StoraEnsossa valtiolla on edelleen omistuksessaan 12,3 prosenttia osakkeista ja 25 prosenttia äänivallasta, minkä lisäksi Kansaneläkelaitos omistaa 3,4 prosenttia ja käyttää kymmenen prosenttia äänivallasta. StoraEnso on kuitenkin pörssiyhtiö, jossa valtio-omistaja ei saisi suoraan puuttua yhtiön päätöksiin muuten kuin yhtiökokouksessa.
Kun yhtiön johto on sössinyt kansainvälistymisstrategiassaan pahemman kerran ja ajautunut tilanteeseen, jossa se saneeraa toimintojaan sulkemalla Suomessa sinänsä kannattavia tehdasyksikköjä, ei Suomen valtion tulisi seurata tätä vain katseella ja rientää sitten siivouspartiona paikalle osallistumaan työttömiksi joutuneiden ja suljettavien yksikköjen kuntien hädänhoitokustannuksiin.
Niinkin järeä menettely kuin yhtiökokouksen koollekutsuminen, hallituksen vaihtaminen ja tehtyjen sulkemispäätösten uudelleen arviointi olisi nyt perusteltua. Pariinkymmeneen vuoteen ei missään valtion osakkuusyhtiössä ole kuitenkaan tällaiseen vallitsevan uusliberalistisen corporate governance-kulttuurin vastaiseen menettelyyn uskallettu markkinareaktioiden pelossa ryhtyä. Nytkään tällaista ei pidä vaatia vain populistisisessa oppositioinnostuksessa ilman, että on etukäteen varauduttu kaikkiin mahdollisiin seurauksiin.
Totta kai on tunnustettava, että niihin jotka tätä menoa eivät menneinä vuosina ole kyseenalaistaneet, vaan ovat päinvastoin pörssittämistä ja yksityistämistä joko ponnekkaalla halulla tai voimattoman haluttomasti edistäneet, ovat kuuluneet hallituksissa niin sosialidemokraatit kuin vasemmistoliittolaisetkin. Rehellistä aiemman politiikan uudelleenarviointia ja kurssin korjaamista ei kuitenkaan tule hävetä, vaan se päinvastoin on merkki uusiutumiskyvystä ja -halusta, jonka puutteesta sosialidemokraatteja on pitkään syystäkin epäilty.
Kun yhtiön johto on sössinyt kansainvälistymisstrategiassaan pahemman kerran ja ajautunut tilanteeseen, jossa se saneeraa toimintojaan sulkemalla Suomessa sinänsä kannattavia tehdasyksikköjä, ei Suomen valtion tulisi seurata tätä vain katseella ja rientää sitten siivouspartiona paikalle osallistumaan työttömiksi joutuneiden ja suljettavien yksikköjen kuntien hädänhoitokustannuksiin.
Niinkin järeä menettely kuin yhtiökokouksen koollekutsuminen, hallituksen vaihtaminen ja tehtyjen sulkemispäätösten uudelleen arviointi olisi nyt perusteltua. Pariinkymmeneen vuoteen ei missään valtion osakkuusyhtiössä ole kuitenkaan tällaiseen vallitsevan uusliberalistisen corporate governance-kulttuurin vastaiseen menettelyyn uskallettu markkinareaktioiden pelossa ryhtyä. Nytkään tällaista ei pidä vaatia vain populistisisessa oppositioinnostuksessa ilman, että on etukäteen varauduttu kaikkiin mahdollisiin seurauksiin.
Totta kai on tunnustettava, että niihin jotka tätä menoa eivät menneinä vuosina ole kyseenalaistaneet, vaan ovat päinvastoin pörssittämistä ja yksityistämistä joko ponnekkaalla halulla tai voimattoman haluttomasti edistäneet, ovat kuuluneet hallituksissa niin sosialidemokraatit kuin vasemmistoliittolaisetkin. Rehellistä aiemman politiikan uudelleenarviointia ja kurssin korjaamista ei kuitenkaan tule hävetä, vaan se päinvastoin on merkki uusiutumiskyvystä ja -halusta, jonka puutteesta sosialidemokraatteja on pitkään syystäkin epäilty.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.