Olen 30-kymppinen 3 pienen lapsen uskovainen isä. Olen alkanut pohtimaan, kuinka uskovaiset ja
etenkin SRK:n johto oikeasti ymmärtävät uskovaisen nuoren perheen elämää sen uuvuttavan arjen
keskellä? Onko esim. SRK:lla tarjota ennaltaehkäisevää apua, jos oikeasti ei enää jaksa jatkuvaa hälinää, melua ja arjen stressiä tietäen, että lapsia voi siunaantua jatkuvasti lisää jopa vuoden välein. Lasten suuri määrä aiheuttaa sen, ettei aikaa itselle saati puolisolle ole käytännössä lainkaan. Onko tämä Jumalan tahto? Voiko lapsista tulla kunnollisia kansalaisia, jos heille ei aika riitä ja kodissa vallitsee jatkuva kireys ja stressi? Lasten myötä on usein hankittava isompi asunto, isompi auto - taloudellinen ahdinko kasvaa. Miten vanhempien psyyke kestää tätä kaikkea, varsinkin jos yöunetkin jäävät minimaalisiksi? Tiedän, että yhteiskunnassa voi ruikuttamalla saada esim.
kodinhoitajan kaupungin/kunnan/MLL:n kautta. Mutta eikö tämä tehtävä olisi ensisijaisesti SRK:n
tehtävä? Nykyään painotetaan paljon yhteisöllisyyttä ja lestadiolaisia on pidetty hyvinkin yhteisöllisinä. Mutta onko tilanne käytännössä niin? Itse en ainakaan tiedä mitään tahoa SRK:n sisältä tai en ole kuullut painotettavan, kenen puoleen kääntyä, jos tulee tiukka paikka? Onko Päivämiehessä näistä joskus kerrottu? Mainostetaanko leirejä tai muita tilaisuuksia, joissa uskovaisen arjen elämästä voi keskustella ja saada apua? Onko seurapuheissa tällaisesta käytännön tasolla mainittu? Arjen neuvoja ja apua tarvitaan etenkin silloin, jos lähellä ei ole sukulaisia tai hyviä ystäviä, joiden puoleen uskaltaa kääntyä. Onko siis uskovaisen elämä tässä valossa turvallisempaa kuin ei-uskovaisen? Ja lopuksi ehdotus: eikö SRK voisi organisoida tahon, joka kouluttaa halukkaita uskovaisia auttamaan ja helpottamaan perheellisten arkea esimerkiksi siivoamisessa ja lastenhoidossa. Eikö tämä olisi todellista yhteisöllisyyttä ja Jumalan tahdon mukaista kuormien jakamista?
etenkin SRK:n johto oikeasti ymmärtävät uskovaisen nuoren perheen elämää sen uuvuttavan arjen
keskellä? Onko esim. SRK:lla tarjota ennaltaehkäisevää apua, jos oikeasti ei enää jaksa jatkuvaa hälinää, melua ja arjen stressiä tietäen, että lapsia voi siunaantua jatkuvasti lisää jopa vuoden välein. Lasten suuri määrä aiheuttaa sen, ettei aikaa itselle saati puolisolle ole käytännössä lainkaan. Onko tämä Jumalan tahto? Voiko lapsista tulla kunnollisia kansalaisia, jos heille ei aika riitä ja kodissa vallitsee jatkuva kireys ja stressi? Lasten myötä on usein hankittava isompi asunto, isompi auto - taloudellinen ahdinko kasvaa. Miten vanhempien psyyke kestää tätä kaikkea, varsinkin jos yöunetkin jäävät minimaalisiksi? Tiedän, että yhteiskunnassa voi ruikuttamalla saada esim.
kodinhoitajan kaupungin/kunnan/MLL:n kautta. Mutta eikö tämä tehtävä olisi ensisijaisesti SRK:n
tehtävä? Nykyään painotetaan paljon yhteisöllisyyttä ja lestadiolaisia on pidetty hyvinkin yhteisöllisinä. Mutta onko tilanne käytännössä niin? Itse en ainakaan tiedä mitään tahoa SRK:n sisältä tai en ole kuullut painotettavan, kenen puoleen kääntyä, jos tulee tiukka paikka? Onko Päivämiehessä näistä joskus kerrottu? Mainostetaanko leirejä tai muita tilaisuuksia, joissa uskovaisen arjen elämästä voi keskustella ja saada apua? Onko seurapuheissa tällaisesta käytännön tasolla mainittu? Arjen neuvoja ja apua tarvitaan etenkin silloin, jos lähellä ei ole sukulaisia tai hyviä ystäviä, joiden puoleen uskaltaa kääntyä. Onko siis uskovaisen elämä tässä valossa turvallisempaa kuin ei-uskovaisen? Ja lopuksi ehdotus: eikö SRK voisi organisoida tahon, joka kouluttaa halukkaita uskovaisia auttamaan ja helpottamaan perheellisten arkea esimerkiksi siivoamisessa ja lastenhoidossa. Eikö tämä olisi todellista yhteisöllisyyttä ja Jumalan tahdon mukaista kuormien jakamista?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Oulussa päin ainakin on tarjolla vapaaehtoista lastenhoito ja siivousapua lestaadiolaisilta. Nuoret tekevät tätä arvokasta työtä.
