Minä, jo syntymässäni suuren kangen ja valtavat älynlahjat saanut keskustalainen, kerron nyt tositapauksen.
Nuorena miehenä, seitsemänvuotiaana, silloin jo maalaisliiton jäsen, olin kyselemässä töitä.
Uittohommissa ukkoherrana toimi kiukkuinen demari, jonka tiedettiin suosivan vain kommunisteja työhönotossa.
Kun minä, Sonnimies, suurikaluinen maalaisliittolainen, saavuin paikalle, ukkoherra, kommarien suosija,
naurahteli pilkallisesti tuliterille pussihousuilleni ja kolmelletoista parille pakasta vedettyjä kumiteräsaappaitani.
Olin jo silloin massimies, minulla oli rahaa enemmän kuin Suomen demareilla yhteensä.
Ukkoherra, tyhmädemari, arveli, etten kykene miesten töihin.
Silloin sanoin olevani luonnonlahjakkuus ja sellainen maalaisliittolainen, jolla on seitsemän hevosen voimat
ja kahdeksan miehen kyvyt tyydyttää uiton kahvinkeittäjät ja tarvittaessa uittomiehetkin,
kun en ranttu ole sukupuolesta.
Lisäsin vielä, että astun minäpoika, Sonnipoika, eläimetkin, jos niikseen tulee.
Noin sanoin, minä Sonnimies, jo silloin valtaisan elimen omaava maalaisliittolainen ja kaiken nähnyt miljonääri.
Kokeeksi otti isoherrademari minut töihin, minut Sonnimiehen, miesten miehen, kaikkien panomiesten
maalaisliittolaisen kuninkaan.
Kaksi päivää, kun olin töitä tehnyt, otti ukkoherra lopputilin uitosta ja lähetti kaikki muutkin pois.
Mutta ei minua, maalaisliiton jäsentä, isokaluista Sonnimiestä, kaikkien aikojen miesten miestä,
älykkyydelläni ja isolla sarvellani kaikki demarit nolannutta maalaissiittolaista.
Sanoi lähtiessään, ettei tämä uitto tarvitse kuin minut, kun niin pystyvä olin jo silloin.
Ja älykäs, älykkyysosamääräni mitattiin Kemijoen varrella keksin varella ja suureksi todettiin, sanoivat,
ettei noin älykästä ollut kukaan koskaan nähnyt kuin minä,
Sonnimies, miesten mies, silloin jo seitsenvuotiaana maalaisliiton kantavia voimia, Panomies.
Hyvä Keskusta, Hyvä Matti, kaikkien aikojen suosituin pääministeri.
Eilen söin saavillisen Kiri-Maikkia, nyt on ähky.
Nuorena miehenä, seitsemänvuotiaana, silloin jo maalaisliiton jäsen, olin kyselemässä töitä.
Uittohommissa ukkoherrana toimi kiukkuinen demari, jonka tiedettiin suosivan vain kommunisteja työhönotossa.
Kun minä, Sonnimies, suurikaluinen maalaisliittolainen, saavuin paikalle, ukkoherra, kommarien suosija,
naurahteli pilkallisesti tuliterille pussihousuilleni ja kolmelletoista parille pakasta vedettyjä kumiteräsaappaitani.
Olin jo silloin massimies, minulla oli rahaa enemmän kuin Suomen demareilla yhteensä.
Ukkoherra, tyhmädemari, arveli, etten kykene miesten töihin.
Silloin sanoin olevani luonnonlahjakkuus ja sellainen maalaisliittolainen, jolla on seitsemän hevosen voimat
ja kahdeksan miehen kyvyt tyydyttää uiton kahvinkeittäjät ja tarvittaessa uittomiehetkin,
kun en ranttu ole sukupuolesta.
Lisäsin vielä, että astun minäpoika, Sonnipoika, eläimetkin, jos niikseen tulee.
Noin sanoin, minä Sonnimies, jo silloin valtaisan elimen omaava maalaisliittolainen ja kaiken nähnyt miljonääri.
Kokeeksi otti isoherrademari minut töihin, minut Sonnimiehen, miesten miehen, kaikkien panomiesten
maalaisliittolaisen kuninkaan.
Kaksi päivää, kun olin töitä tehnyt, otti ukkoherra lopputilin uitosta ja lähetti kaikki muutkin pois.
Mutta ei minua, maalaisliiton jäsentä, isokaluista Sonnimiestä, kaikkien aikojen miesten miestä,
älykkyydelläni ja isolla sarvellani kaikki demarit nolannutta maalaissiittolaista.
Sanoi lähtiessään, ettei tämä uitto tarvitse kuin minut, kun niin pystyvä olin jo silloin.
Ja älykäs, älykkyysosamääräni mitattiin Kemijoen varrella keksin varella ja suureksi todettiin, sanoivat,
ettei noin älykästä ollut kukaan koskaan nähnyt kuin minä,
Sonnimies, miesten mies, silloin jo seitsenvuotiaana maalaisliiton kantavia voimia, Panomies.
Hyvä Keskusta, Hyvä Matti, kaikkien aikojen suosituin pääministeri.
Eilen söin saavillisen Kiri-Maikkia, nyt on ähky.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuin tuo alapuolella oleva!
ei päätä, ei häntää, saatikka mäntää, tullaisella surkimuksella ole.