Anteeksi tyhmä kysymykseni ,mutta mietittekö te yleensä yhtään mitään ,kun menette naimisiin?Onko se niin ylivoimaisen vaikeaa pikkasen miettiä siinä vaiheessa ,kun menee naimisiin et kenen kanssa sitä todellisuudessa on sitoutumassa?
Mitäs ,jos seuraavan kerran ,kun alkaa tuo avioliitto olemaan mielessä niin kannattaisko etsiää jotain muutakin kuin rahaa,ulkonäköä,lihaksia,pinnallisuutta ym. vastaavaa.
...Eikö olisi viisaampaa mennä sellaisen kanssa naimisiin jota rakastaa,koska omaisuuden ym.rakastajat ovat juuri noita rikoutuneita avioliittoja.
Mitäs ,jos seuraavan kerran ,kun alkaa tuo avioliitto olemaan mielessä niin kannattaisko etsiää jotain muutakin kuin rahaa,ulkonäköä,lihaksia,pinnallisuutta ym. vastaavaa.
...Eikö olisi viisaampaa mennä sellaisen kanssa naimisiin jota rakastaa,koska omaisuuden ym.rakastajat ovat juuri noita rikoutuneita avioliittoja.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Oletko tietoinen tästä "avioliitoista päättyy eroon xx %" -laskutavasta? Siinä verrataan vuoden aikana naimisiinmenneiden määrää ja kyseisen vuoden aikana avioeron saaneiden (liittohan on voitu sopia jo 60-luvulla) määrää toisiinsa.
Ja 80-90 luvulla alkoi tämä vanhemman ikäluokan erokausi. Nämä liitot on solmittu aikoja sitten ja vasta viime vuosikymmeninä on ollut soveliasta erota, vaikka olisi lapsiakin.
Jos nämä tilastot näyttävät 40 vuoden kuluttua samalta, niin allekirjoitan tämän tilastotiedon..
lukemaan tilastokeskuksen sivuilta tiedon, joka koski nimenomaan v.-88 jälkeen tullutta avioliittolain uudistusta.
Siellä oli samassa myös kaavio, joka niittaa nyt sun manipulointisi pahasti. Nimittäin, suurin eron ottajien määrä oli ja on yhä parikymppiset. Minkä ikäisiä olivatkaan v-60 vihityt v-88?
Kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen halukkuus avioeroon vähenee koko ajan selvästi. Ollen sitten eläkeiässä aivan olematon.
Eli jos nyt kaikki eroavat parit olisikin vihitty 60-luvulla, he olisivat eronneet tällä lukumäärällä jo kaikki aikoja sitten. Sillä vihittyjä oli v-60 huomattavasti vähemmän kuin v-88.
Lisäksi siellä mainittiin , että kun eroamista helpotettiin (siis v.-88) nousi erotilasto silloin huippuunsa ja SAMA KEHITYS JATKUU YHÄ! Eli uusi vuosi ja uusi huippu.
ovat myös huomattavasti suurempia kuin nykyiset.
Tässä haetaan varmasti sitä moraalista lukua kullekin vuodelle. Nykyinen kertoo aika alhaisesta moraalista, kun niin suuri määrä päättyy eroon solmituista liitoista.
Mutta kuten tuossa toisessa viestissä on, suurin mahis tulla eronneeksi on alle 30v. Tietty jo senkin takia, että sen ikäiset solmii liittojakin eniten...että miten vain tutkaillaan. Tilastosta saa aina mieleisensä vastauksen. Siinä kun ei kaikki muuttujat asetu aina esille.
Alkuperäinen väittäjä on oikeassa, nykyään erotaan herkemmin kun ennen, ja suurin riskiryhmä on tosiaan parikymppiset parit. Jostain olen saanut luvun että neljän ensimmäisen avioliittovuoden aikana eron riski on vaatimattomat 25%.
Kyllä se vaan on niin että nykyään erotaan paljon herkemmin kun ennen. Olisi kiva joskus nähdä joku tutkimus tästä, että miksi kukakin eroaa.