Kyllä ennalta voi ehkäistä. Yksi hyvä konsti on kondomin käyttö. Niitä saa helposti kaikkialta, eikä
käyttö ole vaikeaa, ei edes helposti unohtuvaa.
Jos Taivaan Iskä todella haluaa lähettää lapsen, on hänellä keinonsa hoitaa kondomi pois tieltä.
Kyllä voit yrittää tappaa jonkun, hän säilyy hengissä, jos Jumala niin tahtoo. Sinä tosin syyllistyt tapon yritykseen. Itsellesi siis teet myös vahinkoa.
Vasta hedelmöittynyttä munasolua voi sanoa ihmisen taimeksi.
mutta nykyaikana megaperheen pyörittäminen on erittäin raskasta. VL-uskonto maaseudun uskontona on toiminut hyvin maatalossa, jossa molemmat vanhemmat olivat kotona tai pihapiirissä töissä ja isovanhemmatkin asuivat saman katon alla lapsia hoitamassa sekä muutenkin apuna arjessa... Ympäröivä maailma muuttuu, mutta SRK:n keskeiset opit ja ehdottomat kiellot elävät kaukana menneisyydessä.
Nimimerkki: suurperheen isä
ei riitä. Sisareni asuu maalla omakotitalossa. Heillä on 14 lasta ja perheen huoltaja sairaseläkkeellä! Ei heillä ole varaa laittaa lapsiaan edes srk:n rippileireille, niin kalliita ovat saati että äiti pääsisi joskus levähtämään. Ainut apu taitaa tulla helluntaiseurakunnan kirpputorin pyörittäjiltä!
""Ja lopuksi ehdotus: eikö SRK voisi organisoida tahon, joka kouluttaa halukkaita uskovaisia auttamaan ja helpottamaan perheellisten arkea esimerkiksi siivoamisessa ja lastenhoidossa.""
Varsinkin sinkkunaisia voisi kouluttaa, eikö heistäkin olisi mukava päästä touhuamaan pienten lasten kanssa.
srk ei hoida omiaan: antaa taakat ja vastuut yksittäisille ihmisille ja perheille - äkkiä ulos siitä hel*etistä!
lapsiperheitä siten, ettei enää järjestetä kodinhoitoapua kuten aiemmin.
Takavuosina sai miltei aina apua tarvittaessa. Toisinaan sitä jopa tarjottiin, jos esim. kodinhoitajan aiemmin suunniteltu paikka peruuntui. Hoitajan sai tarvittaessa myös yöksi.
Nykyisin kodinhoitajat taitavat työskennellä enimmäkseen vanhustyössä. Ongelma on siis suuri!
Vetoaisinkin päättäjiin, myös lestadiolaisiin sellaisiin tämän asian korjaamiseksi!
Siis: syyttämiset ja syyllistämiset pois tässäkin asiassa. Yhdessä voidaan tehdä elämä paljon helpommaksi!
"Lapsissa on tulevaisuus." T. sirkka
NIMENOMAAN NE VL PÄÄTÄJÄT ovat olleet ajamassa näitä "uudistuksia"....
JA MUITAKIN perhearvoja romuttavia päätöksiä...
Ja sitten aletaan hurskastelemaan joidenkin vähemistöjen oikeiuksita kuinka NE muka romuttavat perhearvot????
Perhearvot romutetiin jo ihan muilla päätöksillä.
>>>>> Olen alkanut pohtimaan, kuinka uskovaiset ja etenkin SRK:n johto oikeasti ymmärtävät uskovaisen nuoren perheen elämää sen uuvuttavan arjen keskellä?>Onko esim. SRK:lla tarjota ennaltaehkäisevää apua, jos oikeasti ei enää jaksa jatkuvaa hälinää, melua ja arjen stressiä>>>>
Ei tietenkään ole. Eihän kenellekään anneta yli voimiensa. SRK puolelta todella ajatellaan että lapset ovat siunaus ja lahjoja. Toki näinkin on mutta palon pitää hengellistää ja tunteita kieltää jos ei rehellisesti voi sanoa ettei jaksa.
Pelkästä itsekyydestä ei ole kyse. Vaan useinkin siitä että omatunto soimaa siitä että lapset kärsivät tilanteesta.
SRK on tapan sulkea silmät siltä mitä seuraa siitä kun vanhemmat eivät aidosti jaksa. Eivätkä tukiverkot pidä. Lapsilla ei ole aidosti väliä jos olisi olisi lasten etu ennen muita. Lapsen edunmukaista ei voi olla se että lapsi on samassa tilanteessa kuin alkoholistiperheitten lapset. Joita vl on tapana halveksia.
