Parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Tämä elokuva oli tarkoitus käydä katsomassa teatterissa tai vähintäänkin vuokrata jo ajat sitten mutta sainpas kuitenkin hankittua sen jokin aika sitten edullisesti.
Jean-Pierre Jeunetilta olen nähnyt aikaisemmin puolihuolimattomasti Kadonneiden lasten kaupungin (jostain syystä en pitänyt ollenkaan), Delicatessenin(tosi makee juttu) ja Alien 4:n (yllättävän hyvä elokuva). Näistä Amelie on lähimpänä Delicatessenia tunnelmiltaan, ei toki lähellekään niin surrealistinen.
Amelie on kuin karkkia, kaunis katsella ja siitä jää hyvä maku suuhun. Leffa on täynnä yksityiskohtia ja pikku knoppeja joista ainakin minä nautin tavattomasti. Audrey Tautou on lähes liian suloinen osassaan, uskomaton nainen! Elokuva on kautta linjan täynnä laadukkaita näyttelijäsuorituksia. DVD:ssä vastaan tuli ennenkokematon ilmiö. En meinannut saada tekstitystä päälle millään. Jouduin käymään ekstroissa vilkaisemassa ohjaajan haastattelua ja sieltä leffaan palattuani tekstityskin toimi. Kummallista.
Teknisistä ongelmista huolimatta tässä leffassa ei oikeastaan mättänyt mikään, siitä ansaitut neljä tähteä.
Tämä elokuva oli tarkoitus käydä katsomassa teatterissa tai vähintäänkin vuokrata jo ajat sitten mutta sainpas kuitenkin hankittua sen jokin aika sitten edullisesti.
Jean-Pierre Jeunetilta olen nähnyt aikaisemmin puolihuolimattomasti Kadonneiden lasten kaupungin (jostain syystä en pitänyt ollenkaan), Delicatessenin(tosi makee juttu) ja Alien 4:n (yllättävän hyvä elokuva). Näistä Amelie on lähimpänä Delicatessenia tunnelmiltaan, ei toki lähellekään niin surrealistinen.
Amelie on kuin karkkia, kaunis katsella ja siitä jää hyvä maku suuhun. Leffa on täynnä yksityiskohtia ja pikku knoppeja joista ainakin minä nautin tavattomasti. Audrey Tautou on lähes liian suloinen osassaan, uskomaton nainen! Elokuva on kautta linjan täynnä laadukkaita näyttelijäsuorituksia. DVD:ssä vastaan tuli ennenkokematon ilmiö. En meinannut saada tekstitystä päälle millään. Jouduin käymään ekstroissa vilkaisemassa ohjaajan haastattelua ja sieltä leffaan palattuani tekstityskin toimi. Kummallista.
Teknisistä ongelmista huolimatta tässä leffassa ei oikeastaan mättänyt mikään, siitä ansaitut neljä tähteä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Amelie on persoonallinen elokuva. Se on Jean-Pierre Jeunetin ohjaama ja jatkaa ohjaajan persoonallista ohjaustyyliä. Jeunet tuli tinnetuksi elokuvallaan Delicatessen. Se mikä Delicatessenissä oli pessimististä on Ameliessa muuttunut toivoksi ja positiivisuudeksi. Molemmat ovat sanoisinko pintakarkeita eli hieman rosoisia. Molemmissa on myös sellaista ymmärtävää huumoria, joka antaa elokuviin hyväntuulisen maun ja tekee niistä miellyttäviä katsomiskokemuksia.
Ameliessa ei ole juuri sen kummempaa juonta, lähinnä kehyskertomus, johon ohjaaja on liittänyt tuhottaman määrän pieniä herkullisia yksityiskohtia. Amelien kasvu ja tekemiset antaa elokuvalle puitteet, mutta valtaosa yksityiskohdista keskittyy Amelien ympärillä oleviin ihmisiin, joista useimmat ovat syystä tai toisesta Amelien kodin lähellä sijaitsevassa kahvilassa. Kuitenkin elokuvan primus motor ja asioiden todellinen ohjailija on Amelien naapurissa asuva iäkäs maalari, joka ei pelkästään ole tilanteen tasalla, vaan usein askeleen tai kaksi edellä.
