mä olen pitkän ja hartaan mietinnän tulokseks saanu et mä halun jättää mun mieheni..
ollaan oltu 3v yhessä ja odotetaa esikoista rv31
miehestä on tullu kaljaa kittaava mulkku joka ei enää koske/katso/puhu eikä varsinkaan pussaa..
viimine tikki oli se ku hän lähti perjantaina baariin eikä oo vielä tullu takas.. ja hän lähti ku mä nukuin..
eli ei kiitos..
vai ryhdistyykö noi miehet tosta ku vauva syntyy?
en pelkää ettenkö pärjäis yksin vauvan kanssa mut tottakai tuntuu surkeelta ku oon aina halunnu perheen ja lapselle kummatkin vanhemmat..
ollaan oltu 3v yhessä ja odotetaa esikoista rv31
miehestä on tullu kaljaa kittaava mulkku joka ei enää koske/katso/puhu eikä varsinkaan pussaa..
viimine tikki oli se ku hän lähti perjantaina baariin eikä oo vielä tullu takas.. ja hän lähti ku mä nukuin..
eli ei kiitos..
vai ryhdistyykö noi miehet tosta ku vauva syntyy?
en pelkää ettenkö pärjäis yksin vauvan kanssa mut tottakai tuntuu surkeelta ku oon aina halunnu perheen ja lapselle kummatkin vanhemmat..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nää on aina hankalia asioita mitä tosiaan itse pitää miettiä tarkasti..
Onko miehesi alkanut siis sun raskausaikana juoda ja rellestää? tämä voisi kertoa hänen epävarmuudestaan ja pelosta, vaikka vauva olisikin kuinka haluttu tahansa ja se voisi mennä ohitse vauvan syntyessä..
Mutta jos hän on ollut aina tuollainen, muuttuminen ei ole niin selvää, vaikka kuinka haluaisi, toista ihmistä on vaikea muuttaa..
Tuo baariin lähtö ja koko viikonlopun reissussa oloon kyllä tosi v-mäistä...
Kun ei ole mitään keskusteltu asiasta tmv niin tuo on aika halpamaista, kyllä soittaa pitäisi ainakin tmv.
Ikävä sanoa, hiukan kuullostaa jopa siltä että saattaisi olla toinen nainen kuvioissa....toivotaan toki ettei ja kaikki on selitettävissä muullakin tavalla mutta tuo tuli kyllä mieleeni..
Ero on radikaali ja aika viimeinen ratkaisu...nyt kun olet raskaana kaipaisit tukea ja turvaa ja hyväksyntää, mutta tietytsi tuollaiselta mieheltä sitä ei juuri tunnu tulevan..
Auttaisiko ihan suora keksustelu?
kerrot mitä tunnet ja mitä olet miettinyt...
Raskaana olevana vielä tunnet kaiken jotenkin herkemmin..
Toivottavatsi saatte asianne kuntoon, mikä se ratkaisu sitten onkin, jotta pystyt nauttimaan loppuraskaudestasi.
Voimia!
joo tota mäkin olen ajatellu et joku toine naine vois olla kuvioissa.. paitsi et jotenkii nii vaikee uskoo ku ei hän oo koskaan ollu kenellekää uskoton..
mut tiedä noista miehistä sitten..
vaikka mies oliski epävarma ja pelokas uudesta tulokkaasta ni sen purkaminen älyttömään ryyppäämiseen ja rällästämiseen on NIIIIN väärin.. eihän mies sillä muuta ku aja naisensa pois..
lapsi tulossa. Jokaisen raskausaikana hän on ollut hyvin poissaoleva ja omissa menoissaan viihtyvä. Myös ryyppääminen on lisääntynyt, vaikka ei nyt mikään kauhea rellästäjä onneksi ole koskaan. Tähän mennessä olen oppinut, että tilanne parantuu ennalleen aina vauvan synnyttyä, joten ilmeisesti kyse on jostain stressireaktiosta. Äärettömän ärsyttävää se silti on.
Toivottavasti teillä olisi sama juttu.
Vai stressireaktio?!
miten vaan ,mutta tosi törkeätä ja miksi pitäisi muka suvaita ja ymmärtää? Ja odotella että tilanne tasaantuu ku vauva syntynyt.Pahenee vaan.Tollanen käytös kyllä osottaa ihmisestä aika lailla,itsekkyydestä ja ettei sua kyllä kunnioita pätkääkään.sori suora teksti mutta olen tätä mieltä.
Kai meillä odottajillakin on ns stressireaktiot???
Luuletko että ukkos muka kestää pidempään ku max pari vkoa läpi yöt itkevän vauvan kans ja sun jos ei nytkään.Sit saat viel vauvan huoltamisen lisäx huolehtia missähän ukko nyt on ku ei o himaan tullu pariin päivään.jätä tollanen raukka!Parempi yksin ku tollasen kans.Mikä piru siinä yksinhuoltamisessa on niin tabua että jengi roikkuu paskoissa suhteissa jossa kaikki kärsii ku joku on vaan iskostanu päähän että lapsella pitää olla miehen malli??
Jestas.hyvä malli onkin.
sä vastasit? Kuten kirjoitin, meille on jo neljäs lapsi tulossa. Mulla on siis jo kolme kokemusta siitä, että hän kyllä jaksaa vauvan syntymän jälkeen pitempään kuin kaksi viikkoa. On jaksanut ensimmäisen syntymän jälkeen jo lähes kymmenen vuotta. Eipä ole ollut ilmoittamatta poissa öitä, joten ei siitä ole tarvinnut huolehtia.