NÄin kuintenkin on. Koska lapsen kanalta on ihan sama mistä tilanne aiheutuu. Alkoholista vai uskonnollisesta fundamentalismista.
>>>tietäen, että lapsia voi siunaantua jatkuvasti lisää jopa vuoden välein.Lasten suuri määrä aiheuttaa sen, ettei aikaa itselle saati puolisolle ole käytännössä lainkaan. Onko tämä Jumalan tahto?>>>
Ei käytännön ongelmien ratakasu ole kovinkaan kiinostava puheenaihe. Vain se että uskovainen ei ehkäise. Arki muutenkin on kovin ylihengelistettyä vl herätysliikeessä.
>>>Voiko lapsista tulla kunnollisia kansalaisia, jos heille ei aika riitä ja kodissa vallitsee jatkuva kireys ja stressi?>Lasten myötä on usein hankittava isompi asunto, isompi auto - taloudellinen ahdinko kasvaa. Miten vanhempien psyyke kestää tätä kaikkea, varsinkin jos yöunetkin jäävät minimaalisiksi?>>>
Ottamatta kantaa taloudellisiin asioihin totean että tervettä aikuista ei tarvitse kauaa valvotaa että tämän psyyke hajoaa. Entä sitten äidit jotka ovat nukkuneet katkonaisia öitä 5 vuota putkeen? Pitääkö ihmietellä sitä että moni oirehtii sekä fyysisesti että psyykkisesti. Minusta on ennemminkin ihmie ettei sen useampi nainen joudu psykoosiin valvomisen takia.
>>>Tiedän, että yhteiskunnassa voi ruikuttamalla saada esim.kodinhoitajan kaupungin/kunnan/MLL:n kautta. Mutta eikö tämä tehtävä olisi ensisijaisesti SRK:n tehtävä?>>>>
Missä on ihmisen oma vastuu valinnoista. Todellisuudessa kodinhotoapua on lähes mahdotonta saada mistään. SRK homma todellakaan ei kiinosta eiä ihmisillä oikeasti ole väliä. Tämä näkyy esim siinä että toimitalojen rakentaminen on tärkeämpää kuin ihmisitä huolehtiminen. Ulkoiset puitteet ennen kaikkea.
Ei sellaista tahoa taida ollakaan, kokemuksella.
>>>Onko Päivämiehessä näistä joskus kerrottu? Mainostetaanko leirejä tai muita tilaisuuksia, joissa uskovaisen arjen elämästä voi keskustella ja saada apua?>>>>
Avioliittoleirejähän todella mainostetaan lehdissä. Niistä voidaan olla montaa mieltä. Kuten myös aviopuolisoiden iltoja ym. Kuitenkin moni on kokenut leirit myös ei vain positiivisesta vaan ahdistavina. Että leirin isoin anti oli syylisyyden kasvaminen siitä ettei voi uskovaisen mitaa (synnyttämällä täytää)
>>>>Onko seurapuheissa tällaisesta käytännön tasolla mainittu? Arjen neuvoja ja apua tarvitaan etenkin silloin, jos lähellä ei ole sukulaisia tai hyviä ystäviä, joiden puoleen uskaltaa kääntyä.>>>
Enpä ole isomin kuullut... Enemminkin etusijalla näytää olevan lauseet - uskovainen ei ehkäise - kilvoitelkaan lasten vastaanottamisessa...jne
>>>Onko siis uskovaisen elämä tässä valossa turvallisempaa kuin ei-uskovaisen?>>>>
Ei ole. Lasten kanalta on todella huono asia se että vanhempien jakamattomuus näkyy heidän koko elämänsä. Usein käy myös niin että kun äiti väsyy ja masentuu tuolla on taipumus myös periytyä. Että tiettyjä malleja ja kaavoja sovelletaan seuraavassa sukupolvessa. Ei uskalleta viheltää homaa poikki.
Toki täytyy sanoa ettei väsyjä aina ole äiti.
>>>Ja lopuksi ehdotus: eikö SRK voisi organisoida tahon, joka kouluttaa halukkaita uskovaisia auttamaan ja helpottamaan perheellisten arkea esimerkiksi siivoamisessa ja lastenhoidossa.>>>>
Voisi muta sitä se ei tule tekemään. Toisaalta tässä on kyse vähän samasta kuin siinä että syödään mieliala lääkeitä jotta jaksetaan synnyttää enemmän. Ikäänkuin ne ihmien normaalit suojamekanismit olisivat syntiä.
Syntiä minusta on ennemminkin se että ihmisen tulee kieltää kaikki normaalit suojareagtiot. Jopa itsesuojelu ja itsensäsäilyttämisen kuten myös lastensuojelun vaistot tulee sytninä panna pois. Äiti miksei myös isä tajuaa usein ettei riitä kasvavalle lapsimäärälle siten kuin kohtuuden nimessä pitäisi. Huoli lasten kodasta voi olla suuri. Tällä vain ei näissä ehkäisykeskusteluissa ym ole mitää sijaa.
