Stanley K.

onhan ne hyviä, mutta KETÄ KIINNOSTAA SUN MIELIPITEET?!

K-2

Jeps Full Metal Jacket on tosi hyvä Kubrickin leffa. Se perustuu Gustav Hasfordin kirjaan "the short timers" mikä on lukemisen arvoinen kirja. Vietnamistahan on kirjoitettu aika vähän kirjoja (tai ainakaan niitä ei suomennettu paljoakaan).
Perussanoma elokuvassa tuntunee olevan, että nämä nuoret miehet eivät edes käsitä minkä puolesta he tappavat tai kuolevat. He vain laskevat aamuja, että tulee vuosi täyteen ja pääsevät takaisin siviiliin.

Minun mielestäni Kubrickin paras leffa on kellopeliappelsiini. Kyllä nämä mainitut elokuvat mahtuvat meitsin top 10 (FMJ ja tri. Outolempi).

Helsinki, Tampere ja Turku olivat tänä keväänä etuoikeutetussa asemassa: kaikkien näiden kaupunkien ohjelmistossa pyöri restauroitu versio Stanley Kubrickin ohjaustyöstä The Killing (1956). Filmi on toki esitetty vuosikymmeniä sitten meillä teatterilevityksessä nimellä Peli on menetetty ja samalla otsakkeella se nähtiin 27.11.1988 myös televisiossa. Elokuvat pitäisi kuitenkin aina nauttia valkokankaalta minne niiden sävyrikkaus ja lumous on ensisijaisesti tarkoitettukin, televisio (tai video) on tässä suhteessa vain kalpea korvike. Siksi minua ihmetyttää miten vähän Kubrickin varhaistyöstä on keskusteltu netin erilaisissa elokuvaharrastusryhmissä.

Lionel Whiten pokkariin pohjautuvan elokuvan juoni on simppeli ja tuhannesti vatvottu. Vankilasta vapautunut antisankari suunnittelee ratsastuskilpailun vedonlyöntikassan ryöstön. Hän kerää keikalle ryhmän miehiä, joita kaikkia riivaa äkkinäinen käteisen tarve ja joilla kaikilla on täsmällinen tehtävänsä kaappauksen suorittamisessa. Prosessia kelataan minuutin tarkkuudella joko nykyhetkessä tai takautumissa aivan kuin kellopeli mittaisi päähenkilöiden edellytyksiä tavoittaa maaliviivansa. Armottomasti etenevät viisarit - keskeistä kassanhoitajan ja hänen kavalan vaimonsa keskustelua säestää vain sekuntikellon tikitys - kiristävät jännityksen kihelmöiväksi nappuloiden siirtyessä sakkilaudalla kohdalleen.

The Killing toistaa Stanley Kubrickin tuotantoa lävistävän teeman vedenpitäviksi luotujen mekanismien, instituutioiden (kuten armeijan Full Metal Jacketissa) ja ponnistelujen kampastumisesta ihmisten inhimillisiin heikkouksiin. Pessimistinä ohjaaja uskoo, että elämä koostuu virheistä, vääristä arvioista ja kirvelevistä sattumista, mutta kolkossakin kohtalossa hän havaitsee aina huvittavaa ironiaa.

Stanley Kubricin rainat on syvältä sieltä! Kertokaapa mulle ku oon monesti sitä miettiny, että mitä se muka on kuvaavinaan siinä avaruusseikkailu 2001:ssä se monta minuuttia kestävä värien ilotulitus... todella rasittava leffa muutenkin...paska suoraan sanottuna!

Äijän parhaat on Eyes Wide Shut ja Barry Lyndon. Ihmissuhdekuvaajana K. oli loistava. Mua ei noi avaruusseikkailut kiinnosta.