Onko missään olemassa perusteellista selvitystä siitä, miksi naisten pitäisi tai ei pitäisi peittää päänsä? Kun nyt olen miettinyt asiaa, en muista että yhdessäkään lukemassani päänpeittämiskäskyn tyhjäksi tekevässä selityksissä olisi käsitelty sitä mitä "enkelien tähden" (1 Kor 11:10) tarkoittaa ja mitä se merkitsee nykyaikana. Miksi se jätetään niin vähälle huomiolle? Kaipaisin molemmilla kannoilta olevien selityksiä, jotta voisin paremmin ymmärtää miten uskovien tulee tässä asiassa toimia.
Pään peittämisen perusteet
/ perusteettomuus
8751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Saat sata varmasti vastauksen
Senkus peität pääs. Raamatussa se kerkitsee seurakunnan (= vaimo) kuuliaisuutta Kristuksen (= mies) sanalle.
Kristillinen kulttuuri EI ole seemiläistä, se on hellenistis-roomalais-eurooppalaista.
Mitä muuten on seemiläinen kulttuuri?
Sellaista ei ole.
Paavali puhuu pään peittämisestä hiuksilla tai vaatteella. Hiuksetkin siis ovat peite.
seemiläiset
seemiläiset, Nooan pojan Seemin mukaan annettu seem. kieliä puhuvien kansojen yhteisnimitys.
Seemiläisiin luetaan assyrialaiset, babylonialaiset, kanaanilaiset (ugarilaiset, foinikialaiset, puunilaiset, heprealaiset, moabilaiset), aramealaiset (syyrialaiset), arabialaiset ja etiopialaiset. Rodullisesti epäyhtenäiset seemiläiset ovat todennäköisesti Afrikasta levinneet nyk. kotiseuduilleen Arabian niemimaalle ja osiin Etu-Aasiaa.
juutalaiset
juutalaiset, sekä vanhan ajan heprealaisista (israelilaisista) että juutalaisuuden tunnustajista käytetty nimitys.
Juutalaisuuden historiassa keskeisen ns. Mooseksen ajan (n. 1400–1200 eKr.) tapahtumat kuuluvat osittain esihist. kauteen. Palestiinan valtausta seurasi ns. tuomarien aika. Noin 1000 eKr. perustettiin kuningaskunta, jonka ensimmäinen merkittävä hallitsija oli Saul. Häntä seurannut Daavid kokosi Israelin heimot yhtenäiseksi valtakunnaksi. 920-luvulla eKr. valtakunta jakaantui Israelin kuningaskunnaksi (n. 926–722 eKr.) ja Daavidin suvun hallitsemaksi Juudan kuningaskunnaksi (n. 926–586 eKr.), jonka Nebukadressar II kukisti ja vei suuren osan väestöstä Babyloniaan; paluu sieltä tapahtui 538 eKr.
— Tiedot näistä varhaisista ajoista perustuvat VT:n juut. perimätietoon, jota ei ole voitu vahvistaa arkeologian tai historiantutkimuksen keinoin.
Aleksanteri Suuri valloitti Palestiinan 332 eKr., minkä jälkeen se vaihtoi usein omistajaa, kunnes roomalaiset valtasivat Jerusalemin 63 eKr. ja Juuda ja Samaria liitettiin Syyrian maakuntana Roomaan.
Jeesuksen syntymän aikoihin hallitsi Palestiinaa Rooman valtuuttamana kuninkaana Herodes Suuri, jonka kuoltua valtakunta jaettiin 4 eKr., ja 6 jKr. Juudeaan nimitettiin room. prokuraattori. Juutalaisten noustua kapinaan Titus hävitti Jerusalemin 70 jKr.; myös uusi kapinayritys 132–135 kukistettiin, ja Juudea asutettiin siirtolaisilla. Jo Jeesuksen syntymän aikoihin valtaosa juutalaisista asui Palestiinan ulkopuolella, ja muutto alueelta jatkui juutalaisten toimeentulomahdollisuuksien kavennuttua. Palestiinaan kuitenkin jäi juutalaisasutusta.
Juutalaiset saivat 212 Rooman kansalaisoikeudet, mutta kristinuskon voitto heikensi heidän asemaansa.
Keskiajalla ja uuden ajan alussa juutalaisia vainottiin kristityissä valtioissa vars. usk. ja pol.-tal. syistä. Vaikka valistusfilosofien vaikutuksesta juutalaisvastaisuus 1700–1800-luvulla väheni, on myöhemminkin esiintynyt antisemitismiä, jota on perusteltu pol. syin ja rotuoppeihin vedoten. Suomessa juutalaiset saivat täydet kansalaisoikeudet 1918. Palestiinaan perustettiin 1948 juut. kansallisvaltio Israel, mutta valtaosa juutalaisista elää sen ulkopuolella. Heitä on nyk. arviolta 17 miljoonaa, Suomessa n. 1 150. Valtaosa Suomen juutalaisista asuu Helsingin ja Turun seuduilla, missä ovat myös Suomen kaksi juut. seurakuntaa. Niiden piirissä on vilkasta kulttuuritoimintaa.
judaismi
judaismi, juutalaisten uskonto, vars. Talmudin tiukasti lakiin pitäytyvä juut. liike; myös varhaiskrist. suuntaus, joka korosti Mooseksen lakia.
Pääasiahan ei ole vatuloida onko päässä huivi tai hiukset.
Raamatun aikana oli määrätynlaiset naiset kaljuja ja siksi ne seurakuntaan tullessa katsottiin tarpeelliseksi että he peittävät päänsä ja tulevat näin säädyllisiksi seurakunnassa siksi että ei luokitella sellaisiksi joita he ennen olivat.
Laul. l. 4:1 "Katso, kaunis sinä olet, armaani; katso, kaunis sinä olet. Kyyhkyläiset ovat sinun silmäsi huntusi takana; sinun hiuksesi ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadin vuorilta.
Laul. l. 4:2 Sinun hampaasi ovat kuin lauma kerittyjä lampaita, pesosta nousseita, kaikilla kaksoiset, ei yhtäkään karitsatonta.
Laul. l. 4:3 Kuin punainen nauha ovat sinun huulesi, ja suusi on suloinen; kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva, on sinun ohimosi huntusi takana.
Laul. l. 4:4 Sinun kaulasi on niinkuin Daavidin torni, linnaksi rakennettu; tuhat kilpeä riippuu siinä, urhojen varustuksia kaikkia.
Laul. l. 4:5 Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoiset, jotka käyvät laitumella liljain keskellä.
Laul. l. 4:6 Siksi kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, minä käyn mirhavuorelle ja suitsukekukkulalle.
Laul. l. 4:7 Kaikin olet kaunis, armaani, ei ole sinussa ainoatakaan virheä."