tai yksityisopetuksen alkua.
Tähän päädyttiin melkein puolitoista vuotta jatkuneen kokeilun jälkeen, että lapsi olisi integroituna tavalliseen luokkaopetukseen. Opettaja on tavallinen luokanopettaja, jolla ei ole mitään käsitystä erityisoppilaan opetuksesta. Asian huonompi puoli on siinä, että hänellä ei ole pienintäkään kykyä ottaa vastaan mitään neuvoja, joita on lapsen lääkäreiltäkin saanut lapsen opetuksessa ja yleensä suhtautumisessa huomioimioon otettavaksi. Hän ei kerta kaikkiaan pysty noudattamaan edes paria annettua ohjetta, vaan toimii oikeastaan päinvastoin sen sijaan, että jättäisi ne kokonaan huomiotta.
Että jos joku on kantapään kautta saanut kokea, mitä taitamaton luokanopettaja voi saada aikaan, niin siitä meillä olisi paljon kerrottavaa. Onneksi kuitenkin rehtori, terveydenhoitaja ja psykologi ovat olleet meidän puolellamme opettajan pahimpien hyökkäysten aikana. Jokin aika sitten kerroin, miten psykologi myönsi, että opettajan suhtautumiseen on sittenkin tainnut vaikuttaa tieto siitä, että lapsi on ollut aikaisemmin lyhyen aikaa huostaanotettuna. Koulupsykologi oli kyllä silloin jo mukana palavereissa kuulemassa, että järjettömään huostaanottoon oli syynä vain sairaalapaikkojen puute, mutta tuo luokanopettaja ei ollut mukana silloin vielä kuvioissa ollenkaan.
Nyt haimme paikkaa toisesta koulusta yhdestä pienryhmästä, jossa paikka vapautuu vuoden vaihteessa. Jos emme sitä saa, lapselle tehdään hakemus erityisopetuksen väliaikaiseen järjestämiseen kotona, mutta toistaiseksi hän on minun opetukseni varassa ilman 'oikeaa' ammattiopettajaa.
Oli ihanan vapauttavaa kuulla koulupsykologilta, että vaikka nyt anomamme paikkaa saataisiin, mutta jos käy niin, että se ei kuitenkaan tutustumisen jälkeen vaikuta oikealle, niin sitten odotamme sopivaa pienryhmäpaikkaa niin kauan kuin sellainen löytyy ja lapsi saa yksityisopetusta koko sen ajan kotona.
Mutta huh-huh mikä vääntö taas, että tähän päästiin! En ole ehtinyt paljon tännekään kirjoittaa, kyllä aika on mennyt jo useita viikkoja täysin näiden asioiden järjestelyyn ja tietysti tavallisen arjen pyörittämiseen.
Mitenkähän helppoa elämä olisikaan, jos asuisi sellaisella paikkakunnalla, jossa pienryhmäpaikkakin lankeaa lapselle kuin 'manulle illallinen' ja asianmukaista erityisopetusta olisi saatavissa joka koulusta niin paljon kuin oppilailla siihen tarvetta on.
Tähän päädyttiin melkein puolitoista vuotta jatkuneen kokeilun jälkeen, että lapsi olisi integroituna tavalliseen luokkaopetukseen. Opettaja on tavallinen luokanopettaja, jolla ei ole mitään käsitystä erityisoppilaan opetuksesta. Asian huonompi puoli on siinä, että hänellä ei ole pienintäkään kykyä ottaa vastaan mitään neuvoja, joita on lapsen lääkäreiltäkin saanut lapsen opetuksessa ja yleensä suhtautumisessa huomioimioon otettavaksi. Hän ei kerta kaikkiaan pysty noudattamaan edes paria annettua ohjetta, vaan toimii oikeastaan päinvastoin sen sijaan, että jättäisi ne kokonaan huomiotta.
