tai ehkä juuri siksi, pikku mui
aloittaa keskustelun elokuvasta:
NOSFERATU
(nosferatu-eine symphonie des grauens)
SAKSA 1922
o: f.w. murnau
n. max schreck, alexander granach,
gustav von wangenheim (ja poikkeuksena muista vastaavista kirjoituksistani vielä neljäs),
greta schröder
FAKTAT JA SPEKULOINNIT SEKAISIN, SOVUSSA:
ohjaaja murnau kuvasi sen ajan ja omistaankin tavoistaan huolimatta/poiketen nosferatun lähes kokonaan ulkokuvauksin maineikkaan kuvaajan wagnerin kanssa. sieltä hän löysi kaiken sen alkuvoiman, jonka elokuvaansa halusi. hän olisi voinut myöskin tyytyä ekspressionistisiin studiolavasteisiin, mutta sieltä hän ei olisi voinut ammentaa niitä tärkeitä lähtökohtia, joita näki elokuvan tarvitsevan. (lehtien värähtelyt, meren aallot jne.) (voi olla jopa yksinkertainen elokuvanrakastaja ymmärtääkseen tämän).
elokuvan valot ja varjot, sekä värit, jotka on studiossa jälkikäteen lisätty jo omalta ja melkeimpä tärkeimmältä osaltaan tuovat sen tunnelman ja vision, jota en ole koskaan sen jälkeen kokenut. (tätä ei opi kursseilta).
elokuvaa sanotaan "piireissä", kuten myöskin alaotsakkeessa kauhun sinfoniaksi ja sitä se toden totta on. katsot sen sitten valkokankaalta tai tykiltä, tai vaan pelkästään 12" telkusta nokka kiinni kuvaruudussa, se ottaa paikkansa,
osuu ja uppoaa. ja pelottaa. (ei voi opettaa missään).
loppukuva, missä nosferatu haihtuu "tuhkana tuuleen" on kuvattu jo niin monin sanoin, etten sano siitä sanaakaan. (tätäkään ei opeteta elokuvakurssilla).
ensimmäinen varsinainen vampyyrielokuva.
(tietääkseen tämän ei tarvitse olla elokuvaviisas).
elokuva tehtiin myös ilman sopimuksia bram stokerin romaanista. (tieto kuuluu sivistykseen).
schreck, eli elokuvan nosferatu, oli varieteetähti aikanansa. (ei tarvita elokuvakerhoa tämän tietämiseen).
ja se, ettei elokuva perustu "täydellisesti"
alkuperäiseen kirjaan, ole myöskään tavaton poikkeus. taiteilijalle pitää ja tulee antaa taiteilijan vapaus. (ei tarvi tietämystä).
romaanissa loppuvastus oli tiedemies van helsing
toisin kuin elokuvassa, jossa se oli rakastettu ja haluttu nainen (ellen hutter, eli
greta schröder). (tämän voi lukea mistä tahansa alan julkaisusta).
ellenin transsendentaalinen yhteys on ainoa, joka ei ole voimaton kuten virkavalta tai tiede!
(orsonille äskeinen).
pikku mui pyytää anteeksi jo ennenkuin lähettää tämän vuodatuksen eteenpäin.
mutta kuten me kaikki tiedämme,
se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
eli osui ja upposi!
mutta pikku mui ei vaikene!
aloittaa keskustelun elokuvasta:
NOSFERATU
(nosferatu-eine symphonie des grauens)
SAKSA 1922
o: f.w. murnau
n. max schreck, alexander granach,
gustav von wangenheim (ja poikkeuksena muista vastaavista kirjoituksistani vielä neljäs),
greta schröder
FAKTAT JA SPEKULOINNIT SEKAISIN, SOVUSSA:
ohjaaja murnau kuvasi sen ajan ja omistaankin tavoistaan huolimatta/poiketen nosferatun lähes kokonaan ulkokuvauksin maineikkaan kuvaajan wagnerin kanssa. sieltä hän löysi kaiken sen alkuvoiman, jonka elokuvaansa halusi. hän olisi voinut myöskin tyytyä ekspressionistisiin studiolavasteisiin, mutta sieltä hän ei olisi voinut ammentaa niitä tärkeitä lähtökohtia, joita näki elokuvan tarvitsevan. (lehtien värähtelyt, meren aallot jne.) (voi olla jopa yksinkertainen elokuvanrakastaja ymmärtääkseen tämän).
