Myllyojan kylähullu

miehen kuulumisia sukulaisilta, tuttavilta ja kylänmiehiltä.

Hän on kuollut valitettavasti muutama vuosi sitten. Ilmari on vain taiteilijanimi, oikea etunimi oli Erkki.

Hän ei muuten ollut mikään kylähullu, ihan täysissä järjissään, mukava mies ja vieläpä harvinaisen viisas ja taiteellinen.

Ei koskaan puhunut pahaa kenestäkään eikä halunnut pahaa kenellekään. Aina vähempiosaisten puolta (vaikkei itse sellainen ollutkaan, millään osa-alueella), tarvittaessa muidenkin. Elämä kolhinut ja esittänyt niitä ikävempiä puoliaan.

Lauloi komeasti ja tiesi taiteesta, piti suomalaisista vanhoista elokuvista sekä pesäpallosta.

itsekin sympaattisemmaksi. Todella loukkaava tapa sulla kysellä jonkun kuulumisia. Tyylisi "mitä hullulle kuuluu" antaa sinusta tyhmän ja yksinkertaisen kuvan.

Tyypillisiä oululaisia mylväisyjä.

Onko muilla aikalaisilla muistoja Ilmarista? Poismenosta on kohta 20 vuotta, tarinat ja muistot uhkaavat haalistua pois.

Ilmari oli näkyvä hahmo Myllyojalla ja toi aina ilmestyessään iloa ympärilleen. Vain harvoin hän oli vihainen. Massiivinen punainen parta ja kova ääni olivat Ilmarin tavaramerkki. Ja tietysti laulaminen. Naisille hän huusi aina ”ÄITI!”.

Kuulin aikoinaan useasta lähteestä että Ilmari oli varakas. Omaisuus oli peritty rikkailta vanhemmilta, mutta edunvalvonta rajoitti rahankäyttöä.

Koti oli Haapalehdossa keltaisessa, jo ränsistyneessä puutalossa. Seinälle ripustetut pölykapselit ja ihmistä esittävä maalaus toivat tunnelmaa pihapiiriin. Oli sitä näkymää mielenkiintoista katsella bussia odotellessa. Ilmarin kuollessa 2004 myös talo pistettiin maan tasalle.

Ilmarin muistoa kunnioittaen.