.. tuolla yh-palstoillakin, mutta kuka on kiinnostnut kuulemaan tarinoita siitä? Tuomitaan vain. Että mieti nyt ekaksi ennen kuin meet naimisiin ja kato nyt tarkkaan kehen rakastut jne. Näin voi puhua sellainen ihminen joka ei ole koskaan rakastunut. TAi sellainen, joka ei ole koskaan kokenut pettymyksiä elämässä tai rakkaudessa ainakaan. Siis melko laskelmoivat tunnekylmät tyypit.
Ei sen puoleen että varoo kenen kanssa menee naimisiin. Se on paljon tärkeämpää että näkee vaivaa ja tekee työtä liittonsa onnistumisen eteen. Se, ettei juokse vieraissa heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. "Erilleen kasvaminen" tarkoittaa käytännössä sitä ettei osapuolia enää kiinnostakaan olla naimisissa, ja että ne eroaa koska on kyllästyneitä toisiinsa.
Harvat enää avioliittoon asti menevät.Avoliittoja kai ei rekisteröidä mitenkään.Tunnen monia avoliitossa eläneitä pareja ,jotka hyppivät liitosta toiseen.Ei näitä mihinkään luetteloida,joten koko "avioerot vähentyneet " hömppä ei kerro koko totuutta suhteiden rikkoutumisista.
On myös pariskuntia jotka sitoutuvat iäksi avoliittoon.
Jos liitto ei onnistukaan,on lopputulos avoero.Tilastoissa näitä ei näy muuta kuin naimattomina yh-äiteinä.
Virkakoneisto tai pappiko siunaa onnistumisen?
Eroaminen on aina yhtä vaikeaa..onpa liittomuoto mikä tahansa.
Ja mitä väliä on tilastoilla.Joku satuttaa ja johonkin sattuu jossain!
Eiköhän KAIKKI mene rakkaudesta avioliittoon. En usko, että omaisuuden tai muun ulkoisen seikan takia avioliittoon menee kukaan. Ainakin ne avoliitot ja avioliitot jotka minä tunnen ja tiedän, on kaikki solmittu rakkaudesta ja miksi sitten on erottu, se onkin pitkä tarina jokaisen kohdalla: siitä mitä tapahtui, mistä kaikki alkoi ja mitä sitten, miten toinen muuttui, miten itse muuttui, miten tuli kriisi ja toinenkin ja miten kumppani siihen suhtautui, miten itse suhtautui..
Eihän kulkaan solmi parisuhdetta ajatuksella, että me eroamme vielä, olen tässä nyt niin kauan kun kivaa on ja sitten eroan.
kAIKKi ajattelevat että kyseessä on pitkä parisuhde ja avioliiton kohdalla elinikäinen suhde.
Miksi se rakkaus sitten karisee matkan varella, miksi ei jakseta yhdessä, miksi erotaan niin helposti? Mitkä ovat ne tekijät, että avioliitto pysyy kasassa ja koossa eikä erota?
Toisaalta olen jonkun tutkimuksen lukenut, että nykyäänkään ei erota helposti eikä hepposin perustein vaan ero ikävä ja viimeinen vaihtoehto valtaosalle, ei varmaan kaikille, mutta lähes kaikille. Ja että ennen eropäätöstä on yritetty tehdä paljon, käyty perheneuvonnoissa, terapioissa, yritetty jatkaa ja jaksaa ja korjata ja rakentaa jne. mutta niistä huolimatta on todettu että yhteiselo ei onnistu ja ero on parempi kuin jatkaa yhdessä.
Vanhat pariskunnat eivät eroa, he ovat mieluummin huonossa suhteessa kuin eroavat ja naiset alistuvat mieluummin miehensä ryyppäämiseen ja välinpitämättömyyteen kuin eroaisivat. Jo omaisuudeden jakaminenkin olisi hankalaa, omasta kodista lähteminen ja luopuminen. Kumpikaan ei halua sitä, sitten mieluummin tapellaan ja kärsitään.