Että jos joku on kantapään kautta saanut kokea, mitä taitamaton luokanopettaja voi saada aikaan, niin siitä meillä olisi paljon kerrottavaa. Onneksi kuitenkin rehtori, terveydenhoitaja ja psykologi ovat olleet meidän puolellamme opettajan pahimpien hyökkäysten aikana. Jokin aika sitten kerroin, miten psykologi myönsi, että opettajan suhtautumiseen on sittenkin tainnut vaikuttaa tieto siitä, että lapsi on ollut aikaisemmin lyhyen aikaa huostaanotettuna. Koulupsykologi oli kyllä silloin jo mukana palavereissa kuulemassa, että järjettömään huostaanottoon oli syynä vain sairaalapaikkojen puute, mutta tuo luokanopettaja ei ollut mukana silloin vielä kuvioissa ollenkaan.
Nyt haimme paikkaa toisesta koulusta yhdestä pienryhmästä, jossa paikka vapautuu vuoden vaihteessa. Jos emme sitä saa, lapselle tehdään hakemus erityisopetuksen väliaikaiseen järjestämiseen kotona, mutta toistaiseksi hän on minun opetukseni varassa ilman 'oikeaa' ammattiopettajaa.
Oli ihanan vapauttavaa kuulla koulupsykologilta, että vaikka nyt anomamme paikkaa saataisiin, mutta jos käy niin, että se ei kuitenkaan tutustumisen jälkeen vaikuta oikealle, niin sitten odotamme sopivaa pienryhmäpaikkaa niin kauan kuin sellainen löytyy ja lapsi saa yksityisopetusta koko sen ajan kotona.
Mutta huh-huh mikä vääntö taas, että tähän päästiin! En ole ehtinyt paljon tännekään kirjoittaa, kyllä aika on mennyt jo useita viikkoja täysin näiden asioiden järjestelyyn ja tietysti tavallisen arjen pyörittämiseen.
Mitenkähän helppoa elämä olisikaan, jos asuisi sellaisella paikkakunnalla, jossa pienryhmäpaikkakin lankeaa lapselle kuin 'manulle illallinen' ja asianmukaista erityisopetusta olisi saatavissa joka koulusta niin paljon kuin oppilailla siihen tarvetta on.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vuorossa.
Kyllä lapsellakin oli ihan riittävästi kestämistä aikanaan laittomassa huostaanotossa, hoidotta jäämisessä, sijaishuollossa tapahtuneissa pahoinpitelyissä jne. Niin sitten vielä törmätään jonkun typerän opettajan ennakkoluuloihin huostaanottotaustasta!
Eiköhän valtiolla olisi aihetta maksaa jo korvauksia siitä, miten heidän lasten asioiden hoitamatta jättäminen on kostautunut tämänkin lapsen elämässä jo monella tavalla. Oikean avun saaminen kouluun ja kuntoutuksen alkaminen myöhästyi useita vuosia väärin toimineiden lastenpsykiatrien ansiosta, jotka eivät osastolta lasta enää oikeisiin, lapsen tarvitsemiin tutkimuksiin häntä laskeneet.
Kelan kustantamaan kuntoutukseen sisältyy myös kognitiivista traumaterapiaa huostaanoton aikaisista traumoista toipumiseen. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
asioista ymmärtämättömän opettajan
(ei kyennyt, ei halunnut jne...)
kanssa osaltanne loppui.
Tähän on tässä erityisoppilaiden integroimisten ja luokkiin sijoitusten kanssa tässä maassa tultu.
Kun ei opettajasta tähän erityisoppilaan opettamiseen ole
niin eihän se missään nimessä ole ainakaan
lapsen syy. Ajatuksena integroiminen on tasa-arvoistavan kaunis,
mutta järjestelmän pitäisi enemmän huomioida opettajat ja heidän koulutuksensa kaikkien erilaisten oppijoiden suhteen.
