Minulla on ollut epilepsia seitsemisen vuotta ja on siihen hyvät lääkkeet. Epilepsiani ei ole vakavimpaa sorttia ja tiedän tästä sairaudesta ylipäätään aika paljon... mutta minua silti mietityttää eräs asia. Ovatko poissaolokohtaukset kovinkin yksilöllisiä? Miltä teidän kohtauksenne tuntuvat, tajuatteko te siitä tilanteesta ylipäätään mitään? Häipyykö teidän tajunto kokonaan jonnekkin?
Kysymys pienemmistä kohtauksista..
.........
3533
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lähiomaisellani todettiin epilepsia pari vuotta sitten. Se on todennäköisesti seurausta vanhasta aivovammasta. Hän on kertonut, että kun ennen lääkityksen aloitusta kohtaus tuli, hän ei muistanut missä on. Jos hän oli vaikka ottamassa kaapista jotain, niin hän tunsi, että selän takana ei ole mitään, siellä on jonkinlainen syvä pudotus. Ei siis muistanut oman asuntonsa rakennetta. Hänellä kohtauksiin liittyy hyvänolontunne. Eli siis lääkkeen aloitus ei ollut kovin mieleistä, koska sivuvaikutuksia on, ja olo on pahempi kuin kohtauksen aikaan.
Liittyi kohtauksiin jotain muutakin, mutta en sitä enää muista. Eli omaiseni säilyttää jonkinlaisen toimintakyvyn. En ole ihan varma, unohtiko hän myös kuka itse on. Ainakaan ympäristöä hän ei silloin tunnista, eikä ihmisiä.
Kuten edellinen vastannut puheli tutustaan, minunkin epilepsiani on seurausta toisesta aivovammasta. Silloin nimenomaan puhetta tuottava puoliskoni lievästi vahingoittui ja sen seurauksena mulla näkyy kohtaukset puheessakin todella paljon.
Mulla näkyy kyllä kaikki poissaolokohtauksen elementit mun kohtauksissa: maiskuttelua (kuolan valumista), nyrkkien puristelua, hampaiden narskuttelua jne. En tajua meneillään olevasta hetkestä mitään ja selitän aivan kummia. Kuten totesin toiseen keskusteluun, saatan hokea puhekumppanilleni jotain "mitä sä sanot" tms. aika huutavaan sävyyn. Siinä siis se, mikä saattaa johtua aikaisemmasta aivovammastani. Jos olen ollut tekemässä jotain ennen kohtausta, se on todennäköisesti mennyt aivan mönkään, mikä on karsee ajatus esim. ruoanlaitossa. Useimmiten nuo tapaukset ovat kuitenkin "hassuja" pikku juttuja.
poissaolokohtaukset alkavat aina ennakkotuntemuksella.Tuntuu kuin joku naksahtaisi päässä..sitten lähtee jokin kuvasarja etenemään mielessä,kuin filminpätkä.Se yleensä alkaa jostain tietystä ajatuksesta jota en näin normaalitilassa edes muista.Tunnen kasvoissa puutumista..jonkinlaista hajua, näkö ehkäpä hieman hämärtyy..mutta kyllä mä suurinpiirtein tiedän missä mä olen ym. kerran pyysin kaveria kyselemään asioita kun annan merkin.Ihan järkeviä vastasin..ja tiedostin tilanteen kokoajan.Nämä kohtaukset ovat varmaan hyvinkin yksilöllisiä tosiaan..