Muistan vanhainkodista yhden vanhan pariskunnan, jotka saivat yhteisen huoneen ja he riitelivät jatkuvasti. Kun puoliso putosi lattialle eikä päässyt itse ylös ei paremmin toiminaan pystynyt puoliso auttanut, ei edes soittanut kelloa, vaan haukkui vain että tahallaan teet tuon.. Ja toinen köpöttää ja itkee, että kun en enää jaksa enkä pysty .. ja toinen moitti laiskaksi. Siinpä oli tosi kiva seurata aitopaikalta vanhojen avio-onnea.
ei kuole. Se kuihtuu kyllä, jos sitä ei hoida.
Nykyään on ihmiset niin itsekeskeisiä, ettei ne edes tiedä mitä rakkaus on.
Mielestäsi kaikki menevät avioliittoon rakkaudesta. Tai luulosta, että rakastavat...sanoisin.
Väität myös, ettei kukaan solmi parisuhdetta ajatuksella, me eroamme vielä. Voi olla, mutta jälleen haluan jatkaa...mutta ajatuksella, jos tulee ero, mitä siitä? Se ei enää nykyisin ole häpeä. Sillä toiset oikein ylpeilee. Ja yksinhuoltajaksi kannustetaan oikein korotuksin, mitä muut lapset eivät ansaitse! Ihmiset pakotetaan hyväksymään nykyään kaikki epänormaali aines. Ei siitäkään hyvä heilu pitemmän päälle.
Avioon ei enää sitouduta, koska erominen on helppoa ja hyväksyttyä, eikä siitä seuraa mitään ikävää(yhteiskunnan puolelta). Ja se on tuttu juttu, että kiireessä kelpaa huonompikin...
Häät on hieno juttu ja niiden kanssa pelataan viimeisen päälle. Avioliittoa ei sitten enää viitsitäkään samalla tarmolla hoitaa ja höösätä. Vaan kun kaveri sanoo ekan poikittaisen on ero ekan kerran esillä.
Häät ovat vain portti sille, jonka pitäisi ikuisesti kestää...
Totta puhut, veliseni. Rakkaus ja parisuhde vaatii hoitamista. Sen korostamista pidetään naurettavana, parisuhdekursseille menevät vain jotkut uskovaiset hihhulit tai sellaiset jotka kriisissä.. kun kaikki on hyvin ja ollaan vielä onnellisia, kuvitellaan että se hyvä jatkuu ikuisesti eikä esim. haeta tietoa ja toiminta-ajatuksia sille varalle, että entäs jos..
Huolletaanhan autoakin, kotia siivotaan, pihamaata ja kukkaisa hoidetaan, miksi ihmeessä samaa panostusta ei kohdenneta avioliittookin??
Niin, voihan se olla niihinkin, että LUULEE rakastavansa. Luulee että se kestää, on aitoa, oikeaa. Kun sen tässä kirjoittaa, niin onhan se naivin kuulosta toimintaa, mutta ei ihminen sillä hetkellä ajattele olevansa naivi tai ajattele, että täähän onkin jotain luuloa....
Ihmiset sotkevat rakastuminen ja rakastamisen. Siinä vaiheessa kun se ensihuuma on mennyt ohi, kun rakastamis- ja rakastumisvaihe on ohi, pitäisi alkaa rakastamisen. Arki tulee mukaan. Kumppani näkyy toisenlaisena.. Rakastumisvaihe kestää noin max 2-3 v. SE on sitä huumaa, onnea. Rakastaminen on arkea, näkyy arjen teoissa. Kestää arjen väsymyksen jne.
Rakkaus ja avioliitto ovat pitkälti myös tahdon asioita. TAHDON olla tämän ihmisen kanssa vaikka mitä tapahtuisi, tahdon rakastaa häntä. Vihkikaavassakin sanotaan: tahdotko rakastaa häntä niin myötä kuin vastamäessäkin.. tai jotain tommosta. Miksi vastamäkeä ei jakseta?