>>>Eikö tämä olisi todellista yhteisöllisyyttä ja Jumalan tahdon mukaista kuormien jakamista?>>>
Eikö olisi Jumalan tahdon mukaista etsiä sitä Jumalan tahtoa. Ja kysyä mikä missäkin tilanteessa on oikein. Ehkäisy toki voi lähteä puhtaasti ihmisen itsekyydestä mutta sen tarve voi lähteä myös lähimmäisten parhaasta.
Lopuksi täytyy todeta että näiden asioitten äärellä moni perhe hajoaa. Moni kiletää "uskonsa". Moni perhe ja ennenkaikkea lapsei kärsii. Tämän asian äärellä menetetään lapsia, äitejä ja joskus myös isiä.
Syntiä on se mikä eroitaa Jumalasta? Ja jokainen voi omalle kohdalle miettiä mitä se tässä kohdassa tarkoitaa.
Ja sitten vielä se että vl puhujien joukosta löytyy niitä joilla tämä asia on ratkaistu sterillisaation hakemisella muutaman lapsen jälkeen. Heidän joukostaan läytyy sellaisia joiden vaimot ehkäisevät salaa -> ja puhuja puhuvat sinisillä silmillä kuinka näinkin voi käydä että lapsia ei vain tule. Eli kyllä sieltäkin saralta sitä löytyy että puhutaan yhtä ja tehdään toista.
viitsinyt lukea Hyssin juttua mutta samoja ajatuksia on itselläni.
Nimittäin olen itse sekä vaimoni syntyneet lestadiolaisiksi, olimme ehdottomasti ns, sydämen kristittyjä aina siihen saakka kun kolme lasta oli nähnyt päivänvalon. Sen jälkeen uskomme vl-oppiin on murentunut pikkuhiljaa täydellisesti ja olemme parhaillaan luopumassa siitä liikkeestä. Silmämme avautuivat vasta saatuamme n,vuoden välein lapsia noin toisen käden verran. Olimme todella uupuneita ja poikki eikä siinä vielä kaikki vaan toista meistä alkoi jo viirata päästä.
Kokemuksen kautta toivon ja neuvon teitä nuoria uskovaisia pareja ettei pidä lähteä leikkimään terveydellään kuten me teimme. Älkää ihmeessä piitatko ehkäisyopista mitään vaan tehkää kuten oman jaksamisen kannalta näette hyväksi. Käyttäkää tarvittaessa rohkeasti ehkäisyä. Pitäkää huolta puolisostanne ja hänen hyvinvoinnistaan, keskustelkaa erityisesti tabusta nimeltä ehkäisy.
Laajennan hieman tuota itsekkyysnäkökulmaa. Vl:n ja nimenomaan äidin tulisi olla epäitsekäs, ja vastaanottaa kaikki lapset jotka ovat tullakseen. Lähetystyö on Jeesuksen oma käsky, ja siinäkin "tehdään" Jumalan lapsia. Mielestäni olisi ihan yhtä epäitsekästä tehdä lähetystyötä ihan tosissaan, varsinkin jos on ajatus, että itsellä on juuri se oikea usko. Ja päinvastoin, on erittäin epäitsekästä olla tekemättä lähetystyötä vaivoja säästämättä. Tätä näkökulmaa voisi ainakin miesväestön seassa nostaa esiin. Se voisi hieman laajentaa kapeaa ajattelua, ja myös hillitä vain "sisältäpäin" tehtävää lähetystötä.
Itseäni vähän kismittää juuri se ajattelu, että jossakin asiassa pitää pyrkiä täydelliseen Jumalan Sanan noudattamiseen ilman pienintäkään lipsumista, ja toinen (vähintään yhtä tärkeä) kohta voi jäädä olankohautuksen tasolle. Synnistä ei puhettakaan jonkin muun itsekkyyden muodon kohdalla.
"Voi raskaita ja imettäväisiä niinä aikoina" sanoo sana. Lapsista on työtä, vaivaa ja vastuuta. Taloudellisestikaan kannattavia hankintoja he eivät ole. Hoito apuakaa ei ole näinä aikoina saatavissa mutta Jumala näkee ja tietää omiensa vaivat. Hän on luvannut kuulla heikoimmankin huokauksen. Harmittavan usein käy niin että ihminen ei tuskansa keskellä edes muista PYYTÄÄ apua taivaan Isältä, ei muista "huokaista". Helposti tulee syyttävä mieli, katkeruus ja vaatimukset Häntä kohtaan. Rukouksessa ja anteeksiannossa ON voimaa kun sen tekee sydämestään.