Todella keskentekoinen systeemi......
toimia hyvinkin, jos kunnalla olisi varaa maksaa lisäksi lapsen tarvitsema henkilökohtainen avustaja tavalliseen luokkaan, mutta siihen ei ole varaa tietenkään, vaikka laki sitä vaatiikin. Olisin tietysti voinut vaatia avustajaa vaikka oikeusteitse, mutta tuntui helpommalle kuitenkin koulun vaihto varsinkin, kun muu oppilashuoltoryhmä on ollut niin ymmärtäväinen ja olemme voineet paljon keskustella suht suoraan tilanteesta (silloin kun luokanopettaja ei ole ollut paikalla).
Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme tähän siksi, että nimenomaan tässä tapauksessa voisi käydä niin, että avustajakaan ei olisi pelastus luokanopettajan tökerön asennoitumisen takia. Ja lisäksi nykyisessä koulussa ei ole pienryhmiä ollenkaan, vain niitä surullisen kuuluisia ESY-luokkia, jotka eivät tule tämän lapsen kohdalla kyseeseen ollenkaan.
Lapsi olisi varmaan jäänyt luokalleen, jos minulla ei olisi mahdollisuutta kotona opettamiseen. Mutta ihan kivasti on päivittäin päästy kouluaineissa eteenpäin, kunhan ensin olin tajunnut vakuuttaa lapselle, että hänen ei ole pakko mennä nykyiseen kouluunsa enää. Lapsen ja opettajan välit kiristyivät pahoin, kotona on oltu nyt jo pari viikkoa. Vasta vähitellen lapsen nukkuminen ja ruokailu palautuivat normaaliksi, koska nuo ovat ne hänen heikot alueensa, joilla stressin vaikutus näkyy ensimmäisenä.
ja isiään......
Tämä maailma on nykyään todella julma, raaka ja ymmärtämätön lapsia kohtaan,
myös Suomessa ja
vielä lasten ja nuorten kanssa työskentelevien viranomaisten taholta.
luokanopettajakoulutuksella osin omien ennakkoluulojensa takia.
Mutta oma äiti pystyy antamaan erit.opettajatasoista koulutusta ilman mitään opettajankoulutusta?
Mitähän tästä pitäisi ajatella?
Ei niin ammatillisesti pätevä, mutta lasta ymmärtävä aikuinen on oppimisellekin tärkeämpää kuin tietyt tutkinnot. Ihanne olisi yhdistää lapsista välittäminen ja oikea tutkinto, mutta mitenkäs tässä nyt viitsisi opettajien valintakriteereistä puhua kun ei rikkaalla maalla ole varaa palkata ylipäätäänkään erityisopettajia riittävästi...
koska tämä omalta osaltaan kuvaa niin hyvin sitä, miten koulujen rahan puute kostautuu lapsiin. Onneksi tämän koulun oppilashuoltoryhmä ymmärtää sen, että äidin velvollisuuteen ei tosiaan kuulu paikata erityisopettajien virkojen puutetta, vaan yhteiskunnan on pystyttävä hoitamaan velvollisuutensa opetuksen suhteen.
Ja kun kyse on vielä lapsesta, jonka älyllisessä kapasiteetissa ei ole puutteita, kun vain opetusolosuhteet ovat hänen kohdallaan sellaiset, mitä perusopetuslakikin vaatii olemaan. Hän on tyyppiesimerkki kiltistä, ei-häiriköstä, jonka ongelmat laitettaisiin kirkkaasti varmaan oppimiskyvyttömyyden tiliin, jos vanhemmat eivät hänen oikeuksistaan huolta pitäisi. Ja vaikka pitäisivät, ei sillä olisi merkitystä, jos ongelmia ei olisi tutkimuksilla täsmennetty.
Minulla ei siis olisi ollut pienintäkään tarvetta minkään diagnoosin saamiseen, jos esim. kouluun voisi saada oikeaa apua ilman sitäkin. Mutta nykyisissä oloissa en voi toivoa muuta kuin sitä, että lasten kanssa työtä tekeville saadaan oikeaa tietoa mahdollisimman nopeasti. Ja tietysti päättäjille myös, että yksikään lapsi ei enää syrjäydy peruskouluasteella koulujen rahan puutteen takia.
diagnoosia lapselle.
