Muutoksen tulee lähteä sisältä. Jos se ei tapahdu sieltä käsin, se on turhaa tai ainakaan sillä ei ole pysyvää vaikutusta. Muutokseen pyrkiminen on kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Tätä palstaa lukiessa tulee monesti mieleen, että muutokseen olisi tarvetta, mutta niin kauan kuin tarve pysyy piilossa, muutosta ei tapahdu. Muutosta ei myöskään tapahdu, jos ihminen ei ole rehellinen itselleen ja muille. Jos hän ei ymmärrä jotakin asiaa samoin kuin on opetettu, hänellä pitäisi olla rohkeutta ilmaista se. On aivan Raamatun mukaista toimintaa, jos kysyy eli koettelee puhujan puhetta.
Piispoja on kehotettu ottamaan kantaa srk:n tilaan. Hoidettuja ihmisiä on kehotettu tekemään rikosilmoituksia kunnianloukkauksista ihmisoikeuksia kohtaan. Hoidettuja on toisaalta kehotettu menemään puhumaan suoraan hoitajille, jos jotakin taitamatomuutta tai vääryyttä on tapahtunut. Näitä kehotuksia yhdistää se, että tämä kaikki olisi itse asiassa myöskin eräänlaista hoitamista. Ihmisiä pyritään näillä keinoin "nöyryyttämään" koska he eivät itse sitä tee. Ei piispa sen kummemmin kuin poliisi tai tuomarikaan saa ihmisessä aikaan sellaista nöyryydentuntoa nuhtelullaan tai jollakin nimellisellä rangaistuksellaan, että ihminen todella katuisi sitä, mitä hän on tehnyt.
Miksi pitäisi sitten muuttaa jotakin? Hyvä kysymys. Miksi Luther halusi muuttaa jotakin? Luther halusi muun muassa kumota anekaupan eli sielujen myynnin Jumalalle. Sielu ei kelpaa Jumalalle mistään ihmisen maksamasta hinnasta. Se pitää tulla aivan armosta. Kun opetus jossakin herätysliikkeessä menee riittävän kauan totutun kaavan mukaan, saattaa seurauksena olla joidenkin asioiden, pienten ja merkityksettömien tosin, nouseminen Jumalan Sanan rinnalle, ja jopa ohi. Jotkut ovat sitä mieltä, että ne ovat merkityksettömiä, miksi vaivata päätään moisilla. Jotkut ovat taas sitä mieltä, että jos pikkuasiasta tulee iso asia, silloin se ei ole enää pikkuasia.
Esimerkkinä vl:n sisällä totutusta asiasta otan ehkäisyn, jolla on "pikkuasiana" ja varmaankin kaikkien itseään kristittyinä pitävien mielestä merkityksetön vaikutus autuuttamiseen. Kuitenkin siitä on tehty pakollinen asia, johon itse ei pidä vaikuttaa.
Muita ehkäisyn kaltaisia esimerkkejä ovat seurakunnan erehtymättömyys, vain-me -oppi, kollektiivinen omatunto ja hoitokokousvääryydet.
Mielestäni näissä asioissa on tarkistamisen varaa, mutta tarkistus tulee lähteä sisältä. Näiden asioiden Raamatullisuus, synnillisyys, tai synnittömyys tulisi käsitellä ja tarkastella avoimesti. Totuus ja rakkaus ovat kaksiteräisen miekan, Jumalan Sanan puolet. Ei pelkällä totuudella saavuteta Jumalan valtakuntaa, kuten ei pelkällä rakkaudellakaan. Mutta on suuri vääryys sanoa rakkaudetonta totuutta tai valheellista rakkautta oikeaksi.
Lutherkin toimi kirkon jäsenenä, pappina ja munkkina. En yllytä ketään kapinaan, vaan rehellisyyteen ja rakkauteen. Itseä ja lähimmäistä kohtaan.
Piispoja on kehotettu ottamaan kantaa srk:n tilaan. Hoidettuja ihmisiä on kehotettu tekemään rikosilmoituksia kunnianloukkauksista ihmisoikeuksia kohtaan. Hoidettuja on toisaalta kehotettu menemään puhumaan suoraan hoitajille, jos jotakin taitamatomuutta tai vääryyttä on tapahtunut. Näitä kehotuksia yhdistää se, että tämä kaikki olisi itse asiassa myöskin eräänlaista hoitamista. Ihmisiä pyritään näillä keinoin "nöyryyttämään" koska he eivät itse sitä tee. Ei piispa sen kummemmin kuin poliisi tai tuomarikaan saa ihmisessä aikaan sellaista nöyryydentuntoa nuhtelullaan tai jollakin nimellisellä rangaistuksellaan, että ihminen todella katuisi sitä, mitä hän on tehnyt.