Käytännön apua joutuu AINA itse pyytämään, siihenkin on nöyrryttävä. On myönnettävä ettei jaksa aina itse vaan tarvitsee toisen ihmisen apua. Oletko koskaan soittanut lastenhoitoa tarjoavalle? Näitä terjokkaita on paljon ja teini-ikäiset pikkuapulaiset tekevät yleensä pieniä helpotuksia pienellä rahalla. SOITA ja pyydä auttamaan. Lyhytkestoinenkin säännöllinen OMA HARRASTUS katkaisee arjen ihanasti ja lapsillakin on virkeämmät vanhemmat kotona. Hommaappas hoitaja ja ala harrastaman jotakin mukavaa. Kyllä niistä uskovaisista isoista perheistä löytyy teinejä hoitamaan hetkeksi sinunkin lapsiasi. Se todella on sitä kuormien jakamista.
Mitä ehkäisyyn tulee...elämä TODELLAKIN on suurin lahja mitä voi saada. Kenelläkään ihmisellä ei ole lupa astua tässä asiassa Jumalan varpaille. Jos voimat on vähissä muitakin keinoja kuin kondomi tai sterilisaatio on olemassa.
Voimia sinulle! Elämä helpottuu pienillä asioilla:harrastukset on oiva apu!
Vaikka lapset kuinka ovat lahjoja se mitä sanot ei ole totta.
On totta etta apua joudut aina pyytämään. Toisaalta samasi apu voi vain pahentaa tilannetta entisestään jos sitä nyt ylipäätään saat. Apu on toisinaan hyvin ehdollista. Apu tekee vain sen mitä halaa tehdä ei sitä mistä oikeasti olisi eniten apua.
Oma harrastus... Tiedätkö että tuo on kovin tekopyhää. Silloin kun puhutaan todellisista vaikeussista ja täydellisestä pattitilanteessa niin siinä ei ole omille harrastuksille aikaa tilaa paikaa eikä mahdollisuutta.
Mutta ymmärrän sen että puhut vain tavalilsesta arjessa väsymisestä.
"Kyllä niistä uskovaisista isoista perheistä löytyy teinejä hoitamaan hetkeksi sinunkin lapsiasi. Se todella on sitä kuormien jakamista."
Eipä ole näkynyt meillä ei pyytämättä eikä pyydettynä. Toisaalta sekin täytyy todeta että ulkopuolisen avun vastaanotaaminen on toisissa perheissä mahdotonta. Mutta sitäkin on varmaan mahdotonta ymmärtää ja hyväksyä.
Niinpä niin. Niin tai näin ehkäisy on omantunnon asia, ei "seurakunnan asia". Ymmärrän sen että lapset ovat lahjoja, Mutta meidän pitää myös olla siinä kunnossa että ymmärrämme aidosti mitä sillä tarkoitetaan.
Mitä siihen sanot, kun edesmennyt ER oli hyväksynyt vaimonsa steriloinnin neljännen lapsen jälkeen? Mitä siihen sanot, kun tänäänkin paasaa SRK:n puhujina henkilöitä, jotka eivät ole tuota ohjettasi täyttäneet? Ja tiedän ihan varmasti.
tässä kohdassa on kysytty ennenkin. Kuinka voi olla mahdollista että puhutaan ehdottoman ehkäisyopin puolesta ja kuitenkin "kotona tehdään" toisin. Tapaus ei ole ainutkertainen.
yhdyn ajatuksiisi. Juuri tuo on käsittämätöntä. Toisessa kohdassa ollaan hyvin ehdottomia mutta toisessa kohdassa ei huomata omaa itsekyyttä lainkaan.
Turha syyttää srk:ta tai sen johtoa. Jumalan sanan mukaan ihminen on Luojan alainen eikä ihmisen asema tästä muutu, vaikka mikä yhdistys niin päättäisi.
hän jolla ei ole kokemusta ja joka viettää itsellistä elämää käy töissä ja juhlii ry;llä.
Ikävä todeta, mutta yhteisöllisyys taitaa tosiasiassa olla asitä, että ollaan yhdessä seurakunnassa ja tunnetaan yhteenkuuluvaisuutta uskossa. Yhteisöllisyyteen kuuluu myös oikeus puhua avoimesti tunteistaan ja jaksamisestaan, mutta vl-yhteisön yhteisöllisyys rajoittuu vain myönteisiin tuntemuksiin.
Yhteisöllisyydessä on paljon hyvää, mutta kaiken aikaa yhteisön yhteisöllisyyden vaaliminen ja vaatiminen joka asiassa eli samankaltaisuudessa on raskas taakka. Yhteisöllisyys muuttuukin negatiiviseksi kyttäykseksi ja asioiden pimittämiseksi. Jaksamattomuudesta tai taloudellisesta ahdingosta ei voida tai haluta puhua. Ei semmoinen ole rakentavaa yhteisöllisyyttä.
Jokainen perheenjäsen on omanlaisensa yksilö, olipa lapsi tai aikuinen ja useimmiten tarvitseen omaa rauhaa ja myös yksinoloa. Jatkuva hyörinä ja touhu ympärillä väsyttää kenet tahansa. Unenpuute tuo vielä lisää paineita jaksamiseen.