_______________
"...Jos oppilaalle ei
vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön
taikka muun niihin verrattavan syyn vuoksi
voida antaa opetusta muuten,
tulee oppilas ottaa tai siirtää erityisopetukseen...."
_________________________
17 §
Erityisopetus
Oppilaalla, jolla on lieviä oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia,
on oikeus saada erityisopetusta muun opetuksen ohessa.
Jos oppilaalle ei vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön taikka muun niihin verrattavan syyn vuoksi voida antaa opetusta muuten,
tulee oppilas ottaa tai siirtää erityisopetukseen. Erityisopetus järjestetään mahdollisuuksien mukaan muun opetuksen yhteydessä taikka muutoin erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa. Tässä momentissa tarkoitetun oppilaan opetuksessa voidaan poiketa 11 §:stä sen mukaan kuin 14 §:n nojalla säädetään tai määrätään. Oppilaalle tulee laatia henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma.
Ennen päätöstä, jolla oppilas otetaan tai siirretään 2 momentissa tarkoitettuun erityisopetukseen, tulee neuvotella oppilaan huoltajan kanssa sekä, jos mahdollista, hankkia oppilaasta ja hänen oppimisedellytyksistään psykologinen tai lääketieteellinen tutkimus taikka sosiaalinen selvitys. (13.6.2003/477)
Jos muu opetuksen järjestäjä kuin kunta ei järjestä 2 momentissa tarkoitettua opetusta, oppilaan siirtämisestä erityisopetukseen päättää opetuksen järjestäjän esityksestä oppilaan asuinkunta.
Sen lisäksi, mitä hallintomenettelylaissa (598/1982) säädetään, menettelystä otettaessa tai siirrettäessä oppilas 2 momentissa tarkoitettuun opetukseen säädetään asetuksella. Asetuksella säädetään myös opetusryhmien muodostamisesta 2 momentissa tarkoitetussa opetuksessa. (30.12.1998/1188)
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628
minäkin...
Ja näitä ei ole kunnissa varaa noudattaa.
Kunnat saavat valtiolta rahaa, kunta budjetoi eurot mihin minkäkin puolueen edustajat parhaaksi näkevät, mutta lasten terveydenhoitoon ja kouluihin ei ole vuosikausiin liiennyt läheskään niin paljon kuin tarvetta on. Näin lain noudattaminen ei ole kunnissa mahdollista.
Jos vanhemmilla ei ole tietoa lapsensa mahdollisesta oppimisen ongelmasta, on kouluterveyshuollon tehtävä ohjata lapsi tutkimuksiin. Mutta virkoja on vähennetty niin, että ei heillä ole aikaa paneutua riittävästi jokaisen oppilaan ongelmiin. Yleensä vain häiriköt erottuvat joukosta ja jos heidän vanhempansa tajuavat vaatia tutkimuksia, perhe ohjataan psykiatrian klinikalle...
Tai mitään tutkimuksia ei tehdä, lapsi vain siirretään ESY-luokalle, jossa meno on sitten sitä luokkaa, ettei sinne rauhallisia ja hiljaisia erit.opetusta tarvitsevia oppilaita voi ajatellakaan siirrettäväksi.
Se omakohtainen tieto, jonka olen ESY-luokista saanut juttelemalla opettajien, vanhempien tai oppilaiden kanssa ei ole mieltä ylentävää. Jotkut opettajat kyllä jaksavat kehua niitäkin, mutta keskiverto tieto niistä on tätä tasoa:
-opettajat ovat kurkku suorana huutavia hermoraunioita
-yksi opettaja ei riitä, joka luokkaan tarvittaisiin avustajia, mutta heihin ei ole varaa
-koulu vaatii vanhemmilta allekirjoituksia lupiin antaa vain supistettu oppimäärä tärkeissäkin aineissa
-eräs äiti kertoi, miten hän koki tulleensa huijatuksi, kun hänet suostuteltiin allekirjoittamaan blanko-paperi, mutta myöhemmin opetussuunnitelma oli laadittu niin, että hän ei olisi ikinä allekirjoituksellaan siihen suostunut
-lapsen ongelmia ei juurikaan edes yritetä selvittää, siis jos oppimisen ongelmia on, niistä ei ole virallista tietoa
-ja vaikka ongelmat olisi selvitetty, ei oppilas saa riittävästi henkilökohtaista ohjausta oppimiseensa
-jos jollain lapsella onkin kontakti hoitavaan lääkäriin, ei opettajalla ole voimia tulla mihinkään palavereihin edes lääkärin pyynnöstä
Siis ESY-luokatko ovat syrjäytyneiden lasten tuotantolaitoksia?