elokuvan valot ja varjot, sekä värit, jotka on studiossa jälkikäteen lisätty jo omalta ja melkeimpä tärkeimmältä osaltaan tuovat sen tunnelman ja vision, jota en ole koskaan sen jälkeen kokenut. (tätä ei opi kursseilta).
elokuvaa sanotaan "piireissä", kuten myöskin alaotsakkeessa kauhun sinfoniaksi ja sitä se toden totta on. katsot sen sitten valkokankaalta tai tykiltä, tai vaan pelkästään 12" telkusta nokka kiinni kuvaruudussa, se ottaa paikkansa,
osuu ja uppoaa. ja pelottaa. (ei voi opettaa missään).
loppukuva, missä nosferatu haihtuu "tuhkana tuuleen" on kuvattu jo niin monin sanoin, etten sano siitä sanaakaan. (tätäkään ei opeteta elokuvakurssilla).
ensimmäinen varsinainen vampyyrielokuva.
(tietääkseen tämän ei tarvitse olla elokuvaviisas).
elokuva tehtiin myös ilman sopimuksia bram stokerin romaanista. (tieto kuuluu sivistykseen).
schreck, eli elokuvan nosferatu, oli varieteetähti aikanansa. (ei tarvita elokuvakerhoa tämän tietämiseen).
ja se, ettei elokuva perustu "täydellisesti"
alkuperäiseen kirjaan, ole myöskään tavaton poikkeus. taiteilijalle pitää ja tulee antaa taiteilijan vapaus. (ei tarvi tietämystä).
romaanissa loppuvastus oli tiedemies van helsing
toisin kuin elokuvassa, jossa se oli rakastettu ja haluttu nainen (ellen hutter, eli
greta schröder). (tämän voi lukea mistä tahansa alan julkaisusta).
ellenin transsendentaalinen yhteys on ainoa, joka ei ole voimaton kuten virkavalta tai tiede!
(orsonille äskeinen).
pikku mui pyytää anteeksi jo ennenkuin lähettää tämän vuodatuksen eteenpäin.
mutta kuten me kaikki tiedämme,
se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
eli osui ja upposi!
mutta pikku mui ei vaikene!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nosferatu *½
Tylsä elokuva. Ei kovin kiinnostava tai pelottava. 10% elokuvasta on sitä että kuvassa on joku kirje tms, ja sitä kuvataan minuutti, vaikka nykypäivän ihmiset lukee ne tekstit 5-10 sekunnissa. Pikakelausta tarvitaan... Myös muissa kohtauksissa voi surutta kelata. Eihän elokuvassa puhuta mitään joten jää vain musiikista paitsi, ei iso tappio.
Elokuvassa parasta oli vesi/vene-kohdat, mutta nekin kalpenevat ankarasti Potemkinille...
Eiköhän se niin ole että jos ei pidä Schreckiä pelottavana ilmestyksenä niin 95% elokuvan tehosta lerpahtaa kertarysäyksellä... Esim Irina Krohn iskee enemmän kuin miljoona volttia.
viimeinen lauseesi hymyilytti ;)
nousee tukka pystyyn..
ehkä juuri pikakelauksesi vuoksi
elokuva ei anna sinulle mitään,
tiedä häntä..
Elokuvallahan on kestoa "vaivaiset" (he-he-heh) 80 minsaa. Josta 10 minsaa on niitä lähikuvia kirjeistä/päiväkirjoista (eikös se jotenkin takautumana mene että joku lukee jostain museosta löytämäänsä diaryä) no kuitenkin... Vain ne tekstikohdat kelasin, kun olin jo hommat lukenu, eikä niissä mitään huippumusaakaan ollu.