Amelie on eroottinen elokuva. Amelien eroottisuss ei ole amerikkalaismallista alastomuutta ja ulkoista näyttävyyttä. Amelien eroottisuus tulee läheisyydestä, kosketuksesta ja intiimistä tunnelmasta. Se kumpuaa korvien välistä ei ulkoisesta olemuksesta. Amelien on tunnelmiltaan erittäin herkkä, se ikäänkuin houkuttaa tunnelmoinnillaan ja elokuvaan uppoutuu ihan huomaamattaan.
Amelie on eittämättä yksi vuoden merkittävimpiä elokuvia. Harvoin näkee yhtä voimakasta kuvausta tunnelmaltaan, joka silti omaa vahvan humoristisen leiman. Lyhyesti sanottuna Amelie on elämänmakuinen elokuva, jonka hahmot ovat harvinaisen eläviä. Ne hengittävät ja tuntevat aitoja tunteita ja näiden tunteiden keskellä liihoittaa Amelie höyhenenkeveänä jättäen oman vaikutuksensa tapahtumien kulkuun.
Amelieta on vaikea verrata mihinkään toiseen elokuvaan. Ehkäpä Loius Mallen Zazie on jotain samantapaista. Amerikkalaiset Coenin veljekset ovat myös Jeunetin hengenheimolaisia, mutta Coenitkaan eivät yllä vastaavaan herkkyyteen, joskin huumori on pitkälti samalla tavalla ymmärtävää. Joka tapauksessa hieno elokuva kaiken kaikkiaan.
(kopsasin tähän vanhan kommenttini joulukuulta)
samaa mieltä, oikeastaan elokuva oli paljon "rohkeampi" kuin olin etukäteen ajatellut, mutta nimenomaan edellä kuvaamallasi tavalla. Leffa irrotti kyllä paikoin makeat naurut, samalla se välillä kosketti ihan kunnolla. Kertakaikkiaan nautinnollinen kokemus. Luultavasti tämäkin paranee katsoessa...
Toisella katsomiskerralla pystyi jo hieman tarkkailemaan elokuvan teknisiä ratkaisuja ja rytmitystä. Monet kohtaukset oikeastaan aukeni toisella kertaa, mutta samalla kävi selville eräiden osuuksien hieman turha mukanaolo. Amelie kyllä hieman laahakin puolen välin paikkeilla.
vielä muutaman katsomiskerran lisää?
on Amelie, mutta elokuvana lie kuitenkin paljon omalaatuisempi ja noteerattavampi kuin saat kerrotuksi?
Amelie operoi vastakohtaisuuksilla: koko elokuva on rakenneltu vastakohta-asetelmista. Punainen ja vihreä ovat ns. vastavärejä: kun tarpeeksi kauan tuijotat punaista, silmäsi alkavat nähdä vihreää. Samaa ideaa, eri muodoissa ja varioiden, toistetaan Ameliessa miltei jokaisessa kohtauksesa.
Elokuvahan alkaa miltei uutisraportinomaisesti - äänensävy on vastakohta sille pehmeälle tunteellisuudelle jota sittemmin seuraa. Kerrotaan äidin ja lapsen suhteesta, ja tuon miltei pyhän suhteen vastakohdaksi kerrotaan makaaberi tapa jolla äiti kuoli. Itsemurhan vastakohta on se että itsemurhaa tekevä onnistuukin murhaamaan kokonaan toisen. Ja niin edelleen. Koko tarina muodostuu jatkuvista sävyjen vastakohtaisuuksista.