Jumalan tahto ei ole näännyttää ketään arjen pyörityksen alle. Jos tuntee uupuvansa, silloin parasta lääkettä on ottaa järki avuksi ja lakata uskomasta yhteisön vaatimukseen jatkuvasta lisääntymisestä. Sen tuomasta väsymisestä ei yhteisö tunnu paljoa piittaavan edes konkreettisen avun muodossa.
Yhteisöllisyys on ihmisen kuuntelemista ja auttamista niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. Vl-yhteisöllisyys ei ole tervettä yhteisöllisyyttä. Tuskin sinäkään tänne muuten kirjoittaisit.
Runsaan rakentamisen asemesta olisi rakkauden opin mukaista tukea omassa seurakunnassa aineellisesti ja käytännöllisesti niitä uskollisia ja kuuliaisia jäseniä, jotka yli voimiensa kasvattavat isoja perheitään. Siitä olisi suuri siunaus. Suurpeheiset ilmaiseksi virkistysleireille! Eivät he raamatunlauseilla elä.
"Jumalan tahto ei ole näännyttää ketään arjen pyörityksen alle. Jos tuntee uupuvansa, silloin parasta lääkettä on ottaa järki avuksi ja lakata uskomasta yhteisön vaatimukseen jatkuvasta lisääntymisestä. Sen tuomasta väsymisestä ei yhteisö tunnu paljoa piittaavan edes konkreettisen avun muodossa."
Kun tähän jatkuvaan lisääntymisen vaatimukseen lisätään vielä ry:n talkoovelvoitteet, on yhteisö lastannut perheille aikamoisen kuorman autuuden ehdoksi. Eniten minua säälittää nämä suurten perheiden äidit, joiden osa on todella raskas. Masentuu itsekin jo heidän osansa ajattelemisesta.
Kenen tahtoa te perhe-elämässänne noudatatte?
Jumalan tahtoa - vaiko lahkonne ihmisoppeja ja määräyksiä?
srk:n leirejä on ollut päivämiehessä usein tarjolla leiri paltan kohdalla ja uusimmakin oli mainostettiin joululeireistä. sitten näistä auttamisesta että paikallisissa rauhanyhdistyksiissä on diakonia toimikunta ja he järjestävät avun kun otatte toimikunnan jäseniin yhteyttä ja vihkaset rohkeasti että tarvitsette apua jossain ja vielä siitä leireistä että ry n diakoniatoimikunta maksaa leirin kun sitä hakee diakonia toimikunnalta
srk-dia-koni järjestää vain hoitomiehille syndäribileitä
näistä tietää mitää niin elä sittem myös lähe irvaillen nälvimään
tuollaista. Joku taas yrittää :( :(
on joillakin pitää veeälliä yli-ihmisinä? Miksi on niin vaikeaa myöntää, että vl-isä ja varsinkin vl-äiti voi olla väsynyt? En käsitä.
niitä "mätiä kaloja" - lestapo heti jäljitämään ip: avulla!
Hän varmaan tarkoittaa että kellään uskovaisella ei ole lupa julkisesti myöntää - ei edes anonyyminä - omaa väsymistään ja uupumustaan. Niistä asioista ei ole lupa puhua julkisesti.
Hän on sisäistänyt sen kiellon että vl-liikkeessä ei ole lupa käydä avointa keskustelua. Ulospäin sekä epäuskoisille että toisille uskovaisille pitää jaksaa näyttää aina menestyneen Jumalan lapsen Jumalan siunauksesta kiiltävää ulkokuorta.
Täytyy olla kovin raskasta kun ei saa olal heikko, uupunut eikä väsynyt.
Uskovainen ei saa pyytää apua.
Kyllä osaa olla julma uskonyhteisö.
"Ulospäin sekä epäuskoisille että toisille uskovaisille pitää jaksaa näyttää aina menestyneen Jumalan lapsen Jumalan siunauksesta kiiltävää ulkokuorta."
Jossakin toisessa ketjussa puhuttiin tästä, että se on osa vanhoillislestadiolaista opetusta.
Mutta en siltikään käsitä, miksi näin opetetaan ja tehdään. Mikähän tässä on taustalla ja millähän tällaista perustellaan? Silloin aikanaan, lähes 40 vuotta sitten kun itse kuuluin vl-liikkeeseen, ei tällaista ollut.
