Ihan mielen kiinnosta kysyisin kuinka muiden masentuneiden puolisot suhtautuvat masennukseen?
itse olen masentunut, eikä mieheni ole tainnut edes ymmärtää,että masentunut kaipaa tukea ja ymmärrystä. kun häneltä kysyy mitä mieltä hän masennuksesta, niin sanoo vain, että toivottavasti se saadaan hoidettua. olen muutamia kertoja yrittänyt keskustella mieheni kanssa masennuksesta, koska haluaisin hänen ymmärtävän, miten masennus vaikuttaa mieleeni ja käytökseeni, mutta keskustelut ovat tyrehtyneet muutamaan lauseeseen.
tukea ja ymmärrystä ei siis pahemmin mieheltäni heru, mites muilla?
itse olen masentunut, eikä mieheni ole tainnut edes ymmärtää,että masentunut kaipaa tukea ja ymmärrystä. kun häneltä kysyy mitä mieltä hän masennuksesta, niin sanoo vain, että toivottavasti se saadaan hoidettua. olen muutamia kertoja yrittänyt keskustella mieheni kanssa masennuksesta, koska haluaisin hänen ymmärtävän, miten masennus vaikuttaa mieleeni ja käytökseeni, mutta keskustelut ovat tyrehtyneet muutamaan lauseeseen.
tukea ja ymmärrystä ei siis pahemmin mieheltäni heru, mites muilla?
Vastaukset 8
Vanhimmat
on ollut aika ymmärtäväinen. keskustellaan paljon sairaudestani ja noin. mutta uskon että ei läiheisinkään ihminen voi tietää minkälaista helvettiä tämä todellakin on. ja olen huomannut että hän itsekkin on aika turhautunut kun ei hän voi tehdä asialle mitään muuta kuin odotaa että joskus paranis.
ja ihmisten ilmoille harrastusten pariin. Ei siinä keskustelut auta. Älkää nyt vaipuko peiton alle ja itsesääliin. Ei sellaista puolisonne ymmärräkään, kuten ei kukaan muukaan. Pelkkää muotisairautta.
Sulla on muotisairaus kuule huosuissas.
MITÄ te luette näitä palstoja jotka ette sairasta masennusta ettekä tiedä siitä mitään??? vJa väitätte että se on laiskuutta vaan tai muoti ilmiö !!!!
että masennukses on itsesäälissä rypemistä ja juuri sitä toisten selkään taputtelun toivomista..
Toivottavasti "niskasta kiinni" ja "ymmärrät" sairastuisivat depressioon niin tietäisivät sen olevan oikea sairaus ja yhtä helvettiä masennus tekee ihmisen elämästä. Ei se ole muoti sairaus vaan ihan todellinen mielen sairaus.
Suhteeni mieheeni on melkein ainoa asia, joka pitää mut poissa vaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta. Mieheni on todella ihana ja ymmärtäväinen. Puhuimme paljon toisillemme jo ennen masentumistani ja hänelle aloinkin ensiksi purkaa ahdistustani. Ainoa painostus, jota koin hänen tekevän, oli se, että hän halusi minun hakevan apua mahdollisimman pian, ennen kuin koin olevani siihen itse valmis. Hän rupesi pikkuhiljaa ymmärtämään enemmän masennusta, kun kerroin ajatuksistani ja tunteistani. Juttelimme ja juttelemme todella paljon. Aluksi hän vaikutti todella turhautuneelta ja myös hieman ahdistuneelta, mutta nyt kun olen hakeutunut hoitoon, ja pahin tuskainen itkeskely on vähentynyt, on hänenkin vointinsa parantunut. Minusta tuntuu, että kun olin pahimmillani, hän ei uskaltanut aina näyttää iloaan ja onnellisuuttaan, mutta nykyään hän vaistoaa sen, että minua ei ärsytä eikä masenna, jos hänellä menee hyvin, vaan pikemminkin päinvastoin; hänen onnellisuutensa on minulle todella tärkeää. Minulla olisi todella vaikeaa ilman miestäni ja keskustelujamme.
mieheni on ollut muutaman vuoden jopa mielisairaalassa töissä.
On ollut lähiaikoinakin erään mielisairaalan keikkatyöläisenä.
Esittelin miehelleni itseni masennusesitteestä.
Yhdet hyvät sivut on www.masennustalkoot.fi.
Siihen kun laittaa kaks tuolia näytön eteen ja yhdessä katsotaan masennusta silmiin,niin ainakin on itse tehnyt kaikkensa,että toinen ymmärtäis.
Mieheni on joskus unohtanut,että olen masentunut. Kun sanoo että pitäis tehdä sitä ja tätä. Mä sanon,että mä oon masentunut,mulla ei oo aloitekykyä eikä keskittymiskykyä tehdä asioita. Js pakottaa itsensä tekemään,niin tulee hirvee olo,ahdistunut ja hermostunut.
Päiviä on erilaisia,mutta mulla on kiltti mies,joka sitten putoaa maan pinnalle ja ymmärtää taas,kun vihjaisen,että mielelläni tekisin,mutten voi.
Se on sillai,ettei ole sydämen kohdalla sellaista ahdistus-luukkua jonka vois avata ja sanoa että kato,kuinka paljon mulla on ahdistusta ja sitten sen perään vois taas läntätä luukun kiinni.
Olen 10 vuotta sairastanut masennusta,josta 6,5 vuotta olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä.Joten hautaan asti kait tässä tämän masennuksen kanssa menen.