Amelie on vastakkain maailmansa kanssa. Hän etsii itselleen vastapuolta, vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Hän saa - ja ottaa - kepposteluissaan vastapelaajikseen muita ihmisiä. Kepposetkin ovat pieniä vastaliikkeitä: ovennuppi siirretään oven vastakkaiselle puolelle, hammastahna vaihdetaan päittäin vastaavanlaiseen tuubiin...
Myös hyvin harkittu kuvaus toteuttaa samaa vastakkainasettelujen teemaa: kamera seuraa kohdettaan niin että ollaan aina korostetusti esim. ulkopuolella tai sisäpuolella, pöydän pinnan päällä tai sen alla, etualalla tai peräseinällä, jne. Yhdessä juonellisessa avainkohtauksessa Amelie menee baariasiakkaan luo ja tekee niin selväksi kuin ikinä voi miten tämä istuu ja missä ja, ennen muuta, ketä vastapäätä.
Mikä voisi olla kerjäläisen vastakohta? No tietenkin sama kerjäläinen joka ilmoittaa ettei tänään ota vastaan almuja, "koska en tee töitä sunnuntaisin".
Punaisen ja vihreän leikki on herkullisimmillaan silloin kun toiletissa naidaan niin että värikkäät lasit helisevät hyllyllä.
Kiva että Amelie löytää vastaparinsa elokuvassa. Kovasti sitä on haettukin. Koko maailma on ollut kahtiajakautunut, mutta lopussa kivasti yhdytään. Mainio loppu.
_J_! Katsopa elokuva vielä kerran uudelleen ja noteeraa nämä nerokkaat rakenteelliset tekijät! Elokuva ansaitsee sen viidennenkin pisteen! Näitä tehdään todella harvoin!
Panin merkille, että elokuva rakentuu pääosin punaisen ja vihreän värin (hallitsevana vihreä) sävyjen varaan. Todella, nyt kun asian tosiaan ääneen sanoit, onhan leffa täynnä vastakkainasetteluja ja nimenomaan noissa antamissasi esimerkeissä. En ole vielä ehtinyt noin syvällisesti analysoimaan elokuvan merkityksiä ja mikäli nuo olivat omia henkilökohtaisia huomioitasi, pieni hatunnosto, jos ohjaajan kommenttiraidalta, laskee hieman pisteitä ;-)
Ei, en anna täysiä pisteitä, mutta siinä 4 ja puolen kieppeillä keikutaan.
Ostamassasi Amelia DVD-elokuvaa
katsoessa tuli vastaan ennenkokematon ilmiö?
Kuten mainitsit,Audrey Tautou on suloinen,
uskomaton nainen.Ja elokuva sisältää
myös sitä ranskalaista erotiikkaa.
Kenties tämä hämmensi mielesi,tai kenties
verenkiertosi loppui pääkopastasi.
Älä huolestu ,se on ihan normaalia.
Jos tunne on sinulle ennenkokematon,
ymmärrän hämmennyksesi.
Kun saat pulssisi taas normaaliksi,
hengitä muutaman kerran rauhallisesti
ja yritä uudelleen.
Jokaisella on se ensimmäinen kerta : )
Ps. olen samaa mieltä sekä Amelia-
elokuva ja Audrey Tautou ovat lähes
liiankin ihastuttavia.
mojo
Muutenhan tuo kuvaamasi "reaktio" olisikin ollut mahdollinen, mutta kun en ollut silloin vielä edes aloittanut elokuvan katsomista! ;-) Sama vaiva tuli vastaan sitten kun iltamyöhällä pälyilin vielä Jackie Brownin. Kone alkoi sekoilla taas tekstityksissä(sama homma kuin Ameliessa).. Ja samantyyppinen pohjoismainen julkaisu kyseessä, eli suomi, ruotsi, norja ja tanska. Kävin muuttamassa soittimen asetuksista oletustekstitykseksi originalin suomen asemasta ja nyt homma toimii..