Jos lastenterveydenhoito ja koulu pystyisivät toimimaan lakien mukaan, mikä oppilaiden tilanne silloin olisi?
Ja sitten toisena ryhmänä ovat EI-häiriköt, joita ei voi ajatellakaan ESY-luokkaan, heidän oppimisongelmansa tiedetään - tai sitten ei - niihin liittyy jokin diagnoosi - tai ei liity.
Helpoiten tukea saa kouluun, jos lapsen dg on saatu jo alle kouluiässä ja pienryhmä paikkaa on voitu anoa jo vuosia ennen koulun alkua. Tilanne on kaikkea muuta kuin näin onnellinen niillä lapsilla, jotka ovat joutuneet väärälle psykiatrian klinikalle, josta ei ole ollut pääsyä oikeisiin tutkimuksiin. Dg:n saaminen on viivästynyt vuosia ja sitä myötä KAIKKI apu lapselle niin koulussa kuin avohuollossakin.
niin ajattelematon, että allekirjoittaa blankon paperin??!! Eihän sellaista nyt pidä tehdä oli paperia ojentamassa sitten vaikka herra yli-herra tai Kiinan keisari.
"eräs äiti kertoi, miten hän koki tulleensa huijatuksi, kun hänet suostuteltiin allekirjoittamaan blanko-paperi,"
kun haluaa 'auttaa' kiireistä opettajaa, että 'valmiiksi puhuttu henkilökohtainen opetussuunnitelma tulostetaan vain myöhemmin paperille, niin allekirjoitusten perässä ei tarvitse juosta erikseen.'
Mutta tuo on mielestäni epäoleellinen asia tässä, pitäisikö allekirjoittaa vai ei.
Paljon merkittävämpi asia on opettajan haluttomuus laatia lapsen edun mukaista opetussuunnitelmaa ja sitten se opettajan mielen mukainen hankitaan vaikka kieroilemalla. Vaikka äiti olisi vaatinut lapsen edun mukaisen opetussuunnitelman ennen allekirjoitusta, niin olisiko sitä noudatettu kuitenkaan?
".......Hoitamaton ADHD voi Tuomisen mukaan jopa kymmenkertaistaa riskin joutua vankilaan aikuisiällä.
Tarkkaavaisuushäiriö ei sinänsä vielä suista kaidalta tieltä, mutta siihen usein aikuisiällä liittyvät päihdeongelmat lisäävät riskiä syrjäytyä.
Kymmenen vuotta vankisairaalassa työskennellyt Tuominen on nähnyt vankien kärsimyksen.
Hän pitää tärkeänä auttaa heitä parempaan elämänhallintaan.
Oireisiin olisi puututtava varhain, ennen kuin päihderiippuvuus tulee kuvaan mukaan.
Päihteet vaikeuttavat sekä häiriön tunnistamista että hoitoa myöhemmin, katsoo Tuominen...."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Hoitamaton ADHD voi kymmenkertaistaa riskin joutua vankilaan/1135232174012
_____________________________
Jokainen näistä vangeistakin on joskus ollut lapsi, nuori.
Jo varhaisessa vaiheessa saatu
asianmukainen, ammattilaisten antama diagnoosi ja sitä kautta tarvittava apu, tuki ja terapia jne
on ja kuuluu olla jokaisen kansalaisoikeus Suomessa
- myös ihan jokaisen suomalaisen lapsen ja nuoren!