Julmaahan tuollainen todentotta on.
ihmettelin aikani sitä, kun kuuluin VL-liikkeeseen. Itselläni on vain muutama lapsi, koska ehkäisy on ollut käytössä. Tunsin, että en kuulunut porukkaan, kun en ollut jatkuvasti raskaana. En tosin kertonut avoimesti syytä, miksi meillä ei ole niin usein vauvailtoja kuin muilla. Pikkuhiljaa liukenin pois joukosta, kun uskomisen ja taivaaseenpääsyn ehto tunnuttiin mittaavan sillä, kuinka monta lasta sinulla on.Ei se ihan noin tietenkään ollut, mutta tunnelma oli sellainen, jostain syystä.Toinen juttu vielä. Kun joku rohkea VL-isä/äiti kertoo täällä väsymisestään, miksi se tulkitaan heti provoksi? Ja tarviiko siihen tarjota niin naiiveja lenkilläkäynti, harrastus ym:ta avuksi, kun väsymisen syyt ovat paljon syvemmällä. Haluaisin rohkaista sinua, joka kamppailet ja uskomisen ehdot tuntuvat julmilta. Omilla aivoilla ajattelu auttaa. Minun elämäni kirkastui ja helpottui, kun lopetin pähkäilyn ja tulin siihen tulokseen, että minulle riittää Jumala ja Jeesus, en tarvitse kahlitsevaa lahkoa määrittelemään elämääni. Tilalle on tullut rohkeus ja ennenkaikkea syvä kiitollisuus. En ole hylännyt rakkaita ystäviä, vaikka minut on hylätty ja uskottu minun muuttuneen joksikin pelottavaksi ja kaihdettavaksi. Mutta tiedän itse mikä olen ja se riittää.
vapauden Jeesuksessa Kristuksessa! Muista aina nämä Raamatun sanat elämässäsi:
Room. 14:22
Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
Siunausta sinulle sisar.
omantunnon vamma, mikä on hoitokokousajan perua. Aidon omantunnon ääni on pitänyt vaientaa ja kelvata sen sijaan ihmisille. Ja nyt ei sitten voi muuta kuin yrittää kelvata heille hiki hatussa, maallisissakin asioissa, ja usein tuntuu että erityisesti juuri niissä.
Ensimmäiseen kysymykseesi. En tiedä onko sillä merkitystäkään, koska johdolla lienee aika rajallinen kyky puuttua lisääntymisasiaan, jos kerran enemmistö kannattajista on asian puolella. Ehkä johto ymmärtää hyvinkin, mutta järjestettyä apua on aika huonosti tarjolla. Asiasta on myös toisaalta yhteisön sisällä vaikeaa avoimesti keskustella, jos opittu ja historian muovaama asenne on ehdottomasti ehkäisykielteinen. Sehän useimmilla tulee ratkaisuna ensimmäiseksi mieleen, kun puhutaan todellisesta uupumisesta lapsiperheissä. Eikö perheen hyvinvointi ole tärkeämpää kuin kontrolloimaton lisääntyminen? Niin tai näin. Luulenpa että avuntarvitsijoita on joka tapauksessa enemmän kuin apua tarjoavia. Enemmistö lestadiolaisistakinhan päätyy parisuhteeseen ja perheellisiksi. Ne jotka eivät päädy, eivät ole kaikki tietenkään halukkaita auttamaan lapsenhoito- tai siivoustoimissa, eikä tarvitsekaan haluta. Perheettömyyshän voi olla myös tietoista valintaa.
Minusta noita leirejä on mainostettu melkoisen paljonkin. Entäs oma sukusi? Meillä perheen sisällä autellaan läheisiä vakaumukseen katsomatta. Perheessä on lestadiolaisia ja ei-lestadiolaisia perheitä. Isovanhemmat ottavat osaa arkeen mielellään, myös sisarukset tarjoavat toisilleen vapaita viikonloppuja tai viikkojakin. Näihin perhejärjestelyihin on riittänyt aito empatia. Apua ei ole ollut välittämässä mikään organisaatio. Kukaan ei ole uhrautunut liikoja, kaikki ovat apua viitsineet vuorollaan pyytää, myös isovanhemmat. Kuka tahansa pienen lasten vanhempi tarvitsee aikaa itsellensä, olipa pieniä minkä verran tahansa, lestadiolaisperheissä tämä tarve tietysti korostuu. Pikkulapsiaikahan saattaa kestää melkoisen kauan.
Mieti mikä voisi olla ratkaisu teidän perheessä. Ja tiedän kyllä sohaisevani kiistanalaiseen ja arkaan paikkaan, kun sanon että yhteisön sisällä voi kyllä käyttää ehkäisyäkin, jos jaksaminen uhkaa esimerkiksi omaa psyykettä. Asiasta ei vaan puhuta kovin avoimesti. Ammatti-ihmiset kylläkin paremmin.
En tiedä isä, miksi "vetoat" SRK:hon. apu on nimittäin paljon lähempänä eli paikallinen ry:n diakoniatoimikunta tai muut uskonystävät - veljet ja sisaret.
En voi sille mitään, mutta kirjoituksesi ei tunnu oikein aidolta...
mutta onko esittämäsi paikallinen diakoniatoimikunta ja muut uskonystävät valmiita kaikin tavoin auttamaan 24 tuntia vuorokaudessa tätä perheen isää ja perhettä.
Ja onko apua aina saatavilla sitä tarvittaessa?
En ymmärrä miksi perheen auttamine olisi pääasiassa hengellisen yhdistyksen kontolla.
