En juo yleensä hirveän usein, keskimäärin muutaman kerran kuussa tulee käytyä baareissa, viikonloppuna pari saunakaljaa kotona.
Kuitenkin lähes aina kun olen baarissa juomassa tulee juotua ihan liikaa, minkä seurauksena olen tehnyt erittäin typeriä tekoja, etenkin nuorempana, mutta myös nykyisin aika ajoin.
en koe olevani riippuvainen alkoholista, mutta silloin kun juon se menee yli, eli en kuitenkaan hallitse sitä.
Nyt viikonloppuna tuli taas töpättyä pahasti, ja pelkään tuhoavani läheiset ihmissuhteeni kännitoilailuilla.
Muutoinkin olen ollut masentunut ja kärsin ahdistuneisuushäiriöstä.
Tuntuu että nämä morkkikset tappaa minut, eikä aina jaksaisi aloittaa kaikkea alusta..
Ilmeisesti paras olisi jättää koko viina, kun ei osaa käyttää sitä.
Mutta olisiko paras alkaa täysin absolutistiksi, vai voiko nuo koti- saunakaljat esim. pitää?
Onko niistä helpompi luiskahtaa taas takaisin.
Vinkkejä/kokemuksia?
Kuitenkin lähes aina kun olen baarissa juomassa tulee juotua ihan liikaa, minkä seurauksena olen tehnyt erittäin typeriä tekoja, etenkin nuorempana, mutta myös nykyisin aika ajoin.
en koe olevani riippuvainen alkoholista, mutta silloin kun juon se menee yli, eli en kuitenkaan hallitse sitä.
Nyt viikonloppuna tuli taas töpättyä pahasti, ja pelkään tuhoavani läheiset ihmissuhteeni kännitoilailuilla.
Muutoinkin olen ollut masentunut ja kärsin ahdistuneisuushäiriöstä.
Tuntuu että nämä morkkikset tappaa minut, eikä aina jaksaisi aloittaa kaikkea alusta..
Ilmeisesti paras olisi jättää koko viina, kun ei osaa käyttää sitä.
Mutta olisiko paras alkaa täysin absolutistiksi, vai voiko nuo koti- saunakaljat esim. pitää?
Onko niistä helpompi luiskahtaa taas takaisin.
Vinkkejä/kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koet juomisen aiheuttamat jälkitilat tavallista voimakkaampana. Sitä sanotaan ns. yliherkkyystilaksi, joka on tyyppillistä tunteellisille ja herkille ihmisille.
Tilanteessa pilee sellainen vaara, että saatat siirtyä juomaan humalasi eristettyyn tilaan välttääksesi töppäykset, eli alat juomaan yksin. Toinen vaara jatkossa on krapulassa aistittu sietämätön olotila joka on helposti korjattavissa muutamalla drinksulla ja juominen ei enää jää yhteenpäivään.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että olisi parempi jos lopetat juomisen. Mutta kun tilanteesi on vielä se, että juomisesta saatu hyöty on haittaa suurempi niin tuskin lopettamista kokonaan edes sisimmässäsi haluat.
Juomisen opettelu on äärimmäisen vaikeaa jos sen hallinnan on kerran menettänyt.
Koita opettella juomaan tai laita korkki kiinni.
Kumpikaan näistä ei ole helppoa ja kivutonta mutta jäkimmäinen vaihtoehto on pitemmän päälle palkitsevampaa.
Moni kuvittelee, että juomatauko opettaa ihmisen juomaan! Se on illuusiota jossa ihminen kusettaa itseään. Juomisen opettelu tapahtuu juomalla. Joku oppii sen, alkoholisti ei.
Sinulla on vielä mahdollisuus laittaa elämäsi järjestykseen ja säilyttää oma minä-kuvasi vahvana. Toinen vaihtoehto on se, että et usko ja alat juomaan vielä enemmän ja loppupeleissä tulet häviämään. Ja kun olet hävinnyt menetät paljon muutakin kuin vain juomisen ilon!
En halua peloitella vaan lyön faktat pöytään, alkoholilla on jo ote sinusta.
Ryhdistäydy tai menetät itsekunnioituksesi!
Usko pois!
Vai haluatko mielummin olla ja tulla alkoholistiksi!?
Tsemppiä!
Kaikkitietävä kiteytti ongelman aivan prikulleen mun mielestä. En voi kuin yhtyä. Juuri tuo kotona juomisen aloittaminen > pahenevat krapulat > loiventavien ottaminen > putki tarkoittaa, että ollaan jo pahalla tiellä. Ota tosiaan itseäsi nyt niskasta kiinni, ennen kuin menee liian pitkälle. En sano ettet voi ryhtyä käyttämään kohtuudella, osalla onnistuu, osalla ei. Itse pidin 3 kk tauon ja sitten oli tarkoitus juoda kohtuudella yhtenä iltana. Tulos oli perskänni jota loivennettiin 3 päivää ja sen jälkeen mieli oli todella maassa, vaikka fyysisesti ei pahempia oireita tullutkaan.