Toisaalta unohdetaan että yksin ei parisuhdetta voi korjata. Jos toinen ei halua, tai ei ole täysin tosissaan korjaamisen suhteen, niin ei ole paljoa vaihtoehtoja. Jos toinen lähtee tai näyttää ovea: ulos mun asunnostani ja mun elämästäni. niin eihän siinä muu auta kuin lähteä, vaikka itse haluaisikin korjata ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
TArkoitan siis, että kun yhdessä ja yhteisestä päätöksestä yhteen mennään, yhdessä pystytään myös yhteisestä päätöksestä. Yksin ei voi korjata ei rakentaa ei pelastaa sitä avio/avoliittoa.
Yh:n kannustuskorotus, yh-lisä lapsilisään on niin naurettavan pieni, ettei sen takia kukaan eroa!!! Sillä yh:n talous on aina tiukempi kuin talous, jossa on kaksi työssäkäyvää aikuista. Ja se on rankempaa, koska olet kiinni lapsissa koko ajan. Käytännön asiat esim. jopa lapsen fillarin korjaminen, renkaan vaihto, voivat olla ongelmia. Kun ei ole sitä miestä siinä auttamassa. (en puhu nyt itsestäni mutta tunnen yh:n arkea varsin hyvin)
Ei kaikilla ole edes hienoja häitä. Vaatimattominkin menoin solmitut liitot päättyvät eroon.
Joo, ero on hyväksyttävämpää nykyään kuin isoäidin aikaan. Hyvä niin, ei tarvitse yhdenkään naisen alistua juoppoon ukkoon, väkivaltaan, alistamiseen, pettämiseen jne. Eikä yhdenkään miehen vastaavaan tai muuhunkaan.
Eroamisesta muuten seuraa ikävää, ja siksi monet ovat huonossa suhteessa ja kasvattavat maailmaan rikkonaisia lapsia. Yhteiskunta ei hyväksy yksinhuoltajia, yh:n lapset tuomitaan aina ongelmallisiksi vaikka olisivat vain tavallisia lapsia.. ja huonommin käyttäytyisi se parempiosaisen kaksivenhempisen muksu, mutta siihen ei tuijoteta, yh:n kakaralla on AINA ongelmia, tekipä se mitä tahansa.
Ja yh:t leimataan, luokitellaan, sinäkin kommentoit että valtavien yh-korotuksien takia, talouden ja tuen takia joku HALUAISI yh:ksi.. Ei kukaan halua hyljeksityksi, parjatuksi, eikä kukaan sellaista halua lapsilleen ja yksinhuoltajia pidetään yhä edelleen B-luokan ihmisinä, luusereina, jne. Yh:lla ja hänen lapsillaan ei ole samaa ihmisarvoa kuin parisuhteessa olevalla, se on eron hinta. Jotkut kuitenkin ottavat sen mieluummin kuin ovat parisuhteessa joten eikö se tarkoita sitä että parisuhde on ollut melkoinen helvetti? Jotkut joutuvat siihen, vaikka olisivat halunneet avioliittonsa jatkuvan.
haastat tieten riitää, sillä tarkoitin niitä korotuksia nimenomaan eriarvoistavana tekijänä. Tiesin, että tähän joku puuttuu. Se, johon se osuu...
Otin riskin, koska elämässä niitä pitää ottaa. :D
Siis, mielestäni on väärin, että esim. Tanja Karpela nostaa yh- korotukset! Monta muuta hyvätuloista yh:jaa on myös täällä minun kotikaupungissani, ja kaikille kelpaa korotus.
En ymmärrä miten he sen ansaitsevat, kun vastaava esim. työtön pari saa vähemmän rahaa, ilman korotuksia! Se eriarvoistaa. Sille ei mahda mitään. Puhumattakaan toimeentulotuella sinnittelevästä yh:sta! Kororushan vähennetään toimeentulotuesta! En tajua yhtään, miksi se mielestäsi kuuluu kaikille yh:lle! Eihän sitä saa perheetkään! Koska niissä lasketaan olevan tarpeeksi rahaa muutenkin. Selitä ny, veliseni!
Oikeampi suunta olisi niiden yhäitien tukeminen, vaikka sitten suuremmalla summalla, jotka sen OIKEASTI tarvitsevat. Vai oletko eri mieltä?