Kyllä uskon, että lapselle on parempi, että kotona on huolehtiva isä lapsen syntymän jälkeen, vaikka odotusaika olisikin ollut vähemmän huolehtivaista. Enkä missään nimessä koe, että olisi parempi yksin. Nyt pääsen joka ilta lenkille yksin ja saan omaa aikaa milloin vain haluan, joku auttaa kotitöissä ja tuo kotiin rahaa. Ja lisäksi mulla on kotona mies, josta on seuraa.
Jos jokaisen ongelman kanssa jättää ensimmäisenä miehen, niin loppuelämä menee sitten miestä vaihdellessa. Sekö on lapsen etu?
Epäkypsää käytöstä mieheltä tuo, mutta en kyllä tajua tätäkään. Kun ymmärretään niin p.... paljon, mutta vain itseä. Silloin, kun saatu lapsi alulle, silloin kun se pitäis synnyttää ja kasvattaa? Eikö muutamaa kuukautta pidemälle osata ajatella elämää?
On aika kamalaa ja epäkypsää käytöstä mieheltäsi. Mutta koittakaa puhua ja pysyä yhdessä nyt kuitenkin vielä ja kattokaa mitä vauvan syntymä merkitsee teille. Varmaan miehesi pelkää nyt ja välttelee tilannetta mutta kun vauva syntyy ja hän huomaa olevansa tärkeä niin ehkä asiat alkaa sujua? Tee selväksi, ettet hyväksy juomista, (saatikka muita naisia) sillä tarvitset häntä. Älä sulje miestäsi nyt pois, sitten oppii pian tavan välttää vaikeita tilanteita ja vastuuta, eikä sinullekaan helppoa ole jäädä yksin juuri nyt, sillä hormonimyrskyjä on tiedossa...
reagoivat siihen raskauteen, heilläkin voi olla vaikeaa. jotkut tekevät noin odotus aikana, viihtyvät omissa jutuissaan ryyppäävät yms, toiset taas saattavat "rakentaa pesää" siivoavat yms mitä eivät esimerkiksi normaalisti tekisi, jokainen reagoi omalla tavallaan.
toivottavasti miehesi tasaantuu synnytyksen myötä ja tajuaa että nyt ei ole enään niin outoa ja odottavaa tms... joillekin se on vain vaikeaa
eli onko se nii et ku naisella on ns.oikeus kiukutella raskauden aikana nii miehellä on oikeus vetäytyä ja ryypiskellä raskauden aikana?
ja naisen tarvii vaan ymmärtää et miehet ny vaan reagoi raskauteen, vauvaan ja naisen lihomiseen noin..
vain ymmärtää, et nainen kiukuttelee raskausaikana, tai nukkuu koko ajan tai miten kukin sen kokee. Monet miehet joutuvat kestämään niitä naisellisia oireita kuukausittain koko yhdessäoloajan.
Eihän se kivaa ole, ei kummallekaan. Mutta jos kyse on muutaman kuukauden oireilusta, eikä sille voi mitään puhumalla, niin se on kymmenien vuosien suhteeseen verrattuna lyhyt aika ja sen kestämisestä koituu enemmän hyötyä kuin haittaa. Ei vain itselle, vaan myös sille vauvalle, jota pitäisi myös odottavankin ajatella.
Kun en ole mies, niin en tiedä, voisiko se mies tuolle reaktiolleen mitään vai onko se yhtä mahdotonta kuin naisen hallita hormoonejaan. Mutta yleinen reaktio se on ja se menee yleensä ohi, jos se raskauden aikana alkaa.
ymmärrystä löytyy miehen omituisiin reaktioihin. olin raskauden alun ihan rättipoikkiväsynyt, ei puhettakaan että töiden jälkeen olisin mitään jaksanut, saati että olisi pitänyt oikein käydä jossain. mieheni on hyvin aktiivinen ja sosiaalinen, ei hän jäänyt kattomaan kun makasin sohvalla ja nukuin vaan painoi omilla asioillaan ja touhusi. eikä mua haitannut. nyt raskauden viimeisellä kolmannella olen energisempi, joskin hidas ja nyt mennään taas yhdessä. ja nyt jaksaa mua kattooki kotona kun teen muutakin kuin nukun tai kiukuttelen...
Joo mutta se ei musta ole normaalia että mies häipyy omille teilleen päivä ja yökausiksi.Voi tehdä omia juttujaan tietty,mutta mix aina alkoholi siinä mukana ja pitäisi muka hyväksyä ja ymmärtää ku miehel paniikkireaktio.Keskenkasvusta se on.Kävii vaikka kävelyllä,konsertis,teatteris tai leffassa,lätkämatseissa mis vaan mut rellestämäs vkonloput ilmottamatta itestään mitään???!!!mun sietokyky ja ymmärrys ei kyl riitä.Miten jotkut naiset alistuu sellaseen?
Ja vielä, aikasemmalle kirjoittajalle jolla neljä muksua ym ; en ole sanonut että heti vaikeuksien tullen pitäis ukko heivata ja en todellakaan myös allekirjoita sitä että kokoajan olisin miestä vaihtamassa, pärjään aivan loistavasti iteksenikin,en tarvii miestä ja sen ns roolimallin miehistä lapseni saa hyvistä ystävistäni ja sukulaisiltani jos nyt sellanen roolimalli tarvitaan.