Lauantaina niin tuiterissa etten pystyssä meinannut pysyä,silti hilluin kapakassa sekoillen tanssilattialla,itse en muista oikein mitään, mulle on kerrottu ja muitten neuvoja/ohjeita en minä kännissä kuuntele. Elämä kondiksessa,ei pitäis olla mitään aihetta kännäämiseen. Kauheat morkkikset,kolmas kerta tänä vuonna. Kotioloissa en koskaan ota liikaa ja ikinä en tarvitse krapularyyppyä. En voi ymmärtää miksi menee överiksi, vaikka aina tulee hirveä morkkis.En ymmärrä itseäni ja käytöstäni. En haluais lopettaa parin saunaoluen ottoa.
Alkoholisti voi ajautua useamman kuukauden kuivattelunkin jälkeen ns.umpikujaan. Tällöin katoaa rehellinen suhtautuminen omaan tilanteeseen ja omaan minään. Alkoholistille tulee pakonomainen pyrkimys karkottaa paha mieli, ikävä ja tyhjyyden tunne. Tahtotila laskee, ja tulee tavallaan puolittainen olo, jossa etsitään pakopaikkaa alkoholista ja pyritään rentouden ja eristyneisyyden tilaan…
Kuivattelu voi käydä erittäin kovin psyykeen päälle. Kuivattelu aiheuttaa voimakasta emotionaalista herkkyyttä ja ailahtelevuutta. Fyysisiä oireita on lihaskireys ja pingottuneisuus sekä heikko tunteiden hallinta ja impulsiivinen käyttäytyminen, eli posketon ylireagointi lähes kaikesta.
Tilanne on erittäin vaarallinen. Kuivajuopolle tulee yksinkertaisesti sellainen olo missä tuntee ainoaksi ratkaisuksi JUODA PÄÄNSÄ SELVÄKSI!!
Sen yleensä aiheuttaa mielihyvä keskuksessa vallitseva epätasapaino. Voi olla että henkilö on tyydyttänyt fyysisiä tarpeita esim. liikunnalla ja syömisellä. Mutta aikaisemmin alkoholin tuomaa mielihyvälokeroa ei ole saatu täytettyä ja tyydytettyä.
Tosiasiassahan tilanteessa ollaan irtautumassa vakavasta riippuvuudesta, mikä tapahtuu asteittain. Lähes aina alkoholisti korvaa alkoholiriippuvuuden jollain toisella riippuvuudella. Siitä ei saisi alkoholistia syyttää koska kysymyksessä on henkilön riippuvuusherkkyys jonka aiheuttaa perimä, oman toiminta ja ympäristön yhteisvaikutus. Siksi yleensäkin alkoholismin syiden ja sen tehokkaitten hoitomuotojen löytäminen on varsin monitahoinen ja vaikea ongelma, josta on saatu jatkuvasti kinaa tällä palstalla. Ei ole olemassa mitään kiveen kirjoitettua mallia jolla alkoholistia voitaisiin hoitaa tehokkaimmin. Kaikkein tärkein asia alkoholista irtaantumisessa on oma halu tehdä elämälle jotain. Monelle juomattomuus löytyy vertaisryhmistä, toisille yksinkertaisesti tulee valtaisa halu ja tahto toimia itse ja yksin. Näiden kahden asian tehokkuuden ja onnistumisien vertailu on mahdotonta koska vertaisryhmissä tiedetään kuka on käynyt ja kuka raitistunut ja kuka ei. Omatoimisesti raitistuneita ei voida varmuudella tietää koska he ovat pystyneet salaamaan riippuvuutensa muilta ihmisiltä. Jonkun tason tutkimuksia on tehty jossa todettiin, että kynnys hakea apua on madaltunut. Silti moni pitää AA-ryhmän rappusia liian korkealla verrattuna A-klinikkaan.
Oma mielipiteeni on, että liian helposti ei saisi mennä lääkärille krapuloissa valittamaan vaan pitäisi yrittää muut ”vaihtoehtokanavat” ensin. Voisin vaikka luvata, että elämä olisi mielekkäämpää ja tahdikkaampaa kuin saisi itse asian kuntoon ilman diagnoosia F10. Juoppohulluus kohtauksen iskiessä sairaalahoito on toki välttämätön mutta yleensä silloin riippuvuus on jo niin pitkälle kehittynyt että voidaan puhua alkoholismista.
Alkoholismi sairaus on omavalinta josta ei ikävä kyllä ole paluuta entiseen elämään.