Uskon, että olet, koska suuren metelin nostit!
Kaikella ystävä hyvä, on hinta! Sinullakin.
Älä yleistä!
Kaikki yh:t eivät ole koskaan naimisissa olleetkaan! Ja kaikkia ei ole pahoinpidelty.
Joukko on kirjava.
Minusta ihmiselle ei voi mitata hintaa, ihmisarvossa siis, vaikka tietyllä tavalla kaikki on hinnoiteltua mutta tämä menee saivarteluksi ja en osaa sitä ymmärrettävästi selittää joten älä takerru tähän. Ihmisarvo ja rakkaus ei ole hinnoiteltavissa..
No, yh-korotus esim. on hankala juttu. Kaikki eivät sitä muuten ota, sehän pitää anoa erikseen, automaattisesti se ei tule. Ne, jotka kokevat tulevansa toimeen ilmankin, jotka kokevat olevansa parempiosaisia, eivät sen vertaista pientä armopalaa hae. Ja ovat ylpeitä siitä, kehuvat sillä.
On kait vaikea vetää jotain tulorajaa, milloin siihen olisi oikeutettu ja milloin ei. Ehkä tässä yh-korotuksessa on samalla tavalla ajateltu tasapuolisuutta kuten lapsilisissäkin: kaikki lapset ovat oikeutettuja siihen. Ja yh-korotuksessa kaikki yksivanhempaiset perheet ovat oikeutettuja siihen.
Jos ajatellaan että lapsilisä itsessään pitäisi tehdä tulosidonnaiseksi, niin mistä kohti vedetään raja, milloin on hyvät tulot? Brutto vai netto? Huomioidaanko velat? Lapsilukumäärä, ja mihin ikään asti? Huomioidaanko lasten sairastumiset, aikuisten sairastumiset? Mihin aikamäärään tai rahasummaan asti? Onko liukumaa, vai meneekö kerrasta poikki tietyn summan jälkeen?
Siis miten yh-korotus tehtäisi tulo tai varallisuussidonnaiseksi, ettei se olisi kuitenkaan eriarvoistava sittenkin? Missä on se raja? Millä perusteella?
Tästä oli takavuosina kirjoittelua ja mielipiteen vaihtoa, ehkä kuvio on hankala ja monimutkainen koska tässä vanhassa lapsilisä-systeemissä on edelleen pitäydytty. Olen ajatellut, että ehkäpä, siis EHKÄ, yh-korotuksessa on sama ajattelu. Sen seulominen, kuka saa ja kuka ei ja millä perusteila, olisi liian monimutkainen juttu, että se menisi kuitenkin oikeudenmukaisesti. Harkinnan varaisuus ei ole fiksu kriteeri. Se menisi jo melkein pärstäkerroin-systeemiksi. Ehkä toimisi täällä suuressa maailmassa, missä hakijakin on kasvoton, mutta ei toimi pikkukylissä, jossa kaikki tietävät toisistaan kaiken.. harkinnan varaisuus ainakaan ei siis toimisi minun mielestäni.
Miten lasketaan se, kuka yh OIKEASTI tarvitsee tukia?? Nytkin on kaikenmaailman juttuja, ja silti on myös väliinputoajia. Miten voidaan luoda aukoton toimiva järjestelmä, joka olisi sillä tavalla tasapuolinen, ettei tulisi mitään brutto- tai nettotuloloukkuja, joiden takia perheet, yh:t tai ei, joutuvat ahdinkoon? Miten voisi olla sellainen yhteiskunta, että kun ihmisellä menee välillä huonommin ja on aika, jolloin tarvitsee enemmän apua ja tukea, talodellisesti tai henkisesti tai lastenhoidossa, sitä saisi myös - ilman että pitää mennä sille tilille, johon on säästeltty lasten opiskelu- ja kotoamuuttorahat? tai että pitäisi myydä polkupyörätkin pihasta, koska on "omaisuutta"? Ja että vanhemmatkin saisivat harrastaa itselleen tärkeää harrastausta, samoin lapset - siis myös silloin, kun on hankala elämäntilanne, työttömyys tai yh-aika, tai opiskelu tai sairaus tai mikä tahansa, mikä rassaa perhettä taloudellisesti tai/ja henkisesti, yh-perhettä tai ei-yh-perhettä? Miten se luodaan? Fatta ei toimi nimittäin. Senhän pitäisi olla se viimeinen turvaverkko, mutta senkin läpi putoaa ihmisiä. Yksinhuoltajia ja yksin eläjiä ja perheellisiä. Työttömiä ja työssäkäyviä pienituloisia.