Miksi pitäisi sitten muuttaa jotakin? Hyvä kysymys. Miksi Luther halusi muuttaa jotakin? Luther halusi muun muassa kumota anekaupan eli sielujen myynnin Jumalalle. Sielu ei kelpaa Jumalalle mistään ihmisen maksamasta hinnasta. Se pitää tulla aivan armosta. Kun opetus jossakin herätysliikkeessä menee riittävän kauan totutun kaavan mukaan, saattaa seurauksena olla joidenkin asioiden, pienten ja merkityksettömien tosin, nouseminen Jumalan Sanan rinnalle, ja jopa ohi. Jotkut ovat sitä mieltä, että ne ovat merkityksettömiä, miksi vaivata päätään moisilla. Jotkut ovat taas sitä mieltä, että jos pikkuasiasta tulee iso asia, silloin se ei ole enää pikkuasia.
Esimerkkinä vl:n sisällä totutusta asiasta otan ehkäisyn, jolla on "pikkuasiana" ja varmaankin kaikkien itseään kristittyinä pitävien mielestä merkityksetön vaikutus autuuttamiseen. Kuitenkin siitä on tehty pakollinen asia, johon itse ei pidä vaikuttaa.
Muita ehkäisyn kaltaisia esimerkkejä ovat seurakunnan erehtymättömyys, vain-me -oppi, kollektiivinen omatunto ja hoitokokousvääryydet.
Mielestäni näissä asioissa on tarkistamisen varaa, mutta tarkistus tulee lähteä sisältä. Näiden asioiden Raamatullisuus, synnillisyys, tai synnittömyys tulisi käsitellä ja tarkastella avoimesti. Totuus ja rakkaus ovat kaksiteräisen miekan, Jumalan Sanan puolet. Ei pelkällä totuudella saavuteta Jumalan valtakuntaa, kuten ei pelkällä rakkaudellakaan. Mutta on suuri vääryys sanoa rakkaudetonta totuutta tai valheellista rakkautta oikeaksi.
Lutherkin toimi kirkon jäsenenä, pappina ja munkkina. En yllytä ketään kapinaan, vaan rehellisyyteen ja rakkauteen. Itseä ja lähimmäistä kohtaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"1 Halleluja! Kiittäkäät Herraa taivaissa, kiittäkäät häntä korkeudessa.
2 Kiittäkäät häntä kaikki hänen enkelinsä: kiittäkäät häntä kaikki hänen sotaväkensä.
3 Kiittäkäät häntä aurinko ja kuu: kiittäkäät häntä kaikki kirkkaat tähdet.
4 Kiittäkäät häntä, te taivasten taivaat, ja vedet, jotka taivasten päällä ovat.
5 Heidän pitää Herran nimeä kiittämän; sillä hän käski, ja ne luoduksi tulivat.
6 Hän pitää ylös ne aina ja ijankaikkisesti: hän asettaa heitä, ettei heidän toisin käymän pitäisi.
7 Kiittäkäät Herraa maan päällä, te valaskalat ja kaikki syvyydet;
8 Tuli ja rakeet, lumi ja sumu, tuulispää, jotka hänen sanansa toimittavat,
9 Vuoret ja kaikki kukkulat, hedelmälliset puut ja kaikki sedripuut;
10 Pedot ja kaikki eläimet, madot ja siivelliset linnut;
11 Maan kuninkaat ja kaikki kansat, päämiehet ja kaikki tuomarit maan päällä;
12 Nuorukaiset ja neitseet, vanhat nuorten kanssa:
13 Kiittäkään Herran nimeä; sillä hänen ainoan nimensä on korotettu, ja hänen suuri kunniansa ylitse maan ja taivaan.
14 Ja hän korottaa sarven kansallensa: kaikki hänen pyhänsä kiittäkäät, Israelin lapset, kansa joka häntä lähin on, Halleluja!"
Kiitos tästä hyvästä psalmista. Se antaa uskonvoimaa ja syvyyttä vaikkapa 1.adventin viettoon.
olet aivan oikeassa, kukaan ei voi auttaa SRK:ssa olevia ihmisiä, jos he eivät henkilökohatisesti tunne omassa itsessään, että hoitokokoukset olivat väärin. Sitä tunnetta ei heille voi antaa.