Elokuva ei anna minulle paljoakaan koska on kankea, tyhjä, mauton, epähauska, epäkauhistuttava, ei ole verinenkään, hmmm mitäs se on... Seepiasekoilua. Kohtauksia joissa joku mukakarmaiseva otus etenee käytävää/portaita pitkät kynnet ojossa (tai helmassa) 1,4km/h ja kamera todistaa tätä pöyristyttävän pelottavaa tapahtumaa jähmettyneenä.
Nosferatu-rooli sopisi paremmin Matti-Esko Hytöselle, tai Anneli Jäätteenmäelle. Tai Cartmanille.
Katso elokuva "1900"
Tim Roth on aina hyvä vaikka ei sanoisi sanaakaan.
Tämä elokuva sai minut, raavaan miehenkin, melkein kyyneliin :)
Huippu hyvä :)
Raavas - D
kuin yhden 1900-elokuvan,
joka on bertoluccin ohjaama,
päätähtinään deniro ja depardieu.
kyse ei liene siitä ;)
pitääpi ottaa selvää asiasta
ja kiitos vinkistä :)
Hejp,
Koska Nosferatu kiinnostaa ja muutenkin lämmittää tahi kylmentää mieltä, kannattanee kuluttaa puolisentoista tuntia aikaansa katsomalla myös Shadow of the Vampire -niminen raina. Vuonna 2000 tuotettu leffa kertoo omalaatuisella tavalla Nosferatun kuvauksesta ja avaa hieman erilaisen näkymän päänäyttelijän sielunelämään (roolissa hyvin, jopa erinomaisesti, pärjäilee Willem Dafoe).
Leffassa on paljon hyvää, mutta paljon myös huonoa, joten kokonaisuutena ei mikään mestariteos. Käsikirjoitus poukkoilee liikaa ja leffa ei oikein itsekään tahdo käsittää itseään; ollako satiiria, draamaa vai surrealismia. Malkovich vetää myös oman osansa surkeasti. Hyviä pienempiä rooleja tuntemattomilta nimiltä.
Kuitenkin, Nosferatun ihailijan kannattanee vilkaista. Kiintoisa leffa tämäkin.
-m
hejp vaan ja kiitos vinkistä ;)
elokuvan kuvausten aikoihin näinkin
jotakin pätkiä sieltä sun täältä,
olin tämän silti tyystin unohtanut.. thanks :)
Suomalaisen elokuvan yksi hauskimmista koomikoista, Eemeli, sanoi, että kun tähtää mustan alapäähän, niin aina osuu napakymppiin. Kun kerta on puhuttu osumisesta ja uppoamisestakin, niin otinpahan osaa minäkin tuohon tähtäilyyn näin sanallisesti.
Eemelihän oli kielimiehiä, latinaakin puhui; "Sic transit, Gloria Swanson.", "Koiraa ei saa silittää vastakarvaan", oli tämäkin kuolematon viisaus suomeksi.
Nosferatu taas ei ollut kielimiehiä. Nosferatu oli mykkä, ainakin elokuvassa. Jostain syystä minulla oli vaikeuksia hyväksyä Iiro Viinasen näköisen kaljun luiheliinin yliampuvaa elehdintää, joten Nosferatu ei kuulu suosikkeihini. Olen nähnyt elokuvan kahdesti, teatterissa. Koskaan ei ole selvinnyt miksi ihmeessä menin elokuvan toiseen kertaan katsomaan. Muistan vain todenneeni noin 10 min kohdalla, "Oi ei, tää on tää..."
Seksiin ja väkivaltaan elokuvissa haluan vielä sanoa, etten omaa mitään kantaa siihen, kun istun aina eturivissä, enkä näe mitä takana tapahtuu.
Ei voi kiistää etteikö Nosferatu olisi uraauurtava leffa monellakin tavalla, mutta kyllä se nykyään on kuolettavan tylsä. Täytyy ehkä opiskella alaa että siitä saisi irti jotain. =)
Kannattaa katsoa myös Nosferatun remake, pääosassa Klaus Kinski. Aika "sairas" tunnelma on saatu tuohon.
Batman Returnsissa on muuten Christopher Walkenin roolihahmon nimi Max Schreck...