Ja muuten: en haasta riitaa. :) en tieten, enkä tietämättäni, sinä otat vaan vasta-argumenttini riitelynä. hyökkäävä kirjoitustyyli? ei minusta.
No, tuo kommentti "tiesin että tähän joku puuttuu. Se, johon se osuu..." En ole hyvätuloinen, enpä oikeastaan edes yh.
Lisäykseesi: ei niin. Eivät kaikki ole avioliittoja. Avoliittoja on myös. Jotkut tekevät lapset ihan tietoisesti ilman isää. Jne. Ja eroja on siis myös, myös avoliitosta. Mutta se on minusta kuitenkin toisarvoinen itse asiaan nähden, että eroaako avo- vai avioliitosta. No, avoliitossa oikeusturva on heikompi kuin avioliitossa.. luulisin.
Toivottavasti nyt osasin ilmaista näkemykseni selkeästi tuosta itse aiheesta.
prosenttiluku olisi jos laskettaisiin tiettynä vuonna solmitut avioliitot ja iiden purkautuminen, koulemaan tai eroon asti!
Eli jos solmittuja liittoja on tänä vuonna 25 000kpl, viidenkymmenen vuoden päästä saattaa näistä 2003 solmituista liitoista olla enää vain murto-osa aviossa. Ei lasketta kuoleman kautta "eronneita" ollenkaan mukaan.
Että harhaa on, se luku on näin paljon pienempi, kun otetaan samana vuonna solmitut ja eronneet suhdeluvuiksi...
Niin, siis avioeroja ei todellakaan ole 50% liitoista, vaan tuo luku on reilusti alle 2%!! vaikka vuosittaisten avioerojen määrä on puolet somittujen avioliittojen määrästä (nykyään), ei voida sanoa, että puolet avioliitoista hajoaa! Nykyään solmitaankin avioliittoja paljon vähemmän kuin ennen (kun ihmiset asuu kymmenenkin vuotta avoliitossa jne).
Jos otetaan mukaan kaikki suomessa solmitut avioliitot ja kuinka paljon niitä hajoaa vuosittain on luku alle 2%.
Nykyään on vain tämä Kauniit ja Rohkeat -kulttuuri, jossa eroillaan ihan mielin määrin...
Mutta rohkein mielin vaan avioliittoon RAKKAUDESTA! Rakkausavioliitot kestää! nimim. Kokemusta on!!!
täällä ymmärrä, mitä tämä solmitut liitot/eronneet tarkoittaa?
Se prosentti (nyt n.52 %) kertoo paljonko eroja tulee solmituista avioliitoista, eli 48% vuonna 2003(?) jää voimaan UUSINA liittoina.
Se on näppärä tapa laskea LISÄYS avioliittoihin.
Eli vaikka solmitaan 25 000 liittoa purkautuneita tulee 13 000 kpl, jolloin lisäystä tulee vain 12 000 kpl.
Ja tilastollinen tosiasia on se, että nuoret aikuiset eroavat eniten. Aivan nuorten avioliitto näyttää tilastollisesti paremmalta, mutta se kertoo siitä, että he perustavat perheensä ilman avioliittoa, sillä yksinhuoltajia tulee nuorista eniten. Avoliittoerot eivät tietenkään näy näissä tilastoissa.
.. se minäkin aikoinaan avioliittoon menin, ajatuksella että liitto on elämäni ainoa ja elämänikäinen, emme eroa koskaan, vain kuolema erottaa.
