Päivän Ilkassa on kaksi hyvää pääkirjoitusta, tässä toinen kokonaisuudessaan ja toisessa vaaditaan totuuskomission perustamista siitä, että oliko 141-tuki määräaikainen vai pysyvä. Ilkka on ottanut tärkeät asiat esille ja on hyvä selvittää jo pelkästään keskustan yhteinäisyyden vuoksi.
Ilkan toinen pääkirjoitus tänään:
Suomen ja EU:n komission sopimus liittymissopimuksen 141-artiklan mukaisen tuen jatkumisen ehdoista on saanut ristiriitaisen vastaanoton, eikä ihme. Viljelijöille on vakuuteltu, että tuki on pysyvä, koska vaikeudetkin ovat. Komission mielestä kysymys on siirtymäkauden tuesta, joka on jo nyt vääristänyt kilpailua ja pitäisi poistaa nopeasti ja kokonaan.
Kuusivuotiseksi sovitun tukikauden neljä ensimmäistä vuotta menee pienin leikkauksin, kaksi seuraavaa pudottaa kolmanneksen tuesta. Maidon tuki pysyisi lähellä nykytasoa, sianlihan ja siipikarjan tuki irrotettaisiin 2009 alkaen kokonaan tuotannosta.
Tulos on selvästi lähempänä Suomen kuin komissaarin esitystä. Ei hyvä, mutta ei niin pahakaan kuin olisi voinut olla.
Pääministeri Vanhanen luonnehti tukipäätöstä "erittäin hyväksi", maatalousministeri Anttila "kohtuullisen hyväksi". Monet viljelijät kokivat helpotusta, monet pettyivät. Jälkimmäiset ovat paheksuneet ministerien kiitoksia ratkaisusta, joka on heille kaikkea muuta kuin hyvä.
Pidettiinpä tulosta epäonnistuneena tai vähintään siedettävänä, riippuu odotuksista. Kuusi seuraavaa vuotta joka tapauksessa tiedetään tältä osin. Kuinka Etelä-Suomen kotieläintalous selviää, ratkeaa sillä mitä täydennyksiä leikattu 141.tuki saa.
Neljä "lihavaa vuotta" tarjoavat aikaa sopeutumiselle eli lopettaville vaihtoehtojen etsintään ja jatkaville laajennuksiin ja rationalisointiin. Jos komission lupailut korvata osa 141-tuen menetyksistä luonnonhaittakorvauksella toteutuvat, pystyvät useimmat tilat jatkamaan siedettävin ehdoin. Mutta epävarmuus jäi leijumaan tulevaisuuden ylle.
Hallitusohjelma lupaa turvata viljelijöille nousevan tulokehityksen. Keinojen hakeminen on aloitettava viipymättä. Niitä löytyy verotuksessa ja muualtakin.
Kuntasektorin naisvaltaisten alojen palkkoja korjattiin varsin tyydyttävästi, kuten hallitusohjelmassa luvattiin. Nyt on lunastettava samoin ohjelmaan kirjattu lupaus viljelijäin tulojen korjaamisesta. Tehtävä on nyt haastavampi kuin olisi ollut ilman 141-tuen leikkauksia, mutta ne jäivät sentään tämän vaalikauden osalta aika vähäisiksi.
Tulokehityksen turvaaminen koskee viljelijöitä siitä riippumatta, kummalla puolella EU:n tukivyöhykerajaa he asuvat.
Kiista ei suoranaisesti koskettanut pohjoisempaa Suomea. Kokemus kuitenkin osoittaa, että niukkuutta jakava MTK pyrkii siirtämään rasituksia myös pohjoisen tuottajien kannettavaksi. Se merkitsee riitoja alueitten välille.
Realiteetti se kuitenkin on. MTK voi esittää vastalauseitaan Suomen hallitukselle, mutta eivät ne komissaarin päätöstä muuta - neuvottelut olivatkin siinä mielessä hankalia, että päätäntävalta oli kuitenkin yksin komissaarin.
Nyt on eteläpohjalaisten viljelijäin edunvalvojien oltava tarkkana, ettei etelän kurjuutta ruveta levittämään pohjoiseen. Maakunnassa on terveen tuotannon edellytykset, on investoitu paljon, paljon nuoria yrittäjiä ja vahva jatkojalostus. Etelässä luopuville vaihtoehtoja on enemmän ja tuotanto-olosuhteet sentään luonnon ja markkinoidenkin puolesta paremmat. Pohjoisessa on koko yhdyskuntarakennekin paljon enemmän maatalouden varassa kuin etelässä.
Oli paikallaan tukea eteläsuomalaisia viljelijöitä niin tuottajien kuin yleisemminkin yhtenäisenä kansallisena rintamana. Se saatiin mitä saatiin. Pohjoinen on osansa tehnyt.
Ilkan toinen pääkirjoitus tänään:
Suomen ja EU:n komission sopimus liittymissopimuksen 141-artiklan mukaisen tuen jatkumisen ehdoista on saanut ristiriitaisen vastaanoton, eikä ihme. Viljelijöille on vakuuteltu, että tuki on pysyvä, koska vaikeudetkin ovat. Komission mielestä kysymys on siirtymäkauden tuesta, joka on jo nyt vääristänyt kilpailua ja pitäisi poistaa nopeasti ja kokonaan.