Toki naapurien ja ystävien apu sekä ry:n diakoniatoimikunnan apu silloin tällöin vai tehdä paljon hyvää. Sen varaan ei kuitnekaan vaikeuksiin joutunutta lapsiperhettä voida kokonaan jättää. Niin tehdään Amerikassa mutta ei Suoomessa, onneksi!
Sitä varten me maksamme veroja että meillä on yhteiskunnan palvelut pitämässä huolta niistä jotka kulloinkin apua tarvitsevat.
Sosiaalityöntekijät ovat tällaisia perheitä varten.
Höpö höpö. Paikallisella ry:llä ei todellakaan ole voimavaroja auttaa jokaista lapsiperhettä, jossa ollaan väsyneitä. Väsyminen on hyvin yleistä eikä siitä usein osata edes tehdä sen kummempaa numeroa, ennen kuin on jo liian myöhäistä. Yhteisössä on paljon niitä jotka ovat läpikäyneet jo oman pienlapsivaiheensa ja ei ole ensimmäinen ja viimeinen kerta kun olen kuullut ns. hyvää tarkoittavasti sanottavan jollekin ”kyllä se menee nopeasti ohi. Se on loppujen lopuksi niin vähän aikaa kun lapset ovat pieniä”. (Huom! pahimmillaan 20v!) Vähemmälläkin väsymisen vähättelyllä monen suu menee suppuun ja tulee olo antaa olla, en jaksa selittää. Yhteisössä ei ole vara myöntää kuinka monet ovat todellakin uupuneita eivätkä jaksaisi olla sitä mitä yhteisön silmissä heiltä odotetaan. Yhteisössä on tehty jo menneisyydessä suuria linjanvetoja, mistä nykysukupolvet maksavat kovaa hintaa. Kukaan ei viitsi tai uskalla myöntää kuinka hataralla raamatullisella pohjalla linjanvedot ovat. Yksittäisissä yksityiskeskusteluissa virheitä myönnetään kyllä tehdyn.
Älä väheksy Janhus. Todellinen uupunen ei ole vähättelyn asia. Oma sisarukseni on taistellut siinä jo useamman vuoden ja läheiset ovat jatkuvasti sydänsyrjällään milloin kamelinselkä lopullisesti katkeaa. Passiivisina emme toki katsele, vaan autamme niin paljon kuin omilta töiltämme ja perheiltämme ehdimme. Silti läheisen mieli ei tahdo kestää suuren perheen tuottamaa vastuuta ja henkistä painetta. Olen omien kokemuksien kautta sitä mieltä että yhteisössä pitäisi pystyä puhumaan ehkäisyn käytöstä. Kaikki eivät ole samaa tekoa ja samanlaisin henkisin voimavaroin varustettuja. Kuinka monta sisarukseni kaltaista perhettä onkaan? En uskolla edes ajatella. Yksikin on liikaa.
jäävät sosiaaliviranomaisten ja yhteiskunnan kasvatettaviksi. Se on viestisi?
Näin se on nykyisessä yhteiskunnassa. Tietysti muut perheet voivat ilmoittautua sijaisvanhemmiksi ja tuki- ja viikonloppuperheiksi vaikeissa oloissa kasvaville lapsiperheille.
Kyllä auttamismahdollisuuksia on. Sosiaaliviranomaiset ilmoittelevat jatkuvasti lehdissä tästä tarpeesta, ja auttajia koulutetaan tähän.
Itse arvostan sosiaaliviranomaisten kautta tapahtuvaa sijaisvanhemmuus- ja tukiperhetoimintaa korkealle, sillä olen nähnyt miten hyviä tuloksia sillä on saatu. Tällöin auttaminen on systemaattista ja luo jatkuvuutta ja turvallisuutta lapsille.
Lapset eivät jää heittopusseiksi, kuten saattaa tapahtua silloin jos auttaminen on sattumanvaraista ja riippuu auttajien kulloisetakin viikonloppuohjelmasta.
sillä siitäkin on omakohtaista kokemusta auttajana.
Ootko aivan tosissasi
- ettet kolmea mukulaa kestä?
- ettet tiedä, millä keinolla synnytysväliä pidennetään?
Minullakin on ollut kolme lasta, mukavaahan tuo on ollut. Omassa kotona oli meitä viisi, niinkuin monesti ennen vanhaan oli. Ei siitä sen huonompia muistoja jäänyt.
Sen sijaan, että ruinaat muilta (imaista) apua niin merkkaile kalenteriisi 28 päivän syklejä, sama muuten kuin kuunkierto. Äkkiä löytyy ne yöt, jolloin vaimosi ei tule raskaaksi. Ja väliajoilla voit kipristellä ilmankin, ei se niin vaikeaa ole. Sillä saa synnytysvälin säälliseksi. Eihän sitä tarvitse kokonaan lopettaa, jos nimittäin vaimo kuvittelee, että taivaan portilla lapset lasketeaan ja sillä autuus mitataan.
Ja jos omatunto alkaa kolkutella, niin käpälää ylös seuroissa, ja homma on kuitattu.