon mitä oon. vastaan kohteliaasti jos jotain kysytään ja koitan siitä keksiä sitten jotain juteltavaa.
eipä muuta ku tsemppiä.
Mulla on sama juttu tuon puhumisen suhteen. Mä puhun niin hiljaa tai sitten kauhean nopeasti, tai sitten en millään saa niitä sanoja ponnahtaan mun päähän. Aivot raksuttaa vaan tyhjää ja auon suutani niinku kala kuivalla maalla. Vihaan sitä kun kaikki vieraat aina kysyy "MITÄ? SANO LUJEMPAA!" Vaikka tietenkin ymmärrän heidän pyyntönsä yms. mutta se vaan alkaa nolottaan entisestään. Itse en punastele, mutta voin sanoa rehellisesti että en kiinnitä MITÄÄN huomiota siihen onko joku punanen vai ihan normi ihonvärissään. En vaan yksinkertaisesti huomaa sellasia juttuja. Mutta ei tää tietenkään auta kun itse tiedostat punastumisen ja ahdistut siitä... Tuohon puhumisjuttuun voisin sanoa sen, että jospa aluksi yrittäisit vaikka keskittyä siihen toisen ihmisen kuunteluun. Kuuntele sen juttuja ja kommentoi niihin. Se kumpi on "sosiaalisempi"/estottomampi, varmasti mielellään johdattelee keskustelua alussa ainakin. Itselläni on ongelmana se lähinnä että vaikka keksisinkin jotain sanottavaa, alan helposti miettiä "Hmm... Onko tää järkevää, mitähän se ajattelee jos sanon noin". Sitten tulen tulokseen että se on liian typerää sanottavaksi, tai tilanne ehtii jo mennä ohi kun emmin..
mulla on täysin sama ongelma ton puhumisen kanssa!
puheestani ei saa kuulemma mitään selvää ja puhun ihan vitun hiljaa, vaikka omasta mielestäni puheeni kuulostaa täysin normaalilta... loukkaannun aina suuresti jos joku sanoo että olen hiljainen tai puheestani ei saa selvää.. etenkin jos olen esim. illan aikana ollut omasta mielestäni puhelias ja saan silloinkin kuulla että olen "ujo" tai "hiljainen" pistää vituttamaan todella paljon.
sama täällä. kommenttia on tullut hiljaa puhumisesta, vaikka en mielestäni puhu niin, joten tietysti se ihmetyttää/ketuttaa. se vain on minun tyyli ja ääni semmoinen.
välillä tunnen olevani todella jännittynyt sosiaalisissa tilanteissa, toisinaan ne menevät rennosti. Luulen että ujoudesta on tehty turhan negatiivinen asia, ihmisiä kun on niin monenlaisia ja kuka sen päättää kuka on ketäkin parempi ihminen... pahaltahan se tuntuu kun saa kommenttia ujoudesta, varsinkin jos joku tutumpi niin kommentoi. jos asiasta tulee elämää rajoittava niin sitten olisi paras hakea apua vaikka terveyskeskuksesta. ekäpä pitäisi tehdä niin kun toisinaan tosiaan olen ujo. olen tosin huomannut että on olemassa semmoisiakin ihmisiä joilla on suunnaton tarve tuoda itseään esille ja semmoisen käytöksen varjoon jää kyllä helposti vaikka ei maailman ujoin tai hiljaisin olisikaan... :D