Rakaudesta ehkä hänkin luuli kanssani avioliittoon menevän, mutta parin kolmen aivoliittovuoden jälkeen hän aloitti systemaattisesti avioliiton alasajon, ja väitti että minä olen se, joka toimii kohti eroa. ja kun muutama vuosi kiduttiin, hän nakkasi minut ulos, vaikka e´n olisi halunnut erota ja olisin halunnut korjata....
minne se rakkaus katosi vai oliko sitä ollutkaan?
Rakkauskaan ei siis ole tae avioliiton kestämiselle, jos rakkautta ei hoida.
olla MOLEMMINPUOLISTA!!
.. ja silti elämään satsataan, sanoi minua viisaampi uusimmassa Hesarin kuukausiliitteessä ja osuvasti sanoikin.
Ihmiset satsaavat häihin, parisuhteeseen, toisiinsa, vaikka saattavatkin erota. koska heidän ajatuksena on että parisuhde olisi ikuinen, elämänikäinen.
Ihmiset satsaavat myös elämäänsä, he hoitavat omaa kuntoaan ja omaa vointiaan, he kouluttautuvat ja ottavat lainaa ja ostavat asunnon ... ja silti kaikki tietävät, että he kuolevat joskus. Kun on aika. Kenties vaikka jo huomenna, ehkä vasta 100-vuotiaana. Kuka tietää.
Ei elämää voi rakentaa eikä voi elää ajatuksella, että minä kuitenkin mokaan; tämä ei kuitenkaan onnistu.
Tupakoimaton himourheilija saattaa sairastua keuhkosyöpään.
Parsikunta, joka hoitaa itseään ja parisuhdettaan ja vaalii rakkauttaan, saattaa silti olla sen tosiasian edessä ettei avioliitto enää toimikaan ja ero on parempi vaihtoehto kuin jatkaa kituen yhdessä. VAi voiko näin käydä? Ainakin jotkut väittävät, että "meillä oli sopuero" "erottiin ystävinä" "todettiin yhdessä ettei tästä tule enää mitään" "olisi me erottu muutenkin, meillä oli jo kauan mennyt huonosti, minä en olisi jaksanut jataa sitä kauan enää, mutta sitten Hän lähti toisen matkaan"
Näinhän ne kertovat, ne jotka lakaisevat kivun ja tuskan työn tai harrastuksen alle.. vai?
avioliitot voi hajota - suureksi osaksi sun
kaltaisten typerysten ansiosta jotka ajattelee että on oikeus tunkea toisten avioliittoon vetoomalla tyyliin; jos mies on onnellinen se ei muka hyppää vieraissa, kuule, kyllä se hyppää kun tarpeeksi joku puutteessa oleva " sinkku " tarpeeksi tyrkyttää.
oma akka tarpeeksi kauan on pihdannut...ei tarvii häävisti tyrkyttääkään.
ovatko miehet todella niin matelija-asteella että jos oma akka pihtaa on ryysittävä sinne missä saa? vai?? seksi on kaunis ja ihana asia, mutta ei se elämän pääasia saa olla ei avioliitossa eikä muutenkaan, pelkän seksin varaan rakennetut liitot suhteet yms hajoavat aivan takuuvarmasti.
jos allun vaimo pihtaa, niin miksei allu vaivaudu kysymään, miksi pihtaa? ettei vaa allu ole niitä matelijoita joiden ei " tarvitse " tehdä mitään kotona, vaan asuu kuin hotellissa ja yön tullessa on saateri vielä ilotyttökin saatavilla vai??? ei kö puhettakaan rakkaudesta, kunnioituksesta vaimoa kohtaan vaan eikun asiaan eli vieraisiin jos tämä väsynyt vaimo " pihtaa" voi jesus teitä miehiä..
TAKUUVARMASTI olisi kannattanut lopettaa, sillä sen jälkeen tuli sinulta pelkkää suunsoittoa.
Tämäkö on käsityksesi "keskustelusta"?
Nyt jos "allu" vastaa samalla mitalla, arvaa minkä on alkanut?
Oletko hänen vaimonsa?