Siksihän Lutherikin joutui lähtemään Katollisesta kirkosta, kun sen päättäjät eivät nähneet itsessään ja opetuksessaan mitään vikaa.
Tätä ajatusta minä tarkoitin tuossa avauksessani. Meidän on itse jokaisen tunnettava synnin vaikutus itsessämme. Jos synnin vaikutus on sellaista, josta x-vl kirjoittaa toisessa ketjussa, että pitää punnita, kumpi on pahempi synti, saunominen kirkonmenojen vai seurojen aikana, on siihen jo vihollinenkin päässyt aika pahasti väliin vaikuttamaan.
Pahaa pelkään, että tässä törmätään erehtymättömyyden muuriin, ja vaikka se olisi särjetty pieniksi muruksiksi, se kummittelee mielissä niin voimakkaasti, että sitä on lähes mahdoton päästä eroon. Ja siihen muuriin taisi Lutherkin aikanaan törmätä, vaikka sen nimi olikin eri. Erehtymättömyys tuo mukanaan juuri niitä "hedelmiä", joita mainitsin avauksessani: Hengellistä opetusta ei sovi arvostella, neuvoille pitää olla ehdottoman kuuliainen, muiden kanssa ei sovi seurustella, vääryyttä ei ole hoitokokouksissa tapahtunut. Minusta nämä eivät ole hyviä hedelmiä ollenkaan. Esimerkiksi muiden kanssa seurusteluun ja kanssakäymiseen sopii mainiosti tämä Matt 5. kohta:
"47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?"
oikea usko uskoa erehtymättömään seurakuntaan.
Toinenkin avaus pohtii tätä samaa ongelmaa. Mikä on oikeaa synnintunoa?
Se ketju on tuossa vain vähän alenmpana. Onko synnin tuntoa kaikki se mikä rikoo tuota erehtymätömuyyttä.?
Mihin uskoa tarvitaan jos on erehtymätön seurakunta?
(Toki tarvitsen Jumalan hoitoa ja saan sitä seurakunnassa mutta sitä nyt en tarkoita)
Mihin minä siis tarvitsen uskoa jos minulla on osallisuus erehtymättömästä seurakunnasta. Onko uskon kielvoittelu kilvoitelua paikasta tuossa erehtymättömässä seurakunnassa?
Jotenkin minusta tuntuu siltä että minä tarvitsen uskoa joka tapauksessa. Omakohtaisen uskon (ja Jumalasuhteen) korvikeeksi ei käy paikka yhteisössä eikä edes tunne siitä että kuuluu Jumalan lasten joukoon. Vaan se omakohtainen rauha Jumalan kanssa.
Ja em asiaan myös liityy erehtyväisyyden olemuksen "täydellinen" ymmärtäminen. Se että ymmärtää todekisi sen että täällä ajassa voimme katsella kuin kuvastimesta. Kuinka virheetön tuo kuvastin on? Siitä raamattu puhuu tähän tapaa - tietoa katoaa ja phuminen lakkaa mutta Minun sanani eivät koskaan katoa.
Usko ei koskaan voi perustua tietoon. Vaan se perustuu tänäkin päivänä sen lupauksen päälle - on tuleva se joka on rikkova käärmeen pään.
Siinä kohdassa olemme siirtyneet lupauksesta näkemään että se mitä Jumala on luvannut on täytetty. Hän on uhrannut täydellisen sovintouhrin.
Kuitenkin tänäkin päivänä erehty väisyyden alla kysytään uskoa. Uskoa siihen että on osallinen tuosta sovintouhrista. - Joka meidän edestämmme on annettu.
Syntinä pitäisi hylätä ajatus erehtymättömyydestä. Jumala yksin on erehtymätön kaikki muut ovat vikaan joutuneita.
ei lähtenyt katolisesta kirkosta, vaan hänet heitettiin ulos.
toteuttaminen käytännössä kysymyksistä, joista ihmisinä ajattelemme eri tavoin, on uskon kysymysten kyseen ollen tavattoman vaikea saada aikaan. Tällaiselle foorumille pitäisi löytyä yhteistä tahtoa. Jos ja kun keskustelun yhdeksi osapuoleksi esitetään tahoa, joka nimeää itsensä erehtymättömäksi, ei tällaisen tahon mukaan saaminen vaikuta kovin hedelmälliseltä.
Ja kuitenkin. Jumala on kaikkina aikoina varjeleva itselleen sellaisen seurakunnan, jotka häneen sydämestään uskovat =)
Nykyaika-Charlien kirjoituksesta? Minun mielestäni tässä piilee totuuden siementä.
>>>"Tosipaikan tullen usko venyy
Palsta on aika pinnallinen,räksyttämistä aisoista, jotka liittyvät VL:n ilmiasuun. Turha niistä on ulkopuolisten räksyttää, koska VL tarvitsee ilmiasunsa, muuten se katoaisi pikkuhiljaa kartalta. Samoin kuin on käymässä esimerkiksi herännäisyydelle, joka sulatuu kovaa vauhtia valtakirkkoon. Jos haluaa profiloitua, tarvitaan erilaista oppia, se on viestin tarkoitus ulospäin.
Sisäänpäinkin liikkeessä profiililla on merkityksensä, se on tarkoitettu lähinnä nuorille ja uskossaan epävarmoille tarkoituksella peloitella heidät pysymään joukossa. Voima lasketaan pääluvulla sielläkin.
Suuri enemmistö VL-ihmisistäkin venyttää uskoansa oman tarpeensa mukaan, eikä ole siitä moksiskaan. Miksi me ulkopuoliset olisimme?
Esimerkki tosipaikasta, jossa jokainen tuntemani VL on hylännyt ja/tai hylkää liikkeensä perusopin on oman lapsen erkaantuminen liikkeestä ja ääritapauksessa kuoleminen epäuskossa. Usko muuttuu kaikessa hiljaisuudessa pelastuksen avain on saarnamiehellä -uskosta rukous- ja armouskoksi: menettänyt isä ja äiti turvautuu rukoukseen ja uskoo, että sillä pystyy lapsensa kuolemankin jälkeen pelastamaan. Ja lähiympäristökin muuttuu, ei se tule mainostamaan kuolleen äidille tai isälle, että nytpä se tuo sinun tyttäresi/poikasi meni saatanalle että heilahti.
Eihän sitä muutosta kukaan julkisesti mainosta, ja harvoin menetyksen hetkellä haastaa VL:n virallista oppia. Mutta tosiasiassa kuitenkin hylkää lakiopin. Niinkuin olla pitääkin - kyllä äidinrakkauden pitää vahvempi ollakin kuin saarnamiesten pelottelun uskominen.
Kovaan ristiriitaanhan sellainen tilanne toki VL-perheen saattaa. En pahasti erehtyne ajatellessani, että palavimmat rukoukset nousevat taivaaseen siitä, että oma perhe nyt pysyisi uskossa. Eli ei ajaisi vanhempia ja sisaruksia ristiriitaan. Siloisessa maailmassa kun on mukavampi elää kuin elämän perimmäisten ristiriitojen kanssa.
Pitäköön SRK profiilinsa vain, ei siitä kannata liikaa ahdistua!"
Kirjoitus kuvaa hyvin monien vl-uskovaisten sydäntä. Ja tähän on tultu siksi, että SRK kieltää totuuden mm. hoitokokoukset.
Kun SRK on lähtenyt valheen tielle, menee lauma mukana.
Kyllä vl-uskovaiset näkevät, että SRK yrittää muuttaa mustan valkoiseksi valheen avulla, ja se antaa luvan myös oman sydämen valvomattomuuteen.
SRK ei tajua, minkä kanssa he leikkivät, synti ei ole leikin asia.
>> tähän on tultu siksi, että SRK kieltää totuuden mm. hoitokokoukset.
Kun SRK on lähtenyt valheen tielle, menee lauma mukana.
Eivätkö vl-ihmiset tajua, että heistä jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa hoitokokousten väkivallasta niin kauan kuin eivät itse sanoudu menettelyistä irti ja ilmoita että eivät hyväksy hengellistä painostusta.
Jokaisella jäsenellä ja kannattajalla on vastuu siitä miten se järjestö johon itse kuuluu, on toiminut ja toimii.
Vastaan tähän samalla myös Joosualle. Luin aikaisemmin tuon avauksen, mutta tämä "yhdistyksen jäsenen" kirjoitus on kuitenkin lähempänä omaa ajatustani. Siinä on kiteytettynä hyvin vastuukysymys, joka on mielestäni tärkeä.