Oot sinä mitätön mies

Katso YLEn TV:n dokumentti hoitokokousterrorista, toimittaja hannu karpon tuottama ohjelma "Syntisin silmin", vuodelta 1981, YLEn Rlävä Arkisto:

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=68&a=1708

sanotun 70-luvulla Karpon ohjelmassa joku hoitoterrorin uhri kun tämä oli käynyt kuuntelemassa kirkossa epäuskoista pappia.

Kopioin tähän, keväällä kirjoittamani vastineen ko. ohjelman paikkansapitävyydestä.

Ehkä se on joiltakin mennyt ohi korvien/silmien, siksi tämä uusinta:

Kaikki on totta - "Karpon järkytykseen".
Kirjoittanut: Alpo Murberger 25.5.2007 klo 23.32


>> Koska edellinen kirjoitukseni poistettiin, teen uuden yrityksen, jonka aion tällä kertaa säästää tietokoneeseeni.

Aloitin poistetun tekstini nimimerkillä: "Kaikki on totta".
Se pätee edelleenkin.
Käytän omaa nimeäni, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Kerronhan vain TAPAHTUNUTTA ASIAA. Ehkä se auttaa uskomaan, että en kerro satuja, vaan tapahtunutta asiaa.

Muutimme Oulusta Ruotsiin, jossa v.1969 päädyimme Luulajaan josta sain mainosmiehen toimen. Saimme heti yhteyden Luulajan ja Morjärven uskovaisiin ja meidät otettiin vastaan rakkaudella. Joka toinen viikko oli seurat Luulajassa, ja joka toinen viikko Morjärvellä.

Vielä Oulussa, ja myöhemmin Oulunsalossa asuessamme aloin huomata sellaista "vikovaa henkeä". Tai sanoisinko "hengen haistelua".
Luulajan/Morjärven seurakunnassa olimme kuin linnunpoikaset äitiemon hoivassa.

Jo ensimmäisissä seuroissa huomasimme, että siellä uskottiin Jumalan sanan ja Lutherin opin mukaisesti. Morjärven seurasali oli, Larssonien entisen kodin olohuoneessa, jonne mahtui jotakin sata sanankuulijaa.

Aina jäi lämmin tunne sydämeen kun seurat loppuivat. Saarnattiin elävää ja puhdasta Jumalan evankeliumia.

Riidoista, jotka Suomessa olivat jo alkaneet, emme tietäneet mitään. Me vain kilvoittelimme panemaan pois OMAT syntimme Jeesuksen nimessä ja veressä

Kiitosäänet kaikuivat jokaisissa seuroissa. Meillä oli keskinäinen rauha ja rakkaus.

Joku, en tiedä kuka, oli kuitenkin "Juudas", joka otti SRK:n yhteyttä ja pyysi heitä tulemaan Luulajaan pitämään "hoitokokousta".

Yllätyimme täysin SRK:n kirjelmästä, (muistaakseni v. 1972, 73.) jossa he kertoivat "kuulleensa", että seurakuntamme jäsenillä on kodeissaan televisioita.
Seurakuntamme "vanhimmat" vastasivat kirjeeseen ja toivottivat SRK:n miehet tervetulleeksi.

Ennen näitä tapahtumia, joista aion kertoa, olivat SRK:n saarnamiehet aina kehuneet kuinka mukava oli tulla Morjärvelle, koska meillä oli niin lämmin henki ja hyvä keskinäinen uskonrakkaus.

Pidettiin siis ensimmäinen kokous Luulajassa, jossa oli mukana myös Morjärven seurakunnan jäseniä.

Poissa oli se entinen rakkaus, jota puhujaveljet aina olivat ylistäneet.
Torniosta tuli H.....nen, ja eräs muu jonka nimeä en enää muista. Huomasimme heti sen vaativan hengen, että tuli tehdä eriseurasta parannus.

Puheenvuoroja käytettiin ahkeraan ja tehtiin parannusta TV:n katselusta, koska ainakin me nuoremman polven edustajat olimme sitä - ainakin joskus katselleet, tosin kyläillessämme kodeissa joissa oli TV.

Kokous päättyi siihen, että "H" ja se toinen mies, sanoi välittävän kokouksen kulun SRK:lle Ouluun.