Haluan tällä saarnalla sanoa kaikille Teille nuorille joilla on elämää paljon elettävänä, että kun tiedostatte ongelman, niin tehkää itse asialle jotain. Koska siitä tilasta ei ole pitkä matka siihen kun olette jo menettäneet paljon muutakin kuin vain sen juomisen tuoman mielihyvän. Silloin olette erittäin kiusallisessa tilanteessa jossa ette edes itse tiedä minkä ryhmän tai laitoksen ovi olisi viisainta avata…
”Elämä on kuin pikkulintu, jos puristat sitä liikaa se kuolee. Jos pidät sitä liian hennosti se karkaa. Kaikesta huolimatta huomaat että se pääsi paskomaan käsiisi”
hyvä teksti.itselläni on jo siis alkoholistin leima otsassa kun olen muutaman kerran käynyt terkkarissa itkemässä kännipäissäni.tällä viikolla saan tietää pääsenkö kelan tukemaan terapiaan, jota odotan innolla ja olen saanut siitä paljon valoa tunnelin päähän, että vihdoinkin.on ikävä lukea, että noin sitä leimataan sitten loppuiäksi "hulluksi", sitähän se käytännössä on tai vielä pahemmaksi, itse aiheutetuksi hulluksi.no ihan sama. aion käyttää jokaisen tien että voin elää normaalia elämää, koska olen kyllä alkoholisti sitä ei voi kieltää. ainakin on aina sitten lääkärissä joku muistuttamassa että olet alkoholisti. jokaisella on oma ristinsä kannettavana eikä kellään pitäisi olla siihen sanomista. voi niitäkin löytyä, mutta osaan kyllä piikittää takaisin.heh..en aio "alistua" joksikin 2 luokan ihmiseksi sen takia että minulla on sairaus, vaan eteenpäin kahta kauheammin kun tästä toipuu pikkuhiljaa.tänäänkin voitin aivan mielettömän taistelun joka kesti n.10-19.oli pahin taistelu ja masennus monee viikkoon, mutta kun tiedän mistä se johtuu: viinasta, ei "minusta", siitä että olisin jotenkin huono.olen päättänyt kestää ja takaiskuja voi tulla, mutta siitä lähdetään että haluan elää ja toisena vaihtoehtona on kuolema.tutkiskelin itseäni ja tahdn elääjoten silloin aion elää-en aio elää jonkun "toisen" lie'assa. minulla on ollut vapaus ja mahdollisuus valita elämä tai kuolema itse, mitä monilla ei todellakaan ole, joten sen mukaan eletään ja oltava onnellinen.ja olenkin.joka aamu ja ilta.en aina kun himo iskee, mutta suurimman osan päivästä kuitenkin.ja kokemuksesta tiedän näiden tunteiden väistyvän-olen onneksi kokenut jo jonkinnäköisen juomattoman ajan ja huomannut että se on tavoiteltavaa.tulipas motivaatio puhe itselleni, mutta sitä tarvitsin taas=)ja taas on onnellinen mieli.näiden hetken takia on juuri turhaa juoda.
Hei! Luin mielenkiinnolla tekstiäsi, "Kaikkitietävä". Olen ollut 9 viikkoa raittiina. Ilman vieroitusoireita. Nyt ihmettelen, vieläkö vieroitusoireet voivat iskeä? Olen 20 v. käyttänyt Oxepamia ja viinaa ja nyt lopettanut. Oxepamin vähän kerrallaan jo viimeisn vuoden aikana. Viinan vasta 9 viikkoa sitten.
Varsinainen asiani on se, että aamuisin ja aamupäivisin minulla on pahoinvointia, sydän hakkaa ja olo menee ohi vain nukkumalla ja lepäämällä. Viime yönä nukuin 10 tuntia ja aamulla uudestaan pari tuntia huonoon oloon. Olen käynyt terveyskeskuslääkärillä (verikokeet, EKG) ja psykiatrilla eikä syytä ole löydetty. Voisiko olla vielä kysymys vieroitusoireista (Oxepam, alkoholi)???
Tämä olo haittaa elämääni. Kun olen sitten valveilla pari kolme tuntia, olo menee ohi. Pahoinvointi on fyysistä. Vähän kuin krapula. Kaikki kotiasiat ja muut sellaiset ovat OK, ettei pitäisi olla psyykkistäkään. Ellei sitten alitajuntaista.
Olen käynyt ryhmissä, kuvataideterapiassa ja ulkoillutkin jonkin verran. Tekemistä riittää.
Ennen hoidin tällaisia huonoja oloja viinalla. Näköjään olot menevät ohi ilman viinaakin. Jos retkahtaisin, voisin masentua tosi paljon. Taistelua tämä joskus on, mutta niin se tuntuu olevan muillakin alkoholisteila.
Mitä mieltä olet? Voiko pahoinvointi ja väsymys olla vieroitusoireita? 9 viikon jälkeen?
20 vuotta on pitkäaika.
Lueppa tuolta.
http://www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf