Mikäli ihminen syö ja liikuu täsmälleen saman verran 26-vuotiaana ja 50-vuotiaana, niin painaako hän saman verran myös 50-vuotiaana vai hidastuuko aineenvaihdunta oikeasti paljon? Itseäni ärsyttää suunnattomasti, kun itse olen suht hoikka, syön terveellisesti ja liikun 4 kertaa /vkossa, niin aina kaikki keski-ikäiset (erit. naiset) sanovat "odotahan kun täytät 40, niin silloin viimeistään alat lihomaan". Tosiasiassa he itsekin myöntävät, että liikkuivat nuorempana enemmän ja syövät ja juovat selvästi enemmän nyt kuin nuorempina, mutta ikään kuin antavat oikeutuksen lihomiselleen sanoamalla, että "fakta on se, että kun täytät 40, alat välittömästi lihomaan, koska elimistö vanhenee".
pitääkö paikkansa?
wertfezs
7607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kinkkisen kysymyksen esitit. Hyvä, kerrankin saa kunnolla pohtia oikeaa kysymystä.
Periaatteessa ihmisen fysiologiassa ei ole sellaista toimintoa, että vanhetessa lihoo. Esim. ihan rutiini verikokeilla saa selville kilpirauhasarvot, jotka kertovat liika- tai ylitoiminnasta, eikä vanhemmille ihmisille ole omia viitearvoja. Sen perusteella automaattisesti lihominen vanhempana ei pidä paikkansa.
Nuorena ihminen yleensä perustaa perheen, hoitaa kodin ja lapset, käy työssä, harrastaa ja lapsetkin harrastaa eli meno on moninkertaista vanhuksiin nähden. Vanhempana tulee kaikenlaista kremppaa, joka estää samanlaisen liikunnan kuin nuorempana, mutta kyllä vanhanakin voi liikkua. On tuolijumppaa ja vesijumppaa, ohjattua ikäihmistenliikuntaa ym., mutta vanha ei enää jaksa samalla teholla liikkua kuin nuorempana. Silloin tietenkin ruuan määrä lihottaa, jos ei syö vähemmän. Mutta se ei johdu vanhuudesta, vaan siitä, että kalorientarve vähenee.
"fakta on se, että kun täytät 40, alat välittömästi lihomaan, koska elimistö vanhenee". Ei pidä paikkansa. Silloinhan kaikki vanhemmat ihmiset olisivat lihavia ja näinhän ei ole. Nämä ovat näitä "kansan suussa" kulkevia urbaaneja legendoja. Ehkä siksi, että voidaan puolustella omaa lihomista.
Selvää on, että jos syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo, ei se ole iästä kiinni.
aineenvaihdunta hidastuu vanhemmilla ihmisillä. Tämä on todistettu fakta. Sen takia vanhana ei voi syödä yhtäpaljon kuin nuorena. Valitettavasti ;)
totta, mutta elimistö tuntuu kompensoivan tätä normaalioloissa aika tehokkaasti, nimittäin ruokahalu vähenee myös vanhetessa. Työskentelin opiskeluaikoinani useamman vuoden erilaisissa vanhusten hoitolaitoksissa ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki uudet asiakkaat olivat tullessaan hoikkia tai normaalipainoisia. Muutama kuukausi laitoksessa ja he olivat jo sairaaloisen laihoja...ja se ei enää johtunut ruokahalun heikkenemisestä vaan niistä rasvattomista, proteeinittomista mössöistä, joita he joutuvat syömään. Lihakset ja viimeisetkin rasvakerrokset katosivat...sitten luut alkoivat törröttämään ja aikansa törröttäessään vasten patjaa alkoivat ne tulemaan ohuesta nahasta läpi ja syntyi ikäviä, märkiviä, paranemattomia makuuhaavoja...joo, no tämä ei enää liity asiaan, kunhan vain nousi surulliset muistot niiltä ajoilta mieleen.
Syön ja liikun nyt jokseenkin samalla tavalla kuin alle 30-vuotiaana (harrastan juoksulenkkeilyä 30-50km viikossa, teen lihastreenejä ja pelaan golfia), ja painan saman verran kuin silloin. Bmi on pysynyt 21-22 välillä.
Jos nuorempana omaksuu terveelliset ruokatottumukset ja pitää liikuntaharrastuksista kiinni, ei ainakaan minusta kropan koostumus, kunto ja liikkuvuus ainakaan vielä 45 ikävuoteen mennessä muutu juuri lainkaan. Sen sijaan väittäisin "mutun" perusteella, että ne jotka ovat luonnostaan nuorena hoikkia mutta eivät välitä liikkua eivätkä anna arvoa terveellisille ruokatottumuksille lihovat ja ränsistyvät n. 30 ikävuodesta alkaen hyvin nopeasti. Tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö pahentaa asiaa, ja moni epäterveellisesti elänyt nelikymppinen voi jo kärsiä jos jonkin sortin krempoista jotka estävät tehokkaat liikuntaharrastukset. Siinä vaiheessa jo syntyneitä vaurioita on hyvin vaikea enää korjata.
Eli lopputulemani on, että jatka ihmeessä terveellisiä tottumuksiasi. Niiden hyöty korostuu mitä enemmän ikää tulee.
tämä on niiiiiin hulppean hupaisaa kun aina löytyy muutama ikääntyvä rva, jonka omat henk.koht.kokemukset riittävät heidän mielestään kumoamaan tieteelliset tutkimukset ja niillä saadut tiedot. Kuten nyt tässäkin. Rva väittää kivenkovaa, että juuri hän on onnistunut huijaamaan fysiologiaa ja häneen (joten ei kenenkään muuhunkaan siis, koska mututietohan on aina yleistettävissä heh heh hee)ei ikääntyminen ja sen seurannaiset vaikuta.
Noh, onhan se hienoa kuvitella pysyvänsä ikuisesti nuorena ja kauniina, laihana ja urheilullisena (tosin 45v ei enää ole mitään niistä). Miten meinaat silloin valehdella itsellesi kun tyrkkäät rollaattoria pitkin vanhainkodin käytäviä ja jokainen syöty kahvipulla (joka on ainoita iloja siellä) jämähtää suoraan reisiisi?
Niin sivusta seuranneena, et taida nyt itsekään olla ihan vahvoillä jäillä.
Vai onko sinulla tieteellistä faktaa sille, että rollaattoria lykätessä vanhainkodin käytävillä syöty pulla jämähtää suoraan reisiin?
Kas kun se ei jämähdä.
En ymmärtääkseni sanonut sanaakaan ulkonäöstäni, puhun ainoastaan vartalon koostumuksesta (lihas/rasvapitoisuus), kunnosta (hapenottokyky, suorituskyky), liikkuvuudesta (notkeus, reaktiokyky jne) ja painoindeksistä (lienee kaikille selvä). Nämä ovat selvästi mitattavissa, evätkä ne minun kohdallani ole juurikaan muuttuneet. Ulkonäkö on aivan varmasti muuttunut ja niin saa/pitää ollakin, mutta se on eri asia.
Koko touhun ideana ei suinkaan ole kauneus tai nuoruus, vaan pyrkimys lykätä rollaattorin käyttöönottoikää mahdollsimman pitkälle tulevaisuuteen. Kahvipullat, joita mielelläni syön silloin tällöin, saavat sinänsä tässä iässä mielellään jo jämähtääkin niin reisiin kuin muuallekin, kunhan ne eivät ratkaisevasti heikennä kehon terveyttä, kuntoa ja suorituskykyä. Hoikkuus ja urheilullisuus eivät enää tässä iässä ole ensisijaisena pyrkimyksenä ja motivaattorina, vaan lähinnä luonnollinen ja itsestään selvä seuraus liikunnallisista ja terveistä elämäntavoista.
Voisitko vielä ystävällisesti linkittää ne tieteelliset tutkimukset jotka todistavat omat henk.koht. kokemukseni vääriksi. Ymmärränkö oikein, että nämä tutkimukset todistavat mahdottomaksi sen, että 40 ikäinen koko elämänsä aktiivisesti urheillut ja terveellisesti elänyt henkilö voisi olla normaalipainoinen ja kykenevä esim. juoksemaan maratonin 4h tai alle? Vai tarkoitatko ehkä, ettei neljäkymppinen enää voi olla "hoikka ja urheilullinen", oli sitten painoindeksi ja kehon suorituskyky mikä tahansa?
Olen täysin tietoinen siitä, että normaalipainoinen nelikymppinen maratoonarinainen kuuluu ikäryhmänsä vähemmistöön. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö erinomaisen yleiskunnon ja normaalin painoindeksin ylläpitäminen vielä keski-iässä olisi täysin mahdollista varsin kohtuullisin ponnistuksin, kunhan liikuntatottumukset ja ruokavalio on kunnossa.