Kohta tuli SRK:lta kirje, jossa K....mäki kirjoitti, mielestäni, suorastaan loukkaavan kirjeen seurakunnillemme. Hän syytti esimerkiksi erästä tulkkiamme siitä, että hän "ei tulkinnut saarnoja oikein, vaan laittoi niihin omiaan".
Hän nimitteli kyseistä tulkkia "tutisevaksi ja hourailevaksi".

Voin kertoa, että hän tarkoitti rakasta uskonveljeämme Viktor S:ää. Alun perin ruotsinkielinen, mutta joka oli opetellut suomenkielen niin hyvin, että pystyi toimimaan tulkkina.

Eniten minua siinä K......en kirjeessä loukkasi maininta "tutisevasta ja hourailevasta tulkistamme. Olen jälkeenpäin nähnyt asian näin: K......ki, entisenä armeijan "kapiaisena", oli tottunut sotilaalliseen kuriin.
Kun siis Viktor S:llä, silloin tällöin sanat ikään kuin takertuivat kurkkuun (sekin Parkinsonin sairauden seurausta), jolloin hän joutui rykimään kurkkunsa selväksi, ajatteli ehkä entinen "kapianen", että mies "hourailee".

Useimmat puhujaveljet, ainakin he, jotka osasivat jakaa sanomansa "sopivan" mittaisiin lauseisiin, malttoivat odottaa kunnes tulkki oli ennättänyt kääntää tekstin ruotsinkielelle.

Ehkä tämä ärsytti kyseistä Ki......keä, koska hän ei ymmärtänyt, että on mahdotonta pystyä tulkitsemaan pari kolme lausetta yhteen syssyyn.

Kerrottakoon, että tulkkimme Viktor sairasti Parkinsonin sairautta, joten hänen kätensä vapina oli seurausta parantumattomasta sairaudesta.

Se oli suoranainen häpäisy ja loukkaus, meitä aina uskollisesti palvellutta tulkkiamme kohtaan.

Hallitsen sitä paitsi, sekä ruotsin kuin suomenkin kielen kokolailla hyvin, olenhan entinen niin sanottu "sotalapsi", jonka vuoksi ruotsinkielentaitoni on parempi kuin suomenkieli. (Olenhan asutut Ruotsissa yhteensä yli 45 vuotta) En siis KOSKAAN huomannut tulkkimme lisänneen saarnaan "omiaan".

Järjestettiin toinen kokous, johon tietysti tuli taas SRK:n valittuja miehiä.

Televisiokysymys tuntui olevan kaikkein tärkein "hoidettava" asia. Kokouksessa esitettiin kysymyksiä. "Eikö saa edes urheilua seurata TV:stä?"

Oli parannuksen tekijöitä siitäkin "synnistä".

Luulajan seurakunnassa oli yhdellä naisopettajalla TV. Hän sanoi katsovansa vain UR, eli Ruotsin Radion (Utbildningsradion) ohjelmia, koska hän tarvitsi niitä opettajan toimessaan. Hänelle vastattiin: "Joko luovut TV:stä, tai et enää kuulu Jumalan lasten joukkoon". Hänelle tarjottiin vaihtoehdoksi - ammatin vaihto. Hän lähenteli eläkeikää!

Välihuomautus: Koko Luulajan/Morjärven seurakunnissa hän oli AINUT jolla oli TV.

(LISÄYS YLLÄ OLEVAAN:
Tänä kesänä Suomessa käydessämme sain tietää, että niitä telkkareita olikin ollut muutama lisää.)

Saimme kuitenkin kohta kuulla suoranaista valhetta.

Tornion Ry:llä oli eräässä saarnassa mainittu:
"Jos Luulajan ja Morjärven televisiot koottaisiin kasaan ja sytytettäisiin niistä kokko - näkyisi se roihu tänne Tornioon asti". (välimatkaa noin 80 km.)

Jo tämän kokouksen päättyessä oli niitä, jotka eivät erotessamme enää toivottaneet "Guds frid", eli Jumalan rauhaa.

Oli selvästi havaittavissa, että se entinen, niin rakas ja kotoinen seurakuntamme oli hajautumassa. Oli vain kysymys siitä - kumpaanko puoleen kuuluit?