Kuusivuotiseksi sovitun tukikauden neljä ensimmäistä vuotta menee pienin leikkauksin, kaksi seuraavaa pudottaa kolmanneksen tuesta. Maidon tuki pysyisi lähellä nykytasoa, sianlihan ja siipikarjan tuki irrotettaisiin 2009 alkaen kokonaan tuotannosta.
Tulos on selvästi lähempänä Suomen kuin komissaarin esitystä. Ei hyvä, mutta ei niin pahakaan kuin olisi voinut olla.
Pääministeri Vanhanen luonnehti tukipäätöstä "erittäin hyväksi", maatalousministeri Anttila "kohtuullisen hyväksi". Monet viljelijät kokivat helpotusta, monet pettyivät. Jälkimmäiset ovat paheksuneet ministerien kiitoksia ratkaisusta, joka on heille kaikkea muuta kuin hyvä.
Pidettiinpä tulosta epäonnistuneena tai vähintään siedettävänä, riippuu odotuksista. Kuusi seuraavaa vuotta joka tapauksessa tiedetään tältä osin. Kuinka Etelä-Suomen kotieläintalous selviää, ratkeaa sillä mitä täydennyksiä leikattu 141.tuki saa.
Neljä "lihavaa vuotta" tarjoavat aikaa sopeutumiselle eli lopettaville vaihtoehtojen etsintään ja jatkaville laajennuksiin ja rationalisointiin. Jos komission lupailut korvata osa 141-tuen menetyksistä luonnonhaittakorvauksella toteutuvat, pystyvät useimmat tilat jatkamaan siedettävin ehdoin. Mutta epävarmuus jäi leijumaan tulevaisuuden ylle.
Hallitusohjelma lupaa turvata viljelijöille nousevan tulokehityksen. Keinojen hakeminen on aloitettava viipymättä. Niitä löytyy verotuksessa ja muualtakin.
Kuntasektorin naisvaltaisten alojen palkkoja korjattiin varsin tyydyttävästi, kuten hallitusohjelmassa luvattiin. Nyt on lunastettava samoin ohjelmaan kirjattu lupaus viljelijäin tulojen korjaamisesta. Tehtävä on nyt haastavampi kuin olisi ollut ilman 141-tuen leikkauksia, mutta ne jäivät sentään tämän vaalikauden osalta aika vähäisiksi.
Tulokehityksen turvaaminen koskee viljelijöitä siitä riippumatta, kummalla puolella EU:n tukivyöhykerajaa he asuvat.
Kiista ei suoranaisesti koskettanut pohjoisempaa Suomea. Kokemus kuitenkin osoittaa, että niukkuutta jakava MTK pyrkii siirtämään rasituksia myös pohjoisen tuottajien kannettavaksi. Se merkitsee riitoja alueitten välille.
Realiteetti se kuitenkin on. MTK voi esittää vastalauseitaan Suomen hallitukselle, mutta eivät ne komissaarin päätöstä muuta - neuvottelut olivatkin siinä mielessä hankalia, että päätäntävalta oli kuitenkin yksin komissaarin.
Nyt on eteläpohjalaisten viljelijäin edunvalvojien oltava tarkkana, ettei etelän kurjuutta ruveta levittämään pohjoiseen. Maakunnassa on terveen tuotannon edellytykset, on investoitu paljon, paljon nuoria yrittäjiä ja vahva jatkojalostus. Etelässä luopuville vaihtoehtoja on enemmän ja tuotanto-olosuhteet sentään luonnon ja markkinoidenkin puolesta paremmat. Pohjoisessa on koko yhdyskuntarakennekin paljon enemmän maatalouden varassa kuin etelässä.
Oli paikallaan tukea eteläsuomalaisia viljelijöitä niin tuottajien kuin yleisemminkin yhtenäisenä kansallisena rintamana. Se saatiin mitä saatiin. Pohjoinen on osansa tehnyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielestäni olennaisin asia on tässä.
"Suomen ja EU:n komission sopimus liittymissopimuksen 141-artiklan mukaisen tuen jatkumisen ehdoista on saanut ristiriitaisen vastaanoton, eikä ihme. Viljelijöille on vakuuteltu, että tuki on pysyvä, koska vaikeudetkin ovat. Komission mielestä kysymys on siirtymäkauden tuesta, joka on jo nyt vääristänyt kilpailua ja pitäisi poistaa nopeasti ja kokonaan."
Vaikeudet ovat varmasti pysyviä, mtta tukea lienee käytetty ylituotannon rahoittamiseen ja elintarvikeviennin toteuttamiseen kilpailijamaita edullisemmin hinnoin, koska nämä eivät vastaavaa "vaikeiden alueiden siirtymätukea" ole saaneet.
Olisiko nyt käynyt niin, etrtä vientiin tähdännyt suomalainen elintarviketeollisuus on saanut aikaan, että EU syyttää Suomea 141-tuen väärinkäytöstä?
Sehän oli nimenomaan vaikeiden alueiden tuki eikä mikään vientituki, jonka avulla tunkeudutaan muiden EU-maiden elintarvikemarkkinoille niitä sotkemaan.
Pääministeri Vanhanenhan otti juuri tämän esiin, kun viittasi ylituotantoon ja vientiin, jolla on sotkettu EU:n vapaata markkinataloutta.
Olisiko MTK:n ja suomalaisen elintarviketeollisuuden syytä ryhtyä itsetutkiskeluun.
Tuottajat ja hallitus tuskin ovat syyllisiä siihen, että väärään tarkoitukseen käytettyä 141-tukea ei enää EU:ssa siedetä.