Koulukiusaamisen estämiseen

Kerron omista kokemuksistani. Meillä on lapsia, joita on kiusattu koulussa. Olen nähnyt lapsesta päältäpäin, että hänellä on paha olo. Olen yrittänyt selvitellä, mistä tuo olo johtuu. Lapsi on kertonut, että häntä kiusataan, ketkä kiusaajat ovat ja miten he kiusaavat. Sitten olen soittanut opettajalle ja kertonut asian. Opettaja on ottanut minut vakavasti ja asiallisesti ja luvannut selvittää asian. Hän on ottanut yhteyttä kiusaajien vanhempiin sekä ymmärtääkseni keskustellut lasten kanssa koulussa.

Kiusaajat voivat olla hyvin ovelia. He ovat opettajan nähden ehkä "mallioppilaita", mutta heti kun opettajan silmä välttää, voivat taas kiusata. Näissä tilanteissa on ollut oleellista, että lapsi on tuntenut olonsa kotona niin turvalliseksi, että hän on uskaltanut kertoa, sekä se, että opettaja on ottanut minun kertomukseni vakavasti. Tärkeintä on ymmärtääkseni kiusatun ja tämän vanhempien ja opettajan luottamus ja kunnioitus ja yhteisymmärrys. Asia pitää nostaa "pöydälle" ja käsitellä mahdollisimman nopeasti ja tarvittaessa vielä uudelleen, kunnes kiusaaminen on varmasti loppunut.

Ajattelen, että kiusaamisen kurissapidossa voisi auttaa myös se, että vanhemmat ottavat kiusaamisaiheen puheeksi vanhempainilloissa. Ehkä silloin tulee kaikille vanhemmille selväksi, että on jokaisen vanhemman velvollisuus huolehtia kaikkien lasten turvallisesta kouluajasta. Asia ja siitä puhuminen ovat ikään kuin "maailman itsestäänselvimpiä asioita", kaikkien tiedossa, aina esillä ja vireillä.

Vanhemman ja lapsen suhde alkaa kehittyä jo ensimmäisestä päivästä alkaen. On korvaamattoman tärkeää, että kiintymyssuhteesta tulee hyvä ja turvallinen. Silloin lapsi uskaltaa tuoda itsestään esille sekä hyvät että vähemmän hyvät asiat, tunteensa koko kirjon laidasta laitaan kaikissa vivahteissaan pelkäämättä tulevansa vanhempiensa torjumaksi ja hylkäämäksi. Silloin hän uskaltaa kertoa myös, että on tullut kiusatuksi.

En tiedä, se varmaan lähtee jo lasten kasvatuksesta, niin että lapsille opetetaan jo heti alusta miten toisia pitäisi ja ei pitäisi kohdella. Vanhempien pitäisi tietää, että jos lapset potkii toisiaan päähän (kuvainnollisesti ja käytännössäkin), niin sillä voi olla sitten koko elämänpituisia vaikutuksia, kuten vaikeuksia luottaa muihin, huono itsetunto jne. Mutta se on niin, että monilla vanhemmilla on, kenellä mistäkin syystä, niin paljon omia ongelmiaankin, että lastenkasvatus sitten on vähän niin ja näin. On tämä koko yhteiskunta muutenkin niin kajahtanut kun samat ajattelutavat siirretään aina uusille sukupolville. Mutta eihän tämä mikään konkreettinen ratkaisuehdotus edes ole, muuten vaan lämpimikseni kirjoittelen..

Ei viikon kaksi kauhistelemalla koulukiusaus lopu kun lukee uhrien kirjoituksia. Masentuneita ja itsetunnon menettäneitä on jo muutenkin liikaa. Erittäin hyvät ja lähes tyhjentävät kannanotot tuossa aiemmin luettavina olevista tulisivat olla jokaisen muistissa koko lapsen kouluelämän ajan. On hyvä että kiusaamisesta uskalletaan puhua,perhe ei jätä kiusattua pulaan vaan toimii ihan oikeasti sen sijaan että kuittaa asian syyllistämällä uhria lisää pidä puolesi ,älä ole nössö kommentein, katsotaan sillä asian hoidetun. Säälittäväähän asiassa onkin juuri se että usein koulukiusatuksi tulleiden koti on turvaa tuottamaton joten uhrilla ei ole missään lepopaikkaa tai syliä mihin itkeä pahaa oloaan. "Puhumisestahan koituisi vain harmia vanhemmille"...

http://www.onnistuja.fi/?tab=1