Kolmannessa kokouksessa ilmoitti Morjärven seurakunnan vanhin, Sigurt Johansson, pitkän miettimisen ja Jumalan sanan tutkimisen jälkeen seurakuntamme yhteisen kannan:

SRK:n nykyinen oppi on Jumalan sanan vastaisista, "ihmisoppia ja lakihenkeä".

Täytyy tässä yhteydessä mainita, että olimme mekin "viittä vaille" hyväksymässä SRK:n määräykset, muka Jumalan sanana.

Tietysti kaikki tällainen oli henkisesti tavattoman koettelevaa. Istuin yökaudet - lukien raamattua ja Lutherin kirkkopostillaa. Mitä enemmän luin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että "nyt on SRK mennyt hakoteille".
Eräs, ehkä koko hajaannuksen päämiehiä oli Heikki. S. Jokainen tietää ketä tarkoitan. Muita "myötänuolijoita" olivat muun muassa Einari L, everstiluutnantti "R.......nen"

Olimme sen jälkeen pakanoita ja eriseuraisia. kaikki yhteydenpito SRK:n puolelta loppui siihen.

Jatkoimme kuitenkin seurojen pitoa, aivan kuin ennenkin. Suomesta saapui saarnamiehiä, jotka hekään eivät hyväksyneet sitä "uutta, vierasta henkeä", joka oli tullut "pyhään sijaan".

Voin kertoa, itse paikan päällä olleena, kuinka veljemme Paavo Sillanpää, kuunnellessaan erään toisen veljen saarnaa, liikuttui niin, että rupesi kiittämää Herraa Jeesusta Kristusta.
Istuin hänen vieressä juuri silloin, ja pelkäsin, että hän saattaisi saada sydänkohtauksen. Hän oli tulipunainen kasvoiltaan, mutta huomasin, että hän eli autuuden ja rauhan sanoman tuottamassa - täydellisessä ilossa.

Hannu Karposta vielä hieman.
Tunnen hänet henkilökohtaisesti. Olimme Haminan AU koulun samalla kurssilla v. 1960)
Opin tuntemaan hänet erittäin sympaattisena, rehellisenä ja oikeudenmukaisena miehenä. Hän oli jo ennen armeijaa ollut jonkin aikaa mukana TV-hommissa.

Siis, kaikki se mitä Hannu Karpon ohjelmassa kerrotaan - on TÄYTTÄ TOTTA!

Voiko kukaan väittää vastaan, koska hän vain kuvailee millaista se SRK:n oppi oli hänen tehdessään ohjelman.

Loppukaneetiksi sanoisin:
On tietysti niitä, jotka eivät tiedä, tai usko todeksi sitä mitä tässä kerron. On minulla kuitenkin yksi, ja kaikkein parhain todistaja siitä, että kertomani on totta - nimittäin - Jumala taivaassa.

Ihmettelen vain, miksi meitä nyt, yli 30 vuoden jälkeen aletaan houkutella takaisin? Siis 30 vuoden TÄYDELLISEN VAIKENEMISEN jälkeen!
Eihän näistä asioista saanut keskustella SRK:laisten kanssa ollenkaan, vaan sanottiin heti, että olette eriseuraisia koska ette ole Jumalan seurakunnalle kuuliaisia.

Niin, emme olleet sitä. Olimme kuuliaisia vain Jumalan Pyhälle Sanalle.

Meitä alettiin nimittää "sillanpääläisiksi" ja Amerikan vastaavat uskovaiset saivat nimen "töröläläiset".

Toivotan siis lopuksi Jumalan rauhaa teille kaikille.

Rienaamista, saattaa joku sanoa. Miksi niin? Eihän ole mitään väärää, päinvastoin, jos toivottaakin Jumalan rauhaa!

Se "Jumalan rauhan toivotus" oli kuitenkin yleisesti käytössä - reformaation jälkeisinä aikoina. Kun tultiin tupaan kuin tupaan - toivotettiin Jumalan Rauhaa.

Näin vielä Ruotsin Lapissakin, kun Laestadius alkoi vaikuttaa saamekansan keskuudessa.